torstai 30. toukokuuta 2019

Way Bakery and Wine Bar

Kallion Karhupuisto, hapanjuurileipä ja alkuviini. Niistä aineksista on tehty viime syksynä auennut Way Bakery and Wine Bar, jossa olen käynyt kahdesti: aamiaisella ja lounaalla.



Aamiainen on rakennettu luonnollisesti leivän ympärille. Valittavana on joko hapanjuurileipää tai fermentoitua perunaleipää. Leivän lisäksi voi kuitenkin tehdä kuten minä ja ottaa sen kaveriksi comté-juustoa, maalaiskinkkua ja kananmunan (9 €). Kuten arvata saattaa perunaleipä oli herkullista. Yhdessä kirnuvoin, juuston ja kinkun kanssa kokonaisuus muodostui simppeliksi, mutta laadukkaaksi. Ehkä omassa aamiaispöydässä kovasti suosimani vihannekset olisivatkin vain pilanneet ehyen kokonaisuuden? Kruunasin aamiaiseni suodatinkahvilla (3 € + santsi 0,5 €) ja hunajaglaseeratulla pullalla (3 €), joka oli syntisen hurmaava.



Aamiaiskäynnistä oli kulunut jo hyvä tovi, kun pääsin Wayhin lounastamaan. Tarjolla oli naudanrintamuhennosta, puikulaperunoista tehtyä muusia, hillosipuleita, suolakurkkua sekä vihersalaattia (11 €). Annos oli tasapainoisen maistuva, mutta ei erityisen säväyttävä. Päätin tarttua lounasviinitarjoukseen (5 €, 8 cl), joka paljastuikin raikkaaksi partneriksi liha-annokselle. Wayn kuuluisaa hapanjuurileipää saa muuten lounaan yhteydessä syödä niin paljon kuin jaksaa!



Way Bakery and Wine Barin sisätilat ovat maltillisesti mitoitettu. Interiööristä jää mieleen värikäs ruutulattia sekä pikkupöytien tyylikäs marmoripinta. Palvelu oli molemmilla kerroilla innostunutta ja välittävää.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu





Way Bakery and Wine Bar
Agricolankatu 9
00530 Helsinki

perjantai 24. toukokuuta 2019

Skøgul

Jätkäsaari ei ole tullut tunnetuksi ravintoloistaan, vaan enemmänkin monenkirjavista Tallinnan risteilijöistä ja tietysti kuvanveistäjä Tommi Toijan 8,5 metrisestä pissaavasta Bad Bad Boy -betoniveistoksesta. Ravintolatarjontaan on kuitenkin saatu parannusta viime aikoina, kun kaupunginosa on pikkuhiljaa kehittymässä täyteen mittaansa. Todistin sitä itsekin käydessäni lounaalla toissa kesänä auenneessa ravintola Skøgulissa, jonka ruokatuote nojaa Skandikeittiöön, kun taas nimi ponnistaa saman seudun jumalmytologiasta. 



Lounaalla tarjolla oli päivän kalaa tai metsäsienirisottoa (molemmat 10,50 €) tai klassinen porvarinvalinta päivän pihvi (15 €). Salaattibuffet leipineen ja kahvi kuuluvat hintaan. Tällä kertaa – edessä olevan laivamatkan loungetilan ”herkut” mielessäni – jätin kuin jätinkin pihvin ottamatta ja valitsin metsäsienirisoton paahdetulla aurajuustolla. Lomapäivän kunniaksi nostin lounaskokemukseni arjen yläpuolelle ottamalla lasillisen roseeviiniä (7 €, 12 cl). Risotossa ei ollut sijaa moitteille. Maku oli herkullinen ja koostumus oikeaoppisen kostea, mutta ei liian. Sieniäkin löytyi mukavasti. Paahdettu aurajuusto oli täydellisen uusi tuttavuus meikäläiselle, mutta annoksessa se antoi hyvää kontrastia makuihin ja suutuntumaan. Rucolat kaunistivat annosta, mutta ne olisi ehkä muutoin voinut jättää kokonaan pois. Asemoisin Skøgulin salaattibuffetin hieman keskitason yläpuolelle. Pastasalaatti, fetat, kikherneet ja haudutettu punakaali toimivat.



Skøgulin sisustus on modernin kliininen. Viesti on se, että ravintola haluaa jäädä mieleen ruoastaan, ei miljööstään. Palvelu oli ravintolapäällikön toimesta poikkeuksellisen ystävällistä, huomioivaa ja keskustelevaa. Kävipä nimittäin niinkin, että toista viinilasillista hakiessani valitsemani valkoviini oli päässyt ehtymään, mutta sain samaan hintaan (9 €, 12 cl) burgundilaista chardonnayta, joka oli äärimmäisen hekumallista.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Skøgul
Välimerenkatu 14 A
00220 Helsinki

lauantai 18. toukokuuta 2019

Salutorget

Salutorgetin herraskaisessa jugendpankkisalissa on tullut nautittua brunssi jos toinenkin. Tosin ei ihan viimevuosina, sillä jokaviikkoinen brunssitoiminta jostain syystä lopetettiin. Nykyisin tarjolla on normaalin a la carte -illallisen lisäksi lounasta, perinteistä englantilaista afternoon tea -tarjoilua (joka on vielä testaamatta!) sekä erinäisten juhlapäivien spesiaalikattauksia. Olimme tällä kertaa Salutorgetissa juhlistamassa äitienpäivää.



Äitienpäiväbrunssin (55 €) menu oli kenties kaikkien aikojen parhaimman kuuloinen – ja se on paljon sanottu se! Vai mitä sanotte mm. parsa-peruna-savusiikasalaatista, tomaatti-sipuli-Burrata-juustosalaatista, katkarapu skagenista, marinoidusta mustekalasta chorizolla, lämminsavulohesta, lammasmakkarasta, ankkarilletestä, naudan paahtopaistista ja varhaisperunasta? Lisäksi kun pääruoaksi sai valita joko valkoista parsaa uppomunalla ja pinaatilla, lohta ja korvasientä tai Wagyu-härkää tryffelillä ja oliivilla, alkaa ymmärtää varsin kovan preemion äitienpäiväbrunssin hinnassa.








Ja olihan se alkupalakattaus tosi kova. Kahden lautasen voittavalla taktiikalla sai hyvän käsityksen keittiön osaamisesta. Parhaimmistoon nostan raikkaan keväisen parsa-peruna-savusiikasalaatin, aina mainion katkarapu skagenin, ihastuttavan erikoiset marinoidut mustekalat chorizolla, herkullisen ankkarilleten sekä maukkaat kevään ensimmäiset varhaisperunat. Heikoin lenkki oli yllättäen paahtopaisti, joka oli aivan liian mautonta kisatakseen menestyksekkäästi näin kovassa seurassa.


Pääruoat tuotiin pöytään lautasannoksina. En vain voinut olla ottamatta Wagyu-härkää, vaikka ei parsassa tai lohessakaan olisi ollut mitään vikaa. Odotukset olivat alkuruokien jälkeen tapissa ja mielessä välkehti jostain syystä taannoisen Japanin reissun Kobe-härkä. Pääruoka oli hienostuneen laadukas kokonaisuus, jossa onnistuneet lisukkeet (tryffelillä maustetut kurpitsa ja oliivitahna) haastoivat hyvin härkää. Sekin oli hyvää, mutta ihan kuin siitä olisi jotain jäänyt puuttumaan.



Verrattain vaatimattomien välijuustojen jälkeen oli aika käydä jälkiruokapöydän kimppuun. Tarjolla oli äitienpäiväkakkua, porkkanakakkua, suklaaganachea praliinikreemillä sekä vanilja pot de crémeä. Maistoin niitä kaikkia, tietysti. Yllätyksekseni tykkäsin kovasti kaikista. Näin ei käy brunssin jälkiruokapöydässä kovinkaan usein. Äitienpäiväkakku oli herkullisen täyteläistä, porkkanakakku lajinsa valioyksilö sekä pot de créme marjoineen raikas päätös. Kahvia sai tuttuun tapaan lisämaksusta (4,60 €). 




Tarjoilu Salutorgetissa oli keskustelevan ystävällistä ja nauravaista. Väkevältä juomien lisämyynniltä ei kuitenkaan vältytty. Miljöö historiallisessa salissa on vertaansa vailla, vaikkei kenties aivan parhaalla mahdollisella tavalla sovellu ravintolatoimintaan. "Samppanjalounge" sisäänkäynnin yhteydessä oli muuten todella tyylikäs!





Salutorgetin äitienpäiväbrunssi pyysi hinnallaan paljon, mutta latasi saamapuolelle vähintään yhtä paljon. Täyden vatsan lisäksi vierailusta jäi oikein hyvä fiilis.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Salutorget
Pohjoisesplanadi 15
00170 Helsinki

maanantai 13. toukokuuta 2019

Peking

Tuntuu, että kiinalainen keittiö on hieman jäänyt kaikenkarvaisten muiden keittiöiden alle viime aikoina. Toisaalta sen asema on turvattu, eikä kyse ole enää ohimenevästä muoti-ilmiöstä, jonka helposti unohtaa kuin vuodentakaisen palkankorotuksen. Ravintola Peking on ensimmäisen aallon kiinalaisia ravintoloita Suomessa – onhan se avannut ovensa jo vuonna 1983.



Olen käynyt Pekingissä lounaalla pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla jaoin ystävieni kanssa naudanliha- ja kana-annokset (9,80 €), jälkimmäisellä kerralla panoksia nostettiin ja valintana oli ”liikelounas” eli täyskäsi: alkukeitto tai kevätkääryle, pääruoka normilistalta sekä jälkiruoaksi kiinalaisen keittiön ihastuttava klassikko eli friteerattu banaani jäätelön kera ja toki kahvi (13 €). Normilounaan hintaan ei siis kuulu muuta kuin pääruoka.



Alkuun ottamani kevätkääryle oli rasvainen eikä erityisen kaksinen avaus. Pääruoaksi sai valita joko yhden kokonaisen annoksen tai kaksi puolikasta annosta. Käytin luonnollisesti hyväkseni jälkimmäistä mahdollisuutta ottaen testiin sekä naudanlihaa että possua. Naudanliha vei jälleen pidemmän korren, kuten ensimmäiselläkin käynnilläni, vaikka en bambuista ruoassani välitäkään tuon taivaallista. Possu sekä ensimmäisellä käyntikerralla maistamani kana olivat naudanlihaa valjumpia esityksiä, mutta kastikkeet kaikissa annoksissa sinänsä toimivat. Ravintola ei tarjoile annosten kanssa muuta kuin riisiä, joten esim. nuudelin perään haikailevat joutuvat haikailemaan niitä jatkossakin. Nuudelit taitavatkin kuulua enemmän pohjoiskiinalaiseen keittiöön, eikä eteläisen kantonin, jonka makumaailmasta ravintola Peking ponnistaa. Friteerattu banaani jäätelön ja kinuskikastikkeen kera oli luonnollisesti suunmukainen päätös.


Interiöörissään Peking ei tyydy vähäeleisyyteen, harmonisuuteen tai esimerkiksi vain klassiseen kättä heiluttavaan kissakoristeeseen. Tässä vanhan koulukunnan ravintolassa on ns. puitteet kunnossa. Seiniltä löytyy ties mitä kultaista lohikäärmeornamenttia ja kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Sisustus on raskas, mutta positiivisella tavalla överi. Me like.



Peking ei millään tavoin kilpaile kaupungin ykköskiinalaisten kanssa, mutta jatkaa omalla luotettavalla linjallaan varmasti jatkossakin. Tällä menolla mikään ei uhkaa seuraaviakaan 36 vuotta. Porukkaakin käy mukavasti ainakin parin testikäynnin perusteella.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu





Peking
Aleksis Kiven katu 16
00500 Helsinki

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Kyrö Distillery Company

Napue Gin on tämän vuosikymmenen vastine aiempien sukupolvien kossulle. Maailmanmaineeseen kohonneen suomalaisginin takana on isokyröläinen viski- ja ginitislaamo Kyrö Distillery Company (KDC), jonka tarina alkaa saunanlauteilta. Siellähän ne parhaat ideat on aina kehitelty asiaankuuluvien saunajuomien ryydittäessä iltaa, mutta harva niitä on enää seuraavana aamuna muistanut, saati toimeenpannut. KDC:n tapauksessa kävi kuitenkin toisin: idea ruisviskistä toteutettiin, mutta auta armias, kun viskinteko onkin hidasta! Näin ollen täytyi kehitellä ”väliaikaistuote” Napue Gin, josta yritys parhaiten tunnetaan ja joka on niittänyt mainetta maailman turuilla ja toreilla.





Olen itsekin kova Napue-fani. Uskallan väittää, että tuo ruispohjainen gini, joka on saanut makunsa paikallisista kasveista ja marjoista, kuten mesiangervosta, tyrnistä, karpalosta sekä koivulehdistä, on paras väkevä alkoholi, jota maa päällänsä kantaa ja Napue GT drinkkien kuningas par excellence.

Olin veljieni ja isäni kanssa suunnitellut saunanlauteilla jo pidemmän aikaa kunnon Pohojanmaan turneeta, johon sisältyisi vierailu Kyrön tislaamolla. Asiaa edisti myös se, että serkkuni työskentelee kyseisessä paikassa. Lopputuloksena saimme kasaan epävirallisen sukukokouksen tislaamolla noin 30 sukulaisen voimin. Pohjanmaalla kaikki on suurta, ja pienistä ideoista tulee suuria.



Kyrö Distillery Companyn vierailupäivään kuului ruokailu, tislaamokierros sekä luonnollisesti tasting. Tislaajat eivät sentään ruokia keittiössä väkerrä, vaan apuun on pyydetty alan huippuosaamista Seinäjoelta. Siellä operoi paikallinen (ja minulle entuudestaan tuntematon [pahoittelut siitä!]) ravintola Juurella, joka toimittaa ruoat Kyrön Matkailun Edistämiskeskukseen, joksi tislaamon vierailukeskusta kutsutaan. Saimme nauttia Martta-menukokonaisuuden, joka piti sisällään alkuruoaksi vihersalaattia talon sinappisella salaattikastikkeella, kylmäsavuhaukea savusärkimajoneesilla, Koskue-omenalla ja tillillä sekä savupossua, karamellisoitua sipulia ja maa-artisokkaa. Pääruoaksi tarjoiltiin härkää tummalla Kyrön viskikastikkeella ja rosmariinikermalla sekä glaseerattuja kasviksia ja perunaa. Jälkiruokana oli Dairy Cream pannacottaa vadelmalla sekä karamellikauralla. Kaikki paitsi jälkiruoka tarjoiltiin isoilla vadeilla, joista jokainen sai annostella oman settinsä lautaselle.
 



Alkuruoat olivat ensiluokkainen napakymppi! Savupossu sipulin ja maa-artisokan kanssa suli suuhun. Kylmäsavuhauki savusärkimajoneesilla sekä Koskue-omenalla oli sekin huikaisevan maukas suoritus. Vihersalaatti raikasti sopivasti makumaailmaa. Alkuruoat muodostivat monipuolisen, mutta tasapainoisen sekä äärimmäisen laadukkaan ja herkullisen kokonaisuuden. Pääruokana ollut härkä viskikastikkeessa oli mehevän muhevaa ja mojovaa. Se oli ensiluokkaista, mutta ei yllättänyt samalla tavoin kuin alkuruoat. Jälkiruoka ei sen sijaan päässyt aiempien ruokien tasolle. Tislaamon kermalikööriin tehty pannacotta oli kermaisen herkän makuista, itse asiassa aika mautonta itsessään. Makua annokseen toivatkin vadelmahillo sekä karamellikaura, joka ei ajoittaisessa kovuudessaan päässyt suosikkilistalleni.

Ennen ruokailua nautin Ruusupuro (9 €) nimisen Napue-pohjaisen drinkin, joka koostui pääraaka-aineen lisäksi mansikka-ruusulimonadista. Juoma oli vilvoittava kuin talvisen lumienkelin tekeminen hankeen saunatauolla. Kuin olisi mansikkakiisseliä juonut. Ruokiin paritin saksalaista scheurebe-rypäleestä tehtyä valkoviiniä sekä espanjalaista punaviiniä (molemmat 7 € / 16 cl). Viinit kävivät luontevaa vuoropuhelua ruokien kanssa.



Ruokailun jälkeen kiersimme tislaamon tiluksia ja kellareiden kätköjä. Kierros oli mielenkiintoinen ja avartava. Kovin nollasta on Kyrön jengi potkaissut homman liikkeelle. Kovalla duunilla, ensiluokkaisella brändäyksellä ja toki onnellakin on omaa asiaa viety määrätietoisesti eteenpäin. Kierroksen loppuvaiheessa suuta alkoi kuitenkin napsaamaan siihen malliin, että onneksi tasting häämötti edessä. Terveen nuoren miehen merkki.



Tastingissä tarjolla oli viittä tuotetta: kahta viskiä, kahta giniä ja jälkiruoasta tuttua likööriä. Kypsyttämätön Juuri-viski ei lunastanut paikkaansa sydämessäni. Sen pystyi todistamaan siitä, että kyseinen juoma jäi viimeiseksi lasiin (parhaathan juodaan aina ensimmäisenä!). Täysjyvärukiista tehty ja valkotammitynnyreissä kolme vuotta kypsytetty Kyrö Single Malt Rye Whisky sen sijaan oli luonnollisesti jo hyvinkin suunmukaista! Seuraavat maisteltavat tuotteet olivatkin huomattavasti tutumpia minulle: rakas ystäväni Napue ja tämän tuntemattomampi ”outo velipuoli” Koskue. Tastingissä tuli kuitenkin fiilis, että Koskueen pitää palata ns. paremmalla ajalla. Tastingin viimeisteli Dairy Cream -kermalikööri, joka tehdään kermasta, ruisviskistä ja aidolla vaniljalla sekä lakritsilla maustetusta ruistisleestä. Ei ollut oikein tyyliäni – ei kiinteässä eikä nestemäisessä muodossa.






Kyrö Distilleryn vierailu ruokailuineen, tislaamokierroksineen ja maisteluineen oli kevään kohokohta. KDC:n toiminnassa tinkimätön ammattitaito yhdistyy lupsakkaan meininkiin upealla tavalla. Ota sinäkin suunnaksi Vaasan ja Seinäjoen puoliväli, Kyrönjoen varrella sijaitseva Isokyrö ja siellä majaileva Kyrö Distillery Companyn tislaamo ja vierailukeskus. Et kadu.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Kyrö Distillery Company
Oltermannintie 6
61500 Isokyrö