Ravintola OX

Kaartinkaupunki, täsmällisemmin sanoen Pikku-Roban ympäristö, on viime aikoina tehnyt täydellisen kasvojenkohotuksen ravintolamielessä. Aikojen saatossa melko tylsäksi muuttuneelle alueelle on sittemmin syntynyt uusia mielenkiintoisia rafloja, osa tietysti jo tässä vaiheessa varttuneempaan ikään ehtineitä. Näistä mainittakoon Pastis, Spis, hotelliravintola Krog Roba, The Mess ja viimeisenä Vinkel. Ei tietenkään voi olla mainitsematta alueen kiintotähteä Juurta ja sen pikkusisarta Latvaa.

Kun puhutaan OXista, olisi väärin unohtaa sen tiloissa aiemmin toiminut Beefy Queen Jambo. Legendan määritelmää jaetaan näinä aikoina turhankin hövelisti, mutta yli 40 vuotta pihvejä paistanut ravintola on sen epäilemättä ansainnut. Kyseinen mesta yhdisti pihvilounaan äärelle niin herrat, narrit kuin kaikki muutkin. BQJ oli niitä harvoja paikkoja, jossa pystyi näkemään suuren asianajotoimiston osakkaan rakennusalan ammattilaisen vieressä nauttimassa mehevästä pihvistään. Mutta ei tässä nyt muistella menneitä, vaan siirretään katse vahvasti preesensiin.

Patisseriestään tunnettujen Teemu Auran, Markus Hurskaisen ja kumppaneiden luotsaama 40-paikkainen ravintola avasi ovensa maaliskuun loppupuolella. Joka-aamuinen työmatkani kulkee Pikku-Robaa pitkin, joten ravintolan uudistustyömaa tuli tutuksi. Eräänä sateisen sumuisena aamuna päätin, että käyn testaamassa keittiön antimet sekä lounaan että illallisen merkeissä.

Ensimmäinen käyntikerta osui perjantai-illalle. Paikka oli melkein tyhjillään, mutta alkoi täyttyä illan mittaan. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun olimme ensimmäisten joukossa liikkeellä. Alkuun otettujen cava-lasillisten aikana oli hyvä miettiä, mitä sitä söisi. Pöytään tuotiin myös uunituoretta seesamilla ja fenkolilla maustettua leipää sekä siihen hyvin mätsäävää levitettä. Väkevä startti!

Otin viralliseksi alkupalaksi porsaankieltä ja -korvaa (15 €). Sitä komppasivat punajuuri ja parmesaani. Vaimoni otti luonnollisesti tartaria, tällä kertaa karitsasta tehtyä (16 €). Annoksessa oli myös paahdettua mantelikreemiä ja dukkah-mausteseosta. Annokset olivat kuin taideteoksia. Makumaailma ei juurikaan hävinnyt esteettiselle ulkonäölle, mutta omalla kohdallani kenties maut hieman puuroutuivat keskenään, kun taas toisessa annoksessa herkälle tartarille olisi tullut jättää isompi rooli. Nyt dukkah ampui hieman yli.

Herkullisten alkuruokien jälkeen oli pääruokien aika. Sain eteeni ankkaa kahdella tapaa: paahdettua ankanrintaa ja ankankoipea (28 €). Tummanpuhuvan annoksen pohjalla oli makua antamassa sitruuna-kanaliemi. Tämän annoksen kohdalla voi ulkonäöstä olla montaa mieltä, mutta maut olivat edelleen aivan ensiluokkaisia. Vaimoni otti mausteista paahdettua myskikurpitsaa, quinoaa, savustettua jugurttia ja fetajuustoa (23 €). Kokonaisuus oli tasapainoinen ja suunmukainen.

Pääruokien kanssa suositellut viinit natsasivat ruokien kanssa loistavasti, kuten odottaa sopii. On ilo (ja jossain määrin myös helpotus) jättää viinivalinnat osaavan ja asiasta innostuneen henkilökunnan huoleksi. Viinejä sai myös maistaa etukäteen ennen valintapäätöstä, mikä on hienoa.

Toinen käyntikerta osui seuraavalle viikolle lounasaikaan. Olin jo etukäteen päättänyt ottaa OX burgerin “ras el hanout” (15,90 €). Sitä ennen pöytään tuotiin illalliselta tuttua leipää ja levitettä. Edelleen hyvää. Burgeri paljastui simppeliksi kokonaisuudeksi, mutta oli siitä huolimatta – vai peräti juuri sen takia – äärettömän herkullinen. Ehdottomasti paras lounashampurilainen koskaan. Ja samalla yksi parhaista ikinä syömistäni hamppareista. Sämpylä oli briossimainen ja täydellinen tarkoitukseensa. Burgerin välissä oli mehevän paksu, täydellisesti paistettu pihvi, jonka päällä oli sulanutta maukasta juustoa. Paljon muuta siinä ei sitten ollutkaan. Eikä muuta tarvittukaan. Poissa olivat välistä pursuava ja kaiken alleen peittävä majoneesi sekä esim. tähän aikaan vuodesta yleensä tarjoiltavat puoliraa’at tomaattiviipaleet. Mitä enää voi sanoa? Helvetin hyvä ja esimerkillinen bursa, jota itse asiassa fiilistelen vieläkin. Burgerin kanssa tarjoiltiin erillisellä lautasella sumakilla maustettu raikas salaatti. Sekin todella hyvää.

Tarjoilu sujui molemmilla kerroilla rennon ammattimaisesti. Ei pönötetä, koska siihen ei ole mitään syytä, mutta tehdään kuitenkin hommat oikein. Ravintola on intiimi koostuen kahdesta tilasta. Interiööri on riisuttu, seinät harmaata aaltopeltiä. Avokeittiö luo kivasti fiilistä.

OX vakuutti meidät. Seuraavan käyntikerran syy voisi olla Never ending (100 €). Se ei tarkoita mitään roisia, vaan loppumatonta menua, jossa syöjä päättää, milloin viheltää pelin poikki. Kuulostaa mielenkiintoiselta ”haasteelta”. Täytynee tosin säästää vähän viikkorahoja vielä!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola OX
Pieni Roobertinkatu 13
00130 Helsinki
http://www.restaurantox.fi/