Third Place Pasta Bar

Lukiessani Hesarin arvostelua tammikuussa Etu-Töölöön auenneesta pastaravintolasta tajusin, että olin ollut siellä toimittajan kanssa samana iltana syömässä kavereideni kanssa. Taisimme vain tulla toimittajaa myöhemmin paikalle, sillä meidän saapuessa meininki oli jo katossa – kuten myös äänitaso käynnissä olleen tietovisan ja yleisen älämölön vuoksi. 

Third Place Pasta Barin nimen taustalla on muuten hauska sosiologiasta haettu termi. Kolmas paikka on kodista ja työpaikasta irrallaan oleva paikka, jossa vietetään vapaa-aikaa. No, sinäpä sen sanoit. 

Ehdin ottaa kärkeen Limonzero Spritzin (10 €) ennen kuin paikalle saapunut ystäväni varoitti, että hänen aikaisempien kokemustensa perusteella hän ei voi suositella paikan drinkkejä. Damn! Hän oli oikeassa, sillä drinkkini paljastui intohimottomaksi virkamiessuoritukseksi. Muut ystäväni ottivatkin olutta minun särpiessä vetisen mautonta mocktailiani. 

Alkuruoaksi otin burratan tomaateilla (12 €). Annos oli kaunis kuin heinäkuinen auringonlasku. Se oli myös makumaailmaltaan valloittava. Burrataan voi luottaa, mutta ilokseni lempivihanneksistani tomaateista oli taiottu kivasti makua. Myös annoksen tekstuuri toimi. Oli selvää, että otan pääruoaksi pastaa. Sovellan nimittäin keksimääni teoreettiskäytännöllistä aksioomaa: ota sitä ruokaa, joka on ravintolan nimessä. Näin ollen valitsin naudanliha-luuydinpastaa (22 €). Pöytään saapuessaan annos ei ollut yhtä kaunis kuin alkuruokani, mutta muhkean herkulliselta se näytti. Olin kuulevinani pöytäseurueelta salattuja ihastuksen huokaisuja. Lopputulos ei ihan avannut taivaita, mutta hyvää se oli. 

Siinä ystävieni kanssa seurustellessa en kiinnittänyt kovin paljoa huomiota ravintolan interiööriin. Minulle ei kuitenkaan jäänyt mieleen, että ravintolan sisäisen maailman rakentamiseen olisi erityisesti käytetty budjettia tai nähty vaivaa. Palvelu sujui huomaamattomasti. 

Ruoka 4/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 3/5 

Third Place Pasta Bar

Arkadiankatu 23, 00100 Helsinki

Sali Sports & Grill

Joskus sitä löytää itsensä lauantaina puolenpäivän aikaan Pähkinärinteessä sijaitsevasta Sali Sports & Grillistä – edessään pizza ja Westonsin Vintage. Asiat voisivat olla huonomminkin.

Ei Sali ole minulle täysin uusi tuttavuus, vaan sinunkauppoja on tehty silloin tällöin vuosien varrella, harvakseltaan toki. Haluan samalla pöytäkirjaan merkinnän, että Sali ei ole lähiöräkälä, vaan tarjolla on urheilua, laaja juomavalikoima sekä keskimääräistä kunnianhimoisempi ruokalista (pihviannoksia löytyy). Pidän ajatuksesta, että ”valmiita” pizzoja on listalla vain muutama, jolloin oman pizzansa voi rakentaa eri kategorioiden raaka-aineista. Näin minäkin toimin. Koostin peruspohjan päälle juustokastiketta (valkoinen pizza rocks!), tuoretta herkkusientä, valkosipulisuolakurkkua, savujuustoa, naudanjauhelihaa sekä kanan savurintaa. Pizzasta (16 €) tuli särmikkään suunmyötäinen, vaikka itse sanonkin! Laatusiideri johdatteli mukavasti lauantai-iltapäivän kesäjuhlia kohti. 

Salin palvelu oli yrmeän asiallista. Kuulumisia ei vaihdettu, kun en ole vakkari. Huomasin käyntini aikana olevani ainoa, joka työllisti keittiössä työskentelevää daamia. Salin sisustus on tummanpuhuva, äijämäisen möreä. Kontrasti kirkkaaseen kesäpäivään on suuri.

Ruoka 4/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 3/5

Sali Sports & Grill 

Lammaslammentie 9, 01710 Vantaa

Treffi Verkkosaari

Herttoniemen Treffipubista kehkeytyi taannoin jonkinmoinen Itä-Helsingin instituutio, jonka mehukkaat burgerit tunnettiin ympäri pääkaupunkiseudun. Ne olivatkin oman metromatkansa arvoisia. Sittemmin profiili on hieman muuttunut ja sisarravintolakin Verkkosaaressa on nähnyt päivänvalon vuosi sitten kesällä. Kävin sen testaamassa afterworkin merkeissä.

Otin alkupalaksi perunavohvelin (14 €), jossa vohvelin päällä lepäsi lämminsavulohta, katkarapuskagenia, mätiä, kananmunaa, punasipulia ja mummonkurkkuja. Pienehkö annos muistutti bliniä siinä, että lisukkeet olivat erillään. Etukäteen arvelin sen olevan enemmän katkarapuskagenin tyylinen kasattu annos. Kokonaisuus oli joka tapauksessa monipuolisen maistuva, mutta ei lopulta kovin erityinen. Englantilainen siideri (8,50 €) ryyditti mainiosti alkupalaa. 

Pääruokavalinta aiheutti aivonystyröiden pohdintaa. Pitäisikö ottaa saariston kalalautanen, kun ollaan meren äärellä? Vai jompikumpi herkullisen kuuloisista kana-annoksista? Toisaalta Sataman puikkoja on kehuttu. Tartarkin pääruokana veti puoleensa. Päädyin kuitenkin lopulta klassikkoon eli ravintolan nimikkoburgeriin TCB Treffi Cheese Burgeriin (23 €). Hampurilainen oli kaikessa yksinkertaisuudessaan  nappisuoritus. Olen aina oudoksunut tyyliä, jossa burgerin väliin tungetaan sitä sun tätä. Ei. Siellä pitää olla vain pihvi, juustoa, majoneesia ja mahdollisesti jotain kastiketta. Treffin versiossa tomaatit, punasipulit, salaatit ja suolakurkut killuivatkin lautasella burgerin vieressä. Omalla paikallaan. Kyllä ne siitä suuhun kulkeutuvat. Ranskalaisista en löytänyt moitteensijaa. Parmesanmajoneesi säesti hyvin ranuja. 

Verkkosaaren Treffi sijaitsee uuden kerrostalon kivijalassa. Se on sellainen ravintola, jonka arvatenkin lähes jokainen haluaisi omaan kortteliinsa. Sisältä avautuva maisema on hauska kombinaatio merta ja metron tuomaa urbaaniutta. Terassikin voisi houkutella aurinkoisemmalla säällä. 

 Ruoka 4/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 3/5

Treffi Verkkosaari 

Capellanranta 3, 00580 Helsinki

Huu Konepaja

Huu Konepaja avasi ovensa reilu vuosi sitten. Yritin käydä ravintolassa alkuaikoina, mutta lounasruuhka oli melkoinen ja kerta jäi yritykseksi. Seuraavaan visiittiin vierähti vuodenpäivät. Nyt toukokuussa kävin Huussa pariin otteeseen lounaalla (13,50 €).

Ensimmäisellä kerralla pääruokana oli stifadoa eli kreikkalaista härkäpataa riisillä. Toisella kerralla siirryttiin vieläkin etelämmäksi, kun tarjolla oli kermaista currykanaa riisillä sekä grillattuja kasviksia. Lounasruoka on ollut oikein maistuvaa. Varsinkin stifadoa äidyin kehumaan kovastikin lounasseuralaiselleni. Currykanakin maistui, mutta oli tavanomaisempaa. Alkupalaksi löytyy kasvispohjaisia salaatteja, vihanneksia sekä leipiä levitteineen. Toimivia nekin. Huussa lounaan päättää iloinen yllätys: pieni makea kahvin kera. Itse asiassa makea on ollut niin pieni, että se on sopinut tuplata. Kakkupalat ovat olleet makumaailmaltaan omaperäisiä, rohkeitakin, mutta herkullisia. 

Huun miljöö on varsin mitäänsanomaton. En onnistunut ottamaan sisäkuvia, kun jengiä parveili ympärillä niin paljon. Arvelen, että suurin osa lounastajista on Maikkarin väkeä, pari naamaa ainakin tunnistin. Palvelu on ollut poissaolevaa, ja astiat tulee itse palauttaa kärryyn. 

Huu Konepaja sijaitsee Maikkarin tiloissa "Pöllölaaksossa". Konepajan alueessa on paljon potentiaalia, mutta vielä se ei ole sitä lunastanut. Työmaita riittää ja tunnelma on aika kolkko. Alueen toinenkin ravintola Alice Italian on muuten hyväksi lounaspaikaksi havaittu.

Ruoka 4/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 4/5

Huu Konepaja

Konepajankuja 7, 00510 Helsinki (D-talon alakerta, sisäpiha)

Bouchon Carême

Hans Välimäki on luonut kultamunia munivan hanhen. Hänen (ja muutaman muun) menestyvään ravintolaimperiumiin kuuluu jo useampi mainetta niittänyt ravintola Helsingissä. Ja lisää on tulossa, kun vappuna ovensa avaa Brasserie Lionne. Välimäen ravintoloista olen käynyt Bistro Bardotissa sekä Ginassa, todeten ne verrattomiksi illallispaikoiksi. Viimeisin käyntini suuntautui Bouchon Carêmeen.

Bouchon Carême kumartaa vahvasti Ranskan keittiöperinteen ja maan klassikoiden suuntaan. Ruokalista on totuttuun tyyliin muhkea, mutta äärimmäisen herkullisen kuuloinen. Valintojen tekeminen on haastavaa, koska haluaisi tilata enemmän kuin pystyy syömään (tai maksamaan). 

Tilasimme alkuun mocktailit. Mausteinen Banana Bread (12 €) oli pirun hyvä, yksi parhaista koskaan maistamistani. Ystäväni, joka kutsuu mocktaileja vain kalliiksi mehuksi, on väärässä. Ruokien suhteen päädyimme lopulta omatoimiseen ”neljän ruokalajin illalliseen”. Hieman epäortodoksinen illallisemme koostui kahdesta alkuruokakierroksesta, pääruoista ja jälkiruoista.

Ensimmäisellä kierroksella tilasimme talon juurileipää paahdetun voin kera (6 €), tomaattitartarin burratalla (11 €), kukkakaalikreemillä ja tryffelillä täytetyn ja parmesaanilla hunnutetun tuulihatun (10 €) sekä suupalaksi marinoitua ankanmaksaa, karamellisoitua saksanpähkinää, tummaa suklaata ja kristallisuolaa (5 €). Alkupalojen kuninkaaksi nousi ehkä yllättäenkin tuulihattu, joka oli hekumallista. Ankanmaksasuupala oli veikeä kuriositeetti, mutta makumaailmaltaan turhan moninainen. 

Toisella kierroksella eteeni kannettiin Soupe de Homard (22 €). Hummerikeitto grillatun hummerin kera oli elegantti ja äärimmäisen herkullinen annos. Omena-remoulade toimi myös erinomaisesti. Sen sijaan hummeriglazeella höyrytetty bun oli mautonta. Vaimoni sai osakseen iltamme ensimmäisen ohjelmanumeron tilaamallaan tartarilla (26 €). Sen suhteen toimittiin nimittäin service au chariot. Toisin sanoen annos valmistettiin tarjoilukärryssä silmiemme edessä. Naudanliha jauhettiin lihamyllyn läpi. Veivaamista oli hauska katsella viinilasin takaa hymyillen. Tartarissa oli potkua, mutta vaimoni piti annoksesta. 

Pääruoaksi valikoin pihviklassikko chateaubriandin (49 €), joka sekin tarjoiltiin tarjoilukärrystä – tällä kertaa korkeiden konjakkiliekkien kera! Härän sisäfile konjakki-pippurikastikkeella ja juustoperunapyreellä oli odotetusti nappisuoritus. Ensiluokkaista pihviä ryyditti oivallinen kastike ja mojova juustoperunapyree. Annos oli simppeli, mutta makumaailmaltaan intensiivinen. Vaimoni otti tryffelignoccheja (29 €), mutta annos paljastui illan heikoimmaksi ollen turhan tuhti ja yksiulotteinen. Raikastava elementti olisi tehnyt annokselle hyvää. 

Muutama sananen viineistä. Niissä luotimme pitkälti tarjoilijan suosituksiin. Klassinen chablis (12 cl / 19 €), burgundilainen pinot noir (12 cl / 21 €) sekä tempranillo Ribera del Duerosta (12 cl / 14 €) saivat hinnallaan sisäisen ekonomistini parahtamaan. Ne olivat suunmyötäisiä, mutta jäivät kovassa seurassa auttamatta ruokien varjoon. 

Lopuksi oli jälkiruokien aika. Valintani kohdistui päärynäiseen tarte tatiniin (15 €) vaimoni ottaessa crème caramelin mehustetuilla vadelmilla (14 €). Oma annokseni oli maukas päätös onnistuneelle illalle, mutta suolaisempien makujen ystävänä jälkiruoka ei koskaan kohdallani voi nousta illan kohokohtien joukkoon. Vaimoni créme caramel oli raikkaudessaan juuri sitä mitä hän jälkiruoaltaan kaipasi. 

Bouchon Carême sijaitsee vanhan vaatekauppa Aleksi 13:n tiloissa toisessa kerroksessa Aleksanterinkadulla. Aleksin hälinä jää kivasti katutasoon ja muutenkin on kiva tutkailla arvotaloja yksityiskohtineen toisen kerroksen korkeudelta. Miljöö on viihtyisän tyylikäs. Valaistus sopii tunnelmaan. Palvelu oli nuorekkaan rentoa, mutta toimivaa. 

Ruoka 4/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 3/5

Bouchon Carême

Aleksanterinkatu 13, 00100 Helsinki