Ravintola Vispilä

Mitä tulee mieleen Forssasta? Ei paljon mitään, vai? Vaikka teollisuuskaupunki on ottanut osumaa talouden rakennemuutosten myötä, on Forssassa ravintola-asiat kuitenkin olleet hyvällä tolalla jo useamman vuoden. Tästä voidaan kiittää edesmennyttä Köökkiä ja nyttemmin sen paikan kaupungin ykkösraflana ottanutta Vispilää. Olemme muutama vuosi sitten testanneet Köökin ja todenneet sen erittäin laadukkaaksi paikaksi. Nyt oli testivuorossa loppukeväästä ovensa avannut Vispilä. Se täytynee kuitenkin totuuden nimissä todeta, että emme me nyt aivan pelkästään gastroturisteina pelmahtaneet paikalle, vaan todellinen syy Forssan visiittiin oli siellä asuva ystävämme.

Vispilän ruokalista on ällistyttävän herkullisen kuuloinen ja hyvin rakennettu. Valinnanvaraa ei ole ylettömästi, mutta aivan riittävästi. Kaiken lisäksi tekisi mieli maistaa melkeinpä kaikkea! Alkuun otimme kuitenkin iloisella päällä olleelle seurueellemme pullollisen talon samppanjaa (Taittinger Réserve, 60 €). Asiaan vihkiytyneet kuiskuttelevat, että kyse olisi pohjoisen pallonpuoliskon halvimmasta pullo- ja lasihinnasta (lasi 8 €), mutta ehkä ei lähdetä keulimaan, vaan todetaan vain, että kyse on joka tapauksessa äärimmäisen asiakasystävällisestä hinnoittelusta.

Samppanja sai aivosoluni rentoon moodiin ja pystyin lopulta tekemään ruokiin liittyvät valintani: alkuun tartarpihvi ja paahdettua leipää (9 €) sekä patatas bravas (5 €), pääruoaksi tuliset lehtipihvit vartaassa, kauden kasviksia ja savustettu chilivoi (24 €). Tartar-annos oli yksinkertaisesti kaikessa herkullisuudessaan taivaallinen. Parhaimpia alkupaloja pitkään aikaan! Myös perunat olivat erinomaisia ja voittaisivat helposti n. 90 % espanjalaisista ”aidoista” virkaveljistään. Pääruokana tarjoiltu lehtipihvi-annos oli sekin maukas ja raikas kokonaisuus. Sen kanssa tarjoiltu punaviini sopi annokseen erinomaisesti. Vaikka vatsa alkoi täyttymään ruoista, en voinut vastustaa jälkiruokaa. Otin rohkeasti listan vaikeimmin lausuttavan annoksen eli raparperi clafoutiksen (8 €). Kyse oli kuitenkin ranskalaisesta pannarista jäätelön kera. Tämäkin annos oli makuhermoja hyväilevä kokonaisuus ja kruunasi loistavasti sujuneen illallisen.

Riehakkaan illanvieton (paikallinen yökerho & karaoke & paljon kuitteja) ja sitä vaisumman aamun jälkeen löysimme itsemme seuraavana päivänä jälleen Vispilästä, tällä kertaa sen terassilta ja edestämme sangriakannun (18 €). Nälkää kerättyämme olikin luontevaa ”siirtyä” lounaan kimppuun. Olin seurueemme ainoa, joka valitsi buffetista tarjoillun kotiruokalounaan (10 €) muiden kohdistaessa valintansa normilistan tarjontaan. Kotiruokalounaana oli possunniskaa ja haudutettua kaalia. Vaikka annos oli perin oivallinen, ei se päässyt lähellekään edellisillan edesottamuksia. Vaimoni tekikin viisaammin: tartarpihviannos pääruokakokoisena (15 €) oli seuraavanakin päivänä voittajan valinta. Onneksi pääsin osingoille!

Vispilän miljöö on miellyttävän kodikas. Terassilta oli lounasaikaan hauska tiirailla kylänraitin menoa ja meininkiä. Palvelu oli illallisen aikana rentoa ja nauravaista. Lounaalla palvelu oli sen sijaan kokemattomamman oloista ja hiukan hapuilevaa. 

Vispilä on taivaan lahja forssalaisille hyvän ruoan ystäville. Harvassa tämän kokoluokan pitäjässä on näin hyvä laaturavintola. Vispilässä kannattaa ehdottomasti poiketa pidemmänkin matkan takaa!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Vispilä
Hämeentie 11
30100 Forssa
http://www.vispila.fi/

BLINIt

Venäläinen pikaruoka on tullut tutuksi parilta Pietarin reissulta. Teremok (venäjäksi tietysti Теремок) on näillä matkoilla todettu maistuvaksi, nopeaksi, helpoksi ja edulliseksi pikaruokapaikaksi. Venäläistä pikaruokaa saa Helsingistä hakemalla hakea, mikä on toisaalta ihme, kun huomioidaan venäjänkielisten osuus pääkaupunkiseudulla. Alppilassa Sturenkadulla sijaitseva BLINIt on tämän segmentin sanansaattaja ja ikääkin ravintolalla on jo viitisen vuotta. Tänä aikana on ehditty laajentua myös Vantaan Koivukylään.

On tunnettu tosiasia, että venäläiset blinit ovat erilaisia kuin Suomessa tarjottavat. Itärajan takana ne ovat ikään kuin suomalaisia lettuja, ohuita ja isoja. Suomessa blinit ovat paksumpia, tuhdimpia ja pinta-alaltaan pienempiä.



Jaoimme alkupalaksi 20 kpl paistettuja pelmeneitä peruna-sienitäytteellä (8,90 €). Halusimme nimenomaan maistaa pelmeneitä paistettuna eikä keitettynä, sillä jälkimmäiset ovat tulleet tutuiksi mm. Blinilä Bystron käynniltä. Paistettuna ne olivatkin selvästi erilaisia. Täytyy kuitenkin rehellisyyden nimissä sanoa, että jatkossa otamme pelmenimme keitettyinä – sillä tavalla ne ovat herkullisempia. Pääruoaksi vaimoni kallistui klassikon kannalle eli bliniin mädillä, smetanalla ja punasipulilla (8,90 €), kun taas itse päädyin hieman rohkeampaan kokeiluun: blini perunamuusilla, paistetuilla herkkusienillä ja smetanalla (6,90 €). Blinit toivat mieleen Teremokin vastaavat. Maussakaan ei ollut moitteen sijaa. Sen kuitenkin panimme merkille, että hinnat on vuosien saatossa nousseet inflaatiota nopeammin, minkä kyllä ymmärtää – eiväthän ne vieläkään liian korkeat ole. ”Illallinen” kahdelle alle 25 euron on hyvä diili, vaikka tällä kertaa pitäydyimmekin vesilinjalla. Blinejä saa muuten makeammillakin täytteillä, joten ne sopivat mainiosti myös jälkiruoiksi.

BLINIt on saanut vahvan aseman pääkaupunkiseudun venäläisessä pikaruokakentässä. Palvelu on etäistä, mutta sujuvaa. Ravintolan miljöö on pikaruokamainen ja kolkko. Pöytiä ei montaa ole. Ideana onkin tilata, syödä ja jatkaa matkaa – tai tilata Foodoralla! Kaupungissa on sitten muita ravintoloita pidemmän illanvieton harrastamiseen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

BLINIt
Sturenkatu 9
00510 Helsinki
http://www.blinit.fi/

Izakaya

Afterwork – tuo jokaisen työläiskuhnurin duunipäivän jälkeinen odotuksen kohde. Sen voimalla jaksaa vääntää iltapäivän viimeisen sopimusluonnoksen, konsultoida kollegaa seuraavan viikon strategiapalaverista tai vain tuijottaa aneemisesti tietokoneen ruutua. Seuraava käytännön tason ongelma odottaa kuitenkin aivan kulman takana: missä nähdä kavereita töiden jälkeen? Nyt sekin ongelma on ratkaistu. Ja ratkaisu tulee nousevan auringon maasta, tarkemmin sanoen sen ruokakulttuurista.

Izakaya avattiin Runeberginkadulle viime vuoden syksyllä. Sen sisarravintola seinän takana on legendaarinen Tokyo 55, jonka sushibuffet on edelleen kaupungin Se Ainoa Oikea. Mutta Izakayan kohdalla kyse ei suinkaan ole iänikuisesta sushista, vaan aivan muusta. Japanilainen keittiö tarjoaa nimittäin paljon muutakin kuin sushia, kuten käynti Mashirossakin osoitti. Ravintolatyyppinä Izakaya edustaa japanilaista seurusteluravintolaa. Tarjolla on pieniä ja edullisia jaettavaksi tarkoitettuja annoksia. Ravintolasta tuleekin nopeasti mieleen espanjalaiset tapas-ravintolat.

Izakaya aukeaa neljältä (paitsi sunnuntaisin ja maanantaisin, jolloin ovet eivät aukea ollenkaan) ja ensimmäisen vajaan parin tunnin ajan tarjolla on kaupungin viilein (tai kuumin) afterwork -diili! Parinkympin sileällä setelillä pystyy lahjomaan tarjoilijan tuomaan kolme ”tapasta” pöytään ja niitä säestämään esim. lasillisen helmeilevää proseccoa. Annan ruoille ja afterwork-tarjoukselle yksinkertaisesti täydet pisteet. Siitä todisteena käyköön se fakta, että olen nyt pelkästään alkukesän aikana käynyt Izakayassa nauttimassa afterwork -fiiliksistä peräti kolmesti. Kyllä. Kolmesti.

Homma toimii kutakuinkin niin, että ruokailija valitsee yhden annoksen kustakin afterwork -menun osiosta. Kolmella käyntikerralla on tullut maisteltua muutamaakin eri annosta, vaikka samaan hengenvetoon täytyy todeta, että suosikit tuli heti ensimmäisellä kerralla bongattua, eikä niitä helpolla muuksi enää vaihtanut. Joka tapauksessa on tullut maistettua häränmarmorifilettä teriyakikastikkeella, karitsankyljyksiä chili-misokastikkeella, sake-voilla terästettyjä grillattuja edamame-papuja, tonnikala-avocadotartaria, lohi-chevicheä sekä härkä- ja possunniskabuneja. Heikkoa lenkkiä tuosta konklaavista ei löydä, mutta toki aina parhaimmat erottuvat joukosta. Kaikilla kolmella kerralla oli pakko ottaa edamame-papuja kulhollinen. Grilattu pinta ja sake-voi tekee niistä taivaallisia herkkuja, joita haluaa imeä sisuksiinsa suupielet valuen kerta toisensa jälkeen. Pakko on mainita myös lohi-cheviche, josta löytyi myös mm. grillattua maissia(!) ja sipulia. Järjettömän herkullista! Häränmarmorifileet teriyakikastikkeella eivät myöskään mene koskaan vikaan. Bunit olivat viehättävä uusi street food -tuttavuus. Annokset muuten tuodaan sitten pöytään niiden valmistumisjärjestyksessä, joten kaikkea ei kanneta pöytään yhdellä kertaa eikä välttämättä edes samaan tahtiin seuralaisen annosten kanssa.

Tässä vaiheessa lukijalla luonnollisesti herää kysymys, riittävätkö kolme pienehköä annosta raskaan työn raatajille. Oma kokemukseni on, että mäkkärin kautta ei tarvitse käydä koukkaamassa kotimatkalla, mutta ei määrästä nyt toisaalta mitään ähkyäkään saa aikaiseksi.

Jälkkäriäkin on tullut pariin otteeseen maisteltua. Nehän eivät diiliin kuulu, mutta kyllä niitä rahalla (5 €) saa. Vaihtuva jälkkärimenu löytyy ajan hengen mukaisesti liitutaululta seinältä. Maistamani jälkiruoat ovat nekin edustaneet tasokasta kokkiosaamista.

Izakaya tarjoilee mahtavan ruoan lisäksi myös mielenkiintoisia drinkkejä (11–12 €), joissa on käytetty esim. shisoa, matchaa, sakea, yuzua, umeshua ja shochua. Aikamoista. Drinkeistä olen maistanut vain Haruhi Shiso Souria, johon tulee shisoa, limeä, giniä ja munanvalkuaista. Kelvollinen suoritus, mutta ei millään vetänyt vertoja ruoille.

Ravintola on kompaktin tyylikäs, jossa suuri baaritiski hallitsee tilaa. Sisustuksessa on käytetty tummaa ja vaaleaa puuta sekä harmaata. Pelkistettyä, mutta toimivaa. Palvelu on sujunut kaikilla kerroilla jämptisti ja kohtuullisen ripeästi.

Izakaya edustaa korkeinta olemisen muotoa afterworkin epämääräisen vaikeassa viitekehyksessä. Ravintola luo sisäänsä turvapaikan, joka nostaa työläisen edes hetkeksi arjen yläpuolelle – kunnes koittaa jälleen seuraava työpäivä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Izakaya
Runeberginkatu 55
00260 Helsinki
http://www.izakaya.fi/

SIS. Deli + Café

Aiemmin maanantaiaamuisin työpaikoilla vertailtiin kollegoiden kesken viikonlopun brunssikokemuksia, sittemmin kaupungin kaduilla on kuiskuteltu myös aamiaisista. Arkisiin työaamuihin saakin ripauksen luksusta, kun aamun aloittaa rauhallisella aamiaishetkellä ystävien seurassa. Kaikelle on paikkansa ja aikansa: brunssit sopivat täydellisesti kiireettömiin viikonloppuhetkiin, kun taas aamiaiset herättelevät kivasti työpäivään.

Kalevankadun SIS. Deli sijaitsee hyvillä positioilla keskellä kaupunkia. Sinne on helppo tulla ja sieltä on kätevä jatkaa matkaa toimistolle. Aamiaista (10,50 €) tarjoillaan seitsemästä puoli yhteentoista. Neljän hengen porukkamme treffit oli sovittu varttia vajaa kahdeksaksi, mutta pieni paikka oli silloin jo puolillaan. Tilat ovat niukat. Sen vuoksi pöydät ja tuolitkin ovat mallia siro. Tuntuu, että helpointa olisikin vain poimia kahvi kainaloon ja jatkaa matkaa. Mutta se ei ollut tarkoituksemme. Tarkoituksemme oli nauttia paikan päällä aamiaisbuffetin antimista.

Aamiaistarjonta oli monipuolisen mielenkiintoinen. SIS. Delin aamiaista ei kannata vertailla hotelliaamiaisiin, koska ne ovat kuin eri planeetalta. Perinteiset pekonit, makkarat ja munavoit loistivat poissaolollaan ja tilalla oli tervehenkisempiä tuotteita. Erilaisia tahnoja ynnä muita vastaavia ihmeellisyyksiä oli niin paljon, että eihän niistä kaikista ottanut edes selvää. Niinpä pitäydyinkin melko konservatiivisissa valinnoissa. Sehän on muuten niin, että kun kavereita näkee pitkästä aikaa, ei tule niin keskityttyä yksittäisiin ruokiin. Puuroa tuli kuitenkin syötyä pitkästä aikaa, ja mansikoiden kera se olikin oivallista. Lisäksi voisi mainita jälkiruokana tarjoillut banaanipannarit, jotka olivat herkullisia!

Kalevankadun SIS. Deli tarjosi hieman erilaisen, mutta maistuvan aamiaisen. Tilat ovat kuitenkin minimaaliset eikä esim. pöytävarauksia voi tehdä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

SIS. Deli + Cafe
Kalevankatu 4
00100 Helsinki
http://www.sisdeli.fi/

Ristorante Gastone

Kun pääkaupungin italialaisia ravintoloita alkaa pähkimään, tulee ensimmäisten joukossa mieleen Korkeavuoren Gastone. Ei ole tiedossa, kuinka pitkään Gastone on italialaisia herkkujaan tarjonnut, mutta joka tapauksessa niin kauan kuin minä vain muistan. Sen verran tyyriiltä se on kuitenkin aina tuntunut, että illallisen olen välttänyt kaikki nämä vuodet, vaikka lounas on vuosien varrella tullut useampaan otteeseen testattua. Toden totta: italialaisessa ravintolakentässähän ristorante kuuluu hienoimpaan kastiin eli pizzaa Gastonesta on turha tilailla.

Tällä kertaa olin lounaalla työkaverin kanssa ja molempien valinta kohdistui karitsapataan perunamuusilla (12,90 €). Tehtäköön se nyt vielä selväksi, että Gastone ei ole mikään buffapaikka. Eli homma toimii niin kuin se klassisessa italialaisessa ristorantessa kuuluukin. Valinnanvaraa lautasannoksissa kuitenkin riittää lounarihintaisesta (pasta) vajaan parinkympin annokseen (ankanrintaa).

Alkuun tuotiin pari viipaletta artesaanileipää, jota pystyi kastamaan oliiviöljyyn. Toimii aina oivallisesti ruokahalun herättäjänä! Karitsapata oli suunmukainen kokonaisuus kaikessa pröystäilemättömyydessään, mutta ei harmikseni yhtään enempää. Maut olivat vähän haaleita ja tuntui, että enempäänkin olisi ollut rahkeita. Annos oli myös melko maltillisen kokoinen. No, sen ei pitäisi haitata kaltaistani toimistorottaa.

Palvelu sujui ystävällisesti ja ripeästi puolityhjässä ravintolassa. Miljöö on arvokkaan tuntuinen, kuten ristorantelle sopii. Lounaan perusteella Gastone tarjoaa perushyvää autenttista italialaista ruokaa hieman turhan arvokkaalla hinnalla.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ristorante Gastone
Korkeavuorenkatu 45
00130 Helsinki
www.gastone.fi/ 

Krog Roba

Joskus Helsingissä oli aika, jolloin hotellien ravintolat edustivat ylimmän keittotaidon tyyssijaa. Sittemmin ajat muuttuivat ja parhaimmat ravintolat löytyivät varmasti kaikkialta muualta kuin hotellien yhteydestä. Nyt on vastaiskun paikka! Nimittäin Pikku Roballe loppukesästä 2015 auenneen Lilla Roberts -hotellin ravintola Krog Roba yrittää jälleen muutosta omalla kontribuutiollaan. Paikkahan saattaa olla joillekin yllättävänkin tuttu entuudestaan, sillä se toimi aiemmin poliisilaitoksena. Pikku Roban ympäristö on muutoinkin kokenut miellyttävän, ja ehdottoman tarpeellisen, face liftin viime aikoina. Uusia ravintoloita on syntynyt jopa ruuhkaksi asti.

Kävin Krog Robassa pariin otteeseen lounaalla. Valittavana lounasaikaan on normaalit viikoittain vaihtuvat lounasannokset, kolmen ruokalajin menu tai ns. all day -annokset. Valinnanvaraa siis on. Otin molemmilla kerroilla yksittäisen lounasannoksen: ensimmäisellä kerralla karitsaa ja toisella kerralla siikaa ja parsaa. Täytyy sanoa, että annokset edustivat tämän vuoden kahden ensimmäisen kvartaalin ehdotonta kärkikastia Pennyn ja Oxin kanssa. Annokset olivat muhkean elegantteja, tyylipuhtaita täysosumia. Karitsa suli suuhun ja lisukkeet täydensivät sitä oivallisesti (14,90 €). Hiillostettu siika beurre blanc -kastikkeella oli hetkessä kiinni oleva annos ja jätti raikkaudessaan miellyttävän muistijäljen loppupäivään (14,90 €). Alkuun tuotu leipäkori herätteli kivasti ruokahalua. Jälkkäriäkin olisi ollut tarjolla, mutta kympin hinta herätti epäilyksiä. Tosin hinnan ymmärtää, jos sama linja jatkuu myös jälkiruoissa.

Krog Roban ruoka todettiin ensiluokkaiseksi, mutta sisustus ei kalpene sille yhtään. Se on onnistunut yhdistelmä skandinaavisuutta ja jonkinlaista vanhanajan siirtomaameininkiä(!). Tyylikkäitä yksityiskohtia on paljon. Erilaiset valaisimet, voimakkaat värit ja mosaiikkikuvioinen lattia mainittakoon tässä yhteydessä. Visuaalista ilotulitusta parhaimmillaan! Miljööstä tulee vähän mieleen Bronda, eli nyt ollaan tekemisissä yhden Helsingin tyylikkäimmän ravintolasisustuksen kanssa.

Porukkaa riitti lounasaikana, joten suuremmalla iskuryhmällä varaus on ehdottoman suositeltava lähestymistapa. Palvelu oli huoliteltua lounaan kiireessäkin, mutta ensimmäisellä kerralla pienen laskutusepäselvyyden päätteeksi tajusin maksaneeni lounaastani euron ylimääräistä. Harmitti. Loppupäivän.

Kun ruoka ansaitsi täydet pisteet ja ravintolan miljöö on yksi Helsingin upeimmista, ei voi kuin suositella käyntiä Krog Robaan. Itse ajattelin testata seuraavaksi all day brekkiksen (klo 12.30–16, 29 €) tai ihan vain kehutun drinkkitarjonnan baarin puolella.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Krog Roba
Pieni Roobertinkatu 1-3
00130 Helsinki
https://www.lillaroberts.com/ravintola 

Papa Albert

Papa Albert, vanhojen tuttujen kesken Palbert, on Sokos Hotel Albertin ravintola. Vuosien varrella se ei olisi tullut tutuksi, ellei se olisi tarjonnut Cityn Syö Helsinki -viikkojen aikana kympin tarjousannoksiaan. Niiden perässä päädyimme Albertinkadulle edellistenkin Syö-viikkojen aikana.

Kympin tasarahalla otin Diavola-pizzan, johon tuli salamia, mozzarellaa ja paahdettua paprikaa. Pizza oli tasarahan esityskin. Kuten tästä blogista on käynyt ilmi, on vaikea tehdä huonoa pizzaa – ja siksi se onkin lempiruokaani. Silti tasoerot voivat pizzojenkin välillä olla merkittäviä. Papa Albertin pizza hukkuu valitettavasti pizzojen kasvottomaan mereen jättämättä muistijälkeä jälkipolville. Seuralaiseni puolestaan otti kympillä Papa’s Burgerin bataattiranuilla. Jäin käsitykseen, ettei sekään herättänyt sen suurempia intohimoja, mutta ajoi asiallisesti asiansa.

Sehän näissä Syö-viikoissa on mainiota kerta toisensa jälkeen, että välillä alennusprosentit huitelevat hyvissä lukemissa. Papa Albertin tapauksessa Diavolan oikea hinta on 16,50 € ja burgerin 18 € eli molempia saa muutoinkin kuin vain Syö-viikkojen aikana. Osa ravintoloista nimittäin räätälöi viikkoja varten omat annoksensa, joten niiden hinnoittelusta ja alennusprosenteista on mahdoton sanoa mitään. Osa ravintoloista vastaavasti tiputtaa peruslista-annoksen hintaa vaikkapa kolmella eurolla, mikä tuntuu tietysti naurettavalta. No, saahan silläkin mainosta ja uusia kävijöitä.

Sisustus ja palvelu tuntuvat asettuvan samalle janalle ruokien kanssa. Miljöö on melko geneerinen eikä halua ärsyttää tai herättää muitakaan tunteita kävijöissä. Palvelu sujui tavanomaisesti, mutta oli melko hidasta.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Papa Albert
Albertinkatu 30
00120 Helsinki
https://www.raflaamo.fi/fi/helsinki/papa-albert

Frans & Amélie Bistro

Kaikki kunnia edesmennyttä Fransmannia kohtaan, mutta en ikinä löytänyt aikaa käydä sellaisessa syömässä. No, ei pidä paikkaansa. En ikinä edes yrittänyt. Tämän vuoden keväästä lähtien Fransmanneja onkin ryhdytty muuttamaan yksilöllisiksi Frans & les Femmes -bistroiksi. Työ jatkuu koko ensi vuoden. Kullakin ravintolalla tulee olemaan oma nimi ja persoonallisuus, joka antaa ravintoloille vapauden luoda omannäköinen ranskalainen ravintola.

Kävimme testaamassa Syö-viikkojen aikana Kluuvikadun Frans & Amélie -bistron. Tuntuu, että Syö-viikot ovat viime vuosina polkeneet paikallaan, kun aina ne samat vanhat ja väsyneet ravintolat ovat mukana. Sitä tapahtuu edelleen, mutta iloksemme mukaan on saatu tällaisia uutuuksiakin, mistä tietysti iso kiitos oikeille tahoille. Diiliviikkojen kunniaksi tarjolla oli kympin sopuhinnalla joko pariloitua lohta, yrttihollandaisekastiketta, varhaiskaalia ja varhaisperunoita tai paistettua porsaan sisäfilettä, chili-sesamkastiketta, varhaiskaalia ja varhaisperunapaistosta. Ruoista ei jäänyt valitettavasti juurikaan kerrottavaa jälkipolville tai lukijoille. Annokset olivat mauttomia, haaleita ja tylsiä esityksiä molemmat. Kaiken lisäksi annokset olivat melko pieniä. Osaamista varmasti keittiössä on, mutta liekö nyt käynyt niin, että Syö-viikkojen spessuannoksiin ei jaksettu panostaa. Alkuun tuotu leipävati tapenaden ja kirnuvoin kanssa oli kuitenkin joka tapauksessa oikein maistuva aloitus.

Sisustus sai pisteet meiltä. Se oli kaikessa kodikkuudessaan ja lukuisine yksityiskohtineen ihastuttava (jos tuollainen sana nyt sopii miehen suuhun). Nykyajan toimistotrendejä mukaillen ravintolakin voi olla ns. monitoimitila. Eli sopivia paikkoja löytyy niin pariskunnille kuin isommillekin seurueille.

On harmillista, että yhden käynnin perusteella ruokapuoli jäi pahasti piippuun, sillä uutuusravintola tarjoaa kiehtovia juttuja, kuten nizzalaista torilounasta, ”ranskalaista burgeria” ja simpukkaperjantain iloja! Niitä täytyy testata tulevaisuudessa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Frans & Amélie Bistro
Kluuvikatu 8
00100 Helsinki
https://www.raflaamo.fi/fi/fransmanni 

Estonian Burger Factory

Oman ihmiselämän vääjäämättömän etenemisen voi tarkistaa jokakesäisellä poikain Tallinnan reissulla. Ollaan nimittäin käyty etelänaapurissa enemmän tai vähemmän samalla porukalla jo varmaan kymmenen kesän ajan. Matkat ovat rauhoittuneet noin kolme neljännestä pahimmista poikavuosista, mutta parhaiten kokemuksen karttumisen huomaa matkan ravintolavalinnoista. Aikoinaan ruokailu oli ainoastaan pakollinen osa päivän epistolaa – inhimillinen asia, joka piti vain hoitaa alta pois, jotta pystyi keskittymään hauskanpitoon aina pitkälle aamuyöhön saakka. Silloin tutuiksi tulivat sellaiset eestiläisen keittiön kulmakivet kuin Peetri Pizza ja Hesburger. Tänä vuonna olin kuitenkin jälleen tsekannut etukäteen Tallinnan mielenkiintoista ravintolatarjontaa, koska halusimme yllättää itsemme jollakin meille entuudestaan tuntemattomalla raflalla. Senpä vuoksi esim. aina oivallinen F-Hoone jäi tällä kertaa pois laskuista.

Väkevät ja perustellut huhut internetin ihmeellisessä maailmassa vinkkasivat askeltamaan kohti Estonian Burger Factorya. Ja niin me teimme – pöytävarauksen kera toki. Juorut kertoivat myös, että EBF:n tarina alkoi pienestä, mutta suositusta kioskista Kadriorgin kaupunginosasta. Kun burgerit tekivät kauppansa, sikariporras päätti perustaa bisneksilleen oikean ravintolan. Enkä usko, että päätöstä on tarvinnut katua.

Mesta sijaitsee vain noin vartin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta, mutta kuitenkin semmoisilla hoodeilla, että kukaan meistä ei aiemmin ollut siellä päin tallustellut. Ulkoapäin rafla ei herättänyt suuria tunteita, vaan toi mieleen ennemminkin klassisen neuvostoajan rappioromantiikan. Mutta kunhan sisälle asti pääsi, pystyi kuvittelemaan saapuneensa kuin mihin tahansa tämän päivän trendien mukaisesti stailattuun ravintolaan. Liitutaulupiirroksia, tiiliseinää, puupintaa ja lunkia meininkiä.

Listalta löytyy peräti kaksitoista erilaista burgeria (7,5–10 €). Valitsin Factoryn klassikon (7,5 €) ja kylkeen normiranut (2,5 €). Burgeri oli juuri sellainen kuin kunnon burgerin pitääkin olla: laadukas ja sopivasti simppeli olematta askeettinen. Avotulella väännetty pihvi oli ensiluokkainen. Ranskalaiset kuulemma tehdään oman salaisen reseptin mukaisesti ja ne olivatkin yksinkertaisesti herkullisia – kenties vähän valjusta ulkonäöstä huolimatta. 

Juomalista oli kutakuinkin riittävä, vaikka en viinejä sieltä löytänytkään. Ei se mitään, koska kuiva normandialainen kolmevarttinen laatumaalaissiideri ajoi asian varsin hyvin (10 €).

Kuten kirjoituksesta on saattanut huomata, on laatu-lisämäärettä luonteva käyttää Estonian Burger Factorysta ja sen ruoista. Käykäähän kokeilemassa F-Hoonen, Kolm Sibulatin ja Rataskaevu 16:n  sijasta. Ravintolaan ehtii, vaikka olisi käymässä etelässä vain päiväristeilyllä. Tallinna on täynnä uskomattoman mielenkiintoisia ja hyviä ravintoloita. Mikä parasta, niiden hintatasokin on miellyttävästi edullisemmalla tasolla kuin koto-Suomessa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Estonian Burger Factory
Pärnu Maantee 41 A
10119 Tallinn
http://ebf.ee/en/