Lounaslista on aina viikon
kerrallaan voimassa. Ihan järkeenkäypä ajatus, varsinkin kun listalta löytyy
variaatiota riittämiin. Vaikka kävisi viikon jokaisena päivänä syömässä, voisi
aina kokeilla uutta annosta. El Grecossa eivät buffetmässäilijät pärjää.
Tarjolla on vain lautasannoksia, jotka tuodaan pöytään. Valitsin listalta
Biftekin eli tuoreilla yrteillä maistettuja jauhelihapihvejä
sienikastikkeella sekä perunamuusia ja salaattia (12 €). Annoksia
odotellessamme pöytään tuotiin myös kuivaa vaaleaa leipää ja… niin, ei mitään
muuta. Ei oliiviöljyä, ei viinietikkaa, ei levitettä. Ei kovin houkuttelevaa,
varsinkin kun leipä oli hyvin tavanomaista.
Jauhelihapihvit olivat kelvollisia, sienikastike ja muusi
kohtuullisia, mutta salaatti naurettava: kaksi tomaattilohkoa, kaksi
kurkkuviipaletta sekä pieni salaattikeko. Annoksesta tuli valitettavasti mieleen
jokin moottoritien pysähdyspaikka. Nyt emme kuitenkaan olleet Vitostien
ABC:llä, vaan keskellä Helsingin ravintolaskenen arvokkaimpia kulmia. Tuntuu
erikoiselta, että tänä päivänä, kun kilpailu lounastajista käy kiivaana ja
lounaiden taso on ylipäänsä noussut huimasti, joku vielä tarjoaa
keskinkertaisen, tylsän, pienehkön ja ylihintaisen lautasannoksen. Monipuolisempi
salaatti olisi pelastanut paljon. Tai ne lisukkeet leipien kanssa. Tai kahvi.
Mutta ei.
El Greco oli edellä antamaani verbaaliseen
slap-in-the-faceen nähden yllättävän täynnä. Ravintolan tilat ovat tyylikkäät
ja muodostuvat muutamasta erilaisesta huoneesta. Palvelu oli rauhallisen
formaalia. Illallisesta jäi aikoinaan ihan hyvä fiilis, mutta lounaalle en toistamiseen
mene. Ei vain tarvitse, koska parempaa on tarjolla niin monessa muussa
paikassa.
Ruoka |
Kokemus |
Hinta-laatu |
El Greco
Ludviginkatu 3
Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti