Kellertävän rusehtava ravintolasali on jotain, mihin harvoin enää nykypäivänä törmää. Se oikein huokuu menneitä vuosikymmeniä. Visakoivusta tehdyt seinäpaneelit ovat aikansa lapsi. Tuolit, valaisimet tai taulutkaan eivät varsinaisesti huou modernia twistiä.
Olin liikkeellä hernekeittopäivänä (9,80 €). Settiin kuului myös pannukakku, joka oikeastaan ratkaisi valinnan. Tarjolla olisi ollut myös salaatti (9,80 €) sekä kala- ja pihviannokset (13,80 € ja 16,80 €), mutta perinteikäs hernari pannarin kera vei herneenmitalla voiton kanssakilpailijoistaan. Ravintola N:o 11:n lounas alkaa kuitenkin alkusalaatista, jonka olisi toisaalta voinut aivan hyvin jättää väliinkin. Vihreästä salaatista, kurkusta ja tomaatista ei oltu saatu taiottua herkullista kombinaatiota. Kuka siihen edes pystyisi? Leipä oli kuitenkin tuoretta.
Maukas hernekeitto kuitenkin pelasti paljon. Se oli pröystäilemättömän simppeli ja hyvänmakuinen. Lihaakin löytyi kivasti. Keitosta jäi hyvä mieli. Hyvää mieltä lisäsi jälkiruoaksi nauttimani verraton pannukakku mansikkahillon kanssa. Sitä kelpasi nauttia kahvin kera.
Ravintola N:o 11:stä jäi ristiriitainen fiilis. Yhtäältä lähes koko lounashetken tyhjillään muista lounastajista ollut ja vanhaa maailmaa edustava ravintolasali ei jättänyt positiivista fiilistä. Toisaalta pääruoka ja poikkeuksellisesti käyntikerrallani hintaan kuulunut jälkiruoka edustivat hyvää ruoanlaittotaitoa, kunhan tosiaan se kamala alkusalaatti unohdetaan. Lisäksi palvelu oli nuorekkaan rentoa ja reipasta. Kun kaiken vetää yhteen, jään edelleen hämilleni, että saako ravintola jatkoa omassa elämässäni. Ehkä seuraavana hernekeittopäivänä taas vai pitäisikö kuitenkin käydä maistamassa kehuttua wieninleikettä…
(Tämän kirjoituksen julkaisupäivänä tuli uutinen, että ravintola on suljettu vuokrasopimuksen päättymisen vuoksi. Wieninleike jäi siis kokematta.)
 |
| Ruoka |
 |
| Kokemus |
|
| Hinta-laatu |
Ravintola N:o 11
Pihlajatie 34
00270 Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti