Ravintola N:o 11

”Ravintola Kuusihokki on nyt Ravintola N:o 11. Perinteikäs Kuusihokki sai toukokuussa 2005 uudet omistajat ja niinpä myös ravintolan nimi vaihtui. Kuusihokki on nyt siis Ravintola N:o 11.” Nämä nettisivuilta bongatut lentävät lauseet lienevät edelleen totta, vaikka aikaa on kulunutkin pitkälti yli 13 vuotta. Samankaltainen ajastaan pysähtynyt fiilis hiipi mieleeni, kun kävin lounaalla perinteikkäässä kortteliravintolassa.

Kellertävän rusehtava ravintolasali on jotain, mihin harvoin enää nykypäivänä törmää. Se oikein huokuu menneitä vuosikymmeniä. Visakoivusta tehdyt seinäpaneelit ovat aikansa lapsi. Tuolit, valaisimet tai taulutkaan eivät varsinaisesti huou modernia twistiä.

Olin liikkeellä hernekeittopäivänä (9,80 €). Settiin kuului myös pannukakku, joka oikeastaan ratkaisi valinnan. Tarjolla olisi ollut myös salaatti (9,80 €) sekä kala- ja pihviannokset (13,80 € ja 16,80 €), mutta perinteikäs hernari pannarin kera vei herneenmitalla voiton kanssakilpailijoistaan. Ravintola N:o 11:n lounas alkaa kuitenkin alkusalaatista, jonka olisi toisaalta voinut aivan hyvin jättää väliinkin. Vihreästä salaatista, kurkusta ja tomaatista ei oltu saatu taiottua herkullista kombinaatiota. Kuka siihen edes pystyisi? Leipä oli kuitenkin tuoretta.

Maukas hernekeitto kuitenkin pelasti paljon. Se oli pröystäilemättömän simppeli ja hyvänmakuinen. Lihaakin löytyi kivasti. Keitosta jäi hyvä mieli. Hyvää mieltä lisäsi jälkiruoaksi nauttimani verraton pannukakku mansikkahillon kanssa. Sitä kelpasi nauttia kahvin kera.

Ravintola N:o 11:stä jäi ristiriitainen fiilis. Yhtäältä lähes koko lounashetken tyhjillään muista lounastajista ollut ja vanhaa maailmaa edustava ravintolasali ei jättänyt positiivista fiilistä. Toisaalta pääruoka ja poikkeuksellisesti käyntikerrallani hintaan kuulunut jälkiruoka edustivat hyvää ruoanlaittotaitoa, kunhan tosiaan se kamala alkusalaatti unohdetaan. Lisäksi palvelu oli nuorekkaan rentoa ja reipasta. Kun kaiken vetää yhteen, jään edelleen hämilleni, että saako ravintola jatkoa omassa elämässäni. Ehkä seuraavana hernekeittopäivänä taas vai pitäisikö kuitenkin käydä maistamassa kehuttua wieninleikettä…

(Tämän kirjoituksen julkaisupäivänä tuli uutinen, että ravintola on suljettu vuokrasopimuksen päättymisen vuoksi. Wieninleike jäi siis kokematta.) 

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola N:o 11

Pihlajatie 34
00270 Helsinki 

Theron Eat & Work (Sörnäinen)

Theron Eat & Work on se osa Theron Groupia, joka nettisivujen mukaan ”ravitsee työssä käyviä kanssakulkijoita”. Käytännössä poeettisen lausuman voi suomentaa sillä tavoin, että Eat & Workissa ihminen käy lounaalla. Minä kävin lounaalla Sörnäisten ravintolassa, aivan siinä Teurastamon kulmilla.

Sörnäisten TEW tarjoaa lounaalla (9,90 €) varsin kattavan buffetvalikoiman: alkuun paahdettua valkosipulikeittoa, pääruoaksi kermaista metsäsienipastaa puolikuivattujen tomaattien kera, juustolla gratinoitua uunikalaa tai provencelaista possupataa sekä vielä jälkiruoaksi vispipuuroa. Vaikka pääruokavaihtoehtoja oli reilunoloisesti, löytyi tiskiltä vielä yksi teriyakipossun kokoinen yllätys, johon myös päädyin. Mielessä oli hetken aikaa ajatus, että oliko se kenties edellispäivän jäämistöä, mutta sitten se meni ohitse.

Valkosipulikeitto krutongeilla koristeltuna oli kivan eksoottinen avaus, mutta ei lopulta jäänyt mieleen. Teriyakipossu paahdetuilla perunoilla ja pähkinöillä höystetyillä parsakaaleilla oli kouluruokamainen, mutta kohtuullisen miellyttävä kokonaisuus. Ruokia leimasi kuitenkin turvallisuushakuisuus, tylsyyskin. Maut olivat varovaisia. Tuntuu, että Eat & Workissa yritetään miellyttää kaikkia, mutta lopulta ei ylitetä kenenkään odotuksia. Vispipuuron muuten jätin muille, sillä sehän on välipala eikä mikään jälkiruoka!

Theron Eat & Work Sörnäisten miljöö on linjassa ruoan kanssa: kliinisyys ja tietty laitosmaisuus vaivaavat. Jos tämän pitäisi olla tila, jossa luovuus vahvistuu ja uusia supercellejä kehitellään valkosipulikeiton ja vispipuuron välissä, niin epäilen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Theron Eat & Work

Sörnäistentie 2
00580 Helsinki

Ristorante Il Siciliano

Joskus käy niin, että on liikkeellä lounasaikaan kauppakeskus Jumbon ja viihdekeskus Flamingon lukuisilla käytävillä. Perinteinen kauppakeskusympäristö harvoin tarjoaa kovin mielekkäitä tai eksoottisen kiinnostavia lounasvaihtoehtoja. Vaikka oletus ei enää pädekään esim. Kampin tai Citycenterin kauppakeskittymissä, pätee se edelleen Jumbo-Flamingo-kombossa. Mutta koska ihmisen on syötävä säännöllisesti – ja tunnetusti anarkia odottaa kolmen väliin jääneen lämpimän aterian päässä – valitsin lounaspaikaksi Flamingon puolella sijaitsevan Ristorante Il Sicilianon. Italialaisiin voi aina luottaa, jos ei nyt taloudenpidossa, niin ainakin ruoanlaitossa, eikö vain?

Il Siciliano tarjoaa lounaalla useampaa eri vaihtoehtoa alkaen päivän salaatista (9,50 €) jatkuen pastojen ja pizzojen kautta päivän annokseen (10,80 €), johon itse päädyin. Se oli Saltimbocca alla Siciliana eli possun sisäfilettä parmankinkulla ja salvialla sekä paahdettua perunaa. Annos oli raskassoutuinen ja tuhdinpuoleinen sekä olemukseltaan että makumaailmaltaan. Öljyiset kasvikset eivät luonnollisesti raikastaneet kokonaisuutta. Suolainen possupihvi, jonka päällä oli

parmankinkkua, oli varsin kelvollinen ja kohtuullisen maukas setti. Se olikin annoksen paras osio, mikä onkin toivottavaa pääroolin esittäjälle. Kokonaisuutena annos tasapainotteli kahden ja kolmen tähden rajamaastossa. Alkusalaattipöydän köykäisyys ja kuivuneet leivät sekä seuralaisen kommentit jäähtyneestä pasta-annoksesta tasoittivat kuitenkin tietä kohti kahden tähden ruokakokemusta.

Il Sicilianon tilat ovat valtavat. Miljöö on rakennettu ajatukselle, että oltaisiin syömässä ulkona italialaisessa pikkukaupungissa. Punainen väri ja katossa risteävät suuret ilmastointiputket hallitsevat muutoin maisemaa. Palvelu oli vähäeleistä, eikä jäänyt mieleen erityisen ystävällisenä tai välittävänä.

Seuraavan kerran kun hortoilen nälissäni Vantaan suurimmassa kauppakeskuksessa, kohdistan askeleeni toiseen paikkaan. Niin se vain on.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ristorante Il Siciliano
Tasetie 8
01510 Vantaa (Viihdekeskus Flamingo)

No Pizza

Menestystä haalineen Kotipizzan uudehko No Pizza -konsepti ratsastaa pizzabuumin aallonharjalla. Nämä ns. uuden aallon pizzeriat ovat esitelleet meille liuskat, luiskat ja muut napolilaisen kuohkeat pizzapohjat. No Pizzan ulkomaille tähtäävä konsepti on pitkälle brändätty, asiakaskohderyhmän ollessa milleniaalit. Ravintolaan on suunniteltu brändiin sopiva oma musiikkimaailma, eikä käteinen käy maksuvälineenä. Pizzojen verkkokauppakin löytyy. Paljon puhetta on siis ilmassa, mutta itse tuotteesta vähemmän. En ollut etukäteen kuullut kovin ylistäviä arvioita No Pizzan pizzoista, joten minulla ei ollut kiirettä mennä testaamaan kesäkuussa Citycenterissä avattua ravintolaa.

No Pizzan pizzalista käsittää kymmenkunta pizzaa. Osa niistä on kohtuullisen hauskasti nimetty (Poronkusema, Scandinavian Masterpiece), osa kenties vähemmän hauskasti (Cheeses Christ, Huarache). Päädyin Hammer-nimiseen pizzaan (13 €), jossa tomaattipohjan päällä oli maalaiskinkkua, puolikuivattuja keltaisia tomaatteja sekä rucolaa. Pizzan liuskamaisesta muodosta tuli mieleen Skifferin pizzat. No Pizzan pizza oli varsin kelvollinen, mutta ei enempää. Se oli hyvä, mutta se ei jäänyt mieleen. Kinkkua oli annosteltu hyvällä kädellä tomaattien tuodessa raikkautta kokonaisuuteen.

Seuralaiseni otti Huarache-pizzan (14 €), joka on meksikolaishenkinen. Pizzasta löytyy mm. taco-maustettua jauhelihaa, murennettuja nachoja, salsa verdeä, hapankermaa ja korianteria. Seuralaisenkaan reaktioiden perusteella ei välttämättä vielä maailmaa valloiteta. Ihan hyvää, mutta ei ihmeellistä.

No Pizzan meininki on jännää. Interiöörissä vaihtelevat puun sävyt mustan kanssa. Yhden seinän peittävä taideteos hallitsee ilmatilaa. Palvelu on nuorekkaan epämuodollista, ehkä liiankin kanssa. Tai sitten minä alan olemaan konseptiin liian vanha. Osalle asiakkaista lyötiin tilauksen yhteydessä piippari käteen, jolloin pizza piti itse hakea tiskiltä – meille valmiit pizzat tuotiin pöytään. Kummallista. Ruokailun jälkeen asiakkaan kuuluu viedä kiltin omatoimisesti välineet yms. lajittelupisteelle. Tuli mieleen koulun ruokala. Ai niin, olisiko pöytäkin pitänyt pyyhkiä valmiiksi seuraavia varten?

No Pizzan pizza oli mukiinmenevä, mutta ei jättänyt pysyvämpiä muistijälkiä. Konsepti tuntui vielä hakevan uomiaan. Maailmanvalloituksesta ei vielä näillä elementeillä kannata haaveilla, mutta jään seuraamaan mielenkiinnolla konseptin taivalta.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

No Pizza
Kaivokatu 8 (Citycenter)
00100 Helsinki

Palema

Palema sijaitsee Teurastamon urbaanin rosoisessa ympäristössä. Edellinen ruokailun sisältävä käynti alueelle kohdistui muuten napolilaista (yllätys?) pizzaa tarjoavaan Pizzalaan. Palema tarjoaa vain lounasta, muuna aikana se toimii tilausravintolana. Lounaan tarjoajana sillä on kuitenkin kunnioitettava historia – onhan samassa rakennuksessa toiminut ravintola 1930-luvulta saakka. Alkuvuodesta 2016 ravintola sai uudet omistajat, kun mm. Döner Harjusta tutut toimijat ryhtyivät pyörittämään Palemaa.

Paleman lounas ei ole mallia buffet, vaan lounasannokset tuodaan pöytään. Tarjolla on kasvis-, kala- ja lihavaihtoehtoja. Hinnat pyörivät kympin ja viidentoista euron välimaastossa. Alkukeitto ja Helsingin kahvipaahtimon kahvi kuuluvat hintaan. Mielenkiintoiselta kuulostavalta listalta valitsin Harjun Makkaratehtaan suolasitruunabratwurstia, marinoituja kasviksia ja porkkanaperunamurskaa veloutekastikkeessa (9,90 €). Sitä ennen otin kuitenkin mausteista bataattikeittoa, joka toimikin hyvänä nälän herättelijänä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Makkara-annos oli varsin vaikuttava kokonaisuus eteeni tuotaessa. Kaksi tuhtia makkaraa päällä, porkkanaperunamuusikeko sekä kasvikset niiden alla. Vaikka makumaailma ulkonäköä myöten oli tummanpuhuva, muhkea ja ronski, oli kokonaisuus erittäin toimiva. Maut oli hitsattu herkullisesti yhteen. Makkarat olivat laadukkaita ja valtavirrasta miellyttävästi poikkeavia. Marinoidut kasvikset olivat oivallisia, eikä porkkanaperunamuusissakaan ollut moittimista.

Ravintolan miljöö on simppeli. Sen voi tiivistää kahteen sanaan: vaaleaa askeettisuutta. Interiööri huokuu entisaikojen työmaaruokalaa – luultavasti se sillä nyökkääkin kunniaa menneille vuosikymmenille.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Palema

Työpajankatu 2
00580 Helsinki

Gurans

Ruskeasuon ja Pikku Huopalahden alueita ei tunneta kulinaarisista edesottamuksista ravintolarintamalla. Alueiden jonkinlaisena lounaskehtona taitaakin olla pitkän linjan nepalilainen Gurans, joka on saattanut tulla monelle tutuksi esim. bussin ikkunasta, kun matka on käynyt kohti keskustaa. Toisaalta uskon, että aika moni on myös käynyt syömässä siellä. Omalla käynnilläni ovi ainakin kävi tiuhaan. Takavuosina kävin siellä kertaalleen ilta-aikaan, mutta tämänkertainen reissu osui lounasaikaan.

Guransissa tarjolla on päivittäin – mutta ei viikoittain – vaihtuva lounaslista. Lounasannoksensa voi valita seitsemästä eri vaihtoehdosta, hintahaitarin ollessa yhdeksästä eurosta yhteentoista. Kerran sitä vain näillä kulmilla ollaan lounasaikaan, joten valitsin päivän erikoisen eli Chicken Karain (11 €): tandooriuunissa grillattua broilerin rintafilettä ja tuorejuustoa curry-kermakastikkeessa. Kana oli varsin hyvää ja lisukkeet naan-leipää myöten taattua tasoa. Kastikkeet sun muut soosit voittivat ainakin Nilgirin vastaavat. Edes riisikasan päällä ennen kuvausta loikoillut pitkä hius ei tahtia haitannut.

Lounaaseen kuuluu alkusalaattipöytä, mutta siihen ei kannata mustetta käyttää – sen verran köykäinen ja turhanpäiväinen se oli. Toisaalta kaikessa yksinkertaisuudessaan vesimelonista ja säilykeananaksesta sai koostettua kohtuullisen raikkaan avauksen.

Guransin lounaan valttikortti kuitenkin odotteli syömisen jälkeistä aikaa. Kahvipistettä koristi verrattain suuri kyltti, joka kehotti ottamaan kupillisen nepalilaista teetä. Käteni kopeloi jo kovaa vauhtia kahvipannua, mutta päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista. Se olikin sen päivän paras päätös. Ihastuttava nepalilainen maitopohjainen tee, mausteinaan mm. inkivääri ja kardemumma, oli kutakuinkin parasta maistamaani teetä ikinä! No, laitetaan selvyyden vuoksi asiat oikeaan kontekstiin: juon teetä nimittäin noin kaksi kertaa vuodessa, enkä ole suurin surminkaan minkäänasteinen teekonossööri. Mutta todella herkullista se oli, sen osaan minäkin sanoa!

Ravintolan miljöö on violettivoittoinen. Seiniltä löytyy yksittäisiä tauluja, sohvien päädyissä väijyy Himalajan vuoristo. Manskun puoleiselta seinustalta voi ihmetellä ohi lipuvaa bussiliikennettä. Palvelu oli rauhallisen tehokasta.

Gurans puolustaa paikkaansa Helsingin yllättävänkin tiukassa nepskuraflaskabassa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Gurans
Mannerheimintie 168 B
00300 Helsinki

Bistro O Mat

Bistro O Matista mainitaan usein ensimmäisenä sen sijainti. Enkä ihmettele sitä. Onhan nimittäin perin erikoista, että Kirkkonummella – kätevästi siinä Citymarketin takana sijaitsevan parkkipaikan nurkalla – on majaansa jo kunnioitettavat kahdeksan vuotta pitänyt kirkkonummelaisten suuri ylpeys Bistro O Mat. Pelkällä sijainnilla ei kuitenkaan ylläpidetä ja kehitetä ravintolatoimintaa näin pitkään: myös tuotteen pitää olla kaikin puolin priimaa. Ja sitä se totisesti Bistro O Matissa on.

Useamman vuoden tauon jälkeen kävimme ravintolassa sunnuntaibrunssilla. Kuten olen aiemminkin blogissani todennut, brunssit ovat eräs ihmiskunnan nerokkaimmista keksinnöistä kirjoitustaidon ja afterwork-lasillisen ohessa. Bistro O Matin brunssi (36 €) ei pursuile ylitse, vaan hallitsee ilmatilaa laadulla. Vai mitä sanotte punajuuri-pinjansiemen-briesalaatista, savusilakka-mätimoussekakusta tai riistamakkarasta punakaalipikkelssin kera? Ja nuo olivat vain osa alkupalapöydän valikoimaa. Kun niiden päälle lisää mm. katajanmarjagraavatun lohen, metsäsienisalaatin ja talon omat leivät, on vaara, että pelaa itsensä ulos jatkopeleistä kuin kesäduunari firman kesäjuhlissa jo alkuillan aikana. Vaikka alkuruokapöydän pystyi välittömästi todistamaan erinomaiseksi, on sieltä nostettava esiin harvinaisemmat ruokalajit eli riistamakkarat ja savusilakka-mätimoussekakku.

Pidän brunsseilla tavasta, jossa alku- ja jälkiruoat ovat buffetissa, mutta pääruoka tuodaan tyylikkäästi lautasannoksena pöytään. Best of both worlds! Bistro O Mat toimii juuri tällä tavalla. Pääruoaksi oli tarjolla suppilovahverokeittoa, savustettua taimenta tai paahdettua peuranfileetä, joista oli lopulta varsin helppo päätyä jälkimmäiseen. Annos oli juuri sopivan kokoinen hekumallisten alkuruokien jälkeen. Peuranfileetä, maa-artisokkaa ja suppilovahveroja voi-salottisipulikastikkeessa oli maanläheinen, mutta selvästi arjen yläpuolelle nouseva annos.

Välijuustojen ja oivallisen ruusukvittenihillokkeen jälkeen oli aika käydä jälkiruokien kimppuun. Jälkiruokapöydässäkin laatu korvasi määrän. Keskitin vähäiset voimavarani muro-maitopannacottaan rapeiden maissilastujen (corn flakeseja, ei sentään nachoja!) kera sekä omena-kaurapaistokseen vaniljakastikkeella. Harvoin, jos koskaan, on niin arkisesta jälkiruoasta kuin omena-kaurapaistoksesta saatu aikaiseksi niin herkullisen tasokas kokonaisuus kuin Bistro O Matissa. Lisäksi hurmaavaa pannacottaa oli aivan pakko hakea toinen annos!

Bistro O Matin miljöössä silmä huomaa ensimmäiseksi suurten ikkunoiden takaa aukeavat maisemat viheralueineen. Muutoin sisustus on tummanpuhuva ja neutraalin vähäeleinen. Palvelu oli ystävällistä, huomaavaista ja ripeää.

Bistro O Matin brunssi oli silkkaa juhlaa alusta loppuun! Ainoa asia, jota jäin miettimään, oli se, eikö joku olisi voinut oikolukea brunssiruokalistan ennen julkaisua netissä ja tulostusta ravintolan pöytään? Nyt tarjolla oli mm. omena-kaurapasitosta sekä kotimaisia uustoja. Vähäx noloo sanoisi joku. Tästä pienestä takaiskusta huolimatta Bistro O Mat on erillisen ajomatkansa arvoinen elämys, jota voi ehdottomasti suositella Helsingin brunssit läpikolunneille brunssikeijoille.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Bistro O Mat
Limnellinaukio
02400 Kirkkonummi

Backyard Pick

Entisen Bravurian tiloissa Narinkkatorin kulmassa, aivan siinä Arkadian lippulaiva-Alkon vieressä sijaitseva Backyard Pick oli minulle täysin tuntematon uutuusravintola, kun selailin viimeisimpien SYÖ-viikkojen antia lokakuun alussa. Kävi kuitenkin niin, että minun osaltani SYÖ-viikot tulivat ja menivät, enkä poikkeuksellisesti ehtinyt testaamaan mitään uutuuksia. Polte syyskuussa auennutta Backyard Pickiä kohtaan jäi kuitenkin kovertamaan sisintäni. Sinne oli vielä jonain päivänä päästävä.

Testauskäynti osui klo 11 lounasaikaan. Lounas tosin oli auennut hätäisimmille jo puoli tuntia aiemmin. Backyard Pickissä tarjolla on joko buffetlounas tai päivän pizza (molemmat 10,40 €). Buffetista löytyi broileria, kalamurekepihvejä ja vegaanisia täytettyjä paprikoita. Pizza valui syntistä herkullisuutta jo nimensä puolesta: rapea porsaankylki-päärynächutneypizza. Otin sen. Molempiin lounasvaihtoehtoihin kuuluu myös alkusalaattipöydän antimet. Löysin sieltä lautaselleni pähkinäistä kaalisalaattia, majoneesista pastasalaattia, papuja, kurkkua, tomaattia ja krutonkeja. Ei mitään kovin ihmeellistä siis. 

Pizza oli sellainen kuin olin ainesosien perusteella toivonutkin: mojova ja muhkea. Juuri sellainen, mitä toimistotyöntekijän ei lounaalla kuuluisi syödä. Mutta juuri inhimillisyys erottaa meidät eläimistä. Ei kun mitä? Rasvaisen maukas possunkylki löi upeasti kättä makean päärynächutneyn kanssa. Juustoa oli riittävästi. Oli ilahduttava syödä ”rehellisen tavallista” pizzaa näinä italialaisen pizzakoulukuntien sotaisina aikoina. Lounaskokemuksen päätti kahvin kera nautittu porkkanakakkupala. Se oli tietysti turha kuin timanttipölyllä toimiva tiimalasi, mutta toki lounaan hintaan kuuluva pieni jälkiruokahyvä pistää aina suun messingille.

Backyard Pickin interiööri on todella sekava ja yhtenäinen linja puuttuu – ehkä tarkoituksellisesti. Värimaailma on kirjava. On avokeittiötä, katosta kasvavaa ruohoa, tiilipylväitä, puisia lastauslevyjä ja värikkäitä ”terassihuonekaluja”. Ei iske kivalla tavalla silmääni. Jälleen kerran parasta antia olivatkin suuret ikkunat, joiden kautta pystyi ihmettelemään keskustan hyrinää.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Backyard Pick
Salomonkatu 1
00100 Helsinki