Töölönranta (blinibuffet ja brunssi)

Blinit ovat breikanneet suomalaisten herkkusuiden parissa – sen verran paljon niiden tarjonta ravintoloissa on lisääntynyt vuosien varrella, kuten myös niiden hypetys eri medioissa. Hyvä niin, koska parhaimmillaan blinit ovat mitä osuvinta kaamoskauden ruokaa. Töölönranta tarjoaa blinejä tammi- ja helmikuun. Blinipöytä (38 €) koostuu alkuruokapöydästä, blineistä klassisine lisukkeineen sekä jälkiruokapöydästä. Mikään ei kuitenkaan estä miksaamasta alkuruokia ja blinejä keskenänsä. Se on nähdäkseni jopa suotavaa. Poikkeuksellisen paraatikelpoisesta ja laadukkaasta valikoimasta nostan esiin jumalaisen peruna-kylmäsavuporosalaatin, Töölönrannassa aina herkullisen naudan rosepaistin – tällä kertaa tattikreemillä – sekä klassikon, katkarapu-skagenin. Väheksyä ei toki voi mätiä, jota oli tarjolla kahta laatua. Ne sopivat blinien kanssa kuin valkoinen marmori Finlandia-talon seinään. Eli oikeasti täydellisesti. Itse blinit ovat sen sijaan tämän illan ainoa nillityksen kohde. Ne olivat mielestäni liian isoja. Tässä mielessä oppia pitäisi hakea toisesta Royal Ravintoloiden paikasta Kulosaaren Casinosta. Siellä blinit ovat juuri parahultaisen kokoisia. Lisukkeiden osalta täytyy sanoa, että Töölönranta meni näillä kattauksilla kuitenkin edellä mainitun blinien benchmarking-kohteen ohi.

Jälkiruokapöytä ei edes yrittänyt kilpailla illan pääosan esittäjän kanssa, vaan tyytyi soittamaan roolinsa mukaisesti pienemmällä viululla. Mutta pienempikin rooli hoidettiin tyylipuhtaasti vaniljapannacotan ja tyrnin sekä suklaakakun voimin. Erityisesti pannacotan ja tyrnin liitto oli elegantti. Rajoitetumpi jälkkärivalikoima vähentää myös eksponentiaalisesti ns. buffetöverien todennäköisyyttä.

Töölönrannan sunnuntaibrunssi (33,50 €) on ollut olemassa jo silloin, kun suuri yleisö ei osannut koko sanaa edes tavuttaa. Jo kotoa käsin vilkuiltu menu näytti syötävän herkulliselta. Ja sitä se tosissaan olikin. Alkumaljan kohottamisen jälkeen menimme kiltisti jonon perälle. Ruuhkaa nimittäin oli. Oikeastaan koko ravintola taisi olla viimeistä pöytää myöten täynnä. Väkeä olikin huomattavasti enemmän kuin blinibuffetkäynnillä.

Hyväksi havaitulla kahden lautasen strategisella etenemisellä sai alkuruokapöydästä kattavan kuvan. Parhaimmistoon nousivat tabbouleh-salaatti katkaravuilla, naudan paahtopaisti basilikapestolla(!) sekä graavilohi. Kreikkalainen salaatti olisi varmasti ollut myös maistuvaa, mutta sitä oli vaikea ottaa lautaselle, kun ottimet olivat niin mähmäiset. Yleinen ongelma buffeteissa, tiedätte kyllä. Miniblinit toimivat myös, vaikka mäti olikin vain mätimoussea. Foccaccia ja tapenade toimivat aina.

Toisin kuin yleensä tämän kaltaisissa pidoissa, pääruoka ylsi tällä kertaa aivan alkuruokien tasolle – ellei peräti ylikin. Sen verran mainiota nimittäin oli kirjolohi hollandaise-kastikkeella ja Töölönrannan versiolla perunasalaatista. Lohi oli paistettu täydellisesti ja kastike komppasi sitä miellyttävästi. Perunasalaatti oli myös erinomaista. Neljän hengen seurueestamme kolme päätyikin loheen, yhden ottaessa karitsan entrecoteeta, valkosipuliperunaa sekä tummaa valkoviinikastiketta. Sitäkin annosta kehuttiin.

Pääruokana tuodun lautasannoksen jälkeen palattiin taas buffetmaailmaan eli käytännössä jälkiruokapöydän äärelle. Tässä vaiheessa olo alkoi jo olla melko tukala, mutta niinhän se on, että jälkiruokaa vatsaan mahtuu aina. On se kummallista. Suklaakakku oli poikkeuksellisen herkullista. Se johtui varmastikin siinä käytetystä kinuskista. Kinuskinen tyrnijuustokakkukin oli yksinkertaisesti hyvää. Vaniljapannacotta passionhedelmän kera jäi tässä mittelössä pronssille, mutta se ei ole näin laadukkaassa kilpailussa häpeä. Oli kiva, että kahvia olisi kaadettu toinenkin kuppi, jos olisi tehnyt mieli.

Jos haluaa etsimällä etsiä jotakin negatiivista brunssikäynnistä, niin sanoisin, että ruoanhakulogistiikkaa tulisi vielä konsulttivoimin miettiä. Nyt kävi niin, että kun kaksi jonoa kohtasivat blinien ja niihin kuuluvien härpäkkeiden kohdalla, syntyi suomalainen ruuhka ja kohkaaminen.

Iso osa ravintola Töölönrannan viehätysvoimaa on luonnollisesti sen sijainti Töölönlahdella. Isoista ikkunoista näkee hieman vuodenajasta riippuen joko enemmän tai vähemmän Töölönlahtea. Vierailuni ovat syystä tai toisesta painottuneet talviaikaan, kuten nytkin. Palveluun on Töölönrannassa aina panostettu. Se oli näilläkin kerroilla ystävällisen sujuvaa. Sisustus on arvokkaan tummanpuhuva, mitä alleviivaa entisestään ulkona oleva pimeys ja kylmyys. Ravintolan sijainnin vuoksi voi ruokailun jälkeistä kylläistä oloansa lievittää vaikka lenkillä lahden ympäri.

Minulle Töölönranta edustaa perinteistä ja luotettavaa, muttei missään määrin tylsää ravintolaa. Se osaa vaalia perinteitä, mutta myös huomioida ajankuvan. Yksinkertaistettuna Töölönrantaan voi mennä milloin tahansa ja minkä syyn varjolla tahansa – se on varma valinta! Brunssit toivottavasti jatkuvat tästä ikuisuuteen, mutta blinibuffet on voimassa enää helmikuun. Vielä siis ehtii!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Töölönranta
Helsinginkatu 56
00260 Helsinki
http://www.toolonranta.fi/