Roster

Maailmassa tapahtuu koko ajan pienempiä ja suurempia ravintola-avauksia. Rosterin avaus viime kesänä kuului jälkimmäisiin. Eikä syyttä. Ravintolan taustalla on nimittäin taattua laatua aivan ravintoketjun äärimmäiseltä huipulta. Myös Rosterin tilukset kuuluvat Helsingin arvokkaimpiin. Onkin selvää, että oman elämänsä massipäälliköt ja turistit ovat saaneet uuden kiintopisteen Helsingin ravintolataivaalta. Me tavalliset tallaajatkin olemme kuitenkin lämpimästi tervetulleita Rosteriin.

Kesäloman viimeisen arkipäivän kunniaksi kävimme Rosterissa sillä kuuluisalla vähän paremmalla lounaalla. Lounassetelillä pääsee vasta alkuun, sillä neljän ruokalajin lounas kustantaa 34 euroa. Sillä toki saakin paljon enemmän kuin lähmityt buffet-astiat ja itsepalvelun tuoman morkkiksen.

Alkajaisiksi saimme höyryävää talon leipää, jolla sai kivasti taltutettua pahimman kärkinälän. Lounasmenun avasi sellainen annos, jota ei itse kuuna päivänä tilaisi eteensä: fenkolipiirakkaa, maa-artisokkakeittoa ja granaattiomenaa. Pidän maa-artisokasta, mutta enpä juuri fenkolista ja granaattiomenasta. Kokonaisuus oli kohtuullisen miellyttävä, mutta jäin väkisinkin odottamaan keittiön seuraavaa siirtoa. Sitä ei tarvinnutkaan kauaa odottaa, sillä eteeni kannettiin tartaria, mallassipulia ja rakuunamajoneesia. Tartarien skaala on monenkirjava, ja tuntuu, että kahteen samanlaiseen tartariin ei ravintoloissa törmää. Rosterin versio ei kenties ollut klassisimmista päästä. Komean tartarkakun päällä oli keko herneenversoja. Liha oli keskikarkeaa jöötiä ja maukasta. Annos oli viimeaikaisista tartarannoksista keskimääräistä parempi, mutta ei uudesti syntynyt klassikko.

Pääruokana oli paahdettua lohta, kantarellikastiketta ja pikkelöityjä kantarelleja. Pelkistetty annos oli tyylikkään näköinen. Lohessa oli hyvä paistopinta ja sen maku oli oivallinen. Kantarellit pelasivat kaksoisroolinsa mainiosti, ja oli kiva huomata, että eri tavalla tehtynä ne todella maistuivat hyvin erilaisilta. Meitä ilahdutti myös keittiön tervehdyksenä tuotu vihreä salaatti, joka kevyen raikkaalla olemuksellaan monipuolisti pääruokakokemusta. Sitruuna-laventelikakku, melonisorbetti ja suolakaramelli päättivät paraatikelpoisen lounaskokonaisuuden. Kakun herkkä maku taisteli tasapuolisesti sorbetin ja suolakaramellin kanssa. Hyvä päätös, muttei kuitenkaan erityisen mieleenpainuva.

Rosterin miljöö on yksi Helsingin hienoimmista. Arvioisin, että se menee samaan aivan ylimpään segmenttiin Brondan ja Krog Roban kanssa. Moderni sisustus on tehty kullanvärisestä kuparipinnasta, mustasta verhoilusta, puupinnoista sekä pyöreistä takaseinän peileistä ja aidosti tyylikkäistä tauluista. Sisustuksessa on muutenkin särmää, esim. kullatut henkarit ja pääkalloseinäkoriste jäivät mieleen. Ehkä kuitenkin mieleenpainuvin ”yksityiskohta” oli liukuhihnamaisesti kahden kerroksen väliä suhaava viiniteline. Enpä ole sellaiseen missään muualla törmännyt! Näkymät kauppatorille, Espan alkupään tohinaan ja Havis Amandalle olivat luonnollisesti verrattomat. Palvelu oli todella sydämellistä lähes tyhjässä ravintolassa. Oli aikaa ja halua jutella ravintolasta ja annoksista.

Rosterin kantavaa teemaa ei ole sidottu maahan, vuodenaikaan tai sesonkiin. Paraatipaikka ja kohtuulliset hinnat yhdistettynä hyvään palveluun ja ruokien laatuun takaavat varmasti hienon tulevaisuuden Rosterille.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Roster
Pohjoisesplanadi 17
00100 Helsinki