Muru

Murun alusta asti menestyksekäs matka on kestänyt jo yli viisi vuotta. Hämmentävää, kuinka nopeasti aika rientää. Muistan vielä, kun yritin köyhänä opiskelijana saada pöytää Murusta. Rahani olisivat kenties juuri ja juuri riittäneet illanviettoon, mutta jonotuskärsivällisyyteni ja ylpeyteni eivät.

Niinpä kului viisi pitkää vuotta, kunnes täytin vuosia ja vaimoni antoi minulle lahjaksi Kuningaspäivän™. Päivääni Kuninkaana kuului vaikka mitä, eikä tässä ole syytä mennä kaikkiin yksityiskohtiin, mutta sanottakoon, että kyseisenä päivänä tuli käytyä Murussa. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa jokalauantainen dinneri, vaan Murun klassikot -brunssi (46 €). Tarjolla oli Henri Alénin, Timo Linnamäen, Samuil Angelovin ja Nicolas Thieulonin isännöimän juhlakalun klassikkoannoksia viiden vuoden taipaleen kunniaksi. Toisin sanoen brunssi oli kokoelma parhaista ja suosituimmista annoksista. Tehtäköön vielä selväksi se, että Muru ei yleensä tarjoa lounasta tai brunssia, vaan avaa ovensa vasta viiden korvilla.

Avasimme pelin cava-lasillisilla, joiden seuraksi tuotiin uunituoretta leipää ja artisokkalevitettä. Vaikka edessä oli ”vain” laadukasta viiniä ja leipää, tuli tunne, että nyt on hyvä vain olla ja nauttia. Myös brunssia varten kasattu soittolista aloitti takuuvarmalla klassikolla: Ice Ice Baby sopi letkeän brunssittelun taustalle kuin viinilasi käteeni. Seuraavaksi pöytäämme tuotiin charcuterie Murun leikkeleistä: pate en croute a’la sir Lintsi, scampeja escabeche sekä siika-lohicheviche ja avokadoa. Pitkän ranskan lukijanakin olin hätää kärsimässä tavatessani ruokia, mutta silmieni edessä annokset olivat onneksi selkeämpiä. Kuten arvata sopii, kaikkien suupalojen makumaailma oli harmonisen herkullinen, mutta tiukan kisan voittajaksi valitsisin keskimmäisen kisailijan eli scampit escabeche.

Väliruokana tarjoiltiin bouillabaissea, tuota entistä kalastajien arkikeittoa. Nyt oli annoksesta arkisuus kaukana, siis makujen puolesta. Ei varmaan yllätä, että tässäkin annoksessa olivat makuelementit enemmän kuin kohdillaan. Seuraavaksi vuorossa olikin ns. pääruoka eli karitsaa kahdella tapaa, kylkirullana ja kareena, lisukkeena linssipaistosta ja punaviinikastiketta. Karitsa-annos jatkoi vahvalla linjalla, mutta jäin kaipaamaan raikastavaa komponenttia. Niinhän se on, että kun pelataan korkeimmalla sarjatasolla, pienetkin ”kauneusvirheet” korostuvat. Jälkiruokana tarjoiltu suklaafondant ja suolakaramellijäätelö oli jälleen taivaallinen makukokemus edustaen jälkiruokien korkeinta olemusta.

Murun brunssi oli laadultaan timanttinen ja konseptina erilaisen jännä. Tuntui hassulta syödä ”brunssi”menu heti klo 12 jälkeen päivällä viinilasillisten kera – aivan kuin olisi ollut illallisella! Poissa olivat tosin tahmaiset ottimet ja loppuun kalutut ruoka-astiat. Jälkikäteen voi myös kiitollisena todeta, että normiähky, joka yleensä seuraa buffetbrunssia, loisti sekin poissaolollaan. Tästä voikin kiittää säädylliseksi viritettyjä annoskokoja.

Ravintola ei ole suurensuuri, enemmänkin intiimi. Tiloja on käytännössä kaksi: etu- ja takaosassa. Sisustuksesta on tehty leikkisän lämminhenkinen. Tarjoilu oli ystävällisen rentoa ja jutustelevaa. Muistan lukeneeni aikoinaan Murun luomasta uuden koulukunnan tarjoilutyylistä, jossa kuvainnollisesti ja lähes konkreettisestikin istutaan asiakkaan polvelle turisemaan mukavia. Se ilmeisesti hämmensi meitä jäyhiä suomalaisia. Nyt meno on tässä mielessä sopivasti rauhoittunut ja varmasti hyvä niin.

Muru on viidessä vuodessa ottanut paikkansa kevyesti Helsingin ravintolakentän laadukkaimmassa top kympissä. Toivottavasti seuraava käyntini ei ole kymmenvuotisbrunssilla, vaan jo hieman aikaisemmin.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Muru
Fredrikinkatu 41
00120 Helsinki
http://www.murudining.fi/