Bistro O mat (Hakaniemi)

Bistro O mat kutkutteli mielessäni jo, kun kävin Kirsikassa syömässä. Silloin päädyttiin siihen, nyt oli aika testata tämä toinen Hakaniemen uutuusravintola – lounaan muodossa. Siinä missä Kirsikka sijaitsee uudistetussa kauppahallissa, on Bistro O matin koti uudessa Lyyra-korttelissa (koko kortteli valmistuu vuonna 2024). Ravintola sijaitsee 9. kerroksessa ja näkymät Helsingin kattojen ylle ja Eläintarhan lahdelle ovat totisesti upeat. Eipä ole tullut kaupunkia ihmeteltyä täältä suunnasta.

Tuttuun tapaani olin etukäteen kurkkinut lounaslistaa. Bistro O matissa ei harrasteta lounasbuffetteja, vaan homma pelittää hienostuneesti lautasannoksilla. Olin poikkeuksellisesti liikkeellä kevyellä jalalla, joten päädyin paahdettuun kukkakaalikeittoon herkkutatti-arancinilla (11,70 €). Seuraavaan kertaan jäivät kampela, jauhelihapihvi ja risotto. Elegantti keitto oli samettisen herkullista. Arancini oli maukas lisäys ja toi keittoon tekstuuria. Alkusalaatti tai kahvi eivät näillä leveysasteilla ole itsestäänselvyyksiä, toisin kuin meillä maalla. Bistro O matin lounaaseen kuitenkin kuuluu kevyt alkusalaattipöytä. Tarjolla oli vihreää salaattia (pelkkiä salaatinlehtiä) ja porkkana-punakaalisekoitusta. Vihreän jätin omaan arvoonsa, mutta sekoitusta otin varsin ronskilla kädellä. Paria eri leipääkin maistoin hummuksen kera. Porkkana-punakaalisekoitus oli raikasta, mutta leivät kuivakoita. Kahvi ei sitten tosiaan kuulunut hintaan, joten se jäi testaamatta. 

Bistro O matin sisustus on mielettömän upea. Tällaisia miljöitä tulee Suomessa harvoin vastaan. Tykkäsin kovasti. Väriä ja loistokkuutta on, sopivasti liikaa. Vihreät, violetit ja punaiset sohvat kutsuvat istumaan. Messinkistä kiiltoakin löytyy. Kattovalaisimet on valittu suoraan kalleimmista sisustuslehdistä. Marmorinen baaritiski on näyttävä, kuten myös suuri lasinen viinikaappi. Viinit ovat framilla, niitä ei piilotella kellarissa tai salin nurkassa. Silti parasta ovat kaunis, tilaan sopiva lattia sekä suuret ikkunat, joista avautuu mainitut mahtavat näkymät. Olen vakuuttunut, että suuri kattoterassi on kesällä Pitkänsillan pohjoispuolen vetonaula. Palvelu pelasi varmasti, mutta persoonattomasti ja hieman hengettömästi. 

Ruoka 4/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 3/5

Bistro O mat

Toinen Linja 7, 00530 Helsinki 

Kirsikka

Ravintola Kirsikka aukesi huhtikuun lopulla Hakaniemen kauppahallin toiseen kerrokseen. Kauppahallin remontti kesti lopulta viisi vuotta, mutta hyvää kannatti odottaa. Puitteet ovat nimittäin komeat, niin hallilla kuin Kirsikallakin. Ravintolan taustalla on pörssiyhtiö NoHo ja Helsingin ravintolakentän taituri Ville Relander, joka on tuttu mm. Madonnasta, The Cockista ja Yes Yes Yesista.

Otin alkuun reteästi ostereita (15 €). Olen melko vakuuttunut, että maistoin samalla elämäni ensimmäiset osterit. Ehkä oli jo korkea aikakin, kohta nelikymppinen kaveri kuitenkin. Kolme Fine de Claire -osteria makasi jääpedillä edessäni. Kysyin ruokailuohjeita, jotka tarjoilijalta sain. Ensimmäisen osterin nautin yökastelijan itsevarmuudella au naturel. Toisen ja kolmannen piimämignonetten voimin. Jälkimmäiset olivat parempia, mutta kokemus oli yhtä kaikki hieno. Vaikka en pelännytkään George-refleksiä, otin ostereita ryydittämään varmuuden varalta mallasleipää ja kirnuvoita (3 €), jotka tulivat nekin syödyksi. 

Osterit toimivat vain ruokahalun herättäjinä. Varsinaiseksi alkupalaksi otin klassisen tartarin (15 €), jota olin etukäteen kuullut kehuttavan. Naudanlihasta, tryffelimajoneesista, cornichon-kurkusta, paahdetusta mantelista ja parmesaanista koostuva annos yllätti saapuessaan pöytään. Kuka onkaan tuo salaperäinen kaunotar juustohunnun alla? Kirsikan tartar oli kaikessa erilaisuudessaan valloittava, enkä varsinaisesti löytänyt maustakaan moitittavaa. 

Jatkoin lihallisella linjalla pääruoankin kohdalla valitsemalla ikivihreän lehtipihvin (27 €). Simppelin kaunista ja hurmaavaa pihviä koristi vain tryffelivoinappi. Salaatin olisi saanut kylkeen lisähinnasta, mutta mitä sitä hyvää annosta pilaamaan rehuilla. Ranskalaiset perunat kuuluivat toki annokseen. Nekin olivat herkullisia – luonnollisesti ketsupin kera. Pääruokaa säestämään otin lasillisen rhonelaista punaviiniä (12 cl, 13 €) syrah-rypäleestä. Keskitäyteläinen viini pelitti suun myötäisesti. 

Palvelu Kirsikassa toimi ensiluokkaisesti. Oli ilo vaihtaa muutama sana myös Relanderin itsensä kanssa. Kirsikan miljöö miellyttää silmää. Ruskea, valkoinen ja raita yhdistyvät upeasti seiniltä löytyvään taiteeseen sekä avariin ikkunoihin ja suureen huonekorkeuteen. Voisi sanoa, että tilan detaljointi on viimeisen päälle. Kirsikasta puhuttaessa ei voi myöskään olla mainitsematta Anssi Kasitonnin Nunc est bebandum -jättiteosta, joka esittää Michelin-ukkoa. Sattumaako? 

Ruoka 4/5

Kokemus 5/5 

Hinta-laatu 3/5

Kirsikka

Hämeentie 1, 00530 Helsinki (Hakaniemen kauppahalli)

On the Rocks Kallio

Olin tiedostanut On the Rocks Kallion olemassaolon aiemminkin, mutta se ei ollut herättänyt minussa suurempia intohimon väristyksiä. Sitten juttelin alueen lounaspaikoista lähistöllä pitkään työskennelleen tuttavani kanssa, ja hän mainitsi musiikkibaarin lounaan olevan yksi hänen suosikeistaan. Nyt olen käynyt kahdesti Rocksin lounaalla.

Ensimmäisellä kerralla suoritus oli vielä varsin kädenlämpöinen. Buffetissa (12,50 €) tarjolla ollut broileri-kookoscurry maistui, mutta toisena pääruokana ollut pekoninen jauhelihapihvi ei toiminut, ei varsinkaan sen pahanmakuinen bbq-kastike. Toisella kerralla otin härkää sarvista ja panostin lisäeuron juustoburgeriin (13,50 €). Se oli voittava valinta. Jauhelihapihvistä, cheddarista, paahdetusta kirsikkatomaatista, marinoidusta punasipulista, suolakurkusta, salaatista sekä valkosipuli- ja chilimajoneesista koostunut burgeri oli erinomainen. Vaikka raaka-ainelistaus kuulostaa omaan korvaani turhan mahtipontiselta, oli kokonaisuus valloittava. Erityismaininnan ansaitsevat suolakurkut ja majoneesit. Ranskalaiset olivat keskitason suoritus. Kiva, että ketsuppi tarjoiltiin suoraan lautasella, eikä sen perään tarvinnut lähteä haahuilemaan tai huutelemaan. 

On the Rocks Kallio tarjoaa lounaalla myös kattavan ja mukavan moniulotteisen alkusalaattipöydän. Tarjolla on ollut peruna-, pasta- ja nuudelisalaattia, marinoituja sieniä ja papuja, pähkinöitä sekä luonnollisesti erilaisia vihanneksia. Valitettavasti jälkimmäisellä kerralla unohdin ottaa kuvan alkusalaattiannoksesta. Olinko sitten niin nälissäni… Joka tapauksessa Rocksin salaattipöytä on keskimääräistä lounasravintolaa parempi ja rockbaarien skenessä uskoakseni ylimmässä viidessä prosentissa. 

Sattumalta(?) molemmilla kerroilla on jälkiruokana ollut pannukakkua, hilloa ja kermavaahtoa. Enkä ole voinut ohikaan kävellä. Silti ajattelin, että yksi kuva riittää. Pannari on tietysti mitä oivallisinta jälkiruokaa kahvin kera. 

Pelkästään kahden lounaskäynnin perusteella uskaltaisin tehdä seuraavanlaisen päätelmän: On the Rocks Kallion alkusalaattipöytä on erinomainen, kuten myös burgeri. Sen sijaan buffetpääruoat ovat soittaneet alavireisesti. Jälkkärit ovat toimineet. Käynneistä on jäänyt yhtä kaikki hyvä fiilis. Nälkäkin lähti samalla.

Ruoka 4/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 3/5

On the Rocks Kallio

Porvoonkatu 1, 00510 Helsinki

Box Café & Grill

Luin vanhaan huoltoasemaan rakennetusta, jonkinlaisesta kulttimaineestakin nauttivasta Box Café & Grillistä Helsingin Sanomien kesäjutusta, jossa esiteltiin muutama Uudellamaalla pääkaupunkiseudun ulkopuolella sijaitseva ravintola. Ajattelin, että sijainti Helsingin ja Porvoon välissä on periaatteessa hyvä, mutta juttua lukiessa minulla ei kuitenkaan ollut tietoa, miten hyvin omat askeleet osuvat lankulle. Mutta hyvinhän ne osuivat ja nopeasti. Työmatkalla Kotkasta kotiin alkoi sen verran huikomaan ennen Porvoota, että iskin navigaattoriin reteästi Boxin osoitteen. Kyllä vaimo pärjää lasten kanssa vielä ylimääräisen kolmevarttisen.

Kysyin tiskillä suositusburgeria. Box Classic (12,90 €) tai Box Bacon (13,90 €) olivat suositukset. Koska en erityisemmin välitä pekonista – varsinkaan hampurilaiseni välissä – oli valinta selvä. Hesarin kehumat ranskalaiset (3,80 € burgerin kanssa) toki kylkeen vielä. 

Ensialkuun Classic burgerissa tuntui olevan liian paljon tavaraa omaan makuuni. Salaattia tai tomaattia en itse laittaisi hampurilaiseni väliin. Niiden lisäksi erinomaisten hampurilaissämpylöiden välistä löytyi cheddaria, coleslawta, punasipulia ja talon majoneesia sekä tietysti pihvi. Syödessä Classic burgeri paljastui onnistuneeksi tekeleeksi. Roslundin pihvi oli just eikä meleki täydellinen ja yllätysveto coleslaw raikasti hampurilaista verrattomasti. Kokonaisuus oli valloittava. Kehutut ranskalaiset olivat selvästi keskitasoa parempia, mutta aivan samanlaisiin ylisanoihin kuin Helsingin Sanomat en sentään sorru. Ravintola on joka tapauksessa ansainnut paikkansa Suomen 10 parhaimman burgeriravintolan joukossa.

Box Café & Grill on omanlaisensa elämys sekä sisältä että ulkoa. Luonteikkaasta ja sympaattisesta paikasta on helppo pitää. Sisätiloista on hauska bongata erilaisia yksityiskohtia ja tarpeistoa samalla, kun odottaa burgeria saapuvaksi.

Ruoka 4/5 

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 4/5

Box Café & Grill

Uusi Porvoontie 1545, 01190 Sipoo

Boneless

Sanotaan se heti kärkeen: tarkoitukseni ei ollut mennä Bonelessiin, vaan Vaasankadulla 50 metrin päässä sijaitsevaan Suomen parasta sushia tarjoavaan Oishi18:een. Koska pieni sushiravintola oli täynnä ja jono ulko-ovelle saakka, käännyin kannoillani ja olin pakotettu muuttamaan suunnitelmiani lennosta. Mutta onneksi hätä ei ollut ensinkään tämännäköinen. Plan B tarkoitti tietysti Bonelessia, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt, mutta joka oli kyllä to visit -listallani.

Vuonna 2017 perustettu ketju on laajentunut kovaa kyytiä. Laskujeni mukaan varsinaisia ravintoloita on tällä hetkellä kahdeksan ja uusia yrittäjiä kysellään nettisivuilla. Boneless on saanut vetoapua smash-burgerin suosiosta, jonka alkukiimassa se oli vahvasti mukana. Lisäksi se voitti taannoin Helsingin Uutisten järjestämän Helsingin paras hampurilaisravintola -lukijaäänestyksen.

Taisin olla sen verran kimpaantunut sushijunasta myöhästymisestä tai sitten halusin isotella kesälomani viimeisen päivän kunniaksi, sillä tiskillä tilasin aika massiivisen setin. Lounaslistaa en siinä hässäkässä edes huomannut, mutta sellainenkin on olemassa. Normilistan tuotteilla ja hinnoilla siis mentiin. Burgerit ja varsinaiset kanansiivet jätin seuraavaan kertaan. Otin rapeaksi friteerattuja broilerin reisipaloja valkosipulivoilla, parmesaanilla ja persiljalla (11,9 €) ja niiden kylkeen juustoperunat (6 €) sekä talon seesamimaustettua coleslawta (4 €). 

Broilerinpalat ujostelivat suotta parmesaani- ja persiljahunnun alla. Laadukas ja maistuva kana toimii aina, niin nytkin. Kanaa oli mukava dippailla valitsemaani dijon-sitruunadippiin ja välillä puraista raikastukseksi porkkana- tai kurkkutikkua. Lankkuperunat olivat saaneet miellyttävän cheddar-kastikekylvyn. Huomasin ilokseni, että kastiketta ei ollut vain päällimmäisten perunalohkojen päällä, vaan myös pohjalla, mikä ei nähdäkseni ole itsestäänselvyys. Coleslaw on minusta ehdoton tällaisissa kinkereissä. Sen tehtävä on freesata ateriakokonaisuutta ja monipuolistaa makumaailmaa. Bonelessin versio klassisesta kaalisalaatista ei ollut perinteisimmästä päästä eikä aivan suosikkejani, mutta kyllä se toimitti edellä mainitun tehtävänsä oivallisesti.

Meininki Flemarin Bonelessissa oli rennon letkeä. Pelkistettyä harmaansävyistä tilaa ei ole ahdettu täyteen asiakaspaikkoja. Haalean oranssit kaakelit myyntitiskillä tuovat väriä. Asiakaskunta oli voittopuolisesti miehiä, mikä ei varsinaisesti yllättänyt, mutta toki myös muutama tyytyväisen oloinen nainenkin kunnioitti läsnäolollaan ruokailuani. 

Boneless tarjosi mutkattoman, mutta oikein onnistuneen lounaskokemuksen lomani viimeisenä päivänä. Ruoka oli herkullista. Onni on, että Kallion toimipaikka sijaitsee lähellä työpaikkaani, joten arvelen testaavani syksyn aikana myös ravintolan varsinaisen lounaslistan antimia. 

Ruoka 4/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 4/5

Boneless

Fleminginkatu 21 B, 00500 Helsinki 

Forza

Ei enempää eikä vähempää kuin kaksi erilaista pizzauunia. Alkuvuodesta 2022 uudistuneeseen Merikortteliin auenneessa Forzassa ei vannota vain yhden pizzatyylin nimeen, vaan maailman parhaimman ruokalajin iloja jaellaan molemmille käsille. Monipuolisen pizzaelämyksen tarjoavat yhtäältä pyöreät napolilaistyyliset pizzat, jotka paistuvat lyhyen aikaa massiivisessa puu-uunissa, toisaalta roomalaiset levypizzat, jotka valmistuvat sähköuunissa. 

Forza on ollut kovassa nosteessa, eikä sen arvostus rajoitu vain piirinmestaruuskisoihin, vaan se on niittänyt mainetta myös maailmalla. Se on rankattu maailman sadan parhaimman ja Euroopan 50:n parhaimman pizzerian joukkoon. Ravintolassa onkin pitänyt käydä pitkään, mutta ei se kovin luontevasti osu kävelyreittieni varrelle. Eräällä kerralla olin jo ovella todetakseni, että pizzeria aukeaa puoliltapäivin, mutta siihen ei enää oma aikatauluni taipunut, joten kävin naapuri-Levainissa lounaalla.  

Otimme ystäväni kanssa alkuun jaettavaksi oliiveja (7 €), parmankinkkua (9 €) sekä perinteistä roomalaista pizza biancaa (3 €). Jälkimmäisen otimme tarjoilijan suosituksesta. Hyvä niin, sillä maukkaat ”leivät” sopivat erinomaisesti 24 kk kypsytettyjen parmankinkkusiivujen kaveriksi. Oliivitkin olivat herkullisia. 

Ruokalistalla pizzat on jaettu selkeästi kahteen tyylisuuntaan. Olin kahden vaiheilla, mutta päädyin napolilaiselle puolelle valiten La tartufo e guanciela -pizzan, joka Forzassa tottelee nimeä Truffle Please (26 €). Tavoilleni uskollisena valintani ei ollut hillityimmästä päästä vai mitä sanotte tryffelikreemistä, tryffelikaviaarista, tuoreista sienistä, fior di latte -mozzarellasta ja guancialesta (possunposkea). Lisähinnalla (4 €) olisi saanut kesätryffeliä, mutta sitä ei ollut valitettavasti käyntikerralla tarjolla. Olisin ollut halukas syömään kolmenkympin pizzan. Niin, ne hinnat. Niistä aina joku nillittää. Kahdenkympin raja on rikottu Helsingissä jo aikoja sitten ja seuraavaksi rikkoutuu kolmenkympin raja. Mutta hei, laatu maksaa. Forzankin taustahenkilöt ovat perustelleet hintojaan laadukkailla raaka-aineilla. 

Tryffelipizza oli muhkea kokonaisuus. Makumaailmaa hallitsi ilman muuta tryffelikreemistä tullut tryffelin intensiivinen maku. Jos siitä ei pidä, ei pizzaa kannata valita. Possunposki ja sienet pistivät parhaansa mukaan kampoihin tryffelille, mutta mozzarella jäi auttamatta jalkoihin. Vaikka pizza oli tuhdin puoleinen, en olisi suurin surminkaan jättänyt taivaallisia reunoja syömättä. Ystäväni roomalaisten pizzojen puolelta valitsema Double Crunch (25 €), joka sisälsi sinihomejuustoa ja mortadellaa, näytti mielettömän hyvältä. Ja sitä se kuulemma myös oli.

Forza ilmoittaa ruokalistan yhteydessä pizzojen viini- ja olutsuositukset. Sieltä olikin helppo valita kiehtova lasillinen pinot blancin ja rieslingin (13 €) yhdistelmää. Valkoviini toimikin tehtävässään erinomaisesti. 

Korkeaa ja avonaista tilaa hallitsee kulmikas myyntitiski ja sen takana pizzauunit ja niitä käskyttävät kokit. Pelkistetty miljöö vaikuttaa jättävän tilaa pääroolin esittäjille eli pizzoille. Ravintola-alalla työskentelevä ystäväni huomasi, että akustiikkaan on panostettu, sillä avonaisesta tilasta huolimatta muiden pöytien keskustelu ei häirinnyt. 

Forzan takana häärii tunnettu Platanian pariskunta Luca ja Salla-Maria. Iso kiitos heille, sillä pariskunta on Lucan johdolla tehnyt hartiavoimin työtä muuttaessaan viimeisen vuosikymmenen aikana Suomen pizzakentän nykyiseksi. Me pizzanrakastajat kiitämme. 

Ruoka 5/5

Kokemus 4/5

Hinta 3/5

Forza

Pursimiehenkatu 29–31, 00150 Helsinki