Pihvimylläri

Pihvimylläri taitaa olla Klaukkalan vanhimpia ja tunnetuimpia ravintoloita. Ainakin moni ulkopaikkakuntalainen on sen vuosikymmenten varrella oppinut tuntemaan. Ravintola onkin ollut saman yrittäjän hallussa 80-luvun lopulta, ja nimi käytössä ilmeisesti vieläkin kauemmin – kenties kambrikauden alusta saakka. 

Olen käynyt pariin otteeseen testaamassa Pihvimyllärin lounaan. Ensimmäisellä kerralla otin buffetin (10 €), jolloin tarjolla oli nakkikeittoa, punakampelaa ja metsästäjänhärkää. Kaikki olivat kursailematonta kotiruokaa: kaukana makujen sinfoniasta, mutta ajoivat jokseenkin asiansa. Punakampela oli tosin kuivahtanutta, härkä sen sijaan paremmin maistuvaa. Nakkikeitto oli tylsän mautonta. Toisella kerralla korotin panoksia. Ravintolan nimeä mukaillen valitsin Oskarinleikkeen (11,30 €) keitetyillä perunoilla. Käsittääkseni asianmukaiseen leikkeeseen kuuluvat parsa, katkaravut ja choronkastike. Pihvimyllärin annoksesta puuttui kaksi näistä ainesosista – vain katkaravut killuivat majoneesissa. Itse leike oli arkipäiväinen, eikä jättänyt makumuistoja kotimatkalle. Tarkoitus on vielä kokeilla Pihvimyllärin lounaspizza kolmella omavalintaisella täytteellä (11,30 €), mutta se jäänee tuonnemmaksi, kun en aivan vakuuttunut ravintolan edesottamuksista.

Alkusalaattipöydän rungon muodostavat nähtävästi tomaatti-kurkkusalaatti, jokin majoneesipohjainen salaatti sekä marinoidut oliivit. Jälkimmäisellä kerralla löysin myös kesäistä porkkana-ananassalaattia sekä tonnikalaa aurinkokuivatun tomaatin kera. Hymyn huulille toi kuitenkin minttuviinamuki, josta nautin kahvini molemmilla kerroilla. 

Pihvimyllärin tummasävytteinen sisustus henkii ajan patinaa, eikä niin hyvällä tavalla. Miljöön halutaan ilmeisesti taipuvan moneen: niin tavallisiin lounasasiakkaisiin kuin viikonlopun joraajiin. Jälkimmäisiin viittaa mm. katossa killuva diskopallo. Telkkareita löytyy useampi, joista ainakin kaksi oli päällä tuutaten ostosteeveetä ja muuta elämälle välttämätöntä puolenpäivän ohjelmaa. Pelimiehiä ja -naisia ei ole unohdettu, sillä seiniltä löytyy pelipaitaa ja nurkasta pari pelikonetta. Lukutoukillekin löytyy kirjapino. Ulkoapäin ravintola on viihtyisämmän näköinen, jo pelkän varjossa olevan terassin vuoksi. Palvelu sujui rutiinilla, mutta ystävällisesti vanhemman daamin toimesta. 

Ruoka 2/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 3/5

Pihvimylläri

Myllärintie 8, 01800 Klaukkala 

Cafe Hugo

Cafe Hugolla on pitkä ja kunnioitettava historia. Tänä päivänäkin se on asiansa osaava, kotiruokahenkistä lounasta tarjoava kahvila-ravintola. Cafe Hugo ei kuitenkaan tyydy tarjoamaan pelkästään perinteistä kotiruokaa, vaan lounaslistalta löytyy lihaperunalaatikon ja kinkkukiusauksen lisäksi myös pizzaa ja burgeria sekä butter chickenin ja tacojen kaltaisia maailmanvalloittajia. Omat lounaskäyntini ”sattuivat” osumaan juuri pizza- ja burgeripäiville. 

Kun valitsee täyskäden (10,90 €), suo itselleen oikeuden ottaa alkusalaattipöydän ja leivän lisäksi päivän keittoa ja lämpimiä ruokia. Kahvi toki kuuluu hintaan. Alkusalaattipöytä ajaa asiansa, mutta jättää selvästi pääroolin lämpimille ruoille. Leivät eivät yllättäen ole olleet kaksisia. Kinkku-ananaspizza oli ihastuttavan perinteinen ja kotikutoinen näinä napolilaisen pizzan hifistelyaikoina. Maistui! Nyhtöpossuhampurilainen ei ollut aivan yhtä onnistunut annos, mutta jätti sekin positiivisen makumuiston. Nyhtöpossu oli suunmukaista, mutta hampurilaisen pohja oli vettynyt. Perunat olivat oivallisia, ja coleslaw sekä suolakurkut raikastivat hienosti kokonaisuutta.

En ole kumpanakaan kertana lähtenyt lounaalta nauttimatta jälkiruokaa, jonka olen hakenut kahvilan puolelta. Hyvää on ollut, ja valikoima on verraton. Kahvilan tarjonnalla Cafe Hugo taklaa useimmat kilpailijat pois pelistä.

Cafe Hugo on ruuhka-aikaan melkoisen rauhaton paikka nälkäisten asiakkaiden sinkoillessa sinne tänne. Rauhallisin tila on ravintolan perällä, jonne väki valuu vasta, kun etuosa on täytetty. Edelleen lounasgenressä on sijansa tällaiselle monipuolista kotiruokaa tarjoavalle ravintolalle, minkä todistaa myös asiakkaiden paljous. 

Ruoka 3/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 3/5

Cafe Hugo

Klaukkalantie 69, 01800 Klaukkala

Ismet (Klaukkala, Kirkonkylä)

Muutettuamme Klaukkalaan ovat vierailijat tiedustelleet minulta, että mikä se Ismet siinä matkalla oikein on – että näyttääpä se tyylikkäältä ulospäin. Sittemmin olen ottanut asiasta selvää. Ismet on franchising-pohjalta operoiva ketju, jolla on kahdeksan ravintolaa. Ketju viettää kolmekymppisiään ensi vuonna, mikä on kunnioitettava saavutus. Ismet on ennen kaikkea kehyskuntien ravintola, sillä toimipaikkoja sijaitsee mm. Nummelassa, Vihdissä, Karkkilassa sekä täällä kotikulmillamme Nurmijärvellä, jossa on kaksi ravintolaa: Kirkonkylällä ja uudempi Klaukkalassa. Poikkeuksen luo vain Jätkäsaaren ravintola isolla kirkolla. Olen testannut Klaukkalan lounastarjonnan sekä Kirkonkylän päivällisen. 

Ismet kertoo nettisivuillaan pyrkivänsä annoksissaan yhdistämään onnistuneesti hyvän ruoan edulliseen hintaan. Kokemukseni perusteella tässä on onnistuttu. Ravintolat ovat kunnianhimoisempia ja toisaalta myös selvästi parempia kuin ns. peruspizzeriat. Ruokalista kumartaa eri suuntiin tarjoten jokaisella jotakin. Tämä lienee harkittu strateginen valinta. Silti mietin, voisiko listaa tiivistää. Nyt tarjolla on pizzaa, burgeria, kebabia, pihvejä, leikkeitä, grillivartaita, pastoja, falafelia, salaatteja ja vöneriä. Olen maistanut aurajuustohärkää, härkävarrasta, possun- ja sveitsinleikettä sekä rullakebabia. Kaikki annokset ovat olleet muhkeita sekä toteutukseltaan ja makumaailmaltaan varsin onnistuneita. Ismet ei tarjoa mitään kulinaarista ilotulitusta, mutta joka kerta on voinut poistua ravintolasta tyytyväisenä. Nälkääkään ei ole tarvinnut potea jälkikäteen, oikeastaan päinvastoin. Siksipä tyypillisin lounaskävijä kenties onkin työmies haalarissaan. Kokemukseni perusteella voittavia valintoja ovat ennen kaikkea pihvit, leikkeet ja vartaat. Rullakebab oli tavanomainen. Hampurilaisia ja pizzoja en tosiaan ole kokeillut. Kilpailu niiden osalta on kehittynyt hurjaa vauhtia ja saavuttanut niin kovan tason, että arvelen keskittyväni jatkossakin Ismetissä hyväksi havaittuihin ruokalajeihin. 

Täytyy muuten todeta, että Ismetin lounashinnoittelu on aika ylivertainen. Kaikki annokset irtoavat kympin ja viidentoista euron välissä ja lisäksi hintaan kuuluvat kattava alkupalapöytä sekä kahvi ja kahvikeksi. 

Ismetin alkupalapöytä on kunnioitusta herättävä ainakin tarjonnan määrän suhteen. Tarkemmassa katsannossa – vaikka lautasen saa helposti täyteen erilaisia makuja – ei tarjolla lopulta ole mitään kovin erikoista. Sekoitetut salaatit ja esim. lihat ja kalat puuttuvat. Tämän toki ymmärtää hintatasoa vasten. Toisaalta kasvispainotteinen alkupalapöytä on hyvä ratkaisu, jos aikoo pääruokana syödä kimpaleen kuolleen eläimen lihaa. 

Ismetin ravintolat ovat tyylikkäitä interiööriltään. Viihtyvyyteen on selvästi panostettu. Annosten ulkonäköön myös panostetaan. Palvelu sujuu lounaalla sutjakkaasti. Päivälliskokemus Kirkonkylällä ei sen sijaan mennyt ihan nappiin, sillä sain väärän leikkeen. Koska lapset olivat mukana tuomassa aikapainetta, en valittanut asiasta, vaan söin tyytyväisenä possunleikkeeni. Huomautin toki asiasta myöhemmin, jolloin sain hyvitykseksi vapaavalintaisen jälkiruoan.

Ismet on perheystävällinen ja viihtyisä ravintola. Laaja ruokalista ei jätä ketään osattomaksi. Jatkossa osaan vastata kysyjille, mikä se Ismet siinä matkalla oikein on. 

Ruoka 3/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 4/5

Ismet

Luhtajoentie 4, 01800 Klaukkala

Keskustie 5, 01900 Nurmijärvi

Via Armonia

Viime syksynä napolilaiset pizzat saavuttivat Porvoon, kun Via Armonian massiivinen pizzauuni vihittiin käyttöön. Olimme kärppänä paikalla heti loppukeväästä. Sateinen Porvoo ei esitellyt parhaita puoliaan, kun odottelimme autossa pizzerian avautumista. No, mitä sitä ei tekisi laadukkaan pizzan ja Mutaveijareiden konsertin vuoksi. 

Tilasimme alkuun jaettavaksi antipastit kahdelle (22 €). Alkupala paljastui verrattoman laadukkaaksi ja monipuoliseksi. Salaattipedin päällä oli monenlaista juustoa, lihaa ja vihannesta. Määrä riitti erinomaisesti kolmelle henkilölle jaettavaksi. 

Pizzaksi valitsin Miss Italian (18,5 €), joka paljastui ravintolan suosituimmaksi pizzaksi. Se sisälsi San Marzano -tomaattikastiketta, kirsikkatomaatteja, pecorinoa, mozzarellaa, parmesaanilastuja, parmankinkkua, rucolaa sekä oliiviöljyä. Olen aina tykännyt, että pizzassa on muutakin kuin tomaattikastiketta ja mozzarellaa. Tietysti täytteitä tulee olla sopivasti ja niiden on pelattava yhteen. Näin tapahtui Miss Italiassa. Makumaailma oli harkittu ja raaka-aineet laadukkaita. Pizza oli napolilainen pizza par excellence päästen samaan kategoriaan muiden aivan huippujen, kuten Capperin ja Via Tribunalin (keskusta, Kallio) pizzojen kanssa.

Via Armonia on viihtyisä ravintola, jonka seiniltä ja ikkunalaudoilta löytyy italialaishenkistä rekvisiittaa. Teema jatkuu pizzauuninkin äärellä, sillä ravintolassa työskentelee italialaisia kokkeja. Isoista kaari-ikkunoista oli kiva katsoa sateista Porvoota lasten leikkiessä läheisellä sohvalla. Palvelu oli mutkattoman rentoa ja huomioivaa. 

Via Armonia on tasokas, mutta samalla rento paikka. Ruokalista on tiiviin selkeä: tarjolla ei ole muuta kuin erikokoisia antipasti-lautasia, lukuisa määrä pizzoja sekä jälkiruoaksi vain tiramisua. Arvelen, että ravintola saavuttaa jonkinlaisen klassikon aseman Porvoon ravintolakentässä jo nykyisen hallituskauden aikana. Väheksyä ei voida sitäkään, että Via Armonia pitää Porvoon tunnustetun ravintolakentän kiinni ajassa myös rakastettujen napolilaisten pizzojen osalta. 

Ruoka 5/5

Kokemus 5/5

Hinta-laatu 4/5

Via Armonia 

Rauhankatu 33, 06100 Porvoo

Brasa

Arjessa lihan kulutus on vähentynyt, mutta aika ajoin on päästävä syömään laadukasta lihaa kunnon liharavintolaan. Parhaimmat viimeaikaiset muistot tältä rintamalta ovat turkulaisesta Tenlén BBQ & Smokerysta ja ullanlinnalaisesta Gastrogrill Murésta. Tällä kertaa lapset olivat yökylässä ja suuntasimme vaimon kanssa huhtikuussa auenneeseen Brasaan, joka sijaitsee Senaatintorin kupeessa entisen Chapterin tiloissa. Brasassa ruoka valmistetaan avotulella. Toinen erikoisuus on raakakypsytyskaapit, joiden kätköistä löytyy monenlaista herkkua. Ravintola tarjoaa lihan lisäksi kalaa, äyriäisiä ja kasviksia, mutta jo pöytää varatessa oli selvää, että iskemme hampaamme kunnon pihviin. 

Otimme aivan kärkeen snacks-listalta friteerattua Gruyère-juustoa (6 €) sekä leipää ja hummusta (6 €). Salvia-mustapippurileipä grillatun hummuksen kanssa oli mainiota, mutta varsin tavanomaista. Friteeratut Gruyère-juustopallot savustetun paprikan kanssa sen sijaan olivat napakymppi. Vaimoni otti varsinaiseksi alkupalaksi erilaisia tomaatteja, stracciatellaa, grillattua lehtipersiljaa ja pikkelöityä jalapenoa (14 €). Itse luotin Flat Breadiin (15 €), joka koostui katkaravuista, muikunmädistä sekä savustetusta kermasta. Annoksestani tuli mieleen blini, sillä lämmin leipä muistutti sitä ja tykötarpeet tuotiin erillisessä kipossa. Annos oli hyvin tehty ja oikein suunmukainen. Tomaattiannos pääsi yllättämään positiivisesti. Tomaatit olivat herkullisia ja jalapenoissa oli sopivasti ytyä. Stracciatella-juusto (ei ole vain jäätelöä) täydensi erinomaisesti omaperäistä annosta.

Pääruoiksi oli pakko ottaa sitä lihaa. Otimme toisen annoksen peruslistalta: kotimaisen maitokarjan entrecoteta, hiillostettua maa-artisokkaa, chimichurria ja nduja-voita (33 €). Toinen annos valittiin spesiaalilistalta, tai itse asiassa jopa senkin ulkopuolelta tarjoilijan ehdotuksesta: kotimaisen maitokarjan club steak (noin 30 €). Jälkimmäisen kylkeen otimme suomalaista maailmanvalloittaja-perunaa eli frexiä (6 €). Lihat olivat mehevän maukkaita, mutta täytyy tunnustaa, että niiden täsmällinen analysointi kaikkien makujen keskellä jäi tekemättä. Lisukkeet pelittivät briljanttisesti, erityisesti hurmaavat maa-artisokat. Frex-perunatkin olivat herkullisia höystöjen kera, mutta rehellisyyden nimissä eivät ne tavallisesta laatuperunasta eronneet. 

Jälkiruoka täydentää illalliskokemuksen, niin Brasassakin. Vaimoni nautti jäätelökioskin antimista (10 €), minun valitessa creme bruleen karamellisoidulla ananaksella sekä rakastamallani Zacapa-rommilla (12 €). Jäätelökioskista sai valita muutamasta eri mausta itselleen sopivan kombinaation ryyditettynä lisukkeilla ja kastikkeella. Kuten arvata saattaa, tuolla valinnalla ei voi pettyä. Creme bruleeni oli kaukana arkipäiväisestä versiosta klassisesta jälkiruoasta, vaikkei rommin makua juurikaan erottanut. 

Muutama sana viineistä. Luotin alkuruoan kanssa tarjoilijan ehdotukseen, joskin pyysin nimenomaisesti jotakin muuta kuin iänikuista rieslingiä. Tarjoilija otti haasteen vastaan, ja pääsin notkistumaan ranskalaisen chardonnayn seurassa. Lihojen kanssa tarjoilija räväytti uuden haasteen. Saimme annokset sekä muhkeaa Baroloa että moniulotteista Barbarescoa. Eron huomasi, mutta vaikea niitä oli laittaa paremmuusjärjestykseen. Ensiluokkaisia kaikki tyynni. 

Brasan parhainta antia laadukkaan ruoan lisäksi oli tarjoilu – erityisesti nuorehkon suomalaisen naistarjoilijan toimesta. Rentoa, välitöntä, luontevaa. Viime vuosien parhaita kokemuksia. Erityisesti pääruokien kohdalla tarjoiltu ”viinibattle” jäi mieleen. Ravintolasta jäivät ruoan ja tarjoilun lisäksi mieleen avokeittiö sekä ennen kaikkea raakakypsytyskaapit, joissa oli erilaisen lihan lisäksi muhkea määrä kiehtovia mereneläviä. 

Ruoka 5/5

Kokemus 5/5

Hinta-laatu 3/5

Brasa

Aleksanterinkatu 22, 00170 Helsinki