Mitä jos et näkisi annosta, joka tuodaan eteesi? Mitä jos et näkisi, onko lautasella enää mitään jäljellä? Mitä jos et näkisi yhtään mitään? Näitä kysymyksiä pääsimme pohtimaan Katajanokan Kasinolla, jossa järjestettiin ns. pimeä illallinen. Se tarkoittaa, että tila, jossa illallinen nautitaan, on täysin pimeä. Olet siis sokea – edes hetken verran. Maailmalla tällainen konsepti on viety jopa niin pitkälle, että joissakin paikoissa tarjoilijat ovat oikeasti sokeita. Skattan Kasinolla tarjoilu pelaa kuitenkin pimeännäkölaitteen avulla. Hätä ei silti ole tämännäköinen(!), sillä illan isäntänä toimi syntymästään saakka sokea herrasmies, jonka tarinointia sokeiden arjesta ja esim. opaskoirista oli ilo kuunnella. Illan aikana hän myös kiersi jutustelemassa pöydissä.
Hovimestarin miten-homma-toimii-puheiden jälkeen tepasteltiin pariskunnittain silmälaput silmillä edellä kulkevaa olkapäistä pidellen varsinaiseen ravintolasaliin, joka ilmeisesti tässä vaiheessa oli vielä hämärästi valaistu. Hapuilu oli käsin kosketeltavaa, kun ei… no, nähnyt mitään. Kun kaikki ruokailijat olivat paikoillaan, sammutettiin valot ja lopullinen pimeys laskeutui jännittyneiden osallistujien päälle. Otimme silmälaput pois ja varsinainen illallinen – vai sanoisinko peräti show – sai alkaa.
Alkumalja ja vesi olivat valmiina paikoillaan ja ne löytyivät varovaisen kopeloinnin jälkeen. Alkoholittoman alkujuoman tunnistimme vielä helposti, joten voi sanoa, että peli ainakin avattiin vakuuttavasti. Heti sen jälkeen vaikeuskerrointa kuitenkin nostettiin. En ryhdy tässä kertomaan tämän tarkemmin illan ruoka- ja juomavalinnoista, koska niiden pähkäily on iso osa elämystä (lopussa on kuva yhdestä annoksesta). Sen voin kuitenkin sanoa, että normaalin tasapainoisia lusikallisia tai haarukallisia ei varmasti tule illan aikana otettua. Välillä on haarukka täynnä kastiketta, välillä suuhun eksyy pelkkää lihaa. Muutamaan otteeseen haarukassa ei ollut mitään! Yleisesti ottaen ruoat ja juomat olivat laadukkaita, vaikkakaan lopputulos ei näyttäytynyt kenties kovinkaan tasapainoisena johtuen juuri syömisen käytännön vaikeuksista.
Sanotaan, että kun yhden aistin ottaa pois, muut parantuvat. Näin se varmasti on ainakin pitkällä tähtäimellä. Tämän parituntisen aikana makuaisti ei kuitenkaan ehtinyt parantua. Usein oli oikean maun jäljillä, mutta lopullinen klousaus jäi tekemättä. Kun lopuksi sytytettiin valot ruokailutilaamme, oli tilan oikeiden muotojen ihmettelyn lisäksi kummastelun kohteena syömämme ruoka- ja juoma-annokset. Saliin nimittäin tuotiin malliannokset sekä paljastettiin illan viinit. Kannattaa muuten ehdottomasti ottaa viinipaketti (25 €) mukaan, niin saa tuplasti haastetta. Viiniä oli kiva makustella illan isännän tarinointia kuunnellessa ja seuraavaa ruokalajihaastetta odotellessa.
Pimeä illallinen oli huikea kokemus tällaiselle ravintolaentusiastille, mutta sitä voi varauksitta suositella muillekin elämyksiä etsiville. Samalla oppii arvostamaan uudella tavalla näkökykyään ja niinkin arkista asiaa kuin syömisen helppoutta. Kokeilkaa itse tai antakaa vaikka kaverille lahjaksi!
 |
| Ruoka |
 |
| Kokemus |
 |
| Hinta-laatu |
Katajanokan Kasino
Laivastokatu 1
00160 Helsinki
www.katajanokankasino.fi/
Itse kävin keväällä testaamassa moisen. Ja samaa mieltä, että kokemus oli huikea! Oli mukavaa jutella seuralaisen kanssa ilman visuaalisia ärsykkeitä. Päästiin jutustelussa aika diippeihin aiheisiin ja tuli oikeasti kuunneltua mitä seuralainen sanoi. Suosittelen kaikille. Hyvä paikka viedä puoliso,seurustelukumppani, uusi tuttavuus tai vaikkapa ystävä treffeille.
VastaaPoistaJuuri näin! Näinä päivinä voidaan pitää saavutuksena, että kukaan ei kertaakaan katsonut tai hiplannut kännykkäänsä koko parituntisen aikana. Se on jotain se! :)
PoistaTotta! Pari tuntia taukoa kännykästä keskittyen pelkästään seuralaiseen tekee hyvää. Ja tosiaan täytyy keskustella ja kuunnella sen sijaan, että pakenee kännykkään.
VastaaPoista