Factory Aleksi

Kun ydinkeskustan kulmilla miettii lounassalaattivaihtoehtoa, ei tarvitse olla Nostradamuksen tasoinen ennustaja, että arvaa löytävänsä itsensä seisomasta Factory-konsernin Aleksanterinkadun toimipisteen lounassalaattijonosta. Joku tietysti huomauttaa, että Teatterin Delikin on ollut olemassa jo useamman hallituskauden ja on siinä tietysti täysin oikeassa. 

Salaattibaarin (10,60 €) antimet ovat varsin yltäkylläiset. Vihersalaattipohjan päälle saa valita peräti kuusi (6) erilaista täytettä hyllyiltä; kaksi jokaiselta. Kaiken kaikkiaan erilaisia raaka-aineita on melkoinen määrä, nettisivuilla puhutaan sen 40:stä sortista. Valitsin salaattini melko konservatiivisesti: marinoituja jättikatkarapuja, sieniä, parmesania, kikherneitä ja pähkinöitä. Kastikkeeksi otin limejogurtin, leipäpala vielä kylkeen ja janojuomaksi kuplavettä, jota saa vapaasti lorotella hanasta. Salaattilautanen, varsinainen kulho, on verrattoman iso. Lisäarvoa tuovia täytteitäkin on reippaanlaisesti, vaikka pohjalla on iso keko vihersalaattia. Oma salaattini oli kohtuullisen onnistuneesti rakennettu kokonaisuus, vaikka itse sanonkin. Tällaisissa salaatinkokoamistöissä tietysti jokainen toimii omalla vastuullaan, mutta on suositeltavaa pyrkiä säilyttämään jonkinlainen punainen lanka siinä hommassa. Makujen täytyy pelata yhteen tai käy köpelösti.

Jälkkäri ja kahvi kuuluvat sekä linjastobuffetin (10,40 €) että salaattibaarin hintaan. Klassinen kaurapaistos kanelivaahdon kera tuhdin salaatin jälkeen oli tietysti täysin tarpeeton kuin timanttipölyllä täytetty tiimalasi, mutta yhtä kaikki miellyttävä päätös lounashetkelle.

Factory Aleksin tilat eivät ole kaksiset. Tuntuu siltä, että ruokatuotteeseen luotetaan ja panostetaan muun jäädessä selkeästi taustalle. Neutraali ja riisuttu miljöö ei herätä minkäänlaisia tunnetiloja. Palvelu oli laiskanpulskeaa: edellislounastajan sontimat astiat olivat pöydässämme koko lounaamme ajan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Factory Aleksi
Aleksanterinkatu 13
00100 Helsinki

Kumma Junk Bar & Lounge

Törmäsin viime vuoden maaliskuussa auenneeseen Kumma Junk Bar & Loungeen ensimmäisen kerran, kun luin Cityn Suuren Ravintolaäänestyksen Tampereen tuloksia. Kumma voitti paras ruoka -, paras tulokas -, paras sisustus - ja paras kortteliravintola -kategoriat ja tuli toiseksi parhaan palvelun kategoriassa. Päätin siltä istumalta, että seuraavan Tampereen reissun lauantai-illan ravintolakokemus vastuullistetaan Kummalle.

Kumman ruokalista on leikkisän kiehtova. Alkuun on tarjolla esim. tapasleipäsiä eri täytteillä ja neljää erilaista pleittiä (vegaani, juusto, liha, kala). Päädyinkin pitkällisen pohtimisen jälkeen lihapleittiin (10 €). Settiin kuuluu ”porsaan rimpsuluita Ameriikan malliin, noitapillimakkaraa ja kumman sinappia, mureaa häränrintaa ja soosia sekä täydellinen ajvar-dippi ja Stallhagenin olutleipää”. Annoksen eri lihat sooseineen olivat keskenään miellyttävän erilaisia makumaailmoiltaan. Makkara ja todella herkullinen sinappi olivat nappiyhdistelmä, kuten myös häränrinta ja oivallinen kastike. Ribsit nyt vain toimivat aina. Kroatian lomalta tuttu ajvar-dippi oli hyvää, mutta en oikein löytänyt sille luontevaa käyttöä.

Vaikka minua kuumotteli ajatus kokeilla kehuttua vegaanikebabia, valitsin pääruoaksi kuitenkin Disko-kana Super 3000 -annoksen (21 €), koska sillä oli hauska nimi ja annoksen kuvaus kuulosti niin kovin kummalliselta. Annos oli siis kanasta tehty cordon bleu, jossa oli myös aurajuustoa ja salamia. Tuhteja raaka-aineita tasapainotti vihannesosasto, kuten kaali, tomaatit, sienet ja ruohosipuli. Majoneesi yhdisti kaikkea. Vaikka kokonaisuus oli varsin tasapainoinen, jäi se alle osiensa summan. Se kuuluisa punainen lanka jäi puuttumaan. Annoksen söi mielellään, mutta jäin silti hieman harmittelemaan, etten päätynyt vegekebsuun. Iltaa ryyditti kalifornialainen zinfandel-rypäleestä tehty miellyttävä punainen seuralainen (40 €/pullo).

Kumman sisustus on sanalla sanoen erikoinen, eikä se ole sitä tietenkään vahingossa. Värejä, tavaroita ja yksityiskohtia on kuulemma haettu ympäri Suomea mm. konkurssihuutokaupoista. Jos siis ravintolaseurasi on tylsää, voit paneutua interiöörin lukuisiin yksityiskohtiin.

Kumman heikkous oli tarjoilu. En pidä ravintolakonseptista, jossa ruoka pitää käydä tilaamassa ja maksamassa tiskillä. On tympeää mennä jonoon odottamaan omaa tilausvuoroa, kun muu seurue jää pöytään. Tarjoilijoiden määrä ei myöskään lauantai-iltana vastannut heihin kohdistunutta kysyntää.

Kumma on raikas ja tervetullut lisä Tampereen ravintolatarjontaan. Yhden käyntikerran perusteella ymmärrän sen saaman kansansuosion. Ruokalista, miljöö ja boogie toimivat, oma pääruokavalintani ja tarjoilu eivät niinkään.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kumma Junk Bar & Lounge
Aleksanterinkatu 20
33100 Tampere

Brasileira

Tuntuu siltä, että brasilialaista ruokaa ei liiemmälti tunneta täällä peräpohjolassa. Vai oletko kuullut esim. feijoadasta? Itse kävin lyhyen johdantokurssin aiheeseen viimevuotisella Brasilian matkallani. Totesin maan ruokakulttuurin äärimmäisen kiehtovaksi. Kun mietin aamiaisseminaarini jälkeistä lounaspaikkaa Kalasataman kovasti uudistuvalta alueelta, oli valinta selvä: Brasileira! Ravintola tarjoaa brasilialaista lounasruokaa muutaman zeleznymäisen keihäänheiton päässä Redin kauppakeskuksesta (josta en ollut kiinnostunut). 

Etukäteen lounaslistaa katsoessani harmittelin, että oma visiittini Brasilian makuihin osui juuri sellaiselle päivälle, kun ravintola tarjosi ei-niin-erityisen-brasilialaista ruokaa. Tarjolla nimittäin oli lammasrisottoa, kanalasagnea, curry-kasviksia ja perunamuusia. Samalla viikolla tarjolla oli kuitenkin esim. bahialaista kanaa ja ”pitkään haudutettua ja hyvin maustettua porsaan kassleria piilotettuna! Tyyppillinen koillis Brasilialainen annos”. No, ei auta.

Koska olin ensimmäistä kertaa ravintolassa, herätti yökastelijan itsevarmuudella varustettu toimintani heti ystävällisen tarjoilijan (kenties ravintoloitsija itse) huomion. Hän kertoi, miten homma toimii ja mitä lounastarjonta (10,30 €) piti sisällään. Kohtuullisen mielenkiintoisten salaattien lisäksi otin lautaselleni lammasrisottoa, mikä paljastui onnistuneeksi valinnaksi. Risotto oli koostumukseltaan oikeaoppisen kosteaa, eikä lampaassa ollut säästelty. Risotto oli maukasta. Salaatit kyljessä ajoivat asiansa. Kahvi kuuluu lounaan hintaan.

Palvelu oli ystävällistä ja huomioivaa, mutta aterian nauttimisen jälkeen astiat piti itse palauttaa, mikä aina vähän hillitsee suurempaa fiilistelyä. Ravintola on varsin pieni, varsinkin kun sivutila ei ollut käytössä lounaalla. Valoa ja maisemia rakennustyömaalle antoivat suuret ikkunat.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Brasileira
Hermannin rantatie 10
00580 Helsinki

Coco Grill

Venezuelasta tulee lähinnä mieleen öljy, inflaatio ja ylipäätään maan sekava poliittinen johto. Harva meistä voi väittää maistaneensa venezuelalaista ruokaa. Sellaista on kuitenkin tarjolla Sturenkadun ja Mäkelänkadun kulmassa. Coco Grill muutti Vallilaan Makuunin tilalle pari vuotta sitten alkuperäisiltä hoodeiltaan Roihuvuoresta. Hyvä niin, sillä muutoin olisi venezuelalaiset maut jääneet minun osaltani kokematta.

Olisin tilannut alkuun chili-valkosipulimarinoituja kampasimpukoita, mutta niitä ei ollutkaan saatavilla, joten vaihdoin ne chili-valkosipulimarinoituihin jättikatkarapuihin (8,50 €). Annos oli valju ja mitäänsanomaton, eivätkä edes katkaravut (6 kpl) sitä pystyneet pelastamaan.

Tarjoilijan suosituksesta otin pääruoaksi Parilla mixtan (20,90 €), joka piti sisällään kunnon lihajuhlien tyyliin kolmea lihaa: chorizo-makkaraa, lampaan sisäfilettä ja kananrintaa. Kylkeen valitsin maniokkilisukkeet. Annoksen parasta antia olivat laadukas lammas sekä maukkaat makkarat. Tuhtia ja öljyistä annosta pyrkivät raikastamaan avokadosalsa kaalisalaatin ja muiden vihannesten kanssa, vaikka se vaikeaa olikin. Portugalilainen punaviini (12 cl 5,20 €) maistui muuten erinomaisesti sekä pääruoan kanssa että yksikseen.

Ravintolan yleisilmeessä musta ja valkoinen leikittelevät yhdessä mm. papukaijojen kanssa. Venezuelan lipultakaan ei voida välttyä. Palvelu toimi.

Coco Grill suoritti tasaisesti. Alkuruoka oli pettymys, mutta liha-annos ajoi asiansa kelvollisesti. Kaikessa tuhtiudessaan se oli maistuva kokonaisuus.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Coco Grill

Sturenkatu 31
00550 Helsinki

Töölönranta

Väitetään, että brunssit ovat menneen talven lumia. Väite ei saa tukea omasta empiirisestä havaintomaailmastani tai kokemuksestani. Käyn brunssilla usein, koska se on hieno konsepti. Siihen on sisäänrakennettu ajatus kiireettömästä ja laadukkaasta viikonloppusyömisestä. Mikäs sen parempaa.

Viime vuoden parhaimmat brunssikokemukset osuivat pääkaupunkimme ulkopuoliseen periferiaan, tarkemmin sanoen Kirkkonummelle (Bistro O Mat) ja Porvooseen (Glassikko). Edellinen brunssi Helsingissä puolestaan oli Klaus K:ssa. Nyt olin kuitenkin paikassa, jossa on tullut nautittua lukuisia brunsseja ja illanviettoja vuosien saatossa. Samalla oli aika päivittää kolmen vuoden takainen blogikirjoitus.

Töölönranta tarjoaa brunssiaan (36 €) sunnuntai-iltapäivisin. Brunssi koostuu alkupalapöydästä, pöytiin tarjoillusta pääruoasta sekä jälkiruokapöydästä. Konsepti on toimivaksi hiottu ja hyväksi havaittu. Laadukas alkupalapöytä ilahdutti laajalla onnistumisten rintamalla. Nostetaan esille paahdettu punajuuri vuohenjuuston kanssa (klassinen yhdistelmä!), marinoitu punakaali sinihomejuustolla ja pähkinöillä, perunasalaatti sekä katkarapu skagen (se vain on hyvää aina!). Timjamimunakokkeli ei sen sijaan lähtenyt missään vaiheessa iltapäivää lentoon.

Pääruoaksi sai valita joko blinin siian- ja kirjolohenmädillä, smetanalla ja punasipulilla tai grillatun flank steakin madeirakastikkeen ja sellerin kera. Valitsin sesonkia kunnioittaen ensimmäisen. Yllätyin kun sainkin eteeni peräti kaksi bliniä. Blinit olivat oikeaoppisesti valmistettuja ja siten perin herkullisia, erityisesti kun niitä avittivat asianmukaiset tilpehöörit. Oli kiva maistella rinnakkain eleganttia siianmätiä ja vähän karkeampaa kirjolohenmätiä.

Jälkiruokapöytä oli paljon vaadittu tässä vaiheessa, mutta se oli kohtuullisen helposti lähestyttävän oloinen. Tarjolla oli ”vain” kolmea jälkkäriä: lime possetia, red velvet -kakkua sekä rocky roadia. Maistoin kaikkia. Tietysti. Yllättäen ennakkoon häviäjäksi tuomitsemani red velvet -kakku yllätti positiivisesti ja vei muista makuvoiton. Se oli raikas ja tasapainoisen maukas kokonaisuus. Lime posset oli maultaan hieman vaatimattomampi, mutta hyväili kuitenkin makuhermojani. Rocky Road sen sijaan oli pahemman luokan pettymys. Ei toiminut miltään osin, eikä ollut hyvää.

Töölönranta on tyylikäs paikka ja sen palvelu aina toimivaa. Isoista ikkunoista avautuvat maisemat Töölönrannalle miellyttävät silmää. Varsinainen salikin on tunnelmallinen. Brunssi-instituutio pitää pintansa vuodesta toiseen, eikä syyttä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Töölönranta
Helsinginkatu 56
00260 Helsinki

Teurastamon Portti

Teurastamon Portti sijaitsee nimensä mukaisesti… öö… Teurastamon portilla, täsmällisesti ilmaistuna portinvartijan rakennuksessa. Se ei ole tavallinen ravintola, vaan Roslundin lihamyymälän pieni ravintola. Tarjolla on siis lounaan lisäksi lihakaupan valikoima. Ei paha!

Aiempi käynti Teurastamon kiehtovalle alueelle kohdistui Palemaan, mutta nyt oli vuorossa tosiaan Teurastamon Portti. Lounaalla tarjolla oli neljä vaihtoehtoa: pyttipannua, uunimakkaraa, pastramileipä tai savulihasalaatti. Kaikki kuulostivat ensiluokkaisilta vaihtoehdoilta, mutta päädyin tällä kertaa harvinaisempaan tuttavuuteen eli pastramileipään salaatilla ja bataattiranskalaisilla (11,50 €).

Yllätys oli kuitenkin suuri, kun leipä ei ollutkaan ”nykiläishenkinen”, vaan muistutti erehtymättömästi hampurilaista. Jos se näyttää hampurilaiselta ja se maistuu hampurilaiselta, on se hampurilainen. Niin se vaan on. Pastramihampurilainen oli tästä nimisekoilusta huolimatta tasokas setti. Laadukasta pastramia oli riittävästi ja kivanoloinen majoneesi komppasi sitä hyvin. Edes yleensä turhaksi kokemani tomaatti ei pilannut burgeria. Kokonaisuus oli riittävän simppeli siitä huolimatta. Annoksen täydensi poikkeuksellisen ohuet, mutta herkulliset bataattitikut sekä sitruunavinaigretillä raikastettu salaatti. Lounaaseen kuuluu kahvi, mutta ei esim. alkusalaattipöytää. Mutta sen ymmärtää. Kuka tulisi mussuttamaan porkkanaraastetta ja kurkkuviipaleita Roslundin lihakauppaan?

Teurastamon Portti ihastutti tiiviillä ja rennolla tunnelmallaan sekä pätevällä lounaallaan. Tilat ovat pienet, mutta se ei tahtia haitannut. Teurastamon alueen lounastarjonta on nyt todettu sekä Paleman että Teurastamon Portin toimesta hyvinkin laadukkaaksi, mikä on ilo meille kaikille.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

 Teurastamon Portti

Työpajankatu 2
00580 Helsinki

Broo Pizza & Bar

SYÖ-viikot ovat taas täällä ilonamme! Koska edelliset kympin viikot menivät minulta täysin ohi, oli nyt pakko ryhdistäytyä ja avata peli heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä. Tsekkaan aina etukäteen Cityn nettisivuilta ravintolalistauksen läpi ja yritän bongata mielenkiintoisia (uutuus)ravintoloita. Tällä kertaa valinta osui Broo Pizza & Bariin.

Kaikkitietävä internet tiesi yllättävän vähän kyseisestä ravintolasta. Jopa nettisivuja oli vaikea löytää. Kun ne lopulta löysin, siellä kysyttiin, mitä saadaan, kun yhdistetään entiset nyrkkeilyn (o-o-2) ja jalkapallon (5 div) lupaukset? No, tietenkin Helsingin ravintolakulttuurin uusin tulokas Broo Pizza & Bar. Hauskan intron ryydittämänä löysin itseni ravintolasta perjantaina töiden jälkeen.

Broon edessä SYÖ-viikkoja mainostettiin kovasti, mutta sisälle päästyä ei lainkaan. Kassalla, josta tilaukset tehdään, piti erikseen kysyä, että mitkäs ne SYÖ-viikkojen tarjoukset olivatkaan. Tarjoilija muisti yhden, keittiöstä huikattiin loput kaksi. Niistä otin Vegetariano-pizzan (10 €). Marinoidusta munakoisosta, vuohenjuustosta, mozzarella di bufalasta, viikunasta, basilikasta ja pinjansiemenistä koostettu pizza oli oivaltavan tasavahva kokonaisuus. Vegepizzan sielusta huolimatta lopputulos oli miehekkään tuhti ja öljyinen – ollen silti maukas. Pinjansiemenet ja viikuna olivat hieno lisä.

