Madonna

Tunnetut ravintoloitsijat Richard McCormick ja Ville Relander ylsivät neljännellä ravintolallaan Madonnalla niinkin pohjoiseen kuin Kallion sydänmaille. Herrojen aiemmat ravintolat, kuten paljon palstatilaa saanut Yes Yes Yes sekä Kasarmitorin The Cock sijaitsevat etelämpänä. Toisaalta aluevaltaus entiseen teollisuusrakennukseen Haapaniemenkadulle on ymmärrettävä, sillä Kallion ravintolaskene erityisesti Hämeentien läheisyydessä sykkii ja voi hyvin – huolimatta "pikkuisesta putkirempasta”, joka muuten yltää Madonnan terassille saakka.

Valitsimme työporukan illanviettopaikaksi uutuuttaan hohkavan ravintola Madonnan. Italialainen ruokakulttuuri on tunnetusti lähellä usean sydäntä. Ehkä valinnassa painoivat myös kattava drinkkivalikoima ja herkullisen kuuloiset pizzat ja pastat, antipasteja unohtamatta. Ilta alkoikin asiaankuuluvasti kesäisillä Aperol Spritzeillä. Kaiken lisäksi saimme tarjoilijaksemme itsensä ravintoloitsija-omistaja Ville Relanderin, jonka luontevan innokas ja iloinen palvelu saatteli  miellyttävää iltaa. 

Otin alkupalaksi Capresen (14 €), mikä osoittautui verrattomaksi valinnaksi. Suomalaiset maukkaat tomaatit, buffalomozzarella, basilika, oliiviöljy sekä suola ja pippuri loivat makumaailman, joka oli ehdottomasti koronakevään runteleman vuoden ainakin toistaiseksi paras alkupala. Lähes kaikkialla pizza on aina vähintäänkin hyvää, mutta pastan kanssa tuppaa olemaan vähän niin ja näin. Riskejä kaihtamatta valitsin annoksen, joka totteli nimeä ”Angel hair al limone e gamberi” (24 €). Jotenkin arvelin, että pasta on se Madonnan juttu. Omatekoinen capellini-pasta, joka tunnetaan myös nimellä angel hair, yhdistettynä katkarapuihin sekä beurre blanc - ja gremolata-kastikkeisiin tuottivat moniulotteisen, mutta tasapainoisen ja erittäin miellyttävän makuhermoja hivelevän kokonaisuuden. Alku- ja pääruokia säestämään valitsimme Sorellin Chiantia (56 € pullo). Perinteisessä fiasco- eli olkipunospullossa tarjoiltu viini pelitti suunmyötäisesti.

Yleisen elämänkokemuksen mukaan jälkiruoka täydellistää illallisen, joten sitä ei pidä jättää välistä. Vaikka Madonnassa tehdäänkin gelato itse, päädyin italialaiseen klassikkojälkkäri tiramisuun (9 €). Se ei pettänyt, vaikka en kyseisen jälkiruoan suurin fani olekaan. Tiramisu oli täyteläisen muhkea päätös illalliselle. On muuten pakko vielä mainita kollegani ällistynyt ilme, kun hänen tilaamansa gelato saapui pöytään. Sitä ei nimittäin ollut vain aseteltu kivasti tavalliselle lautaselle, vaan gelato tuotiin ikään kuin naisen pään muotoon valetussa muinaisessa savisessa viiniruukussa, joka oli täytetty kahvipavuilla. Tai jotain sinnepäin. No, katsokaa kuvista itse. Aikamoinen spektaakkeli!

Kerrotaan, että Madonnaa remontoitiin lähes puoli vuotta. Lopputulos on varmasti monen mielestä melkoisen upea, kaikkien mielestä vähintäänkin erilainen. Sisäänkäynnin sitruunoita täynnä oleva marmorinen suihkulähde, marmoriset ruokapöydät, ruutulattia, näyttävät kattovalaisimet sekä komea baaritiski jäivät käynnistä mieleen. Silti väitän suurimman vaikutuksen minuun tehneen se, että pääsin istumaan aivan avokeittiön ikkunaluukkua vastapäätä. Parin tunnin aikana ehdin seuraamaan suurella mielenkiinnolla keittiötyöskentelyä. Kiire keittiössäkin lisääntyi sitä mukaan, kun sali alkoi taustalla täyttyä.

Kun seura, ruoka, palvelu ja miljöö toimivat ensiluokkaisesti, voidaan deduktiivisen päättelyn logiikan mukaisesti todeta, että ilta oli erittäin onnistunut. La dolce vita!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Madonna
Haapaniemenkatu 5 B
00530 Helsinki