Lucha Loco

Aitomeksikolainen ruoka- ja ravintolabuumi on jyllännyt täällä peräpohjolassa jo jonkin aikaa eikä hype tunnu millään laantuvan. Suosiota siis riittää ja hyvä niin.

Lucha Loco avasi ovensa Korkeavuorenkadulla viime keväänä. Rekisteröin tapauksen, mutta syrjäisen sijainnin (anteeksi vain punavuorelaiset) vuoksi ei ravintolassa tullut käytyä kuin vasta nyt – vapaapäivänäni. Himojeni kohde oli lounasaikaan tarjoiltava taco buffet. Vanhempieni sukupolvelle buffetista tuli ensimmäisenä mieleen ruotsinlaivan ähkybuffet, minun sukupolvelleni kenties Raxin pizzabuffet, mutta toivottavasti jo uudelle sukupolvelle tämän kaltaiset laatubuffetit.

Olin yksin liikenteessä eikä aikatauluni ollut täysin selvä, joten en normeistani poiketen ollut tehnyt varausta. Kuka niitä lounaalle muutenkaan tekee? Kyllähän lounasaikaan aina yhdelle henkilölle pitäisi joku soppi löytyä. Kyllä se juuri ja juuri löytyikin, vaikka paikka oli lähes täynnä vielä yhden aikaan iltapäivällä. Ravintolahan ei ole suuren suuri, tilaa on ehkäpä noin 25 henkilölle.

Maksoin kassalla lounaani (11,50 €) ja sain ohjeet ruokailuun. Nämä tapahtuivat englanniksi, kuten kaupungin koleimmissa paikoissa on viime vuosina ollut tapana. Perähuoneesta löytyi sitten se kauan kaivattu taco-paratiisi. Seurasin kokeneempia: ensin lautaselle kolme pientä taco-lettua (sen verran niitä mahtuu juuri ja juuri), niiden päälle erilaisia lihoja (nautaa, possua, kanaa…), sitten salaatteja (papuja, paprikaa, tomaattia, maissia, sipulia…) ja lopuksi vielä maistuvat kastikkeet. Lopputulos oli syntisen ylitsepursuava ja vain alleviivasi sitä, että tässä oltiin ensi kertaa taco-junan kyydissä. No, täytyy myöntää, että kotona sama tapahtuu aina. Sanotaan, että ahneella on ahneen loppu, mutta tässä tapauksessa toinen käyntikertani ruoka-astioiden luo oli maltillisempi, sivistyneempi ja sitä kautta myös onnistuneempi. Tiesittekö muuten, että vähemmän on joskus enemmän? Sillä tavoin mm. maut erottuvat toisistaan paremmin ja itse ruokailukin onnistuu esim. käsin, kuten viereisessä pöydässä istuva tunnettu muusikko-näyttelijä näytti esimerkkiä. Runsas ruokatarjonta ja vaihtoehdot kuitenkin luovat riskin edellä mainitsemaani äärikäytökseen, joten olkaa tarkkana!

Lucha Locon miljöö on moderni ja raikas: meksikolaishenkinen kyllä, mutta ei alleviivatusti tai päälleliimatusti. Ravintolan nettisivut ovat muuten tyylikkäät, mutta ne eivät toimi – asia, joka tulisi saattaa kuntoon välittömästi. Palvelu oli ystävällistä, kyselevää ja rentoa. Kehuttua juomalistaa ei nyt lounaalla tullut testattua. Kauas ovat onneksi jääneet (maku)muistot nykyään ihastuttavan retroista tex mex -ravintoloista, kun tilan ovat vallanneet tällaiset laatuun, aitoihin makuihin ja kokemuksiin panostavat ravintolat.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Lucha Loco
Korkeavuorenkatu 4, Helsinki
www.luchaloco.fi

Solna

Bib Gourmand -merkintä ravintolalla tarkoittaa Michelin-oppaan mukaan erinomaista hinta-laatusuhdetta. Michelin-tähdet herättävät ravintolamaailmassa ihastusta, vihastusta ja jopa pelkoa, mutta mielestäni nimenomaan Bib Gourmand -merkinnällä varustetut paikat ovat hyviä itseni kaltaiselle kuluttajalle. Ne ovat laadukkaita, mutta eivät sorru piperrykseen. Ne eivät ole edullisia, mutta toisaalta niissä käymiseen ei tarvitse odotella isovanhempien ennakkoperintöä.

Michelin-tähdet ovat Suomen ravintolataivaalla harvassa (ja harvenemaan päin!), eikä Bib Gourmand -merkintöjäkään liialti ole viljelty. Solna on tämän kunniamaininnan kuitenkin saanut ja vaikka merkintä on siltä pois sittemmin otettukin, voin ravintolassa neljä kertaa käyneenä todeta sen menneen aikoinaan ehdottomasti oikeaan osoitteeseen. Näillä puheilla merkinnän voikin saman tien palauttaa – herra Michelin, heti olkaa hyvä.

Tällä kertaa olin Solnassa bisneslounaalla. Itsestään selvä voittajanvalinta oli kolmen ruokalajin menu (36,50 €), kuinkas muuten. Otin alkuun kantarellikeiton, pääruoaksi marmorihärkää ja tryffeliperunaa sekä jälkkäriksi jäätelöä (saimme muuten pyynnöstä normaalin yhden maun sijasta kaksi pienempää annosta molempia makuja: valkosuklaata ja mustikkaa). Kaikki ruoat ja niiden makuelementit toimivat tyypilliseen Solna-tyyliin eli varmasti ja äärimmäisen herkullisesti.

Tarjoilu on aina ollut mitä ystävällisintä – niin tälläkin kertaa. Ravintolan miljöö on sinänsä miellyttävä, mutta ehdottoman vanhanaikainen. Se tosin lienee tarkoituskin, onhan ravintolalla takanaan hieno historia ja edessään ensi vuonna viisikymppiset! Solna on varma valinta tyylikkääksi oman rahan paikaksi ja miksei myös esimerkiksi ulkomaalaisvieraiden kestittämiseen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Solna
Solnantie 26
00330 Helsinki
http://www.solna.fi/

Sandro

Sandro on ehtinyt muodostua käsitteeksi. Se edustaa Helsingissä jotakin uutta: rennompaa ja monipuolisempaa ruokakulttuuria. Sandro on pari vuotta avaamisen jälkeenkin ravintolakävijöiden huulilla. Sandro on siis suosittu, eikä se (enää?) ole vain Kallion hipstereiden kohtaamispaikka, jossa suunnitellaan, miten pukeudutaan Flow’hun. Käyntikerrallani lounastajat nimittäin edustivat hyvinkin laajasti tavan tallaajia: oli nuoria, nuoria aikuisia, keski-ikäisiä, duuniporukoita ja luoja paratkoon – omien vanhempieni ikäluokkaa edustavia ihmisiä, siis varttuneempaa väestöä! Tämä lieneekin suosion mittari: Sandro on breikannut myös vanhemman väestön keskuudessa eli siellä käyvät nykyään "kaikki". Kysymys kuuluneekin: mihin trendikkäät ihmiset nyt voivat mennä? Mikä on uusi Sandro? Palataan kuitenkin tässä vaiheessa asiaan, koska ravintola-arvosteluhan tämän piti olla, eikä mikään pseudososiaalitieteellinen tutkielma.

Lounastaja voi valita muutaman vaihtoehdon välillä. Itse otin ns. full setin eli salaattipöydän, keiton ja pääruoan. Mukaan diiliin kuuluu vielä kahvi ja jälkkäri. Kaikki hyvin edukkaaseen hintaan, vaikka korviini on kantautunut, että hintoja on nostettu aikojen saatossa. Hyväksyn sen mukisematta. Salaattipöydästä löytyy eksoottisempiakin makuja, mutta myös tavallisempaa tavaraa. Jokainen varmasti löytää suosikkinsa. Nostan tässä yhteydessä esiin vain taivaallisen leivän, jota täytyi santsata vielä pääruoankin kanssa. Pääruoaksi oli mm. hamshukaa, jonka jouduin googlaamaan menomatkalla ravintolaan. Pitäähän kohteeseen tutustua etukäteen! Se on muuten lampaasta tehtyä muhennosta – noin niin kuin epäammattimaisesti sanottuna. Ruoka paljastui kuitenkin aivan käsittämättömän herkulliseksi bulgurin kaverina. Jälkkärinä vatsaani mahtui juuri ja juuri pieni pala kakkua tsuffen kera nautittuna. Tällä setillä voi lasketella hyvillä mielin kohti keskustaa. Eirassa sijaitsee muuten toinen, uudempi Sandro.

En muista, että olisin Suomessa koskaan missään ollut tällaisessa ravintolassa, jossa on aivan mieletön kuhina ja pöhinä – siis hyvässä mielessä! Joka paikka täynnä porukkaa: kylläisiä ja tyytyväisiä lähdössä pois, nälkäisiä jonossa tulossa sisään, joku hakemassa lisää ruokaa, jono pääruoalle, joku puikkelehtii hakemaan kahvia, väistän tarjoilijaa. No, tajusitte varmaan. Hovimestarina toimi muuten ystävällisen rento herrasmies, joka piti palettia kuitenkin hienosti hyppysissään ja loihti porukalle ylimääräisiä tuoleja yms.

Sandro jätti todella positiiviset fiilikset!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Sandro Kallio
Kolmas Linja 17
00530 Helsinki
http://sandro.fi/

Villetta Ristorante & Pizzeria

Cin cin! Villettan pizzoja koskevat kehut ovat kantautuneet korviini saakka, ja olikin ollut jo hyvän aikaa tarkoitus käydä katsastamassa väittämien totuusarvo. Meininki ravintolassa on varsin autenttinen: italialaiset äijänköriläät huutelevat toisilleen ja siinä sivussa hoitavat töitään. Palvelu oli ennen kaikkea toimivaa, mutta ei perinteisellä tavalla kuitenkaan ystävällistä. Asiat hoidetaan ja äijämeininki toimii näin äijien kesken.

Tilaamani Feta-pizza sisälsi mm. nimensä mukaisesti fetaa, mutta myös salamia, herkkusieniä ja mozzarellaa. Kokonaisuus oli herkullinen. Ei välttämättä aivan top 3 -kamaa Stadin pizzaskenessä, mutta kovin kaukana ei huidella. Alkuun tuodut bruschetat olivat mukava ekstra. Viinilista oli laadukkaan oloinen ja kivasti hinnoiteltu. Villettassa pystyy jopa harkitsemaan kokonaisen viinipullon ostamista, mitä Suomen viinien hintatasoilla ei yleensä pysty tekemään! Maukas pizza höystettynä hyvällä valkoviinillä sai fiiliksen nousemaan arjen perustason yläpuolelle.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Villetta Ristorante & Pizzeria
Ruusulankatu 8
00260 Helsinki
http://www.villetta.fi/

B-Smokery

BBQ:ta ja rosoisuutta Teurastamon urbaanissa ympäristössä. Pöytävaraus oli ehdottoman tarpeen aurinkoisena perjantai-iltana elokuussa, kun katseli tiskin edessä matelevaa jonoa. Valitsin napakalta listalta nyhtöpossuhampurilaisen ja bataattilohkot. Juomaksi laatusiideriä, joka olikin minulle uusi tuttavuus. Kiva! Burgeri oli suhteellisen oiva, mutta olisin kaivannut enemmän mehukkuutta ja makua possuun. Oikean puoleisen vierustoverini plätteri otti kaikessa moninaisuudessaan annoksestani tyrmäysvoiton. Myös bataattilohkoni jäivät vasemman puolen vierustoverini mukavan ärtsyn, mutta raikkaan kimchin jalkoihin. Siideri oli kuitenkin ehkä kesän parhainta!

Palvelu oli hieman kaksijakoista. Noin kymmenen hengen porukkamme tilausta oli tietysti vaikea hallita, kun jengi tilasi eri aikaan milloin mitäkin, mutta silti erinäiset haksahdukset tilauksissa veivät parhaimman terän tarjoilusta. Tästä huolimatta tarjoilusta jäi positiivinen fiilis: se oli ystävällistä ja virheitä sekä pahoiteltiin että hyviteltiin. Näinkin se voi mennä!

Ruoka- ja juomalista on tiivis, mutta timanttinen, ja väittäisin, että sieltä löytyy jokaisen makunystyröihin sopivaa suuhunpantavaa. Ravintolan urbaani sisustus miellyttää silmää ja on ainoa oikea valinta Teurastamon ympäristöön. B-Side Bar vieressä kannattaa myös testata!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

B-Smokery
Työpajankatu 2 R1 C
00580 Helsinki
http://bsmokery.fi/

Stefan’s Steakhouse

Ravintola kantaa Yhdysvaltojen Top Chef -kilpailun finaaliin päässeen Suomessa syntyneen ravintoloitsija Stefan Richterin nimeä. Tämän tiesin entuudestaan. Olin myös kuullut tuttavilta kehuja ravintolan ruoasta – varsinkin pihveistä – mutta myös pientä kauhistelua hintatasosta. Johtuiko sitten näistä hinnoittelupuheista, mutta Stefun pihvipaikka oli aikojen saatossa jäänyt takariviin niiden ravintoloiden joukossa, joissa on ehdottomasti vierailtava, kunnes…

Kunnes näin Grouponin diilin ja ostin sen! Sillä sai viiden ruokalajin maistelumenun kahdelle yhteishintaan 79 euroa. Alennusta sellaiset 30 pinnaa. Näkisin, että aivan sopuisa hinta ”pääsymaksuksi” pääkaupunkiseudun parhaimpien pihvien äärelle. Siis näin ainakin raflan nettisivuilla luvattiin.

Ensimmäiseksi huomioni ravintolassa kiinnittyi tummaan ja arvokkuutta hehkuvaan sisustukseen. Nyt ei selkeästi seurailla viimeisimpiä sisustustrendejä, jotka käsittääkseni nojaavat pelkistettyyn vaaleuteen ja yksinkertaisuuteen. Täällä on tummaa puuta, raskaita tuoleja, nahkasohvaa, pääjehun kuvia seinillä… Jollakin tavalla kuitenkin pidin miljööstä. Ehkä siinä on jotain sellaista ison maailman meininkiä, jota ei liiaksi ole Helsingin ravintolaskenessä näkynyt.

Ensimmäinen annos oli salaattia, Stilton-juustoa, pekonia ja sinihomejuustokastiketta. Enpä olisi itse moista keksinyt, mikä ei välttämättä yllätä ketään, mutta kuitenkin. Annos avasi illan todella komeasti! Makuelementit natsasivat loistavasti toisiinsa. Seuraavaksi pöytäämme tuotiin hiillostettua lohta. Sekin on perin oivallinen. Varsinaisen pääruoan kohdalla sitten päästiinkin itse asiaan: nimittäin black angus -ulkofileeseen punaviinikastikkeessa ja sieni-papupaistokseen. Liha oli ensiluokkaista ja täydellisesti tehty. Lisäksi sienet olivat herkullisia. Annos oli huikea taidonnäyte pihvimestarilta! En välttämättä lähtisi huutelemaan, että kyse on kaupungin parhaasta pihvistä, mutta nyt liikutaan kuitenkin kärjessä tai sen välittömässä läheisyydessä. Ehkä tuollaiset väitteet muutenkin sopivat paremmin Ameriikan serkkujen suuhun…

Kun pihviannos oli saatu syödyksi viimeistä kastiketippaa myöten, ryhdyttiin laskettelemaan kohti menun loppupuolta. Väliruoaksi tuotiin mustikka-samppanjasorbettia. Taisin kuitenkin olla vielä sen verran pihvipäissäni, että tästä annoksesta muistikuvani ovat rajalliset. Jälkkäriksi saimme eteemme creme bruleen, joka totisesti oli kokonsa puolesta suoraan rapakon takaa. Annos oli makoisa, mutta yksitotinen – varsinkin, kun annos oli tosiaan niin iso. No, kyllä se hyvällä ruokahalulla syötiin, ei siinä mitään.

Palvelu saatteli miellyttävästi iltaa. Viinisuositukset osuivat nappiin niin lohen kuin erityisesti lihan kanssa. Viinilistan soisi olevan laajempi laseittain saatavien viinien kohdalla. Lista oli myös suhteellisen arvokas. Stefun pihvipaikkaan voi huoletta mennä sillä asenteella, että jättää kaiken osaavan tarjoilu- ja keittiöhenkilökunnan huoleksi. Eikö sitä juuri ravintolaillalta haetakin? Että voi vain olla ja nauttia, kun muut tekevät työt. Kunhan vain muistaa maksaa laskun – diilillä tai ilman.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Stefan's Steakhouse
Korkeavuorenkatu 34
00130 Helsinki
http://www.ravintola.fi/ravintola/stefans-steakhouse-helsinki/

Soup & Juice

Hotelli Indigon aukeamisen myötä Bulevardi on saanut pari uutta ruokapaikkaa: ravintola Brödin, joka tarjoaa skandinaavisen keittiön antimia nimeensä viittaamaa leipää unohtamatta sekä rennomman ja nopeamman Soup & Juicen, josta saa aamiaista ja lounasta. Edellinen on testaamatta, mutta jälkimmäisen aamiainen on nyt testattu.

Aamiaiskomboon sisältyy päivän leipä ja päivän mehu tai kahvi. Hinta on kahdeksan euroa. Kallistako? No, kieltämättä kuulostaa siltä, mutta odottakaapa hetkinen. Totuus on toinen. Leipä ei nimittäin ole reissumiehen kuivunut pohjapala liian vähillä täytteillä eikä mehu tule Juissin purkista. Mukavan tiiviiltä listalta valitsin leiväksi Turkeyn eli suomalaisittain kalkkunan, joka oli täytetty savukalkkunalla ja mozzarellalla. Very good indeed! Mehuksi otin Herkun eli omenasta, avokadosta, mansikasta ja sitruunasta koostetun mehun. Oikein maistuvaa! Koska oli aamu, piti saada myös kahvia. Niinpä setin kylkeen lisänä iso kahvi. Suodatinkahvi paljastuikin todella herkulliseksi! Jopa niin herkulliseksi, että täytyi jälkeenpäin kysyä tarjoilijalta sen alkuperästä. Kyseinen laatutuote tulee kuulemma Porvoon Paahtimosta ja sitä saa ostettua omaan kahvikeittimeen Helsingistä ainakin Vanhasta kauppahallista. Täytyypä käydä hamstraamassa! Kokemus oli kaikkinensa oivallinen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Soup & Juice
Bulevardi 26
00120 Helsinki
http://www.soupjuice.fi/

Bank

Entisestä pankkiholvista on saatu tilava ja monipuolinen lounaspaikka lähiseudun kiireisille konttorityöläisille, satunnaisille seminaaripäivän viettäjille ja muille nälkäisille ohikulkijoille. Vaikka paikka sinänsä ei ole erityisen kodikas, on se suosittu: ruuhka-aikana voi olla vaikea löytää vapaata pöytää.

Lounasvaihtoehdoiksi on valittavana neljä vaihtoehtoa ja niistä todennäköisesti jokainen löytää itseään miellyttävän vaihtoehdon. Varma valinta on aina ollut runsas salaattipöytä ja keitto. Tälläkin kertaa päädyin siihen, vaikka muitakin herkkuja oli tarjolla, kuten esimerkiksi itse koottavia tortilloja täytteineen. Salaattipöydästä löytyy moneen makuun sopivia tuotteita, joten siihen on vaikea kenenkään pettyä. Tällä kertaa kuitenkin katkarapukeitto itse säännösteltävän vuohenjuuston kanssa vei ruokataistelun voiton lusikan mitalla. Rapuja oli runsaasti ja juustoa pystyi tosiaan ottamaan ronskimminkin. Kaukana ovat onneksi ne opiskeluajat, jolloin opiskelijaruokalan linjastossa keiton kohdalla joutui etsimällä etsimään sattumia… No, ei palata siihen.

Bankissa on tullut käytyä vuosien varrella useasti, enkä oikeastaan koskaan ole pettynyt. Miinuksia en ole löytänyt, kun kerran kahvi ja pieni jälkkärikin kuuluvat kohtuulliseen lounashintaan. Itsepalveluperiaatteen vuoksi Bankissa voi rykäistä lounaansa pikaisestikin, tietysti riippuen jonoista. Tätä piirrettä arvostanevat suurin osa kävijöistä. Koska ruoka on mainiota, miljöö mukavan erilainen ja hintatasokin hyvällä tasolla, voi ravintolaa helposti suositella.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Bank
Unioninkatu 20
00130 Helsinki
http://www.ravintolabank.fi/

Soup

Töölön hidden gem. Kahden britin pitämää soppapaikkaa ei välttämättä kovin moni vielä tunne, mutta syytä olisi. Tarjolla on joka päivä useampaa erilaista keittoa ja paikan päällä tehtyä leipää. Huomioitavaa on tosin se fakta, että lihaa ei näistä antimista löydy. Tämä ei toisaalta haittaa yhtään, koska lopputulos on joka tapauksessa huikea ilman lihallisiakin iloja.

Kokeilin heinäkuussa kahta keittoa, joista voiton vei ehdottomasti erittäin maukas kylmänä tarjoiltu tomaatti-paprikagazpacho. Aivan kuin kesäkuun reissulla keiton syntysijoilla Granadassa! Sekaan sai laittaa vielä mm. krutonkeja, auringonkukansiemeniä ja halutessaan jopa popcorneja(!). Keiton kylkeen vielä tuoreen lämpimäistä leipää. Lopputulos oli kevyen täyttävä (oksymoroni, tiedän) ja herkullinen.

Hinta-laatusuhde pelaa huikean korkealla tasolla, mutta suosittelen ehdottomasti panostamaan keittolautasen lisätäyttöön eurolla. Tällöin saa maistaa kahta keittoa seitsemällä eurolla. Paikka itsessään on pieni ja karuhko, mutta keittoja saa mukaankin. Palvelu sujui luonnollisesti ”toisella kotimaisella”.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Soup
Runeberginkatu 54
00260 Helsinki
http://www.soup.fi/

Haikaranpesä

Haukilahden vesitornissa sijaitsevaan ravintola Haikaranpesään on pitänyt mennä siitä lähtien, kun espoolaistuin vuoden 2011 lopussa. Loskassa tehdystä lupauksesta huolimatta kesti vajaat neljä vuotta ennen kuin pääsin yläilmoihin nauttimaan sekä maisemista että ruoista. Kerran kyllä kävin lenkillä ihmettelemässä vesitornin avaruudellista mahtavuutta sen juurella, mutta sitä ei kai lasketa.

Haikaranpesän kärkituote taitaa olla merellinen lounasbuffet. Se on tarjolla viikon jokaisena päivänä. Tämä tarkoittaa, että myös viikonloppuina voi mennä nautiskelemaan siitä eli työpaikan sijaintia ei voi käyttää tekosyynä.

Kun hissillä on päästy 76 metrin korkeuteen eli leikkisästi ”kakkoskerrokseen” ja varattuun pöytään on ohjattu, niin nähdäkseni luontevinta on aloittaa huurrepöydän kalaherkuista. Tarjolla on monenlaista ja -näköistä kalaa. Tässä niitä lienee turha edes muistella tai luetella. Kun koottu kalalautanen on nautittu, voi siirtyä lihallisten alkupalojen luo. Ne kalpenevat vain hitusen kalanaapureilleen. Sekä kalojen että lihojen kylkeen voi ottaa salaatteja, juureksia ja muita vastaavia lisukkeita – ei kuitenkaan lautasmallin mukaisesti, ettei mene arvokkaat kalat ja lihat hukkaan!

Kuten aina runsaiden alkupalapöytien hallitsemissa ravintoloissa, on pääruoan rooli jäädä alkupalojen varjoon. Niin kävi nytkin. Käytännössä perinteen ja hyvien tapojen vuoksi maistoin myös pääruokia. Niistäkin löytyi tarjontaa niin kalan kuin lihan ystäville, eivätkä ne missään määrin olleet huonoja – ehkä vain hieman tylsiä verrattuna alkupaloihin.

Pääruoan väliin jättäminen voi olla myös taktinen veto. Nimittäin: on suuri synti jättää upean näköinen jälkiruokapöytä väliin tai vajavaiselle huomiolle. Tarjolla on juustoja, jäätelöä ja erityisesti laaja valikoima kakkuja. Kokosin lounaani neljännen ja samalla viimeisen lautasen leipäjuustosta ja lakkahillosta sekä parista kakusta. Kahvia kuppiin. Annos oli hieno päätös herkulliselle lounaalle.

Valitettavasti kuvat jäivät tällä kertaa kokonaan väliin, koska kyse oli ns. bisneslounaasta. Paikka tuntuikin olevan täynnä bisnesväkeä. Taisinpa kuulla jonkun irvileuan sanovan ulkomaiselle asiakkaalleen, että he eivät ikinä ehdi heti vastaamaan sähköposteihin, koska käyvät joka päivä Haikaranpesässä syömässä!

Maisemat olivat luonnollisesti upeat aurinkoisena syyskuun päivänä. Tarjoilu sujui huomaamattoman miellyttävästi. Buffetin 48 euron hintaa voi itsessään pitää melko kovana, mutta toisaalta näkisin, että maisemien, kokemuksen sekä alkupalojen ja jälkiruokien runsauden ja laadun vuoksi sijoitetun pääoman tuotto jää positiiviseksi.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Haikaranpesä
Haukilahden vesitorni
Hauenkallio 3
02170 Espoo
http://www.ravintolahaikaranpesa.fi/

Chalupa, Hernesaaren Ranta

Hernesaaren Ranta – tuo kaikkien janoisten sankareiden luvattu kohtaamispaikka Sedun armosta. Näinä kesän viimeisinä lämpöisinä päivinä on hyvä muistella elokuista käyntiämme tässä tämän kesän eniten palstatilaa saaneessa uutuuskonseptissa. Täytyy sanoa, että boogie paikassa oli itse asiassa kohdillaan, aivan kuin SK-ravintoloiden kulta-aikoina viime vuosikymmenellä (vai olinko itse vain nuori ja menevä silloin?). Terassia, lepotuoleja, hiekkaa, (muovi)palmuja, juomia ja konttiruokaa on tarjolla isommallekin väkijoukolle, ja porukka tosiaan on löytänyt reittinsä entiselle jättömaalle.

Chalupa on yksi paikan konttiravintoloista ja siitä on tarkoitus rakentaa ketju, joten oli mielenkiintoista maistaa juuri kyseisen paikan tuotoksia. Jono sinne oli myös kenties kaikista pisin. Mene sinne, missä pisin jono, koska se on laadun tae, eikö? Puolen tunnin jonottamisen jälkeen saimme tiskiltä eteemme naudanliha- ja possuquesadillat. Näin pitkällä jonottamisella tuotoksen on parempi olla hyvää! Ja olivathan ne: laadukasta lihaa, sulanutta juustoa, mustapapuja, salaatti vierellä, soosit päällä. Annoksen koko yllätti positiivisesti, vaikka olin aluksi hieman skeptinen. Parin euron nachopussi vielä mukaan, niin nälkä lähti varmasti. Toivon Hernarista pysyvää kesänviettopaikkaa. Köyhän miehen Rivieralle on Stadissa varmasti tilausta!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Sushi Wagocoro

Helsingin paras sushipaikka? Tämän väitteen todenperäisyyden tarkistamiseksi kävimme testaamassa ravintolan arkisena kesäpäivänä lounasaikaan. Ensisilmäys ei vakuuta – siis jos etsii trendikkäitä puitteita ja haluaa tilaa ympärilleen. Ei, sellaista ei Sushi Wagocoro tarjoa. Sen sijaan ravintolassa panostetaan ruoan laatuun, mikä lienee tässä bisneksessä kuitenkin se ”main thing”. Pienten tilojen vuoksi moni ottaakin boksin mukaansa.

Lounaalla saa vajaalla kympillä kymmenen makin ja nigirin setin. Aika normi. Otimme sellaisen, mutta myös kovasti kehutun Omakasen eli ns. keittiömestarin taidonnäytteen. Molemmat annokset olivat laadukkaita, mutta kyllä Omakase on sushiskenessä kuin Ferrari 458 ja muut tavanomaisia perheautoja. Siis noin niin kuin kuvainnollisesti. Pöytään tuotiin siika-, kampasimpukka- ja erilaisia lohinigireitä sekä jokerina erikoisia, mutta oikein toimivia jokirapumakeja. Kokonaisuus oli hulvattoman onnistunut. Ai, mitä? Joku huutaa takarivistä, että kuulostaapa tylsältä ja että siitä ja siitä paikasta saa pekoni-banaani-macadamiapähkinänigireitä. Onhan niitä toki itsekin tullut maistettua, mutta sen keskustelun voi käsittääkseni lopettaa nopeasti ja todeta vain, että tämä ravintola onkin ns. aito paikka.

Puutteet puitteissa korvaa ruoan laatu ja japanilaiseen tyyliin toimiva asiakkaita kunnioittava ystävällinen palvelu. Niin, oliko paikka paras? Sen voin varmasti sanoa, että Sushi Wagocoro taistelee siitä paikasta. Käy itse kokeilemassa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Sushi Wagocoro
Runeberginkatu 63
00260 Helsinki
https://www.facebook.com/sushiwagocoro

Fornitaly

Jollakseen asti vain pizzojen takia. Mitä ihmettä, kuka niin tekee? Me tietysti. Sanotaan, että kolmen Michelin-tähden vuoksi kannattaa tehdä jo oma matkansa. Vaikka tarkastajat eivät (vielä?) ole tietään Jollaksen perukoille löytäneet, luotimme vahvasti kirjoitettuihin arvosteluihin ja korviin kantautuneisiin huhupuheisiin ja noudatimme tätä mallia.

Olimme heinäkuisena perjantaina paikan päällä sen verran aikaisin työpäivän jälkeen, että vältimme ilmeisesti pahimman jonotuksen. No, oli jonoa sen verran, että takana oleva nainen onnistui pudottamaan hyllyltä pari oliiviöljypulloa lattialle. Siinä pääsi heti testiin paikan palvelukulttuuri. Hyväksihän sen pystyi vierestä todistamaan: ennemminkin pullot tiputtaneelta naiselta pyydettiin anteeksi, kun tällaista sattui. Nopeasti oli sirpaleet ja öljyt putsattu lattialta ja normaali meininki taas jatkui. Eikä muuten mitään ylimääräistä maksua otettu vastaan, vaikka nainen sitä tarjosikin. Täytyy sanoa, että aikamoinen huiske ja vilinä muutenkin pienessä ravintolassa kävi: joku tilaa, toinen odottaa pizzojaan, kolmas on niitä noutamassa, neljäs kyselee focacciasta ja koko ajan henkilöstö tekee hiki hatussa pizzoja yhden hoitaessa koko asiakaspalvelun. Eikä tosiaan ystävällisyydestä tingitty missään vaiheessa. Heipat huikataan keittiöstäkin!

Niin ne pizzat. Tilasimme Fantastican ja Parmigianan, jotka olivat valmiita luvatussa 10 minuutissa. Ne olivat yksinkertaisesti erinomaisia. En uskalla väittää niiden olevan Helsingin pizzaskenen kärjessä ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta aivan varmasti ne ovat top kolmosessa. Laadukkaita ja aitoja raaka-aineita, riittävän yksinkertaisia makuyhdistelmiä ja pizzan pyörittämisen iloa löytyi pahvilaatikosta sitä avatessamme.

Kuten joku lukijoista ehkä tietääkin, ei ravintolalla ole tarjota sisätiloja pizzojen nauttimiseen. Olimme etukäteen lukeneet netistä lähikallioista, joissa voi chillailla pizzaansa syöden. Mielikuvissamme eteemme avautuivatkin jylhät meren tyrskyihin antavat kalliot. Todellisuus oli tässä tapauksessa jotain ihan muuta: pieniä kallion nypyköitä, joihin kuitenkin pystyi vilttinsä asettamaan. Merestä ei tietoakaan. Ei se mitään – siinä auringon alla, omien juomien kanssa oli hyvinkin nautinnollista elää kesää ja vain olla.

Laadukkaan ruoan, ja erityisesti huikeiden pizzojen perässä, voi aivan hyvin tehdä vaikka sen oman reissunsa! Fornitaly on Facebook-sivujensa mukaan auki ainakin vielä tämän viikonlopun, joten nopeat ehtivät vielä – hitaat sitten ensi kesänä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Fornitaly
Jollaksentie 54 B
00850 Helsinki

https://www.facebook.com/fornitaly

Cafe Bastvik

Emme ehkä olisi koskaan kuulleet Cafe Bastvikistä, ellei ystävämme olisi siitä maininnut. Hän on käynyt joitain kertoja pianonsoittokeikalla ko. paikassa. Tarina ei kerro, onko kyse ollut juuri brunssiväen ilostuttamisesta vai jostakin muusta, mutta mikäpäs siinä olisi ollut: elävän musiikin kuuntelu brunssin lomassa viihtyisässä maalaistalossa olisi ollut upeaa!

