Heti Saurahuoneeseen sisään astuessa huomaa, että kyse ei ole konseptikäsikirjan varaan rakennetusta ketjupaikasta, vaan aivan uniikista kahvilasta. Kahvila on ollut auki kesästä 2018 saakka ja jos olen yhtään ymmärtänyt oikein, on kahvila lähitienoon asukkaiden suuressa suosiossa. Lähialueen toinen suurta suosiota nauttiva kahvila on muuten Cafe Amore, joka tulee vastaan, kun lähtee kävelemään Oulunkylän juna-asemaa kohti.
Kävin varsin lyhyen ajan sisään testaamassa Saurahuoneen lounaan (10 €) kolmesti. Tarjolla on useimmiten päivän keitto, mutta muutakin löytyy välillä. Se, että pääpaino on keitoissa, ei yllätä, sillä lukemani mukaan omistaja Johanna Sauramäen bravuurit ovat venäläiset ja aasialaiset keitot. Tarjonta on kasvispainotteista, mutta lihaa ei ole täysin unohdettu.
Keitoista lounaslautaselleni päätyivät tomaatti-vuohenjuustokeitto sekä meksikolainen mustapapu-tomaattikeitto. Molemmat olivat konstailemattoman maukkaita. Edellistä ryyditti pieni salaattilautanen ja leivänpala, jälkimmäistä isompi leivänpala avokado-, kurkku- ja paprikaviipaleiden kera. Muuta kuin keittoa pääsin maistamaan, kun valitsin kanafajitaksen. Se tarjoiltiin kenties hieman epäortodoksisesti, mutta näyttävästi siten, että lätty oli avoinna lautasella. Se mikä voitettiin visuaalisuudessa, hävittiin kuitenkin funktionaalisuudessa. En nimittäin lähtenyt sitä enää käärimään paketiksi, kun täytteetkin olivat siistissä järjestyksessä kukin omalla paikallaan. Söin sen sitten nyrhimällä palasia lätystä ja yrittämällä ujuttaa joka haarukalliseen vähän sitä sun tätä. Mauissa ei kuitenkaan tälläkään kertaa ollut moitteensijaa.
Eräällä kerralla hemmottelin itseäni ottamalla lounaskahvin (1 €) sekä palan chilisuklaakakkua (5 €). Ihan jees, mutta ei sen kummempaa.
Saurahuoneen palvelu on ollut kaikilla kerroilla ystävällistä. Miljöö on omaan silmääni turhan boheemi, mutta sopivissa annoksissa sekin menee.
Peliliike on muuten mennä lounaalle heti lounasajan alkajaisiksi puoli kaksitoista. Silloin saa todennäköisesti vielä yhden viidestä tarjolla olevasta pöydästä. Tämän taktiikan hyvä puoli on se, että sillä varmistaa lounaansa. Taktiikan huono puoli taas on se, että joutuu kestämään myöhempien tulijoiden asettaman paineen heidän odotellessa ulkona pöydän vapautumista. Tässä piileekin Saurahuoneen heikkous. Äärimmäisen pienet tilat eivät millään pysty vastaamaan valtavaan asiakaskysyntään. Itse pidänkin rauhallisemmista lounaskokemuksista, joissa ei tarvitse tuntea painetta, jos haluaa hetken fiilistellä lounastansa. Tämän vuoksi taidan jatkossa jättää Saurahuoneen lounaat väliin, vaikka lounastarjonta oli kovasti mieleen. Luulen, että seuraavan kerran käyn vaunukävelyn yhteydessä hakemassa mukaan vaikkapa glögin!
Ruoka 4/5
Kokemus 2/5
Hinta-laatu 2/5
Pohjolankatu 43, 00610 Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti