Ravintola Torni

Ihmiskunta ei ole keksinyt parempaa viikonloppupäivän aloitusta kuin monipuolinen ja laadukas brunssi hyvässä seurassa. Jotkut sanovatkin, että brunssit ovat ihmiselämän parasta aikaa tai korkeimman olemisen muoto. Tällaista kiireisen elämän eskapismia tarjoaa keskellä Helsinkiä 30-luvun alusta asti jöpöttänyt ja historiankin kirjoista löytyvä hotelli Torni ja sen lauantaibrunssi. Edellisen kerran kävin brunssilla Tornissa syksyllä 2015, joten oli korkea aika pistää paikka uuteen testiin. Matkan varrella on brunssin konseptikin muuttunut. Brunssi on vain lauantaisin pitäen sisällään kaksi kattausta klo 12 tai klo 14.30. Brunssin hinta on vihreällä kortilla 30 euroa, ilman sitä 34 euroa.

Homma on hyvä aloittaa tervehenkisesti Virgin Mary -pisteen ääreltä. Tietämättömille tiedoksi, että kysehän on legendaarisen brunssijuoman Bloody Maryn siveästä pikkusiskosta. Hieno erilaistamiselementti brunssien niin usein kasvottomassa meressä!

Nettiin ei ole aukikirjoitettu Tornin brunssin antimia. Voin kuitenkin luvata, että nirsoimmillekin hapannaamoille löytyy järsittävää. Salaatteja on muutamia erilaisia, mm. peruna- ja couscouspohjaista. Punajuuri-homejuustocomboakin löytyy. Leikkeleistä löytyy mm. paahtopaistia ja chorizotyylistä makkaraa. Leipäosasto ei kalpene muille osastoille, sillä tarjolla on mm. focacciaa ja meikäläiselle pakollisia pikkupiirakoita. Ensimmäisen lautasen saa näistä täyttymään turhan helposti.

Toinen setti haetaankin brunssin sesonkiosastolta eli blininurkkauksesta. Nyt täytyy innokkaimpia kuitenkin muistuttaa, että Tornin blinit eivät edusta alan ylintä laatukymmenystä. Tornissa on nimittäin fuskattu vähän kaikessa. Blinit eivät olleet mehevän rapsakoita, vaan enemmänkin valmispinaattilättymeininkiä, mutta kyllä niitä muutaman söi. Tilpehööritkään eivät liiaksi vakuuttaneet. Kunnollisesta mätivalikoimasta on ihan turha haikailla – nyt mentiin merileväkaviaarilla ja mätimoussella. Smetana oli vaahdotettu tönkkömäiseksi. Sen sijaan suolakurkut ja katkarapuskagen maistuivat.

Välipalaksi ennen siirtymistä jälkiruokien pariin testasin vielä Tornin puurobaarin antimia. Tarjolla oli kolmea erilaista tuorepuuroa ja vispipuuroa. Tavalliseen puuroon Suomen puolustusvoimat on jättänyt minulle aamukuuden leiripuurollaan elinikäiset arvet, joiden parantumisennuste on huono. Mutta tuorepuurot ovat eri juttu. Maistoin eksoottista chiansiemen-kookos-ananas-limetuorepuuroa, jota avitin epäortodoksisesti mansikkahillolla. Aikamoinen makujen ilotulitus, joka kuitenkin maistaessa oli todella raikasta ja hurmaavaa.

Jostakin epäselväksi jääneestä syystä unohdin ottaa valokuvan jälkiruokalautasestani, joten kuvasin vain jälkiruokapöytää. Juustojen ja hedelmien lisäksi tarjolla oli myös suklaakakkua, tartaletteja, tiramisua ja karkkia. Karkki on hauska viritys brunssille. Jotenkin epäsovinnainen, mutta kuitenkin aina niitä löytää lautaseltaan. Tartaletit olivat hurmaavia pikkusuupaloja, joita löytyi kolmessa eri maussa (vadelma, karpalo, maitosuklaa). Suklaakakku ajoi asiansa, tiramisun jätin väliin. Kahvitermari tuotiin pöytään jo alussa ja siitä olikin helppo annostella tsuffetta omaan tahtiin.

Tornin miljöö huokuu historian tuomaa arvokkuutta ja rauhallisuutta. Isot ikkunat tuovat valoa ja tarjoavat näkymiä Yrjönkadulle ja Kalevankadulle. Tarjoilu sujui vähäeleisesti, mutta tehokkaasti. Aina oli siistiä niin omassa kuin buffetpöydissä. DJ operoi taustalla hillitysti.

Tornin brunssi on yltäkylläinen valikoima laatutasoltaan hyviä ruokia. Iso osa herkuista jäi testaamatta. Aallonpohja osui bliniosastoon ja tuntuikin, että ne ovat mukana vain vuodenajan vuoksi ja toimimassa eräänlaisena brunssin kärkituotteena – ehkäpä myös hinnannostattajana? Tornin brunssi edustaa silti vuodesta toiseen Helsingin brunssien kärkeä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Torni
Kalevankatu 5
00100 Helsinki