Klaukkalan ravintolat

(Päivitetty 29.9.2025, alkuperäinen teksti toukokuulta 2023)

Reilu puolitoista vuotta kestänyt urakka on takana! Olen nyt käynyt jokaisessa Nurmijärven Klaukkalan lounasta tarjoavassa ravintolassa. Lounas on nimenomaan se juttu. Lounasaikaan on kiva päästä ulos, tehdä lyhyt irtiotto etätyön yksitoikkoisuudesta. Lounas on myös edullinen tapa tutustua ravintolatarjontaan ja ravintoloiden tarjontaan.

Suuroperaationi aikana testattuja ravintoloita kertyi kaikkiaan 21 kappaletta. Useimmissa kävin vähintään kahdesti ennen arvostelun kirjoittamista, mutta muutamissa riitti yksi kerta. Kertokaa muuten, jos Klaukkalassa tai lähitienoolla on joku ravintola tai lounasta tarjoava paikka, joka on jäänyt minulta tyystin tutkan alle. Lupaan käydä siellä pikimmiten ja kirjoittaa arvostelun. 

Kaikki puhuvat tänä päivänä tekoälystä. Kysyin siltä, mitkä ovat Klaukkalan parhaat ravintolat. Vastaus meni pääasiassa houreilun puolelle. Tekoäly luetteli viisi omasta mielestään mainitsemisen arvoista ravintolaa, joista neljä ei sijaitse Klaukkalassa. En ole varma, onko niitä edes olemassa (Ravintola Pääteasema?). Ja viideskin oli Kotipizza, joka voisi olla viiden parhaan ravintolan joukossa tuppukylässä, ei Klaukkalan kaltaisessa metropolissa.

Vastauksen alku meni tekoälyllä kuitenkin oikein: ”Klaukkalan alueella on useita hyviä ravintoloita, joista löytyy vaihtoehtoja eri makuihin ja mieltymyksiin.” Olen samaa mieltä. Klaukkalasta löytyy useita erinomaisia ja keskenään erilaisia ravintoloita. Alla tarkempaa listausta kolmeen kategoriaan jaoteltuna, olkaa hyvä!

 

Suosikit:

Suosikkiravintolat ovat nimensä mukaisesti suosikkejani, primus inter pares, crème de la crème. Listan ravintolat ovat sellaisia, joissa käyn säännöllisesti ja joihin menen iloisin mielin. Poistun näistä ravintoloista aina tyytyväisenä ja vatsa kylläisenä.

Ismet. Pihvi tai leikkele noin 15 euron edeskäypään hintaan alkupalapöydän kera. Kylän paras hinta-laatusuhde.

Fu Man Lou. Monipuolisen herkullinen buffetvalikoima täynnä susheja ja liharuokia. 

Viki. Teollisuusalueen piilotettu helmi. Herkullista ja aidon rehellistä, muhkean äijämäistä kotiruokaa. 

Yangs. Laatukiinalaista. Lounas muuttui taannoin buffetiksi, mikä oli itselle pettymys. Toimiva ja monipuolinen kokonaisuus silti rauhallisessa ympäristössä. 

Bhansa. Kylän uusin ravintola-avaus, ja suoraan suosikkieni joukkoon. Muhkea ja tasokas valikoima buffetin muodossa. 

 

Varmat valinnat:

Nämä ovat mainioita ravintoloita, varmoja valintoja. Näissä tulee käytyä silloin tällöin, fiiliksen mukaan. Joskus on kiva syödä kiinalaista, joskus nepalilaista. Joskus on kiva ottaa lounaan päätteeksi nisu kahvin kera. Joskus pizzabuffet on juuri sitä, mitä lounaaltaan kaipaa.

A.R.M.A.S Shop & Cafe & Lounge. Koto-talon konsepti muuttui syksyllä 2025, kun mainiot keittolounaat vaihtuivat uuniperunoihin. Muutos ei miellyttänyt meikäläistä. Silti kahvilana edelleen huippuluokkaa ja miljöö viihtyisä.

Resunga. Perushyvää nepalilaista.

Cafe Hugo. Hektisessä ympäristössä peruskotiruokalounas, mutta tarjoaa kaupungin kattavimman jälkipalavitriinin. 

Kenkäkahvila Stifla. Kahvila ja kenkäkauppa samassa paketissa! Laadukas makea valikoima. Viiniäkin irtoaa. 

Brunni. Suunmukaista ruokaa ja pizzabuffet. Muuta ei tarvita.

Pizza Express. Kylän parhaat pizzat.

Kotipizza. Kotipizza tekee varmaa, perushyvää pizzaa, jota tulee tilattua kotiinkin harvakseltaan. 

Lepsämän Grillikioski. Lintumetsän oma grilli rokkaa vuodesta toiseen (paitsi maanantaisin).

Ararat. Siisti ravintola, maukasta kebabia ja pizzaa. Hyvä alkusalaattipöytä. 

 

 Ei uudestaan:

Mahtavaa, että Klaukkalassa on sen verran laaja ravintolatarjonta, että ihan kaikissa ei tarvitse käydä uudestaan. Näissäkin ravintoloissa kaikki eteeni saamani annokset ja buffetista noukkimani ruoka on silti ollut syötävää, joskus enemmänkin.

Pihvimylläri. Uudistetussa rakennuksessa operoiva perinteinen ravintola, joka ei tarjoa mitään muistettavaa.

Klaukkalan Ylägrilli. Kylän kahdesta grillistä se selvästi heikompi. 

Rolls. Geneeristä burgeria. 

Subway. Kaikki tietävät Subin hyvät ja ennen kaikkea huonot puolet.

Madmar. Klaukkalan erikoisin lounasravintola keskellä teollisuusaluetta, asiakaskunnassa lähinnä valkotakkisia työntekijöitä.

King Kebab. Nukkavieru kebabbila, eikä tuotekaan vakuuttanut.

Doping. Tornimäen kuntoportaiden edessä tönöttävä saluunamainen (juoma)ravintola.

Hesburger. Olen Burger King -miehiä, joten vain äärimmäisessä hädässä Heseen.

Monikon Mustikka. Yksinkertaista kotiruokalounasta lähinnä Monikon käyttäjille.

Mamma Rosa

Mamma Rosa on töölöläinen ravintolainstituutio vastaavalla tavalla kuin vaikkapa Kuu tai Lehtovaara. Töölöntorin laidalla sijaitsevalla ravintolalla on ikää enemmän kuin itselläni, yli 40 vuotta. Olin liikkeellä ystäväni kanssa, koripallofinaalia odotellessamme. Saimme pöydän lasiseinäiseltä verannalta.

Parsasesongin kunniaksi avasin pelin valkoisella parsalla jokirapuhollandaisella (18 €). Parsaa on aina kiva syödä, mutta totuuden nimissä, eihän se itsessään maistu juuri miltään. Tässäkin tapauksessa maku tuli hollandaisekastikkeesta, muutamista jokiravuista sekä ruohosipulista. Ihan mukava avaus, mutta ei mitään ihmeellistä auringon alla. Ystäväni parsakeitto (12 €) oli kuulemma ”ihan ok”. Selvä. 

Samainen kaveri sortui pääruoan kohdalla helppoon valintaan eli pizzaan (Pollo 17,50 €). En päästänyt itseäni yhtä helpolla, vaan investoin varani gratinoituun broileriin timjami-sienipastalla (23 €). Annoksessa tapahtui liikaa ja komponentteja oli turhan paljon: kanaa, pastaa, timjamia, rucolaa, tomaattia, sieniä, parmesaania, kastiketta. Maut eivät pelanneet yhteen erityisen onnistuneesti. Samaan aikaan annosta vaivasi myös jonkinasteinen mauttomuus. Suoraan sanoen se oli hieman tylsä. Mutta kyllähän kanaa ja pastaa syö aina ihan mielellään – kuten pizzaakin. Tosin ystäväni pizza näytti hyvin tavanomaiselta, tylsältä sekin, jos totta puhutaan. Erityisiä kommentteja suuntaan tahi toiseen en siitä seurustelun lomassa kuullut. Pääruokamme oli helppo unohtaa kävelymatkan aikana Kisahallille.

Mamma Rosa tarjoili meille alkuun palat talonleipää, jota dippailimme oliiviöljyssä ja balsamicossa. Pyynnöstä saimme vielä toisetkin. Tilasin lasin Brunito-punaviiniä (12 cl; 7,80 €), joka hyväili suutani miellyttävästi. 

Lasiseinäinen veranta oli sinänsä miellyttävä paikka nauttia antimista ja keväisestä ilmasta, mutta tunnelma siellä oli aika tiivis. Sijaintimme vuoksi ravintolan muun miljöön havainnointi jäi hyvin vajavaiseksi. Tarjoilu sujui rutiininomaisesti, mutta ei siitä pahaa sanottavaa jäänyt. Mamma Rosa on perinteikäs ravintola, joka ei erityisemmin vakuuttanut. Hinnoissakin oli ”töölöntullin” lisää.

Ruoka 3/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 2/5

Mamma Rosa

Runeberginkatu 55, 00260 Helsinki 

Villa Severino

Alkuvuoden pizzeriatapauksia on varmasti Villa Severino, joka avasi ovensa joulukuussa kaikista maailman paikoista Helsinki Outletiin. Edellisellä käyntikerralla Helsinki Outletiin ei tullut mieleenikään käydä ostoskylän ainoassa ravintolassa (Pizza Hut) tai kahvilassa (Espresso House), mutta tällä kertaa Villa Severino oli ainoa syy poiketa Vantaan Ikean lähiseudulle.

Villa Severino tarjoaa pizzojen lisäksi antipasteja, salaatteja, pastoja ja muita pääruokia, mutta oli selvää, että pizzojen takia tänne jumalan selän taakse oli tultu – oikein pöytävarauksen kera. Jälkimmäinen varmuuden maksimoimiseksi. Pizzalista oli mukavan tiivis sisältäen vain yhdeksän vaihtoehtoa. Pyrin usein ottamaan ravintolan nimikkoannoksen, niin nytkin. Valitsin siis Villa Severinon (23 €), joka sisältää Fior di Latte -mozzarellaa, burratajuustoa ja -vaahtoa, tryffelipunajuurta, San Danielen kinkkua sekä basilikakastiketta. 

Pienehkö, mutta muhkean mehevä pizza herätti monipuolista värimaailmaa myöten mielenkiintoni välittömästi pöytään saapuessaan. Katse kiinnittyi pizzan päällä oleviin tryffelipunajuurilastuihin, joita en ole ikinä aiemmin kohdannut. Kävin pizzan kimppuun samalla innolla kuin Viikin lehmät kirmaavat kevätlaitumelle. En pettynyt odotuksissani, sillä pizza oli erinomaisen herkullinen. Makumaailma oli moninainen, mutta vaikka pidän monipuolisista mauista pizzassani, olisin voinut kokonaisuuden nimissä uhrata tryffelipunajuuret. Arvelen, että joku pitää pizzaa liian kompleksisena. Vielä yksi juttu pizzasta! Villa Severinon reunat olivat ehkä parhaimpia koskaan. Valloittavan hyviä!

Jälkiruoaksi oli pakko ottaa gelatoa – jo pelkästään sen vuoksi, että jäätelö haetaan valkoisen Fiat 500:n sisältä. Ihastuttava idea ja toteutus! Valitsin mauiksi keskikokoiseen kippoon (6,80 €) hasselpähkinää ja eksoottiselta kuulostavaa napolilaista mansikkajuustokakkua. Gelato oli täyteläistä ja maukasta. 

Villa Severinon värikkään pompöösistä miljööstä voi olla montaa mieltä. Itse en välittänyt. Seiniltä löytyy kuvia Mona Lisasta ja ties mistä patsaista. Oma mielenkiintoni tässäkin tapauksessa kohdistui keittiön toimintaan ja sen keskeisimpään peluriin, massiiviseen Fazzone-pizzauuniin. Palvelu oli turhan verkkaista. Kauan kaivattu tehokkuuden puhuri kuitenkin osui, kun laskua tilatessani tarjoilijan kädessään pitämä jonkin sortin monitoimilaite puski maailmaan laskuni, jonka pystyin kuittaamaan heti. Normaalitilanteessa olisin odottanut sitä parista minuutista puoleen tuntiin, kuten kaikki tietävät. Hyvä Villa Severino, asiakkaat kiittävät tästä tuottavuus- ja tehokkuusloikasta!

Villa Severino on lähitienoon ehdoton kuningasravintola. Tosin kilpailu ei ole tiukkaa. Uskaltaisin väittää, että se voisi toimia jopa varsinaisena syynä lähteä Helsingin ja Vantaan rajamaille.

Ruoka 5/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 3/5

Villa Severino

Tatti 17, 00760 Helsinki (Helsinki Outlet)