Broo Pizza & Barin perimmäinen olemus jäi hieman hämärän peittoon näin päivävierailulla. Odottava tunnelma todennäköisesti räjähtää kukkaan myöhemmin, kun väki ja DJ valloittavat tilat. Meille jäivät mieleen vain hyvä pizza, tyhjä narikka ja joka paikassa viipyilevät oluttynnyrit.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Broo Pizza & Bar
Malminkatu 16
00100 Helsinki

Klaus K

Klaus K:n brunssi ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen, kun kelailee Helsingin brunssitarjontaa. Siitä huolimatta Klaus K on tarjoillut brunssiansa jo hyvän tovin, peräti vuodesta 2007. Kyseessä alkaa siis olla jo jonkinlainen instituutio.

Klaus K:n brunssi (35 €) koostuu alkupalapöydästä, pöytiin tarjoillusta pääruoasta sekä kehutusta jälkiruokapöydästä. Mehut ja normaali suodatinkahvi kuuluvat hintaan.

Tällaisella monipuolisella brunssilla on hankala koostaa järkevänoloinen kokonaisuus, kun tarjolla on elementtejä niin aamiaisen kuin lounaan puolelta. Ottaako ensin jogurttia myslillä ja sitten lohipastramia ja hunajapaahdettuja juureksia gorgonzolamoussella, vai toisinpäin? Entä missä vaiheessa ottaisi kahvia? No, jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee ja itse asiassa tässähän juuri piilee brunssikonseptin hienous!

Alkupalojen aatelia olivat palvattu porsaanniska, paahdettu kalkkunanrinta porkkana-tyrnihillokkeella, lohipastrami sekä ihastuttava paahdettu myskikurpitsa vuohenjuustolla. Myös pikkelöidyt tillikurkut olivat kesäisen raikas tuulahdus. Sen sijaan ikisuosikki katkarapu-skagen siianmädillä ja mallasleivällä sekä suppilovahvero-taleggiojuustopiirakka, jota piti erikseen keittiöstä pyytää tarjolle, olivat pienimuotoisia pettymyksiä.

Olin lukenut etukäteen, että Klaus K kokeili välillä buffettyylistä pääruokatarjontaakin, mutta se ei ilmeisesti saanut kannatusta, minkä jälkeen pöytään tarjoillut pääruoat palautettiin konseptiin. Minusta se onkin ainoa oikea vaihtoehto tällaisilla vähän arvokkaammilla brunsseilla. Valitsin pääruoaksi paistettua kuhaa ja paahdettua maa-artisokkaa uunitomaattien kera. Simppelin ja mukavan kevyen annoksen ykkösviulun soittajaksi nousi yllättäen kuhan sijaan paahdetut maa-artisokat. Annos ei noussut alkupalojen parhaimpien ruokien tasolle, mutta oli silti suunmukainen kokonaisuus. Vaimoani miellytti punajuuririsotto, joka oli klassisesti yhdistetty vuohenjuustoon. 

”Muistathan jättää tilaa jälkiruoille, olemme suorastaan kuuluisia meidän jälkiruokapöydästämme.” Nämä viisaat sanat olin lukenut etukäteen ravintolan nettisivuilta (kaikki kuvien lautaset eivät ole minun, oikeasti…). Jälkkäripuolen eturiviin nousivat herkullinen mokka-paahtovanukas sekä syntinen piparkakku-taateli Rocky Road.

Klaus K:n brunssimiljöö on miellyttävän rauhallisen oloinen, vaikka respa onkin näköetäisyydellä. Ruskea värimaailma on harmoninen. Tarjoilu sujui pitkälti englanniksi ja oli huomaavaista. Silti kokonaisuus oli mielestäni kaukana täydellisestä. Uuniohrapuuro oli jäähtynyttä, etukäteen odottamastani piirakasta piti tosiaan erikseen kysyä (oli kuulemma unohtunut keittiöön…) sekä Kivikylän nakkien kanssa haluamaani Helsingin sinappia ei löytynyt mistään (en myöskään löytänyt tarjoilijaa siihen hätään). Lisäksi jäi fiilis, että tyhjäksi kaluttujen tarjoiluastioiden täyttämisessä ei varsinaisesti pidetty kiirettä.

Klaus K:n brunssi oli hyvä, mutta ei lajinsa todellinen supertähti. Viime vuoden kärkibrunssit Glassikko ja Bistro O Mat ovat yhden tähden ylempänä, mutta Klaus K on verrattavissa esimerkiksi Tornin brunssin hyvään laatutasoon.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Klaus K

Bulevardi 2-4
00120 Helsinki