Kuten niin monelle muullekin ravintolaentusiastille, myös minulle Baskeri & Basso, kavereiden kesken rennosti BasBas, on ollut tavoiteltu, mutta pitkälti saavuttamaton, jopa myyttinen kohde. Kuten niin monelle muullekin BasBasin tavoittelijalle, myös minulle Baskeri & Bassoa aiemmin tuli tutuksi sen pikkusisar,
BasBas & Staff Wine Bar. Ja kuten niin monelle muullekin haikailijalle, myös minulle aukesivat lopulta ovet myös alkuperäiseen Baskeri & Bassoon – tosin niinkin juhlavaan aikaan kuin keskiviikkoisena iltapäivänä klo 16.30.
Baskeri & Basso Bistro aukesi loppuvuodesta 2015 ja on ehtinyt vajaan hallituskauden aikana saavuttaa pysyvän klassikon aseman Helsingin ravintolamaailmassa. BasBasin taustalla ovat alan tunnetut tekijänimet Nicolas Thieulon ja Kalle Kiukainen.
Ravintolan suositusmenu käsittää neljä ruokalajia ja maksaa 45 €. Ruokalista, joka löytyy seinältä, mutta myös kätevämmin liikuteltavista tauluista, käsittää alkupalat, väliruoat ja pääruoat. Suositusmenuun on valittavissa kaksi alkupalaa, yksi väliruoka ja yksi pääruoka. Toki listalta voi halutessaan poimia annoksia, miten tahtoo. Ruokien koot ovat jotakin alkuruokien ja pääruokien välistä. Sellaisia, että niitä tekee mieli maistella useampia ja miksei myös jakaa pöytäkumppanin kanssa.
Alkuruokien puolelta valitsin burrataa, basilikaa ja minttua sekä härkätartarin. Puolisoni puolestaan valitsi lehtikaalisalaatin sekä tatticarpaccion. Sitä ennen pöytään tuotiin erinomaista leipää ja voita suolakiteillä. Burrata-juusto, joka siis valmistetaan mozzarellasta ja kermasta, raikkaiden yrttien kanssa, oli oivallinen avaus. Härkätartar puolestaan oli tymäkämpi annos, mutta sekin varsin esimerkillinen. Annos ei ollut turhan kikkaileva, vaan keskittyi ensiluokkaisiin raaka-aineisiin. Härkä oli hyvässä balanssissa sipulin, ruohosipulin ja majoneesin kanssa. Listalla vielä hieman valjulta kuulostanut puolisoni lehtikaalisalaatti paljastui kenties illan tyylikkäimmän näköiseksi annokseksi. Täytyy kuitenkin myös todeta, että annoksen maut eivät jääneet yhtään korean ulkomuodon varjoon. Tatticarpaccio mm. parmesaanin kera oli herkkä, mutta maistuva kokonaisuus.
Väliannosten suhteen olimme harvinaisen yksimielisiä, molemmille Cacio e pepe -pastat. Tuon roomalaisen klassikkopastan sisältö on varsin yksinkertainen: spaghettia, pecorino-juustoa, mustapippuria, suolaa ja voita. Simppeliltä kuulostava annos ei ole sen monimutkaisemman näköinen luonnossakaan. On kuitenkin niin, että kun raaka-aineet ovat laadukkaita ja kun niitä vielä osataan käyttää, lopputuloksesta tulee väkisinkin erinomainen. Niin myös BasBasin Cacio e pepe -annoksen kohdalla. Ei se sentään noussut klassikkopasta-annosten harvalukuiseen joukkoon, mutta puolusti paikkaansa kärjen tuntumassa.
Pääruoaksi minun oli pakko ottaa herkullisilta kuulostavat confatut viiriäisenkoivet, kun taas puolisoni päätyi varmaan valintaan eli black angus flank steakiin. Ankanrasvassa kypsytetyt viiriäisenkoivet olivat hyviä, mutta odotin niiltä enemmän. Niitä oli myös kohtuullisen hankala syödä. Lopputuloksena käytin kahta taktiikkaa: klassista aterimien käyttöä sekä primitiivisempää sormilla syöntiä. Kyljessä ollut kaalisalaatti oli erinomaista. Puolisoni naudan kuve oli herkullisen näköistä ja myös mauiltaan kuulemma hurmaava annos.
Jälkiruoat eivät tosiaan kuuluneet ”valmiiseen” menuun, mutta mikäs se sellainen illallinen on, joka ei pääty jälkiruokaan. Näinpä otimme molemmat vielä mustaherukkaparfaitit kinuskilla (8 €). Annos viimeisteli tyylikkäästi onnistuneen illallisen, mutta raikkaudestaan huolimatta se ei noussut keskitasoa ylemmäksi.
Baskeri & Basson tila on jännä ja kiehtova. Yhtäältä se on karun industrialistinen paljaine betoniseinineen, toisaalta lämpimän kodikas puupöytine ja mattoineen. Ehkä kodikkuutta ja lämpöä tuovat myös iloinen ja aidon rento palvelu. Miljöön kiintopisteestä kamppailevat suuri avokeittiö siellä häärivine kokkeineen sekä lähes yhden seinän kokoinen viinikaappi, tai oikeammin -huone. Viineistä puheen ollen: pyysin lasillista ”jotakin mielenkiintoista punaista”, jolloin sain maistettavakseni ranskalaista punaviiniä. Lasillinen sitä (9,50 €) oli velmun erilainen, mutta suunmyötäinen kokemus. Harmikseni en enää muista tuottajaa tai rypäleitä.
Baskeri & Basson tavoittamattomuuden yksi syy on se, että se on rajoitetusti auki. Epäortodoksisesti se ei ole auki esimerkiksi lauantaisin. Minun oli pakko kysyä tarjoilijalta tähän syytä. Hän sanoi, ettei ravintolan tarvitse olla silloin auki. Heille riittää, että he ovat auki ja tupaten täynnä neljä päivää viikossa. Loput kolme päivää henkilöstö lataa akkuja, jotta voivat palvella asiakkaitaan jälleen hymyssä suin. Ja koska tilanne on tämä, miksi he eivät latailisi akkujaan juuri lauantaina. Mikäs siinä!
Olen iloinen, että pääsin vihdoin BasBasiin syömään. Odotukset olivat ehtineet kuitenkin nousta sellaisiin korkeuksiin, ettei edes Felix Baumgartner olisi sieltä tohtinut hypätä. Kenties suuret odotukseni olivat epäreiluja ravintolaa kohtaan, mutta minkäs teet, kun olet lukenut paikasta pelkästään ylistäviä arvioita. Oli miten oli, illallinen Baskeri & Bassossa oli upea kokemus. Aivan täysiä pisteitä en kuitenkaan ole valmis antamaan.
 |
| Ruoka |
 |
| Kokemus |
|
| Hinta-laatu |
Baskeri & Basso Bistro
Tehtaankatu 27-29
00150 Helsinki