Cafe Bastvik ei ole tyypillinen ravintola. Ensinnäkin se sijaitsee Saunalahdessa meren rannalla viehättävässä maalaismiljöössä ja pihapiiristä löytyy jopa lampaitakin. Toisaalta lähikerrostalotkaan eivät ole kaukana. Toisekseen, kuten jo sanoin, on itse talo tällaiselle urbaanille tallustelijalle aikamoinen mummola ja siinä mielessä myös aikamatka menneeseen. Kolmanneksi – kuten ravintola itse asian ilmaisee – on se auki ”harvoin, mutta säännöllisesti”. Tämä tarkoittaa, että Cafe Bastvik on auki jokaisen kuukauden ensimmäisen kokonaisen viikonlopun. Porukkaa oli talon täydeltä, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa joitakin kymmeniä ihmisiä.

Mitään etukäteen silmäiltävää ruokalistaa ei netissä ole tarjolla. No, tällainen turhanpäiväinen
nettihömpötys ei kenties kuulukaan tämän ravintolan pirtaan. Täytyy vain luottaa siihen, että 25 euron brunssihinnalla saa vastinetta rahoilleen. Käyttäisin tosiaan tarjoiluista nimitystä brunssi aamiaisen sijaan, vaikka ravintola itse puhuu jälkimmäisestä, koska tarjolla on aamiaisvärkkien ohella runsaasti myös brunssimaisempia ruokia.

Mitä sitten on tarjolla? Muutamaa laadukasta kotitekoista leipää, paria salaattia, paahtopaistia,
juustopinaattimunakasta, lohta, juustoja, hedelmiä, jogurttia lukuisine lisukkeineen ja puuroa. Jäiköhän joku mainitsematta? Parasta oli ehdottomasti juustopinaattimunakas, joka loppui tarjoilupöytään saavuttuaan alta aikayksilön. Sitä kuului kehuttavan naapuripöytiä myöten. Lisäksi kotitekoiset leivät, paahtopaisti ja punainen pesto loivat herkullisen kokonaisuuden. Kun olin toteuttanut voittavaa kahden lautasen taktiikkaa (tiedättehän: ensimmäiseen vähän jokaista sorttia, jälkimmäiseen vain parasta), pystyin hyvillä mielin siirtymään jälkiruokapöydän antimien ja kahvin kimppuun. Jälkiruokapöytä tarjosi puolukkapiirakkaa, suklaakakkua ja jonkinlaista hedelmä-pähkinäkakkua. Päälle sai vielä valuttaa vaniljakastiketta ja mansikkamelbaa sekä viereen asetella keon kermavaahtoa. Oli oikein herkullista.

Hyvän ruoan kera kelpasi fiilistellä rauhallista sunnuntain alkuiltapäivää ja vanhan talon tuomaa
maalaiskartanoromantiikkaa. Jos jotain negatiivista haluaa etsiä, niin täytyy sanoa, että tietty ahtaus
tarjoilupöytien ympärillä oli ehkä sellainen. Kun tilaa on vähän, sitä ei tosiaan ole paljoa. No, tasapainolla ja hymyllä selvittiin! Toinen asia, oli se sitten positiivinen (tuoreus) tai negatiivinen (odottelu), koski tarjolla olevien ruokien loppumista. Silloin huomasi, että paikka ei ole ketjuohjattu eikä jokaista palvelukokonaisuuden osasta ole viilattu tehokkaimpaan muotoonsa. Kun ruoka loppui, sitä ei välttämättä tullut heti lisää, tai sitä ei tullut laisinkaan lisää. Näin kävi esim. paahtopaistille, joka myöhemmin korvattiin parmankinkulla. Kun kahvia pienen odottelun jälkeen tuotiin lisää, ryntäsi – sivistyneesti tietysti – sen kimppuun noin kymmenen hengen lauma ja äkkiä pannu oli taas tyhjä.

Cafe Bastvik ei huutele oman olemassaolonsa perään eikä tee itsestään numeroa. Ruoan ja miljöön
puolesta se ehdottomasti voisi näin tehdä. Toisaalta väkeä riittää ilman mainostamistakin. Käykäähän itse kokeilemassa, ravintola on erillisen matkansa arvoinen. Seuraavan kerran ovet ovat auki 3. - 4.10.2015.



Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu




Cafe Bastvik
Vanha Saunalahdentie 20
02330 Espoo
http://www.bastvik.fi/ 

EDIT 25.8.2017:  Tuoreemman arvostelun Cafe Bastvikistä löydät täältä.