Shelterin avajaisia vietettiin viime kesän lopulla. Ennen ovien aukeamista piti tosin tehdä huolella remppaa, sillä vanhan tiilivaraston tilat olivat aiemmin toimistokäytössä. Tiloista tehtiin lopulta hyvin tummasävytteiset ja modernit. Valaistus on hämärä, eikä kesäauringosta saa liiaksi irti. Valonkajastusta tuo kuitenkin tyylikkäästi valaistu SHELTER-logo tilan peräseinällä.
Juhlan kunniaksi päädyimme ottamaan neljän ruokalajin Menu Shelterin (52 €), vaikka myös a la carte -listalta poimittuja annoksia mietittiin. Kärkeen kuitenkin kuplivaa eli bulgarialaista, samppanjamenetelmällä tehtyä kuohuviiniä (7,8 € lasi). Viinin maku yllätti, sillä se oli kuivaa ja muistutti espanjalaista cavaa. Todettakoon, että myöhemminkin pääruokien yhteyteen paritetut viinilasilliset natsasivat ruoan makuihin osuvasti. Alkupurtavaksi tuotiin herkullista leipää kahta lajia (maalais- ja mallasleipää) ja niiden kanssa ruskistettua voita. Nam!
Menun aloitti ihastuttavan maukas ja raikas tomaattinen gazpacho-keitto. Siinä oli marinoitua melonia, oliiviöljyä ja Queso Fresco -juustoa. Se meni tunteisiin, oli niin hyvää. Seuraavaksi eteemme tuotiin tartar naudan ulkoseläkkeestä lipstikan, tomaatin, sipulin, rapeaksi tehdyn naudanrasvan ja jogurttismetanasoosin kera. Kyse ei ollut perinteisimmästä tartarista, mutta se ei makua haitannut! Eri makukomponentit oli taitavasti saatu pelaamaan samaan maaliin, ja lopputulos oli ensiluokkainen.
Pääruokien kohdalla tiemme ristesivät vaimoni kanssa hänen ottaessa kuhaa, kun itse päädyin karitsaan. Pöytään tuotaessa kuha tosin oli muuttunut ahveneksi. Pääsin maistamaan myös tätä annosta, ja hyvä niin! Vaikka annos näytti ylitsepursuavalta ja makujen sekamelskalta, se ei sitä suinkaan ollut. Ahven oli erinomaista, kuten myös sitä komppaava mäti-voikastike. Lehtikaali toi oman lisäsäväyksensä annokseen. Oma karitsani jäi hieman ahvenen selkäevän alle. Vuorokauden haudutettu karitsanniska toimi, mutta ei onnistunut aiheuttamaan hurraa-huutoa. Sen sijaan hernepyree ja paahdettu kukkakaali olivat täysosumia – itse asiassa kukkakaali oli parasta maistamaani ikinä.
Jälkiruoka oli nimetty yksinkertaisesti ja ajankohtaisesti raparperiksi. Annos piti sisällään marinoitua raparperia, jogurttijäätelöä, valkosuklaata sekä paahdettua kauraa. Jo kuvailu saa sylkirauhaset töihin, vai mitä? Annos olikin taivaassa tehty. Yksi parhaista jälkkäreistä pitkiin aikoihin.
Ruoan lisäksi Shelter onnistuu erinomaisesti yksityiskohdissa – ne on helppo huomioida ja ne jäävät positiivisella tavalla mieleen. Ankkurinkuvalla varustetut lautasliinat ovat harvinaisen tyylikkäät ja omaperäiset. Astiastokin on uniikki. Palvelu oli alun hapuilun jälkeen varmaotteista, nuorekkaan persoonallista. Shelterissä otetaan rennosti. Yläkerran cocktailbaari Rustyn testaaminen jäi ensi kertaan.
Shelter ei nojaa mihinkään tiettyyn keittiöön, tyylisuuntaan tai ismiin. Tämä antaa vapaat kädet tehdä niin hyvää ruokaa kuin osataan. Käyntikerran perusteella osaaminen onkin loistavalla tasolla. Vahva suositus.
Ruoka |
Kokemus |
Hinta-laatu |
Shelter
Kanavaranta 7
00160 Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti