Pamela on kallellaan Lähi-idän ja Välimeren suuntaan, mikä kuulostaa melkoisen hyvältä maantieteelliseltä suuntaukselta. Lounaslistalta esiin nousikin eksoottisen oloinen vasikka-iskender focaccialla, jogurtilla, grillatulla tomaatilla sekä ruskistetulla voilla (14,90 €). Lomapäivän kunniaksi otin palan painikkeeksi lasillisen talon punaviiniä (12 cl 6,50 €). Vasikka oli mehevää ja maukasta. Taiten tehtyä, kuten tavataan sanoa. Focaccia sen sijaan oli harmillisen rasvaista ja tunkkaista syötävää, sillä se oli imenyt itseensä kaiken rasvan ja öljyn annoksessa. Jogurtti- ja tomaattikastike sekä grillattu tomaatti puolustivat paikkaansa kokonaisuudessa, mutta joutuivat tosissaan kamppailemaan focaccian rasvaista ylivoimaa vastaan. Viini oli kulauteltavaa, mutta ei sen kummempaa lajiketta. Kahvi kuului hintaan ja se tuotiin suoraan pöytään lounaan jälkeen.
Palvelu Pamelassa pelasi perusystävällisesti ja ripeästi. Lounasajan loppupuolella ravintola alkoi tyhjentyä, mutta sinne mennessäni se oli puolillaan. Ajan hengen mukaisesti terassi oli melkein täynnä. Miljöö muistuttaa kovasti Werneriä, ennen kaikkea punavalkoinen laattalattia vangitsee katseen. Pamela ei yltänyt edeltäjänsä tasolle, mikä jäi harmittamaan – kenties meitä molempia. Aiempien näyttöjen perusteella on kuitenkin vähintäänkin reilua antaa toinen tsäänssi.
Ruoka |
Kokemus |
Hinta-laatu |
Pamela
Bulevardi 12
00120 Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti