Kuten ehkä on jo käynyt ilmi, Cafe Bastvik ei ole tyypillinen ravintola. Ensinnäkin se sijaitsee Espoon Saunalahdessa lähes meren rannalla viehättävän idyllisessä maalaismiljöössä. Huhutaan, että pihapiirissä käyskentelee jopa lampaita. Toisaalta lähikerrostalotkaan eivät ole kovin kaukana. Toisekseen tilan päärakennus on kutakuinkin itsenäisen Suomen ikäinen. Kyllä, se on restauroitu sen jälkeen. Uuden elämän tila sai vajaa kymmenen vuotta sitten uusien omistajien toimesta. Tilukset ja talo ovat tällaiselle urbaanille katutaistelijalle aikamoinen mummola ja siinä mielessä myös aikamatka menneeseen. Kolmanneksi – kuten ravintola itse asian ilmaisee – on se auki ”harvoin, mutta säännöllisesti”. Tämä tarkoittaa, että Cafe Bastvik on auki jokaisen kuukauden ensimmäisen kokonaisen viikonlopun. Kartanoaamiaista tarjoillaan kahden kattauksen voimin, klo 10 ja 12. Porukkaa riittää, joten varaus on enemmän kuin suositeltava toimenpide.
Mitään etukäteen silmäiltävää ruokalistaa ei netissä ole tarjolla. Se ei sovi paikan ideologiaan. Sitä syödään, mitä kasvimaa kulloinkin suo, kuulen keittiössä kuiskuteltavan. On siis vain luotettava siihen, että 28 euron kertainvestoinnilla saa rahoilleen asiallisen vastineen.
Pitopöydässä on tarjolla muun muassa laadukasta kotitekoista leipää, paria melko yksinkertaista salaattia, kalkkunaa, lohta, muikkuja, pinaatti-fetapiirakkaa, erilaisia tahnoja, juustoja, jogurttia ja uunipuuroa tykötarpeineen ja tietysti perunoita, kun kerran maalla ollaan. Juomaksi tarjolla oli mehua, smoothieta, kahvia ja teetä. Jäiköhän jotain mainitsematta? Jälkiruokapöydässä oli aluksi kolmea kakkua, mutta vain marja- ja suklaakakkua siinä vaiheessa, kun seurusteluun sortunut seurueemme ehti jälkiruokien kimppuun. Onneksi ymmärsin käyttää luojan suomaa charmanttia hymyä hyväkseni lumotakseni naistarjoilijan tuomaan minulle henkilökohtaisen palan herkulliselta vaikuttanutta pähkinä-toscakakkua. Kyseinen kakku paljastuikin kolmikon ylivoimaiseksi voittajaksi, joten panostukseni palkittiin täydellisesti.
Brunssin valikoima oli riittävä ja tasapainoinen, mutta ei mahtipontinen tai erityisen mieleenpainuva. Kyse oli enemmän brunssista kuin aamiaisesta. Mutta ei tällaisesta semantiikasta kukaan välitä, kun kartanossa ollaan perimmäisten asioiden äärellä. Mitään yksittäistä ruokalajia on hankala nostaa ylitse muiden, mutta sanottakoon, että savumuikut olivat miellyttävä yllätys. Myös juustovalikoima herättää kilpailijoissa kateutta. Jogurtti herkullisen granolan kanssa toimi. Kuulin myös uunipuuroa kehuttavan.
Bastvikin heikkous on samalla yksi sen suurimmista vahvuuksista: sisätilat. Tulee nimittäin nopeasti selväksi, että sisätiloja ei ole tarkoitettu suurehkon brunssiväen kestitsemiseen. Ahtaus tarjoilupöytien ympärillä on sanan varsinaisessa merkityksessä käsin kosketeltavaa. Lisäksi jonkin verran joutui aika ajoin odottamaan ruokien ja erityisesti kahvin täydennystä. Isompi kahvikone siis joulupukin toivelistalle, täältä huudetaan! Toisaalta juuri tällaiset kotikutoiset pikkupuutteet saavat huomaamaan, että nyt ei olla paikassa, jossa jokainen palvelukonseptin osa-alue on äärimmilleen hiottu tehokkaaksi.
Maistuvan ruoan ja mahtavien maisemien kera kelpasi fiilistellä rauhallista sunnuntain alkuiltapäivää. Kaukana oli paha ulkomaailma, niin henkisesti kuin fyysisesti. Cafe Bastvik ei huutele oman olemassaolonsa perään eikä tee itsestään numeroa. Sen ei sellaisiin ylilyönteihin tarvitsekaan sortua, sillä varauskirjat huutavat hoosiannaa jo nyt. Käykäähän kokeilemassa, sillä ravintola on kiehtovuudessaan erillisen matkan arvoinen. Seuraavan kerran ovet ovat taas auki 2.-3.9. ja 7.-8.10.
Ruoka |
Kokemus |
Hinta-laatu |
Cafe Bastvik
Vanha Saunalahdentie 20
02330 Espoo
Päärakennus on itse asiassa huomattavasti vanhempi kuin itsenäinen Suomi. ;) Se on 1800-luvun alku puolelta.
VastaaPoistaKiitos tiedosta, historian havinaa siis riittää! Harmi, että Cafe Bastvik on jäänyt "määrittelemättömälle vuosilomalle".
Poista