Piece ’n’ Love Pizza

Pala rakkautta. Olen joskus käynyt etsimässä kaupungin parasta burgeria ja kebabia. Ne ovat olleet enemmänkin satunnaisia täsmäiskuja kuin elämän mittaisia projekteja. Elämän mittaisesta projektista sen sijaan on kyse parhaan pizzan etsinnässä. Blogiani lukeneille ei rakkauteni pizzaan ole taatusti jäänyt epäselväksi. Olen kertonut siitä kainostelematta. Nyt etsinnän voi kuitenkin lopettaa (tai no ei tietysti koskaan ihan kokonaan), sillä Se Oikea löytyi. Se löytyi Uudenmaankadulta, entisen Raflan tiloista.

Siinä missä hehkuttamani Pizzarium on pizzaskenen puristi – tosikko, joka pelaa vain ja ainoastaan pizzantekemisen klassisilla säännöillä – on Piece ’n’ Love (PnL) uuden aallon kauhukakara, joka ilkkuu säännöille. Toisin sanoen PnL:llä ei ole mitään tekemistä perinteisten italialaisten pizzojen kanssa, mutta sillä tosiasialla ei taas ole itsessään mitään tekemistä laadun tai laaduttomuuden kanssa.

Olimme duuniporukan kanssa afterworkin merkeissä juhlistamassa alkavia pääsiäispyhiä. Käyskentelimme kohti Piece ’n’ Lovea, jossa kukaan ei ollut aiemmin käynyt. Tiesimme vain sen, että ravintola ei käytä tomaattikastiketta pizzoissaan, vaan ranskankermaan pohjautuvaa ”valkoista” soosia. Itse olin lukenut myös Nyt-lehden tammikuisen kirjoituksen paikasta. Artikkelista jäi mieleen ankkapizzasta tehty timanttinen luonnehdinta: ”V*tun hyvä ankka. Olisinpa lihansyöjä.” Pizzavalintani oli näin ollen tähtiin kirjoitettu.

Teimme tilaukset tiskiltä, ja huomasin, että valtaosa päätyi ankkapizzaan. Niin, tosiaan kaikki tilaukset tehdään tiskiltä, mikä on mielestäni vain hyvä juttu. Yksinkertaista ja nopeaa, kun ei tarvitse kenenkään odotella. Ravintola muuten leveilee kaupungin parhailla gin toniceilla, mutta niistä arvokkaimpien hinnat oli vedetty taivaisiin (n. 15 €), joten tyydyin vain raikkaaseen valkoviiniin.

Seksikäs. Huumaava. Hekumallinen. Rehevän muhkea. Lihaisa. Roisi. Tyrmäävä. Ei, nyt ei ole kyse  kollegan seksuaalisesta ahdistelusta. Kuvailin vain pizzaani, joka oli yksinkertaisesti tiivistettynä Paras Koskaan Syömäni Pizza. Se on tietysti paljon sanottu, mutta seison sanojeni takana.

Muuallakin on tullut maistettua superherkullista laatupizzaa (esim. Puttesin Funghi-pizza), mutta kyllä tämä ajoi ohi. Ainakin tällä hetkellä on sellainen fiilis. Ottamani valokuva ei välttämättä tee oikeutta pizzalle, joten käykää itse testaamassa. Todettakoon vielä, että kyseinen ankkapizza tehdään konffatusta eli öljyssä hitaasti keitetystä riivitystä ankanlihasta, mozzarellasta, rakuunakastikkeesta, rucolasta ja edellä mainitusta ranskankermasoosista. Melko yksinkertaista!

Pizzojen hinnat ovat 14–17 euron haarukassa ankkapizzan ollessa porukan kallein. Onhan se aika paljon, kuulen jonkun kuiskaavan. Mutta onko se? Mietitäänpä. Yksi pizza käy vallan mainiosti ravintola-ateriasta. Et siis tarvitse muuta. Alle kympillä lähtee toki muillakin keinoin nälkä, mutta noin 15 euron investoinnilla saat huippulaadukkaan makuelämyksen, josta lähtee nälkä, mutta josta jää myös hyvä fiilis pitkäksi aikaa. Uskaltanen jopa väittää, että Piece ’n’ Loven pizzojen laatuun nähden hinnat ovat jopa maltilliset.

Ai niin, yksi miinus ravintolassa oli. Tai siis ei varsinaisesti. Se paljastui tarkemmassa katsannossa omaksi mokaksi. Pizzojen leikkaaminen haarukan ja veitsen voimin kävi loppuvaiheessa niin raskaaksi, että tuntui kuin olisi vetänyt tunnin sormi-, ranne- ja käsitreenin. Hätä ei olisi kuitenkaan ollut tämännäköinen, koska tiskillä – aivan siinä haarukoiden, veitsien ja lautasliinojen – vieressä olisivat olleet myös pizzaleikkurit käyttöä varten. Enpä niitä sitten huomannut. Muistakaa te.

Samalla paikalla aiemmin ollut ravintola Rafla vielä kummittelee tiloissa, minkä huomaa muutamasta yksityiskohdasta, mutta kyllä tiluksista on saatu ihan pätevän ja päheän näköiset illanviettoon. Käykäähän kokeilemassa ja kertokaa mielipiteenne. Itse otan seuraavaksi etanapizzan!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu