Tenho Restobar

Tenhon edeltäjä, legendaarinen Pacifico tuli minulle tutuksi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sittemmin Tenhokin on käynyt tutummaksi, kun olen käynyt siellä muutamaan otteeseen. Nyt samoissa tiloissa tosin täytyy käyttäytyä paria astetta säädyllisemmin kuin nuoruusvuosina. Tenhon taustalla ovat töölöläisestä Linko-pizzeriasta tutut tyypit. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Linko on sitten edelliskäyntini muuttanut Ruusulankadulle.

Helsingissä on liian vähän paikkoja, joissa yhdistyy mielenkiintoinen juomavalikoima pätevään ruokatarjontaan. Sitä joko ollaan baari tai sitten sitä ollaan ravintola. Molempia ei voida olla, tunnutaan yhä yleisesti ajateltavan. Tähän baarin, ravintolan ja musiikkiklubin muodostamaan kolmiyhteyteen ja samalla selvään markkinaväliin, Tenho Restobar on puskenut itseään nyt reilun vuoden verran. 

Olen käynyt Tenhon lounaalla kolmesti. Kahdella ensimmäisellä kerralla ihmettelin alkusalaattipöydän puutetta. Lounaaksi tarjottiin vain listan mukainen annos, joka ensimmäisellä käynnillä oli pasta puttanesca (10,20 €). Tässä huor… hmm… ilotytön nimellä kulkevassa pastassa oli tomaattia, oliivia, kapriksia, persiljaa ja parmesaania päällä. Oikein hyvä annos. Toisella kerralla otin pizzaa, jonka nimen olen jo ehtinyt unohtaa. Saksalaishenkisessä pizzassa (13 €) oli mm. lammasta, hapankaalia, majoneesia ja rucolaa. Ihan ok, ei enempää. Pohja ei ollut onnistunein mahdollinen.

Kolmannella kerralla huomasin lounaskonseptin kehittyneen. Tervehdin muutosta ilolla, sillä kyllähän lounaalla täytyy alkuun saada maistaa salaattipöydän antimia. Se toimii kivana ruokahalun herättäjänä eikä muutenkaan tarvitse tyhjin suin odottaa keskipäivän kohokohtaa. Alkusalaattipöytä oli köykäisen oloinen äkkiseltään vilkaistuna, mutta paljastui tarkemmassa katsannossa varteenotettavaksi ja jopa laadukkaaksi. Löytyi pizzasta tuttua hapankaalia, kikherne-tomaatti-persiljasekoitusta sekä paprika-kesäkurpitsa-aurinkokuivattu tomaatti-oliivisekoitusta. Myös focacciaa sai. Pääruoaksi valitsin karitsaburgerin (13 €) ilman ranuja. Olisivat kustantaneet vain kohtuulliset kaksi euroa päälle. Burgeri oli riittävän simppeli, karitsapihvi maukasta ja tsatsiki toi kivaa lisäbuustia annokseen, mutta niistä huolimatta kokonaisuus ei noussut burgerien mediaaniasteikon yläpuolelle, vaan rima jäi väpättämään juuri siihen kohdalle.

Tenhon tilat ovat Kallion seudulle tyypillistä ”taattua laatua” – siis suunniteltua hällä väliä. Värejä on miljoona, huonekalut on jätelavalta poimittuja (kuvainnollisesti toivottavasti) eikä mikään oikein tunnu sopivan keskenään yhteen. Eli kaikki on kutakuinkin täydellisesti! Iso marmorinen puoliympyrämäinen baaritiski on tilan jakaja. Se onkin sinänsä hieno elementti.

Tenho Restobarissa on tullut käytyä myös alkuillasta. Silloin porukkaa oli enemmän ja meno luonnollisesti lounasaikaa tymäkämpää, mutta vielä myöhempää iltaa odottavaa. En maistanut iltalistan antimia. Kaiken kaikkiaan Tenho on kiehtova ravintola ja oivallinen lisä alueen lounastarjontaan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Tenho Restobar
Helsinginkatu 15, 2. kerros
00500 Helsinki