White Lady

Perinteiset kortteliravintolat tuppaavat jäädä huomiotta, kun ravintolakävijöiden katse viistää vain uutuuksien korkeudella. Into kovana sitä itsekin tsekkailee virkeitä tulokkaita, mutta aina välillä katse olisi syytä kääntää ikähaarukan yläpäähän, sillä klassisia ja pitkään ikään ehtineitä ravintoloita ei ole liiaksi. Ehkä siihen on myös joku hyvä syy, miksi ravintola on ehtinyt kypsään ikään?

White Ladyn tarina alkaa täsmälleen samana päivänä kuin Yhdistynyt kuningaskunta palautti Helgolandin saaren Saksan liittotasavallalle. Mielenkiintoista. Ja vuosi on siis sama kuin se, jolloin Suomi sai hetken aikaa paistatella koko maailman päivänvalossa kesäolympialaisten järjestäjänä. Iso asuintalo, jossa White Ladykin sijaitsee, rakennettiin sodasta palanneille lotille ja heidän perheilleen. Ravintolatoimintaa pyörittivät naiset ja mikä tuohon aikaan oli poikkeuksellista, naisia myös hyväksyttiin ravintolaan ilman herraseuraa.

Lounasaikaan White Ladyssa on tarjolla paria eri komboa, mutta oma taktiikkani myötäilee lähes aina ns. high end -vaihtoehtoa eli koko settiä. Se irtoaa 13 euron hintaan. Lounas pitää sisällään salaattipöydän, päivän keiton ja leipää, kotiruokatyylistä pääruokaa sekä päätteeksi pienen jälkiruoan ja kahvin.

Olen käynyt White Ladyssa muutamaan otteeseen. Alkusalaattipöytä on yllättänyt runsaudellaan ja kivan erikoisilla raaka-aineillaan. Olen kokeillut mm. marinoitua broiskua, chorizotyylisiä makkaroita, pastasalaattia, fetaa ja muita juustoja, kapriksia, minipaprikoita, marinoituja sieniä, marinoitua sipulia ja kananmunaa. Alkusalaatista on saanut aina koottua oikein pätevän lounasstartin. Keittoakin olen maistanut. Kantarellikeiton maku jäi kuitenkin vähän lussuksi, jotenkin odotin maistuvampaa lopputulosta. Siskonmakkarakeitto oli perushyvää. Pääruokana olen syönyt mm. possunfileetä, kasviksia ja perunaa, lihapullia, muusia ja kasviksia sekä lohta pastalla. Possu oli maukkaan kastikkeen kera oivallista, mutta kasvikset ja perunat jäivät täydellisiksi statisteiksi annoksessa. Ne olisi pitänyt jättää tarjoilukippoihinsa. Peruna oli jopa pahasti jäähtynyttä. Jauhelihapullat olivat tasoa ok, kuten myös kastike, muusi ja kasvikset. Lohi oli syötävää, mutta pasta jäähtynyttä, kuivunutta ja mautonta. Jälkiruokana on ollut marjarahkaa sekä viimeisimmällä kerralla rikkaita ritareita kermavaahdon ja mansikkahillon kera. Rahka on ollut ihan kivaa, mutta niitä rikkaita ritareita on syönyt enemmän kuin mielellään! On aina kiva päättää työmiehen ”kolmen ruokalajin lounas” siihen kolmanteen ruokalajiin.

Meininki White Ladyssa on tuttavallista. Maksun sai valintansa mukaan hoitaa etu- tai jälkikäteen. Osa eri pöytien seurueista jopa spontaanisti ryhtyi keskustelemaan keskenään, mitä voidaan pitää suomalaiseen elämänmenoon tottuneena erikoisena, mutta toki sinänsä ilahduttavana yksityiskohtana. Ruotsiakin kuulee, kuten myös englantia. Miljöö on riitasointuinen, outo ja vanhahtava. Sisustus on yhdistelmä irrallisia ja toisiinsa liittymättömiä elementtejä ja värejä. Leikkinurkkaus on varmaan lapsellisille kiva, mutta nykypäivän ravintoloissa perin harvinainen. White Lady yrittää tarjota kaikille kaikkea, mutta kuten tiedetään, ne yritykset eivät yleensä pääty kovin hyvin.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

White Lady
Mannerheimintie 93
00270 Helsinki