Elite

Harvasta ravintolasta on niin paljon muistoja kuin kulttuuriravintola Elitestä. Siellä on vuosien varrella tullut juhlistettua pienempää ja isompaa tapahtumaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut sen suurempaa juhlimisen aihetta ilmassa, ellei sellaiseksi voi laskea sitä, että jälleen yksi työviikko oli onnellisesti takana.

Cava-lasillisten (á 8 €) aikana skannasimme ruokalistaa, joka koostuu muutaman kuukauden välein vaihtuvista annoksista sekä ikiaikaisista klassikoista, kuten legendaarisesta Tauno Palon sipulipihvistä. Tällä kertaa pitäydyimme vaihtuvissa annoksissa. Vaimo valitsi punajuurimoussea ja -carpacciota sekä pikkelöityjä kasviksia (12 €), kun taas itse päädyin Toast Pelle Janzoniin (15 €), joka ei onneksi ollut sukua herra Janssonille, jonka nimikkokiusaus ei iske missään määrin omaan makumaailmaani. Kyseinen annos on surf & turf -henkinen, sillä siinä on härkäcarpacciota, muikunmätiä, punasipulia ja kananmunankeltuaista toastin päällä. Jos joku ei tiedä, kuka oli Pelle Janzon, niin minäpä kerron: Pelle, oikealta nimeltään Per Janzon oli ruotsalainen 1800-luvun oopperalauluja, joka jätti jälkeensä nimellään kulkevan herkullisen toastin. Molemmat alkupalat avasivat illan komeasti, eikä moitteensijaa näin ollen jäänyt.

Pääruoan suhteen olimme harvinaisen yksimielisiä: vasikan entrecote luuydinkastikkeella, kasviksilla ja ranskalaisilla (á 33 €). Pihviannos näytti päältäpäin herkulliselta paistopintaa ja kasviksia myöten. Vaikka kasvikset olivat myöhemminkin maistettuna tasokkaita, jäi pihvin anti piippuun. Tilatusta medium-kypsyydestä ei harmillisesti ollut tietoakaan. Kastiketta olisi toivonut lorautettavan vähän ronskimmin. Sitten ne ranskalaiset! Ihan mäkkärikamaa, oikein iski silmään! Mitä ihmettä? Missä kunnianhimo, missä omannäköinen toteutus?

Pääruokapettymyksen jälkeen vaimoni jo himmaili ottaen vain raparperisorbettipallon (5 €), joka paljastuikin maukkaaksi valinnaksi. Itse halusin enemmän, joten otin raparperipiirasta, maitojäätelöä ja vadelmaa (12 €). Kaunis annos ei kuitenkaan suoranaisesti hurmannut, vaan pelasi aika tasapaksusti. Maitojäätelö oli oivallista, mutta piiras tuntui vähän kuivahtaneelta. Vadelmat syötin vaimolle, kun se niin kovasti niistä pitää.

Elite on tänä päivänä virkeä 85-vuotias ravintola, joka valittiin viime vuonna Helsingin vanhojen klassikkoravintoloiden ykköseksi. Taiteilijaravintola koki viime vuonna remontin, jossa kuitenkin entinen ilme säilytettiin. En itse asiassa olisi edes tehtyä remonttia huomannut ravintolan ilmeessä. Sen muutoksen kuitenkin huomasin, että kunnioitettu vahtimestari Vladimir ”Vova” Gusev oli vaihtunut ovensuussa nuorempaan painokseen.

Tämänkertainen käynti Eliteen jätti parantamisen varaa ruoan suhteen. Alkupalat vakuuttivat, loppu ei. Saa nähdä, onko sillä vaikutusta Elite-suhteeseemme jatkossa. Ehkä ei, koska vyöllä kuitenkin on monta hienoa yhteistä kokemusta.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Elite
Eteläinen Hesperiankatu 22
00100 Helsinki