Alkusalaatti ei jäänyt kutittelemaan kauaksi aikaa muistisynapseja, mutta oli sinänsä ihan kelvollinen. Pääruoaksi buffetista löytyi porsaanleikettä, pasta bolognesea sekä punajuuripihvejä jogurttikastikkeessa. Valitsemani possuleike perunamuusin ja paahdettujen porkkanoiden kera oli sekin kelvollinen, mutta aika hampaaton ja valitettavan mitäänsanomaton annos. Possustakaan ei ollut pääosan esittäjäksi. Maut ja särmä puuttuivat. Koulumyyjäisten klassikko mokkapala jälkipalana kuitenkin nosti jälleen hymyn huulille, kunnes maistoin kahvia. Se oli pahinta lounaskahvia ikinä. Kauheaa kuraa. En ymmärrä, mikä siinä oikein oli. Normaaliin suomalaiseen tyyliin en kuitenkaan maininnut ravintolalle kahvin oudon pahasta mausta mitään. Ehkä välikohtauksesta tulisi hämmentävä, jopa kiusallinen? Ehkä syy olikin minun makuaistimuksessani?
Hausman on ilmava suuren huonekorkeuden ja valoisa molemmilla seinillä olevien suurten ikkunoiden vuoksi. Tummat sävyt ja puu materiaalina miellyttävät kuitenkin silmää, vaikka yleisilme onkin toimistomaiseen kolhouteen taipuvainen. Palvelu ei jäänyt mieleen hyvässä tai pahassa.
Kokonaissuoritus Hausmanilla jäi hieman piippuun. Kovassa lounaskisassa sen paikka on katsomon puolella.
Ruoka |
Kokemus |
Hinta-laatu |
Hausman
Töölönlahdenkatu 3
00100 Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti