Malttamattomina kolkuttelimme muutaman muun nälän turruttaman kanssasielun kanssa bistron ovia. Ovet aukesivat kuitenkin sharpisti klo 12, eikä sekuntiakaan liian aikaisin. Meidät ohjattiin ulko-ovesta oikealle avautuvaan tilaan, jonka totesimme hyvinkin ihastuttavaksi.
Brunneriin kuuluu kolme ruokalajia. Alkuruoaksi eteemme kannettiin lehtikaali-myskikurpitsakeittoa, joka avasi tamperelaisen iltapäivän komeasti. Sen täyteläisen pehmeyden kanssa pystyi kilpailemaan vain sen herkullisuus. Kylkeen tuotiin vastaleivotut sämpylät. Pääruoan sai valita kahdesta vaihtoehdosta, jotka olivat joko pariloitua nieriää, tyrni beurre blanc ja kukkakaaligratiini tai karitsavorshmack, punajuurta, smetanaa ja perunapyrettä. Päädyin nieriään, jonka paistopinta paljastuikin täydelliseksi. Kukkakaaligratiini komppasi fisua hyvin, mutta kastike jäi vaatimattomammaksi.
Jälkiruoaksi tuotiin rättänä ja vuohenjuustojäätelöä. Tarjoilija kertoi minulle tietämättömälle, että rättänä on mustikkakukkoa. Se on siis perinteinen savolainen jälkiruokaherkku, jossa mustikkatäyte on ruistaikinan välissä. No niinpä tietysti, dah. Jälkiruoka paljastui suunmukaiseksi päätökseksi. Korkealaatuisesta menusta jäi erityisesti mieleen herkullinen alkukeitto, jota olisi toivonut saavansa lisää sekä taivaallisen pehmeä vuohenjuustojäätelö.
Kattila jätti itsestään erittäin positiivisen kuvan. Hinta-laatusuhde ainakin brunnerin kohdalla hipoo troposfääriä.
Ruoka |
Kokemus |
Hinta-laatu |
Pikkubistro Kattila
Aleksis Kiven katu 13
33200 Tampere
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti