Loka-marraskuulle ajoittuvista Kulosaaren Casinon bliniviikoista on muodostunut minulle ja puolisolleni jokavuotinen perinne. Satavuotisjuhliaan tänä vuonna viettävä ravintola on tyylikkäästi ajan patinoima ja hienolla paikalla meren läheisyydessä, ja vaikka moni ehkä mieltääkin paikan erityisesti kesäravintolaksi, on siellä pimeään vuodenaikaan oma erityinen tunnelmansa. Niin erityinen, että valitsimme Casinon myös viime talvena vietetyn hääjuhlamme pitopaikaksi.
Mutta se blinibuffet. Kun normaalisti blinit tarjoillaan alkuvuodesta, purjehtii Kuliksen Casino tässä asiassa vastatuuleen. Ja hyvä niin, sillä mikä sopisikaan paremmin kaamokseen ja räntäsateisiin kuin tuhti blinikattaus pää- ja jälkiruokineen. Jos näillä eväillä ei kaamosmasennus lähde pois, niin ei sitten millään! Tarjolla on juuri sopivan kokoisia ja sopivan rapsakoita blinejä sekä asianmukaiset täytteet niille. Täytteistä mainittakoon pakolliset mädit, sipulit ja smetanat, mutta myös mm. katkarapu skagen, kylmäsavulohi, savuporomousse, punakaali-sinihomejuustosalaatti, metsäsienisalaatti ja Myrttisen suolakurkut lisukkeineen. Täytteitä on sen verran paljon, että on pakko noudattaa vuosien varrelta tuttua kahden lautasen strategiaa. Laatu pelaa kaikkien täytteiden kohdalla, mutta nostaisin silti haarukan nokkaan klassisen siianmädin, punasipulin ja smetanan muodostaman pyhän kolminaisuuden sekä katkarapu skagenin.
Seitsemän blinin ja valtavan täytekasan jälkeen on tauon paikka ennen pöytään tuotuja pääruokia. Vaimoni valitsi paahdettua taimenta, perunapyrettä ja smetanaan muhennettua tattia, joka paljastui pääruokien voittajaksi. Pääsin nimittäin syömään annoksesta reilun kolmanneksen, sillä alkuruokapöytä oli päässyt vankasta kokemuksesta huolimatta jälleen kerran yllättämään vaimoparkani. Taimen oli ensiluokkaista ja annoksen makumaailma tasapainoinen. Itse valitsin glaseerattua vasikanposkea valkosipuli-sitruunakastikkeen ja syysjuuresten kera. Annoksessa ei sinänsä ollut moitteen sijaa, mutta maut olivat blinien jälkeen ehkä turhan tuhteja.
Jälkiruokavatsa on eri vatsa, kuten näissä piireissä tiedetään. Niinpä jälkkärin jaksaa syödä aina. Niin nytkin. Vaimoni valitsi tyrnipannacottan lakulla ja porkkanalla, kun itse valitsin annoksen, jossa oli puolukkaa, kauraa ja uuniomenajäätelöä. Molemmat olivat esteettisesti hienoja, mutta myös maut pelasivat onnistuneesti yhteen. Täytyy kuitenkin sanoa, että jo lähtökohtaisestikin illan panokset oli asetettu blineihin, joten sekä pää- että jälkiruoissa oli vähän pelailun makua. Näinhän se usein tuppaa menemään.
Palvelusta ei löydy moitteen sijaa Kulosaaren Casinossa, vaan se on aina ensiluokkaista. Viinilista on suppeahko, mutta rakennettu oivasti. Suositukset osuivat nappiin.
Ilta oli jälleen kerran ladattu täyteen odotuksia, mutta yhtä varmasti ne myös lunastettiin. Nähdään ensi vuonna!
 |
| Ruoka |
|
| Kokemus |
 |
| Hinta-laatu |
Kulosaaren Casino
Hopeasalmenpolku 1
00570 Helsinki
http://www.kulosaarencasino.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti