Treffi Pub & Bistro

Välillä joutuu näkemään pikkuisen vaivaa, kun metsästää kaupungin parasta hampurilaista. Tässä tapauksessa se tarkoitti metromatkaa Herttoniemeen, mitä ei kuitenkaan yleisen elämänkokemuksen perusteella voida pitää ylitsepääsemättömänä. Olenhan nimittäin käynyt etsimässä esim. Kontulassa Suomen parasta kebabia ja Jollaksessa Suomen parasta pizzaa. Näiltä reissuilta ei vastauksia vielä löytynyt, mutta entä nyt? Löytyisikö Suomen, tai edes Stadin, paras bursa?

Olin testimatkalla toisen ravintolaentusiastin kanssa, minkä huomasi sekä siitä, että jutustelun aiheet pyörivät pitkälti ruoan ja ravintoloiden ympärillä, mutta myös siitä, että annoksia luonnollisesti kuvattiin tovi ennen haarukan iskemää. Mutta vain tovi, sillä annos näytti liian herkulliselta, mutta siitä enemmän tuonnempana. Yleensä joudun naureskellen pahoittelemaan kuvaamistani seuralaiselle, joka sellaiseen hömpötykseen ei ole tottunut.

Tämä Treffihän on muuten nykyisin uusi Treffi, sillä se avasi ovensa remonttitauon jälkeen joulukuussa. En ole käynyt vanhassa Treffissä, joten ravintolan edellisestä elämästä ei ole kokemuksia. Olen ymmärtänyt, että nyt ravintolassa panostetaan ruokaan aiempaa enemmän. Sen taitaa huomata mm. alkuruokien hinnoittelusta, joka lähtee kohoamaan vasta kympistä. Tuntuu kalliilta, mutta toki riippuu siitä, mitä sillä saa. Panostus näkyy myös siinä, että Treffi tarjoaa iltaruoan lisäksi niin lounasta kuin brunssia. No, minä en pysty käymään näin kaukana lounaalla, joten olen liikenteessä puhtaasti burger & pari laatujuomaa mielessä.

Vaikka listalta löytyy ribsejä ja entrecôteeta, on selvää, että syy tähän reissuun on Treffin Cheese Burger, viileämmin TCB (18,50 €). Hampparin pääroolissa on aina Herra Pihvi: puuhiilillä grillattu reilu parisataagrammainen musta Angus, joka itse asiassa parin puraisun jälkeen paljastui burgerskenen pihvien päälliköksi: täydellisesti paistettu mehevän maukas kokonaisuus. Harmi, ettei tullut otettua kuvaa puolikkaasta hampurilaisesta – siitä olisi selvinnyt paremmin, mistä puhutaan. Päällikön seuralaisina olivat juusto, savumajoneesi, pikkelöity punasipuli ja chilikastike. Kaikki ne pelasivat sivuroolinsa – jos ei nyt ihan Oscarin – niin ainakin Golden Globen arvoisesti. Mutta tätä juuri arvostan. Ei täytetä bursaa turhaan kaikella, mitä keittiöstä löytyy. Keep it simple, kuten Aurinkokuningas sanoisi – ja veloittaisi siitä lystistä 6 000 euron luentopalkkion. Itse sämpylä edusti muutoin klassista koulukuntaa. Ranskalaiset ja parmesan-tryffelimajoneesi olivat sen sijaan selvästi ylempää keskiluokkaa verrattuna kilpailijoihinsa. Annos oli kaiken kaikkiaan 5/5, kuten nuoriso käsittääkseni asian ilmaisisi.

Lähiöpubista ei voi lähteä maistamatta juomapuolta. Olen kai pudonnut joskus lapsena puusta päälleni, sillä en juo lainkaan olutta. Ennen sen kummempaa kummastelua todettakoon, että oikeastaan kaikki muu kyllä putoaa. Treffin siiderivalikoima oli sellainen kuin vain tämän päivän laadukkaalta pubilta voi odottaakin. Suosikkejani Brittein saarilta siis löytyi. Tosin hintataso oli viritetty samoilla kulmakertoimilla kuin alkuruoatkin.

Jos joku ei vielä tähän asti luettuaan ymmärtänyt, niin metromatka Herttoniemeen todellakin kannattaa. Oliko hampurilainen Suomen tai Stadin paras? Paha sanoa, mutta nyt ollaan lähellä. Todella lähellä. Menkää, syökää, juokaa, testatkaa ja kertokaa minulle!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Treffi Pub & Bistro
Hiihtomäentie 14
00810 Helsinki
http://treffipub.com/fi/