Más

Hotellien ravintolat eivät perinteisesti ole herättäneet hurraa-huutoja ravintolakansassa. Ne ovat usein myös olleet melko hiljaa itsestään. Ehkä hotellin asukkaat ovat riittäneet asiakkaiksi? Tuntuu kuitenkin, että pikkuhiljaa hotellienkin ravintolat ovat alkaneet nostaa päätään ja erottua massasta. Tapaamispaikaksi vanhojen kollegoiden kanssa valikoitui ”Iberian niemimaan modernista keittiöstä inspiroitunut” ja keskeisen sijainnin omaava Scandic Simonkentän marraskuussa auennut ravintola Más.

Tapakset ovat ravintolan juttu. Niitä löytyy niin kylminä kuin lämpiminä. Pääruokiakin löytyy, mm. pihviä, burgeria ja ribsejä. Suunnitelmani oli aloittaa muutamalla tapaksella ja siirtyä luontevasti kohti pääruoka-annosta, kuten mereneläväistä paellaa. Toisin kävi. Tilasin alkuun ekstralistalta plato de carnen (15,80 €), suomeksi lihalautasen, mutta lopputulos olikin paljon monipuolisempi kuin mitä yksiulotteisesta nimestä olisi pystynyt päättelemään. Maukasta chorizoa ja takuuvarmaa iberico-kinkkua ryydittivät pimientos de padron -paprikat, pari valkosipulileivän palaa sekä jokseenkin annokseen kuulumattomat marjat (mustikkaa, vadelmaa ja karhuvatukkaa). Annos oli herkullinen ja perin tuhti. Jouduin hylkäämään suunnitelmani paella-jatkoista.

”Pääruoaksi” otin näin ollen tapas-listalta kolme tapasta (á 5,80 €): gazpacho-keitto, chantarelle sekä iberico. Kylmä tomaattikeitto leipäsen kanssa oli konstailematon, mutta raikas annos. Sen sijaan salaatinlehden päällä värjöttelevät paistetut kantarellit munankeltuaisen ja persiljan kera saivat ikävän roolin olla illan heikoin esitys. Samaa mieltä oli vierustoverini, joka erehtyi samalle sienimättäälle. Kantarelleissa oli ikävän tympeä maku, jonka alkuperä jäi mysteeriksi. Ibericoporsaan kyljestä tehty syntinen tikkari pistaasin kera kuitenkin sai jälleen hymyn huulille. Tikkarissa yhdistyivät makea ja suolainen oivallisella tavalla.

Másissa kunnioitetaan jakamisen kulttuuria. Sen huomasi mm. siinä, että yhden asiakkaan tapakset eivät tulleet yhdellä lautasella, vaan tapakset oli ripoteltu eri lautasille. Ymmärrän, että tapaksia voisi jakaa kaikkien kesken, mutta tekeekö moni niin? Kuka haluaa jakaa possutikkarin? Helpointa olisi, jos jokainen saisi oman tapaslautasensa.

Jälkiruoaksi jaksoin vielä nauttia suklaakakkua (8,60 €). Klassisen kaunis annos oli perusvarmaa työtä: suklaakakkua, jäätelöä ja marjoja. Hyvää, mutta ei ihmeellistä.

Más on tyylikäs ravintola. Sen huomasi heti sisään astuessa. Iso ravintola pitää sisällään erilaisia mikrotiloja eri tarpeisiin. Mieleenpainuvista yksityiskohdista voisi mainita hienot messinkiset aterimet sekä pöytävarausta ilmentäneet nimikirjainkuutiot, joista bongasin etunimeni. Vanhaa Coloradoa ei tule ikävä.

Sen minkä Más voitti miljööllään ja yksityiskohdillaan, se osin hävisi palvelun huolimattomuudella. Palvelu oli nuorekkaan rentoa ja ystävällistä, mutta armottoman hapuilevaa. Pelkästään minun kohdallani keitostani puuttui lusikka ja yksi viinilasitilaus jäi tulematta.

Másissa on potentiaalia, mutta tämän yhden käyntikerran perusteella vähän jäi piippuun. Keskeinen sijainti, kiehtova ruokalista ja tyylikäs sisustus ovat kuitenkin ravintolan valttikortit.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Más
Simonkatu 9
00100 Helsinki