Supper

Tukholman Supper löytyi tuttuun tapaan ennen reissua Tripadvisorin kautta, mutta oli vaimokin tainnut sen jostakin blogista bongata. Teimme varauksen perjantai-illalle Tripadvisorin 28. sijalla (yhteensä 2702 ravintolasta) olevaan eteläamerikkalaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan. Kyseisen maanosan keittiöön nojaavia ravintoloita ei muuten ole liiaksi tullut meikäläisellä vastaan. Onda on varmaankin viimeisin kokemus maanosan ruokakulttuurista.

Vaikka Supperin drinkkilista oli herkullisesti kasattu, tilasin ensihätään tutun ja turvallisen vermutin (68 kruunua). Alkupaloiksi päädyimme ottamaan pimientos de padronit chilillä ja merisuolalla (79 kr) sekä perunalastuja avocadodipin kera (50 kr). Molemmat olivat kaikessa minimalistisuudessaan oivallinen avaus illalle. Avaus jäi kuitenkin hätäiseksi. Kun olimme natustelleet alkuruokia vain hetken – ei lähellekään säädyllistä aikaa – tuotiin pöytään jo pääruoat. Tällaiseen kiireeseen en ole itse asiassa koskaan aiemmin törmännyt. Jo tilausten tekemisen kanssa meitä kiirehdittiin.

Olin tilannut ”Platos Grande” -osastolta ns. isoa jöötiä. Cerdo Asado (239 kr), suomeksi paahdettua possunkylkeä, tarjoiltiin chipotleglaseerauksella melonien kanssa. Bataattiranskalaiskori vieressä täydensi annosta. Muhkea annos vei kielen mennessään. Glaseerattu possu oli todella herkullista. Meloni raikasti possun ja ranskalaisten muodostamaa fyysistä parivaljakkoa. Annos oli simppeli, mutta samaan aikaan aika monivivahteinen. Ruokajuomaksi nautimme pullollisen argentiinalaista Masi Passo Doblea (495 kr), jossa oli normaalin Malbecin lisäksi myös tujaus rakasta ystävääni Corvinaa, joka luonnollisesti vei ajatukset hekumalliseen Italiaan. Viini muodosti luontevan matkakumppanin liharuoalle.

Supper sijaitsee kellaritiloissa ja miljöö oli muutenkin aika vinkeän kiva ja erilainen. Valaistusta ei tosin liiaksi ollut, vaan mentiin enemmänkin tunnelmalinjalla, mikä valitettavasti näkyi ruokakuvien heikkona laatuna. Supperin ruoka oli korkeatasoista, mutta tarjoilun hätäisyys vei terän sen onnistumiselta. Tarjoilija kyllä osasi asiansa, läppääkin heitettiin, mutta en anna anteeksi sitä, että pääruoat tuotiin pöytään pahasti etuajassa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Supper
Tegnérgatan 37
Vasastan, Tukholma

STHLM Tapas

STHLM Tapas Tukholmassa löytyi tuttuun tapaan ennen reissua Tripadvisorin kautta, ja teimme etukäteen pöytävarauksen 31. sijalla (yhteensä 2702 ravintolaa) sijaitsevaan tapas-henkiseen ravintolaan.

Jo nettisivut retostelivat laajalla cava-valikoimalla, joten otimmekin alkuun lasilliset (á 99 kruunua). Niitä hörppiessä oli hyvää aika miettiä tapaksia. Lista koostuu viidestä osastosta ja kaiken kaikkiaan 32 eri tapas-vaihtoehdosta. Ruokalista suositteli 4–5 tapasta henkilöä kohden, mutta tarjoilija arveli sen olevan hivenen yläkanttiin suosittaen niitä 3–4 per henkilö. Valitsimme pimientos de padronit (48 kr), papu-quesadillat (62 kr), gratinoidut nachot pico de gallon kera (62 kr), teriyaki-tonnikalaa (72 kr), mustekalaa merileväsalaatilla (72 kr), friteerattuja dumplingseja (72 kr) sekä karibialaisittain maustettuja kanankoipia ananas-mangosalsalla (72 kr). 

Setin parasta antia edustivat maukkaat papu-quesadillat kermaviilin kera, mustekala sekä dumplingsit, joiden täytteenä oli katkarapua ja kasviksia. Mustekala-annos oli kiehtova makuelämys pitäen sisällään mustekalaa, merilevää ja maustettuja pähkinöitä. Erikoista, mutta oikein toimivaa! Heikoin lenkki oli teriyaki-tonnikala, joka jäi valjuksi ja mauttomaksi. Gratinoidut nachot juustoineen olivat puolestaan olleet turhan pitkään uunissa kuivumassa.

STHLM Tapaksen palvelu oli ensiluokkaista. Palvelu sujui pohjoismaisen yhteistyön hengessä englanniksi ja meille kouluruotsin kahlanneille turakaisille selvitettiin ystävällisesti lähes kaikki ruotsiksi tehdyn listat erikoisuudet. Ravintolan sisustus oli yhtäältä tyylikästä, toisaalta pahasti kitschin puolelle menevää. Tyylikästä olivat erityisesti laattalattia ja tiilen ja valkoisen seinän välinen vuoropuhelu, tyylitöntä (vai tässä tapauksessa ironista?) puolestaan lukuisat jo-niin-nähdyt mietelauseet seinillä. Vai vieläkö iskee "Be the person you want to meet" -tyyliset mietelauseet tai lukuisat viiniaiheiset mietelmät?

STHLM Tapaksessa vietetystä illasta jäi iloinen mieli, mutta rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että korkealla olleista odotuksista jäätiin. Jos muuten kaipaat todella laadukasta burgeria Tukholman reissulla, älä missaa Phil’s Burgeria!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

STHLM Tapas
Torsgatan 55
11337 Tukholma

Phil’s Burger

Burger on sellainen ruoka ja burgerin tekeminen sellainen kuninkuuslaji, että fokus täytyy pitää selkeänä ja homma mahdollisimman simppelinä. Näin syntyy parhain lopputulos. Lopputuotteen tulee olla virtaviivaisen yksinkertainen, mutta laadukkaista raaka-aineista väsätty. Juuri tällä tavalla on toimittu ruotsalaisessa burgerketjussa, joka tottelee nimeä Phil’s Burger. Neljä vuotta sitten syntynyt ketju on jo seitsemän yksikön laajuinen. Suurin osa niistä sijaitsee luonnollisesti Tukholmassa. Kävimme testaamassa niistä Drottninggatanilla majailevan ravintolan.

Lounasaikaan mesta oli tupaten täynnä. Kipuilimme oman aikamme ovella, mutta jokin jäi pysymään sisällä. Maksettuamme ruoan jonotuksen jälkeen, löysimme kaksi vapaata paikkaa täyden pöydän päästä. Tilasimme molemmille tryffeliburgerit, jotka sai hyvään lounasdiiliin (á 115 kruunua) ranskalaisten ja coleslawn kera. Ilman lounastarjousta tilpehöörit olisivat maksaneet ekstraa. Tryffeliburgerissa oli 160 gramman Black Angus -pihvi, juustoa, karamellisoitua sipulia ja tryffelimajoneesia – eikä muuta. And that’s the beauty! Kokonaisuus oli esimerkillisen tasapainoinen ja hurmaava olematta liian fyysinen. Sitä oli myös helppo syödä käsin – sekin on taitolaji. Pihvi oli paistettu erinomaisesti, sipulit komppasivat oivasti, majoneesi ei ottanut turhan ärhäkkää roolia ja briossimaiset sämpylät olivat täydelliset. Coleslaw raikasti annosta kivasti, mutta ranskalaiset eivät tässä katsannossa yltäneet millään tavoin kokonaisuuden edellyttämälle vaativuustasolle.

Phil’s Burgerin tuotteesta tuli mieleen Hietalahden kauppahallin Roslundin samankaltainen täysien pisteiden hampurilainen sekä konseptista ylipäätään kotoinen Friends & Brgrs -ketju, jossa pitääkin käydä taas parin vuoden tauon jälkeen!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Phil's Burger
Drottninggatan 79
11160 Tukholma

Yes Yes Yes

Kasvisravintola Yes Yes Yesin aukeaminen marraskuussa on viime aikojen ravintolatapaus. Hypetystä ja medianäkyvyyttä on riittänyt sen verran, että jopa Palacen paluu Helsingin ravintolakartalle on jäänyt sen varjoon.

Kasvissyöjiä ja sen epämääräisiä alalajeja on tavattu pitää eräänlaisina nautinnoista kieltäytyjinä, puristeina. He ovat joutuneet tyytymään ruokaan, jossa ei ole lihaa. Eli annoksesta on vain poistettu liha ja tadaa: se on kasvisruokaa. Yes Yes Yesissä sen sijaan ruoan itsessään pitää olla niin laadukasta, kiinnostavaa ja hyvää, että lautaselle ei edes osaa kaivata lihaa. Yes Yes Yes tarjoaa vegeruokaa tekemättä siitä mitään juttua. Se ikään kuin sattuu tarjoamaan ruokaa, jossa ei ole lihaa.

Yes Yes Yesin ruokalista koostuu viidestä erillisestä osiosta ja jälkiruoista. Perinteisiä alku- ja pääruokia ei ole. Osiot ovat Munchies (á 10 €), Dips & Tandoori Bread (á 10 €), Root and Greens (á 12 €), Comfort Plates (á 14 €) ja Yes Extras (á 4–12 €). Listaa hieroessa huomaa, että ruokia ei ole sidottu mihinkään tiettyyn tyylisuuntaan tai maantieteelliselle alueelle. Melko kansainvälisissä piireissä joka tapauksessa pyöritään. Kysyttyäni yleishuomioita ruokalistasta kiireisen oloinen tarjoilija kertoi, että sopiva määrä annoksia yhdelle on luokkaa muutama. Jaettavaksi ne toki on tarkoitettu, kuten trendiin kuuluu. Vinkin johdattelemana päädyin valitsemaan kesäkurpitsa-fetanugetteja sitruuna-chilijogurttidipillä (10 €), tandoori-leipää punajuuri-kukkakaali-tryffeli-piparjuurijogurttidipin kera (10 €) sekä rigatonipastaa ricottajuustolla ja pistaasipestolla (14 €). Annosten hienot englanninkieliset nimet löytyvät nettisivuilta ja ravintolan listalta paikan päältä.

Tandoori-leipä ja erityisesti dippi olivat superherkullisia, illan paras annos ehdottomasti. Epämääräiseltä kuulostava ja näyttävä dippi vei kielen mennessään. Piparjuuri toi kivaa särmää makuun. Tandooriuunissa paistettu leipä oli todella maistuva. Leipää ja dippiä voikin vahvasti suositella jokaisen ruokailijan yhdeksi varmaksi valinnaksi. Nugetit olivat nekin perushyvää suorittamista, mutta ne oli toisaalta helppo unohtaa saman tien. Dippi toimi tässäkin annoksessa. Sen sijaan pasta-annos ei vakuuttanut. Sitä vaivasi mauttomuus ja taisipa se ehtiä jäähtyäkin pöydällä hetken oleiltuaan. Pasta-annoksessa tällainen raadonsyöjä äkkäsi äkkiä, että ruoka olisi kaivannut lihaisampaa sisältöä – tai jotakin muuta selkeää makuelementtiä.

Yes Yes Yes on syönyt veikeän värikkääseen sisukseensa entisen McDonald’sin sekä sen vieressä majailleen Farougen luoden satapaikkaiset asiakastilat. Miljööstä silmä löytää niin värikkäitä laattoja ja tapettia, pastellinsävyisiä tuoleja, lautalattiaa kuin suuria viherkasveja ja valoja. Pelkästään valtavan pitkä marmorinen baaritiski vetää 30 ruokailijaa tai siemailijaa, ja ne paikat onkin tarkoitettu vain walk in -asiakkaille. Tiskin toisessa päässä on baari ja toisessa avokeittiö. Tarjoilu ei jäänyt mieleen ystävällisyydestä, vaan enemmänkin meiningistä huokui kiireisyys ja välinpitämättömyys. Tällaisessa annosilotulituksessa sitä toivoo, että annokset esitellään pöytään tuotaessa kunnolla.

Yes Yes Yes perustuu ideologiaan, jonka mukaan ravintolaa ei kannata tehdä pelkästään kasvissyöjille, jos heitä on viisi prosenttia väestöstä. Tämän vuoksi Yes Yes Yes on ravintola kaikille. Pidän ravintolan näkökulmasta, rohkeudesta, ennakkoluulottomuudesta ja trendikkäästä miljööstä. Ruokatuote oli hyvä – ei enempää, mutta annosten tasalaatuisuudessa on vielä tekemistä. Tästä huolimatta on selvää, että Yes Yes Yes ja minä tapaamme vielä lähiaikoina uudemman kerran.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Yes Yes Yes
Iso Roobertinkatu 1
00120 Helsinki

Puisto

Puisto sysäsi viime syksynä Rosson jonnekin menneisyyden kaunisteltuihin muistoihin ja valloitti Tampereen kenties parhaimman paikan Koskipuistosta Tammerkosken kansallismaisemasta. Osa jäi kaipaamaan Rosson ”legendaarista” raastepöytää, mutta ne samat tyypit kääntävät maitopurkin hinnatkin vielä markoiksi. Tässä vaiheessa kysymys kuuluu: mitä uutuusrafla sitten tarjoaa? Remonttia ainakin on tehty ja konseptia hiottu hartaasti. Lopputuloksena syntyi kahvilan, ravintolan ja delikaupan palvelukokonaisuus. Minua kiinnosti lähinnä lauantai-illan pöytävaraus ravintolassa, jääkööt kahvila ja kauppa toiseen kertaan.

Illan avasi komeasti alkupalakokoisena tilattu tattirisotto. Risottoa ryyditti mascarpone- ja parmesanjuustot sekä tryffeliöljy. Risoton maku oli herkullinen ja koostumus oikeaoppinen. Sitä oli myös sopiva määrä eli juuri sen verran, että lisää olisi tahtonut, mutta näin oli hyvä. Pääruokaa jouduin laajalta listalta pähkimään harvinaisen pitkään: burgeria, kanaa, pihviä vai pizzaa? Lopulta yllätin itsenikin valitessani rapu-chilipastan (16,90 €). Öljyssä paistettuja jättiravunpyrstöjä komppasivat fettuccini-pasta, chili, basilika, retiisi ja fenkoli. Pasta-annokset ovat toisinaan sellaista tasaista torvensoittoa alusta loppuun: hyvää, mutta mieli haikaa jo muualle. Nyt niin ei käynyt. Tuhtia pastaa tasapainottivat mm. retiisi ja fenkoli. Chilissä oli potkua parahultaisesti. Maukkaat ravut pelasivat pääroolinsa oivallisesti. Jälkiruoaksi otin vielä pari palloa jäätelöä (yht. 5,90 €). Kaunis ja toimiva annos päätti onnistuneen illan.

Puiston viinipuoli vakuutti. Ehkä se johtui siitä, että päätimme skipata tylysti vihreän kortin viinit, mutta testata silti talon punaviinin. Kyse ei kuitenkaan ollut mistä tahansa bulkkilitkusta, vaan Italiasta tulevasta Roverso 2001 -punkerosta (60 € pullo), joka on tehty harvinaisesta grasparossa-rypäleestä. Tasapainoisen elegantti viini vei pöytäseurueemme sydämet suoraan Emilia-Romagnan aurinkoiselle maaseudulle. Sen sijaan alkujuomaksi ottamani gin tonic Fiskarsilaisesta Ägräs-ginistä, ryyditettynä timjamilla sekä mustikoilla, ei ollut kaksinen. Valitettavasti kuitti, josta olisi voinut tarkistaa alkuruokarisoton ja gt:n hinnat, hävisi jonnekin Tammelan Wanhan Mestarin ja Moro Sky Barin hähmäiseen välimaastoon.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Puisto
Koskipuisto
33100 Tampere

Cafe Pispala

Tamperelaisten – ja vähän muiden – herkkupyllyjen mielissä Cafe Pispala on saavuttanut ikonisen aseman vajaassa neljässä vuodessa erityisesti brunssinsa suhteen. Kehut ovat kiirineet aina pääkaupunkiin saakka, minkä vuoksi päätimmekin Tampereen lomalla käydä tsekkaamassa, löytyisikö kehuille katetta. Löytämisestä puheen ollen: Cafe Pispala ei sijaitse kuluttajaystävällisesti Hämeenkadulla Tampereen keskustassa, vaan Suomen korkeimman soraharjun Pispalanharjun rinteessä.

Täydessä ravintolassa pöydän vapautumista odotellessamme teimme tilaukset tiskillä: meikäläiselle ”Whole Works” (23 €) eli koko setti, niin ei tarvitse jälkikäteen harmitella. Otin myös myöhemmän illan kaupunginvalloitusta silmällä pitäen mustaherukkaisen Kir Royal -drinkin (6,5 €) brunssiruokia säestämään.

Alkupalaksi pöytään tuotiin lasillinen hedelmiä sekä jogurtti-marjaparfait. Hedelmät ajoivat asiansa, mutta parfait osoittautui todella raikkaaksi ja herkullisen täyteläiseksi. Toinenkin olisi mennyt kevyesti... Seuraavaksi saapuivatkin loput ruoista yhdellä ja samalla lautasella. Eipä olisi tullut itselleni mieleen laittaa samalle lautaselle makeita pannukakkuja ja suolaisia tilpehöörejä. Mutta sitä saa mitä tilaa… nimittäin vähän kaikkea. Lautasella oli edellä mainittujen mehevien pannukakkujen ja bourbonsiirapin lisäksi munakokkelia, paistettua perunaa, pekonia, bratwurstia ja skonssi hillolla. Munakokkeli, makkarat, pekonit ja perunat olivat perusvarmaa työtä ilman suurempia hurraa-huutoja. Skonssi jäi irralliseksi – ehkä en vain ymmärrä sen perimmäisiä finessejä. Mutta ne kehutut amerikkalaiset pannukakut rokkasivat! Niitä oli kaksi ja ne olivat fyysisiä kuin Pirkan hiihto takaperin. Nokare sulanutta voita, tomusokeria ja bourbonsiirappia ryydittivät annoksen hekumalliseen päätökseensä saakka. Lopulta jouduin kuitenkin toteamaan pannarit taiston voittajiksi. Kahvi kuului hintaan ja sitä sai santsata sydämensä kyllyydestä, mitä jokainen innokas kahvinlipittelijä arvostaa.

Cafe Pispalan mainostettu brunssi ei ollut kaiken hehkutuksensa väärti, mutta paljastui kuitenkin särmikkääksi ja kivasti erilaiseksi brunssiksi. Siitä tuli mieleen El Fant, jossa myös tuodaan annokset pöytään sen vanhakantaisen buffet-ähellyksen sijasta. Cafe Pispalan vahvuus on silti sen sympaattinen ja lämminhenkinen fiilis, mitä keskustan ulkopuolella sijaitseva vanha rakennus pienine sisätiloineen vain korostaa.

Ravintolan ruokalistaan on haettu vaikutteita ja oppeja ravintoloitsijan ulkomaanvuosilta. Vaihtuva ruokalista takaa sen, ettei samoja ruokia lounas- ja ilta-aikaan juurikaan näe, mitä paikalliset varmasti osaavat arvostaa. Seuraavalla Tampereen reissulla täytyy testata samojen omistajien kehuttu burgerpaikka Kauppahallissa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Cafe Pispala
Pispankatu 30
33240 Tampere

Ravintola Torni

Ihmiskunta ei ole keksinyt parempaa viikonloppupäivän aloitusta kuin monipuolinen ja laadukas brunssi hyvässä seurassa. Jotkut sanovatkin, että brunssit ovat ihmiselämän parasta aikaa tai korkeimman olemisen muoto. Tällaista kiireisen elämän eskapismia tarjoaa keskellä Helsinkiä 30-luvun alusta asti jöpöttänyt ja historiankin kirjoista löytyvä hotelli Torni ja sen lauantaibrunssi. Edellisen kerran kävin brunssilla Tornissa syksyllä 2015, joten oli korkea aika pistää paikka uuteen testiin. Matkan varrella on brunssin konseptikin muuttunut. Brunssi on vain lauantaisin pitäen sisällään kaksi kattausta klo 12 tai klo 14.30. Brunssin hinta on vihreällä kortilla 30 euroa, ilman sitä 34 euroa.

Homma on hyvä aloittaa tervehenkisesti Virgin Mary -pisteen ääreltä. Tietämättömille tiedoksi, että kysehän on legendaarisen brunssijuoman Bloody Maryn siveästä pikkusiskosta. Hieno erilaistamiselementti brunssien niin usein kasvottomassa meressä!

Nettiin ei ole aukikirjoitettu Tornin brunssin antimia. Voin kuitenkin luvata, että nirsoimmillekin hapannaamoille löytyy järsittävää. Salaatteja on muutamia erilaisia, mm. peruna- ja couscouspohjaista. Punajuuri-homejuustocomboakin löytyy. Leikkeleistä löytyy mm. paahtopaistia ja chorizotyylistä makkaraa. Leipäosasto ei kalpene muille osastoille, sillä tarjolla on mm. focacciaa ja meikäläiselle pakollisia pikkupiirakoita. Ensimmäisen lautasen saa näistä täyttymään turhan helposti.

Toinen setti haetaankin brunssin sesonkiosastolta eli blininurkkauksesta. Nyt täytyy innokkaimpia kuitenkin muistuttaa, että Tornin blinit eivät edusta alan ylintä laatukymmenystä. Tornissa on nimittäin fuskattu vähän kaikessa. Blinit eivät olleet mehevän rapsakoita, vaan enemmänkin valmispinaattilättymeininkiä, mutta kyllä niitä muutaman söi. Tilpehööritkään eivät liiaksi vakuuttaneet. Kunnollisesta mätivalikoimasta on ihan turha haikailla – nyt mentiin merileväkaviaarilla ja mätimoussella. Smetana oli vaahdotettu tönkkömäiseksi. Sen sijaan suolakurkut ja katkarapuskagen maistuivat.

Välipalaksi ennen siirtymistä jälkiruokien pariin testasin vielä Tornin puurobaarin antimia. Tarjolla oli kolmea erilaista tuorepuuroa ja vispipuuroa. Tavalliseen puuroon Suomen puolustusvoimat on jättänyt minulle aamukuuden leiripuurollaan elinikäiset arvet, joiden parantumisennuste on huono. Mutta tuorepuurot ovat eri juttu. Maistoin eksoottista chiansiemen-kookos-ananas-limetuorepuuroa, jota avitin epäortodoksisesti mansikkahillolla. Aikamoinen makujen ilotulitus, joka kuitenkin maistaessa oli todella raikasta ja hurmaavaa.

Jostakin epäselväksi jääneestä syystä unohdin ottaa valokuvan jälkiruokalautasestani, joten kuvasin vain jälkiruokapöytää. Juustojen ja hedelmien lisäksi tarjolla oli myös suklaakakkua, tartaletteja, tiramisua ja karkkia. Karkki on hauska viritys brunssille. Jotenkin epäsovinnainen, mutta kuitenkin aina niitä löytää lautaseltaan. Tartaletit olivat hurmaavia pikkusuupaloja, joita löytyi kolmessa eri maussa (vadelma, karpalo, maitosuklaa). Suklaakakku ajoi asiansa, tiramisun jätin väliin. Kahvitermari tuotiin pöytään jo alussa ja siitä olikin helppo annostella tsuffetta omaan tahtiin.

Tornin miljöö huokuu historian tuomaa arvokkuutta ja rauhallisuutta. Isot ikkunat tuovat valoa ja tarjoavat näkymiä Yrjönkadulle ja Kalevankadulle. Tarjoilu sujui vähäeleisesti, mutta tehokkaasti. Aina oli siistiä niin omassa kuin buffetpöydissä. DJ operoi taustalla hillitysti.

Tornin brunssi on yltäkylläinen valikoima laatutasoltaan hyviä ruokia. Iso osa herkuista jäi testaamatta. Aallonpohja osui bliniosastoon ja tuntuikin, että ne ovat mukana vain vuodenajan vuoksi ja toimimassa eräänlaisena brunssin kärkituotteena – ehkäpä myös hinnannostattajana? Tornin brunssi edustaa silti vuodesta toiseen Helsingin brunssien kärkeä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Torni
Kalevankatu 5
00100 Helsinki