Stefan’s Steakhouse

Ravintola kantaa Yhdysvaltojen Top Chef -kilpailun finaaliin päässeen Suomessa syntyneen ravintoloitsija Stefan Richterin nimeä. Tämän tiesin entuudestaan. Olin myös kuullut tuttavilta kehuja ravintolan ruoasta – varsinkin pihveistä – mutta myös pientä kauhistelua hintatasosta. Johtuiko sitten näistä hinnoittelupuheista, mutta Stefun pihvipaikka oli aikojen saatossa jäänyt takariviin niiden ravintoloiden joukossa, joissa on ehdottomasti vierailtava, kunnes…

Kunnes näin Grouponin diilin ja ostin sen! Sillä sai viiden ruokalajin maistelumenun kahdelle yhteishintaan 79 euroa. Alennusta sellaiset 30 pinnaa. Näkisin, että aivan sopuisa hinta ”pääsymaksuksi” pääkaupunkiseudun parhaimpien pihvien äärelle. Siis näin ainakin raflan nettisivuilla luvattiin.

Ensimmäiseksi huomioni ravintolassa kiinnittyi tummaan ja arvokkuutta hehkuvaan sisustukseen. Nyt ei selkeästi seurailla viimeisimpiä sisustustrendejä, jotka käsittääkseni nojaavat pelkistettyyn vaaleuteen ja yksinkertaisuuteen. Täällä on tummaa puuta, raskaita tuoleja, nahkasohvaa, pääjehun kuvia seinillä… Jollakin tavalla kuitenkin pidin miljööstä. Ehkä siinä on jotain sellaista ison maailman meininkiä, jota ei liiaksi ole Helsingin ravintolaskenessä näkynyt.

Ensimmäinen annos oli salaattia, Stilton-juustoa, pekonia ja sinihomejuustokastiketta. Enpä olisi itse moista keksinyt, mikä ei välttämättä yllätä ketään, mutta kuitenkin. Annos avasi illan todella komeasti! Makuelementit natsasivat loistavasti toisiinsa. Seuraavaksi pöytäämme tuotiin hiillostettua lohta. Sekin on perin oivallinen. Varsinaisen pääruoan kohdalla sitten päästiinkin itse asiaan: nimittäin black angus -ulkofileeseen punaviinikastikkeessa ja sieni-papupaistokseen. Liha oli ensiluokkaista ja täydellisesti tehty. Lisäksi sienet olivat herkullisia. Annos oli huikea taidonnäyte pihvimestarilta! En välttämättä lähtisi huutelemaan, että kyse on kaupungin parhaasta pihvistä, mutta nyt liikutaan kuitenkin kärjessä tai sen välittömässä läheisyydessä. Ehkä tuollaiset väitteet muutenkin sopivat paremmin Ameriikan serkkujen suuhun…

Kun pihviannos oli saatu syödyksi viimeistä kastiketippaa myöten, ryhdyttiin laskettelemaan kohti menun loppupuolta. Väliruoaksi tuotiin mustikka-samppanjasorbettia. Taisin kuitenkin olla vielä sen verran pihvipäissäni, että tästä annoksesta muistikuvani ovat rajalliset. Jälkkäriksi saimme eteemme creme bruleen, joka totisesti oli kokonsa puolesta suoraan rapakon takaa. Annos oli makoisa, mutta yksitotinen – varsinkin, kun annos oli tosiaan niin iso. No, kyllä se hyvällä ruokahalulla syötiin, ei siinä mitään.

Palvelu saatteli miellyttävästi iltaa. Viinisuositukset osuivat nappiin niin lohen kuin erityisesti lihan kanssa. Viinilistan soisi olevan laajempi laseittain saatavien viinien kohdalla. Lista oli myös suhteellisen arvokas. Stefun pihvipaikkaan voi huoletta mennä sillä asenteella, että jättää kaiken osaavan tarjoilu- ja keittiöhenkilökunnan huoleksi. Eikö sitä juuri ravintolaillalta haetakin? Että voi vain olla ja nauttia, kun muut tekevät työt. Kunhan vain muistaa maksaa laskun – diilillä tai ilman.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Stefan's Steakhouse
Korkeavuorenkatu 34
00130 Helsinki
http://www.ravintola.fi/ravintola/stefans-steakhouse-helsinki/