Ravintola Tila

Toinen peräkkäinen kotimaan matkailun kesä on loppusuoralla. Luin juhannuksen tienoilla Hesarista jutun pääkaupunkiseudun liepeillä sijaitsevista mielenkiintoisista kulinaarisista kohteista, joista merkitsin muistiin kaksi. Toinen niistä oli Sipoonkorven kansallispuistossa sijaitseva Ravintola Tila. Kesän kuluessa huomasin, että tunnettu gastronomi oli päivittänyt sosiaaliseen mediaan käyntinsä siellä, minkä lisäksi lähisukulaiseni tekivät myös päiväretken Tilaan. Olihan sinne itsekin päästävä, vielä kun kesää on jäljellä!

Ravintolaa isännöi pariskunta, joka on asunut pihapiirissä yli 30 vuoden ajan. Kolmisen vuotta sitten vanhan navetan tilalle rakennettiin uudisrakennus, josta syntyi Tila: avaran tyylikäs kaksikerroksinen ravintola isolla terassilla.

Valitsin lounaalla Palak paneer -annoksen ravintolan oman juustomeijerin leipäjuustolla sekä pinaattimuhennosta intialaisittain basmatiriisin kera (12 €) vaimoni ottaessa smetanahärän perunamuusilla, suolakurkuilla ja puolukkasurvoksella (13 €). Parivuotiaalle valitsimme puolikkaan annoksen paistettuja muikkuja kermaviilikastikkeella, perunamuusilla ja mummonkurkuilla. Saimme siis kutakuinkin täydellisen kuvan päivän lounastarjonnasta. 

Oma annokseni oli tasapainoisen miellyttävä. Makumaailma oli lempeän maistuva. Halusin nimenomaan kokeilla tilan oman juustomeijerin, Hindsbyn Juustomeijerin, juustoa. Lisäksi vaihtelun vuoksi oli kiva tilata kasvisannos. Vaimoni kehui härkäannostaan. Pääsin maistamaan muikkuannosta, enkä löytänyt siitä moitteen sijaa. Otimme aterian päätteeksi päivän jälkiruoan eli sitruunamarenkipiirasta (3,5 €) lounaan hintaan kuuluvan kahvin kylkeen. 

Palvelusta jäi kaksijakoinen fiilis. Yhtäältä meitä toruttiin, kun emme olleet tajunneet säästää pöytään tuodun alkupalasalaatin kanssa tuhraamiamme aterimia, mutta toisaalta tyttäremme reipasta jäätelönsyöntiä kehuttiin. Jäi vaikutelma, että paikallisia, joita viereisessä pöydässä selvästi oli, arvostetaan enemmän kuin tavallisia turistin turakaisia, jotka käyvät ravintolassa vain kerran. 

Ostin kotiinviemisiksi pari ankanmunaa (0,8 €/kpl) sekä kahta juustoa: lampaanmaito- ja pitkään kypsytettyä kittipintaista juustoa, mutta kirjoitushetkellä en ole vielä tuliaisia ehtinyt maistamaan.

Tilan vetonaulana mainion ruoan lisäksi toimivat kotieläimet: kanat, kukot, ankat, lampaat ja koirat. Ne kiinnostivat perheen pienimpiä enemmän kuin keskustelu ruokalajien finesseistä ja hyvä niin. Ravintolan terassilta oli kiva katsella niityllä viihtyvien lampaiden edesottamuksia. 

Ravintola Tila on oivallinen lähimatkakohde, jossa on jokaiselle jotakin! Kesä on ehdottomasti sesonkiaikaa, vaikka ravintola onkin auki ympärivuoden.

Ruoka 4/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 3/5

Ravintola Tila

Knutersintie 262, 04130 Sipoo

Pretty Boy Wingery

Uusia siipiravintoloita on kuoriutunut viime vuosina, mutta nyt jysähti oikein kunnolla! Kauppakeskus Isoon Omenaan aukesi nimittäin puolitoista viikkoa sitten Pretty Boy Wingery, Suomen ensimmäinen wingery, laatukanaan keskittyvä ravintola. Keihäänkärkenä ovat luonnollisesti wingsit eli kanansiivet asianmukaisine sooseineen. Ravintolan ruokalista tarjoaa silti muutakin kuin siipiä, sillä valittavana on myös esim. japanilaistyylisiä kanasandwicheja eli sandoja sekä kanagyros-pitaleipiä. 

Tein varta vasten ruokamatkan kauas Espooseen entisille kotikulmilleni, sillä halusin tuoreeltaan testata Pretty Boyn antimet. Tähän oli ennen kaikkea syynä suuri kiinnostukseni premium-kanaa kohtaan (en ole kiinnostunut KFC:n Suomeen tulosta yhtään). Toisaalta toinen perustajista, Mikko Mollberg, on vanha työtuttuni, joten kiinnosti kovasti tietää, minkälainen on hänen tuorein ravintolaluomuksensa – tällä kertaa kenties kaikista omaehtoisin sellainen. 

Halusin testata wingeryn listaa mahdollisimman laajasti, enkä missään tapauksessa halunnut poistua paikalta nälissäni. Samalla kuitenkin tiedostin inhimilliset rajani – kaikkea ei vain voi maistaa. Otin 12 kpl wingsejä (13 €) tarjoilijan suosittelemalla Pretty Boy Buffalo -signaturekastikkeella sekä Katsu Sando -kanasänkkärin (10 €). Jälkimmäisen tilalle yritin ensiksi ottaa kanagyroksen (13 €), mutta sitä ei valitettavasti ollutkaan tällä kertaa tarjolla. Ranskalaisilla en halunnut vatsaani täyttää. Ruokajuomaksi – täydellisen lisämyynnin uhrina – otin alkoholittoman lonkeron (5 €). Hyvän ystäväni mukaan lonkero on maailman huonoin ruokajuoma, eikä näkemyksessään ole kovin väärässä. Silti alkoholiton lonkku oli ennakko-odotuksieni vastaisesti erittäin hyvänmakuista! Raikas ja suunmukainen juoma komppasi miellyttävästi särmikkäitä makuja (terveisiä vain Laajasaloon).

 

Pretty Boy Wingery noudattaa ”prepare slow, cook fast” -opinkappaletta. Esivalmistelut siis tehdään huolella ja ajan kanssa, jolloin lopulliseen valmistamiseen riittää muutama minuutti. Pitkään marinoituneet ja äärimmäisen mehukkaat kanansiivet olivatkin ensiluokkaisia. Niitä täydensi superherkullinen buffalokastike, joka oli juuri sopivan makeaa ja tulista. Kastikkeet ovatkin olennainen osa wingsien nauttimista. Pretty Boy Wingeryn tapauksessa kastikkeet ja marinadit ovat ravintolan omaa tuotantoa, kuten huippukanalassa odottaa sopii. Siipien kyljessä tarjoiltu coleslaw ja tuorekurkku-ruohosipulisalaatti muodostivat raikkaudellaan tärkeän osan annosta. Sandwich riisimuroilla leivitetyllä rapealla kanalla, cheddarjuustolla, suolakurkuilla, coleslawlla sekä tonkatsu-kastikkeella ja gochujang-majoneesilla oli muhkean intensiivinen kokonaisuus, jota vain oli perin hankala syödä.

Uskon, että kanassa on tulevaisuus. Tarkemmin sanottuna kotimaisessa, vastuullisesti tuotetussa ja laadukkaassa kanassa. Siinä missä erityisesti possunlihan kulutus vähenee ainakin länsimaissa entisestään, eikä naudanlihan kulutuskaan ole nousussa, arvelen, että kanan suosio vain jatkaa kasvamistaan. Pretty Boy Wingery on ajan hermolla ratsastaen tämän trendin etulinjassa. 

Pretty Boy Wingery on keskimääräistä fast casual -ravintolaa tyylikkäämpi. Koko sivuseinää koristava kukko on… no nätti ilmestys. Sen sijaan hylly, jossa oli myynnissä mm. t-paitoja ja lippiksiä oli hassu. Kokit hääräävät avokeittiössä. Erityiskiitos siitä, että käytössä ei ollut kiusallisia tuppervaara-astioita, vaan hanavesikin tarjoiltiin Iittalan tyylikkäistä laseista. 

Pretty Boy Wingery nostaa wingsit sinne, mihin Putte’s, Via Tribunali (keskusta, Kallio) ja Capperi nostivat pizzan ja Social Burgerjoint ja Bites burgerin. Käynti Espooseen oli siis ehdottomasti oman matkansa arvoinen, joten vahva suositus laatukanan ystäville! 

Ruoka 5/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 4/5

Pretty Boy Wingery

Piispansilta 11, 00230 Espoo (Kauppakeskus Iso Omena, 1. kerros) 

Picnic (Oulunkylä)

Nautin hammaslääkärikäyntini jälkeen aamiaisen Ogelin liikekeskuksen Picnicissä. Myönnän, vähän jännä veto. En ole nimittäin ikinä ollut Picnic-fani. Siinä vaiheessa, kun työkaverit ovat ennen korona-aikaa kertoneet menevänsä lounaalle Picniciin, olen mutissut jotain epämääräistä, etten pääse. Täytettyjä leipiä on tullut testattua, eivätkä ne kaksisia ole olleet. Uuniperunat olen jättänyt suosiolla muille, myös salaatit.

Aamiaisella on tarjolla kolme vaihtoehtoa: kahvi + 1 valinnainen tuote (5,90 €), 2 valinnaista tuotetta (8,90 €) tai jackpot eli 3 valinnaista tuotetta (10,90 €). Otin tietysti jälkimmäisen. Tarjottimelta paikan ottivat tummapaahtoinen kahvi (myös vaaleaa tarjolla), kinkku-juustosämpylä, mansikka-chiatuorepuuro sekä passion-ananassmoothie. Sämpylä ei ollut kummoinen, sillä aineksia piti itse asemoida leivän sisään tasapainoisemmin. Lisäksi juustovalinta (emmental) ei ollut mieleinen. Sämpylän kyykkääminen harmitti, sillä aamiaisleipä muodostaa aamiaiseni kovan ytimen. Sitten oli tuorepuuron vuoro. Vaikka se oli ihan ok, jätti puuro valjun fiiliksen. Smoothie oli aamiaisen parasta antia: raikas ja hyvänmakuinen! Kahvi oli perustasoa, mutta taskulämmin vesijohtovesi ei miellyttänyt. Iltapäiväkahvia varten vein kotiin itseäni ja vaimoani ilahduttamaan kaksi erilaista vitriinipullaa (yhteensä 5,40 €). Pullat saivat meidän molempien maistuvan hyväksynnän.

Picnicit eivät ole kedon kauneimpia kukkasia, eikä niiden ketjukahvilana sellaisia tarvitse ollakaan. Toki ero esim. Espresso Housen viihtyisiin kahviloihin on suuri. Palvelu oli nuorekkaan reipasta, mutta iso miinus, että kassajärjestelmäongelmien vuoksi vain käteinen pelasi – ilmeisesti oli pelannut ainoana maksuvälineenä viimeiset pari päivää. No, siinä syödessäni joku IT-heppu oli tiskin takana huseeraamassa. 

Edellinen käyntini Picniciin oli yli viisi vuotta sitten. Tällä menolla palataan asiaan marraskuussa 2026!

Ruoka 2/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 3/5

Picnic

Kylänvanhimmantie 29, 00640 Helsinki (Liikekeskus Ogeli)

Kesäkahvila Kumpu

Kesäkahviloissa on aina miellyttävä käydä. Käynteihin liittyy kiireettömyys, hyvä fiilis ja hieno ilma, joskus lomakin. Kolme ensin mainittua elementtiä yhdistyivät käydessämme Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa sijaitsevassa Kumpu-kesäkahvilassa, jonka miljöö on vertaansa vailla. 

Tarjolla on kaksi eri lounaskeittovaihtoehtoa, käyntikerralla savulohi- ja tomaattikeittoa. Keiton lisäksi lounaaseen (9,90 €) kuuluvat salaattipöytä ja kahvi. Vaikka tomaattikeitto itselisättävillä fetamuruilla näytti samettisen hyvältä, otin savulohikeiton, jota koristelin paahdetulla sipulilla. Keitto oli varsin simppeli, mutta erittäin herkullinen ja maukas kokonaisuus. Salaattipöytä kasviksista ja vihanneksista oli riittävän monipuolinen. 

Kesäkahvilan herkkuvitriini on ylitsepursuavan runsas. Olisi tehnyt mieli maistaa kaikkea. Olin etukäteen päättänyt, että otan syntisen hyvännäköisen (ja ison!) porkkanakakkupalan kahvin kera, mutta salted caramel -kakkupala (5 €) vei lopulta tiskillä voiton. En pettynyt, sillä kakku oli aivan käsittämättömän hyvää. Päälle oli ripoteltu vielä hieman sormisuolakiteitä viimeistelemään täydellisyyden likiarvoa lähentelevää luomusta. Yritin saada vaimoni valitsemaan porkkanakakun (jotta olisin saanut maistaa sitä itsekin), mutta olin ilmeisesti kehunut suolakaramellikakkua niin paljon, että hän otti sitä myös. Kakkujen lumoissa unohdin kahvin kuuluvan lounaan hintaan, joten maksoin siitä (2 €) mukisematta – kuten teki kaksi muutakin meidän neljän hengen seurueestamme. Osittain tämän vuoksi päätin, että otan vielä mangonmakuista jogurttijäätelöä (4,50 €) viimeistelemään ensiluokkaisen lounaskokemukseni, minkä yhteydessä muistuttaisin kahvierheestäni. Sainkin jäätelöstäni kahden euron hyvityksen, eikä kuittien perään mitään kyselty. Jogurttijäätelö, jota valitettavan harvoin on missään tarjolla, päätti lounaan täydellisesti. 

Kesäkahvila Kummun palvelu oli esimerkillisen sydämellistä. Toki asiakkaiden suosiossa oleva kahvila toimii itsepalvelulla: ruokailun jälkeen astiat viedään itse sisälle ja lajitellaan oikeisiin paikkoihin. Kesäisempää ja miellyttävämpää ympäristöä on vaikea kuvitella. Vihreä harmonia ja rauhallisuus ympäröivät kahvilaa ja kartanomiljöötä, kuten kasvitieteellisessä puutarhassa odottaa sopii. 

Kumpu on auki nimensä mukaisesti vain kesäkauden (1.5.–30.9.) tiistaista sunnuntaihin klo 11–18. Erityiskiitos sille, että lounasta on tarjolla myös viikonloppuisin. Vahva suositus siis kesäiselle käynnille!

Ruoka 5/5

Kokemus 5/5

Hinta-laatu 4/5

Kesäkahvila Kumpu

Jyrängöntie 2, 00610 Helsinki

El Karim

Egyptiläistä ruokaa tarjoavia ravintoloita ei ole aiemmin vastaan tullut. Siksipä oli kiehtovaa käydä El Karimissa, perinteisessä perheyrityksessä. Perheravintolassa tosiaan; paikalla oli lisäkseni myöhäisenä lounasaikana luonnollisesti omistajaravintoloitsija Hany Ramadan sekä – näin oletan – hänen vaimonsa ja heidän pari lasta. Mukava mies, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan.

El Karimin nettisivut eivät kerro erillisestä lounaslistasta, vaan tarjoaa vain monipuolista ruokalistaansa. Silti tarjolla oli muutamaa lounasannosta 15 euron molemmin puolin. Olin kuitenkin jo etukäteen päättänyt, että lista-annoksella mennään valinnan ollessa Shish Kebab shish (19 €): 250 grammaa varrasgrillattua lammasta kokolihapaloina. Annokseen kuuluvat myös labna-kastike, salaatti ja uunituore leipä. Annos oli mutkattoman simppeli, mutta maistuva. Tervehdin ilolla sitä, että annos koostui vain riittävästä määrästä laatulihaa sekä raikkaasta salaatista (jäävuori- ja tomaattikurkku). Se ei kaivannut geneerisiä ranskalaisia tai mautonta riisiä. Annoksessa kaikelle oli paikkansa, myös freesille kastikkeelle kuin myös lämpimälle leivälle.

Juhlistin elämäni ensimmäistä käyntiä egyptiläiseen ravintolaan nauttimalla paikallisia herkkuja vielä jälkiruoan ja kahvin merkeissä. El Karimin egyptiläinen kahvi (4 €) tehdään kuulemma Jemeniläisistä ja Brasilialaisista pavuista, jotka jauhetaan Egyptissä. Kahvin sai valita makeana, puolimakeana tai ilman sokeria. Laitoin riidan puoliksi ottamalla puolimakean version. Espressokokoinen kahvi oli uusi, omaperäinen tuttavuus, mutta taidan olla enemmän normaalin suodatinkahvin ystävä. Jälkiruokaleivoksen (3,50 €) valitsin puhtaasti ulkonäön perusteella lyhyiden esittelyjen jälkeen. Valitettavasti leivoksen nimi ei jäänyt mieleeni, mutta arvelen sen olleen Baspoossa (tai basbousa). Näin päättelen netissä olevien kuvien ja kirjoitusten perusteella. Viisaammat korjatkoot, kuten tapahtui Cafe Bakery Melin kohdalla. Leivos ei luvalla sanoen näyttänyt superherkulliselta, eikä sen makumaailma räjäyttänyt suutani, mutta näistä puutteistaan huolimatta siinä oli sellaista minimalistista intensiivisyyttä ja herkullisuutta. Eikä kyse ollut mistään mummon kuivakakkupalasta, sillä hunajaista kosteutta oli riittämiin. 

Ravintola on pieni, eikä sisällä ole liiaksi asiakaspaikkoja. Kesäaikaan paras paikka löytyykin ehdottomasti terassilta, vaikka vieressä huutava Koskelantie ei kisaile Helsingin idyllisimpien teiden sarjassa. Sisustus on… hmm… värikäs, kaukana skandinaavisesta harmoniasta. Akvaario on veikeä yksityiskohta. Palvelu oli aluksi hiljaista, mutta kun jää oli puolin ja toisin murrettu, erittäin avuliasta ja ystävällistä. 

Ruoka 4/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 3/5

El Karim

Koskelantie 52, 00610 Helsinki

Everest View

Olen nuohonnut lähialueiden (Käpylä, Metsälä, Pakila, Maunula, Oulunkylä) lounasravintoloita aika tiheällä kammalla viimeisen parin vuoden aikana. Tällä kertaa vuorossa oli Veräjämäen edustaja karkeloissa, nepalilainen Everest View. Olin pyrkinyt lounaalle ravintolaan jo kerran aiemmin, mutta silloin parkkipaikalla huomasin lompakkoni jääneen kotiin. Harmitti, enkä jaksanut sitä enää sillä kertaa hakea. 

Ravintolan nettisivuilla on ruokalista, mutta lounaslista on jäänyt junnaamaan maanantaihin. Eikä sekään taida ihan paikkaansa pitää. Valinnat täytyy tehdä siis suosiolla ravintolan tiskillä. Tämän vuoksi en enää tarkalleen muista, mitkä annokset valitsin, mutta yhtä kaikki päädyin lounas mixiin (10,20 €), jolloin voi valita kaksi pääruokaa lautaselleen. Naan-leipä kuuluu luonnollisesti lounaaseen. 

Olen kirjoittanut blogissani yli 400 ravintola-arvostelua, mutta Everest View on vasta kolmas nepalilainen ravintola, josta kirjoitan (kaksi aiempaa ovat Gurans ja Nilgiri). En siis ole kyseisen keittiön suurimpiä ystäviä. Tuntuu, että nepalilaisten ravintoloiden annokset ovat makumaailmaltaan hyvin samankaltaisia, enkä ole niistä juurikaan onnistunut eroavaisuuksia löytämään. Tässä katsannossa Everest Viewn lounas tuntui olevan rutiiniveto; ihan mukiinmenevä, mutta ei jättänyt muistijälkiä. 

Ravintola on sisätiloiltaan kaikkea muuta kuin harmoninen. Se on myös aikaa nähnyt. Kuumana kesäpäivänä ravintolassa oli lisäkseni yksi pariskunta. Suurehko terassi vaikutti houkuttelevalta, vaikka sisälle jäinkin. Palvelu oli persoonattoman vähäeleistä. Lähitienoolla, lyhyen auto- tai pyörämatkan päässä on lukuisia hyviä lounaspaikkoja, joiden kanssa Everest View kilpailee asiakkaista. Omasta näkökulmastani sillä ei ole kilpailuvaltteja puolellaan, minkä vuoksi käyntini Everest Viewssä jäivät yhteen (+se parkkipaikalla pois kääntyminen). 

Ruoka 2/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 2/5

Everest View

Kirkkoherrantie 8, 00650 Helsinki