Grön

Kun ravintola on valittu Suomen Gastronomien Seuran vuoden 2017 ravintolaksi, kun se on alkuvuodesta 2018 päässyt ykkössijalle Viisi Tähteä -sivuston Suomen top 50 ravintoloiden rankkauksessa ja kun se on jo neljän ensimmäisen toimintavuotensa aikana ansainnut ensimmäisen Michelin-tähtensä, ovat odotukset ravintolakäynnillä korkealla. Kyse on tietysti Grönistä – tuosta viime vuosien supertulokkaasta, ihmelapsesta, joka on jo lunastanut ne lupaukset, jotka korkeintaan ravintoloitsijalla oli takaraivossaan.

Grönin menu on varsin helppolukuinen. Tarjolla on päätuote eli Grön Menu (54 €), jota sitten voi tuunata yhdellä tai kahdella lisäannoksella. Sen saa myös vegaanisena (54 €). Otin normiversion, mutta lisäsin alkuleivän kylkeen kylmäsavustettua mätiä, hapankermaa, sipulinkukkia ja ruohosipulia (10 €). Se olikin hyvä veto, sillä annos oli kaunis ja sopi herkullisen hapanjuurileivän kanssa kuin kuono sarveen. Leivän kanssa tuli automaattisesti vaahdotettua voita, suolaa sekä paahdettuja kurpitsansiemeniä. Hekumallisen tyylipuhdas avaus.

Menun ensimmäinen varsinainen annos (Kasvi) piti sisällään laskujeni mukaan puolikkaan uuden perunan, mustaherukanlehteä, suolaheinää ja lehtivihreäkastiketta. Vihreä, vaatimaton ja maullisesti tylsä annos ei noussut miltään osin mainetekoihin, vaan jäi pahasti lähtötelineisiin.

Aallonpohjan jälkeen noustiin kuitenkin jälleen aallonharjalle uuden annoksen myötä (Liha). Pöytään tuotiin veikeän näköinen ”kuppi”, jonka päällä oli tuoreita ja fermentoituneita herneitä, lipstikkaa sekä raakakypsennettyä nautaa. Annos oli jälleen sekä miellyttävän näköinen että mauiltaan täysosuma. Hieno yhdistelmä kesäistä hernettä ja laadukasta lihaa.

Kuin sattuman kauppana, vajosimme jälleen aallonpohjaan seuraavan annoksen kohdalla (Kala). Grillattua porkkanaa, kesäkukkia, siitepölyä, seljankukaa ”hollandaise” sekä redusoitua katkarapulientä oli ehkä värikkäin annos ikinä, mutta ensimmäisen annoksen tapaan maut ja tekstuuri eivät toimineet. Yritteliäs, mutta tylsä annos jäi kuriositeetin tasolle. Suurempia makuja ja purutuntumaa jäi kaipaamaan. Kala-annoksen siitä teki vain katkarapuliemi.

Kuin heiluriliikkeellä nousimme kuitenkin lopuksi ylös (Villi). Maitojäädyke, tuoksumataravanukasta, mansikoita ja raparperia saivat jälleen hymyn huulille. Vaikka annoksessa oli makuja (ja myös värejä) enemmän kuin laki sallii, olivat ne oivallisia ja tasapainossa keskenään. Makujen sekamelska ei muuten haittaa jälkiruoissa niin paljon kuin muissa ruoissa – sitä jäin tässä pohtimaan.

Pidimme Grönin alkuviinit arki-iltana poissa pöydältämme, mutta niiden sijaan kokeilimme ravintolan omaa mansikkamehua (8 € lasi), joka oli kyllä hyvää, mutta sitä annosteltiin kuin maailman kalleinta viiniä eli saimme sitä tyyliin 12 cl. Hintaan nähden aivan liian vähän.

Grönin tila on pieni, asiakaspaikkoja on reilu 20. Miljöö on riisuttu. Yhdellä seinällä on erilaisia kuivattuja yrttejä sisältäviä rasioita. Toista seinää koristaa suuri maalaus. Tilan kuningas on kuitenkin itseoikeutetusti avokeittiö, jossa nuorten kokkien edesottamuksia on helppo seurata. Aterimet saa – tai joutuu – itse valitsemaan pöydällä olevasta purkista. Aina ei löydy samaparisia käteen.

Grönin tarjoilu oli rentoa ja nuorekasta. Kokit toivat keittiöstä annokset pöytään ja esittelivät ne asianmukaisesti. Avoimen ulko-oven aiheuttaman melutason ja rajallisen muistini ansiosta osa esittelyistä kaikui kuuroille korville.

Gröniä on hankala arvioida. Yhtäältä se tarjosi todella hyviä ja kauniita, inspiroivia annoksia, kuin taideteoksia itsessään. Toisaalta puolet annoksista oli melko yhdentekeviä, ne pystyi ohittamaan olankohautuksella, mitä ei toivoisi tämän tason ravintolassa tapahtuvan. Korkealla oleviin odotuksiin ei pystytty vastaamaan. Ravintola tuo mieleen turkulaisen Kaskiksen. Molemmat ovat suhteellisen uusia ravintoloita, joilla on modernin rento, mutta äärimmäisen ammattitaitoinen ote tekemisessä. Kun näitä kahta vertaa, häviää Grön turkulaiselle veljelleen selvästi.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Grön
Albertinkatu 36
00180 Helsinki