Johtajatason lounas päällikkötason hinnalla. Näin kuvailisin Ristorante Ravellon lounasta, mutta ei mennä asioiden edelle. Ravello Mäkelänkadun ja Pohjolankadun kulmassa Käpylässä on osa projektiani, jossa testaan Metsälän, Oulunkylän, Käpylän ja Pakilan lounasravintoloita (onko Maunulassa muuta kuin surullisenkuuluisa El Torito?). Kokeilu on hyvässä vauhdissa, sillä testattuna on Dylan Kottby, Ristorante Uno, Cafe Amore, Karelia, Tandoori Villa, MilanoGrilli, Svengi ja Saurahuone.
Ravellosta, jonka nimi juontuu samannimisestä italialaisesta kaupungista Amalfin rannikolla, en ollut kuullut tai lukenut mitään etukäteen. Kun korona-aikana ei oikein pääse herkuttelumatkoille ulkomaille, on otettava ilo irti lähitienoon ravintoloista. Ravintola tarjoaa kiehtovan moniulotteisen lounasvalikoiman (10,90–13,90 €) pelkästä salaattipöydästä kohti lautasannoksina tarjoiltuja pizzoja, pastoja, risottoja, burgereita, pihvejä ja kala-annoksia. Hintaan kuuluvat myös jälkiruoka ja kahvi.
Uskallan väittää, että Ravellon Välimeren makumaailmasta ponnistava alkupalapöytä on yksi kaupungin laajimpia ja eittämättä myös monipuolisimpia ja laadukkaimpia. Sekoitettuja salaatteja on muutamia, minkä lisäksi tarjolla on lukuisia yksittäistä raaka-ainetta tarjoavia kulhoja. Unohtaa ei sovi myöskään herkullisia pieniä pizzanpaloja, joita on luvattoman helppo ottaa pari kappaletta lautaselle. Kuvaavaa on, että ensimmäisellä ja kaiken lisäksi myös kolmannella kerralla unohdin ottaa kuvan alkupalalautasestani, kun kävin innostuspäissäni välittömästi sen kimppuun. Keskimmäisellä lounaskerralla oli sentään riittävästi malttia.
Pääruoaksi olen valinnut spaghetti carbonaran (11,90 €), broilerin schnitzelin (12,90 €) ja pizzan (10,90 €). Pasta pekonin, kerman, kananmunan, parmesaanin ja mustapippurin kera oli yksinkertaisesti herkullinen. Ei siihen ole lisättävää. Broilerinleike valitsemieni lohkoperunoiden kera oli simppelimpi kokonaisuus, mutta sekin perin maistuva. Kastiketta olisi saanut olla enemmän, mutta onnekseni pääruoka tuli niin nopeasti pöytään, että pystyin raikastamaan annosta alkupalalautasen antimilla. Pizza oli kaikessa juustoisuudessaan muhkean hurmaava. Täytteissä (valitsin palvikinkkua, mozzarellaa ja paprikaa) ei ollut säästelty. Erinomainen pizza, joka ei edes yritä hamuilla trendikkäiden napolilaisten virkaveljien tontille. Ei sen tarvitse.
Jälkiruokana on ollut marjakermakakkua, joka yllätti raikkaudellaan, sekä suklaakakkua, joka paljastui tarkemmassa katsannossa varsin vaatimattomaksi makumaailmaltaan. Kerran löysin myös churroja suklaakastikkeessa. Ne eivät ole ikinä olleet meikäläisen juttu, eivätkä olleet nytkään. Aika kuivia ja mauttomia. Voidaan siis sanoa, että jälkiruoat eivät edusta Ravellon ydinosaamista, mutta se ei haittaa yhtään. Eihän konttorirotan sellaista edes pitäisi syödä.
Ravellon pieni ravintolasali tuntuu olevan parhaimpaan lounasaikaan täynnä. Osa asiakkaista hakee ymmärrettävästi lounaan mukaansa. Miljöö ei herätä suuria tunteita, mutta on kotoisan oloinen. Palvelu on erittäin ystävällistä. Italialainen musiikki saattelee miellyttävää lounashetkeä.
Ravellon lounas vakuutti minut täysin. Yksi koronavuoden parhaista lounaista, ellei paras. Harvoihin lähitienoon ravintoloihin tulee mentyä illalla, mutta Ravello tekee siitä poikkeuksen. Juomalistakin kun vaikuttaa aika suunmyötäiseltä…
Ruoka 5/5
Kokemus 4/5
Hinta-laatu 5/5
Pohjolankatu 1, 00610 Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti