Saimme alkajaisiksi leipävadin, jossa oli traditionaalisesti vaaleaa ja tummaa voin kera. Nälkäisenä leivät tekivät tehtävänsä, mutta kymmeniä kertoja vastaan on tullut kiehtovampiakin leipälajitelmia. Varsinainen alkupala oli endiiviä, sinihomejuustoa, päärynähilloketta ja pekonia. Annos tavoitteli ehtaa eleganssia, mutta ei sitä koskaan tavoittanut. Vaikka juusto ja hilloke pelasivat hyvin yhteen, oli lopputulos varsin tylsä.
Pääruokana saimme haukiterriiniä hummerikastikkeella, katkarapuja ja fenkolia. En kuunaan itse valitsisi haukiterriiniä. Terriini on aina ollut mitäänsanomatonta ja mautonta, turhaa. Siksi yllätyin siitä, että annos oli kohtuullisen onnistunut. Se tosin ei johtunut tyhjänpäiväisestä haukiterriinistä, vaan oivallisista katkaravuista, joita löytyi annoksesta verrattain paljon. Jälkiruoaksi saimme listan mukaan Paris Brest, praliinikreemiä. Annos paljastui kutakuinkin rapeapintaiseksi tuulihatuksi, jonka sisällä oli kreemiä ja päällä suklaajäätelöä sekä pari marjaa. Monipuolinen annos oli makujen sekamelska, mutta ei suinkaan toivoton tapaus. Tuulihattu oli kiva yhdistelmä rapeaa pintaa ja pehmeää kreemiä. Annos ei kuitenkaan noussut klassikoiden joukkoon, vaan sen pystyi unohtamaan pian syömisen jälkeen.
Ravintolan tarjoilu toimi ilman moitteita ollen huomioivaa sekä ystävällistä. Kämpin miljöö on arvokkaan oloinen. Sisustuksesta löytyy kristallikruunuja, peilejä, pylväitä ja tietysti näkymät Espalle.
Koreista puitteista ja välittävästä palvelusta huolimatta kokeilemamme päivän menu ei vakuuttanut meitä. Ehkä ruokien suhteen meillä kävi vain huono flaksi? Siltikin karu totuus on se, että seuraava käyntikerta Brasserie Kämpiin jää jonnekin Kristillisdemokraattien hallitusvastuun ja Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen EM-kisoihin pääsyn hujakoille.
Ruoka |
Kokemus |
Hinta-laatu |
Brasserie Kämp
Pohjoisesplanadi 29
00100 Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti