Ristorante Il Siciliano

Siinä se on nököttänyt pitkään, aivan silmieni alla, Aleksilla. Välillä päähän on putkahtanut pieni ajatus, että pitäisikö tuollakin käydä, mutta ei kovin usein. Ravintolan ulkokuori ei nimittäin herätä sen suurempia mielihaluja mennä sisään asti, vaan huokuu jotain muuta, kenties 90-lukua? Mutta niin vain sekin päivä koitti, että pääsin ovista sisään. Porukka päättää, sanoo Antti Rinne ja minä korjaan, että lounasporukka päättää. Näin se välillä menee.

Ravintola oli lounasajan loppupuolella vielä melkein täynnä. Kuuden hengen porukallemme taiottiin peri-italialaiseen tyyliin kuitenkin riittävän tilava pöytä, vaikka osa meistä olisi jo voinut kääntyä pois. Sitten vain tiskin ja salaattipöydän kautta odottelemaan. Lounaslista koostui pastasta, risotosta, pizzasta, salaatista ja lohiannoksesta. Eli aika monipuolinen valikoima. Ryhmästämme 83,3 % päätyi Pavarotti-pizzaan, minä mukaan lukien. Se sisälsi melkoisen hyvänkuuloisen perjantaipaketin: salamia, kinkkua, jauhelihaa, sipulia ja mozzarellaa. Pitäähän sitä tankata huolella illan pikkujouluja varten! Kylkeen kolmenkympin nero d’avola -punkku, josta tuli lasi jokaiselle. Etelä-eurooppalaista. 

Pizza oli oivallinen, muttei välttämättä kovin paljoa enempää. Osa porukastamme moitti turhan paksua pohjaa. Viiltävän tarkkaa annosanalyysiä ei nyt tullut tehtyä, kun oli kiire jutella työasioista ja niistä pikkujouluista. En tainnut muistaa edes kysyä mielipidettä pasta-annoksesta. Perushyvää pizzaa ja punkkua, ei siinä mitään. Niin, se salaattipöytä. Se oli sitä, mitä ne aina ovat. Pizzasta lähtee varmasti nälkä, joten mielestäni kysymys kuuluu, miksi edes vaivautua. 

Palvelu oli äärimmäisen ystävällistä. Kanssakäyminen tapahtui kivasti kolmella kielellä: suomeksi, englanniksi ja luonnollisesti italiaksi. Ravintolan sisustus jatkoi ulkopuolisten osien antamaa vaikutelmaa ”ajan patinoimasta” paikasta. Prego!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Il Siciliano

Aleksanterinkatu 36

00100 Helsinki

http://www.ilsiciliano.fi/