Lounaalla saa vajaalla kympillä kymmenen makin ja nigirin setin. Aika normi. Otimme sellaisen, mutta myös kovasti kehutun Omakasen eli ns. keittiömestarin taidonnäytteen. Molemmat annokset olivat laadukkaita, mutta kyllä Omakase on sushiskenessä kuin Ferrari 458 ja muut tavanomaisia perheautoja. Siis noin niin kuin kuvainnollisesti. Pöytään tuotiin siika-, kampasimpukka- ja erilaisia lohinigireitä sekä jokerina erikoisia, mutta oikein toimivia jokirapumakeja. Kokonaisuus oli hulvattoman onnistunut. Ai, mitä? Joku huutaa takarivistä, että kuulostaapa tylsältä ja että siitä ja siitä paikasta saa pekoni-banaani-macadamiapähkinänigireitä. Onhan niitä toki itsekin tullut maistettua, mutta sen keskustelun voi käsittääkseni lopettaa nopeasti ja todeta vain, että tämä ravintola onkin ns. aito paikka.
Puutteet puitteissa korvaa ruoan laatu ja japanilaiseen tyyliin toimiva asiakkaita kunnioittava ystävällinen palvelu. Niin, oliko paikka paras? Sen voin varmasti sanoa, että Sushi Wagocoro taistelee siitä paikasta. Käy itse kokeilemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti