Faro Channelside Bar & Restaurant

Faro sijaitsee urbaanin idyllisissä maisemissa Ruoholahden kanavan varressa. Harmi vain, että kesä ja kuulaan kaunis syksy tuntuvat enää vain muistoissa ja tilalle ovat tulleet helsinkiläisen nykytalven kulmakivet: pimeys, kylmyys ja märkyys. Ravintolan sisätiloista on silti upea katsella kanavan kevyttä merenkäyntiä. Sisätilat ovat muutenkin tyylikkäät ja tarjoavat hienot puitteet illalliselle ravintolaytimen ulkokehällä. Internet kertoo, että ravintolan sisustuksen on disainannut itse Vertti Kivi.

Tällä kertaa jätimme suosiolla seuralaiseni kanssa väliin alkupalan ja jälkiruoan. Keskityimme puhtaasti bisneksiin, viinilasilliseen ja pääruokaan. Saimme kuitenkin suuhunpantavaa jo ennen pääruokia, koska pöytäämme tuotiin vaaleaa, oikein maukasta leipää ja oliiviöljy-balsamicoa.

Oma valintani pääruokien suhteen oli tällä kertaa helppo: entrecôte-chimichurrileipä (23 €). Sen sijaan seuralaiseni pähki ja pähki leipäni ja Fish’ Chipsin (20 €) välillä ja lopulta turvautui tarjoilijan apuun. Paljastettakoon, että jälkimmäinen vaihtoehto voitti korianterin mitalla. Annoksessani oli yritystä vaikka muille jakaa, mutta kokonaisuudesta jäi kuitenkin jollakin tapaa epämääräinen kuva. Yksittäisissä elementeissä ei sinänsä ollut valittamista, mutta erilaisia makuja oli kenties vain liikaa. Yksinkertaisempi (lue: bistromaisempi) kokonaisuus olisi toiminut paremmin. En tällä kertaa kysellyt sen kummemmin seuralaiseni annoksen perään, mutta hyvin se näytti maistuvan. Viinisuositukseni toimi hyvin annoksen kumppanina.

Puitteet Farossa ovat kunnossa ja epäilemättä keittiöosaaminenkin. Jonkinlaista fokusoitumista jäin kuitenkin ravintolalta kaipaamaan: onko kyse bistrosta vai jostakin vähän hienommasta? Viitteitä löytyi nyt molemmista, mikä ei tukenut lopputulosta parhaalla mahdollisella tavalla.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Faro Channelside Bar & Restaurant
Kellosaarenranta 2
00180 Helsinki
www.faroravintola.fi/

The Cock

Kieli poskella nimetty The Cock on ollut monen ravintolafanin huulilla tämän vuoden. Ravintolan taustalla häärii tunnettuja ravintola-alan ihmisiä. The Cock edustaa sitä ravintolakoulukuntaa, joka tarjoaa sosiaalisen ympäristön koko pitkän ja vaativan päivän tarpeisiin. Näinpä sinne voi mennä niin aamiaiselle, lounaalle kuin myöhäisillan syötävää etsimäänkin. Itse olen testannut muutamaan otteeseen lounaan ja kertaalleen aamiaisen, joten jonkinlaista purutuntumaa arvosteluun löytyy.
 

Aamiainen ei täällä ole mikään buffethenkinen all-you-can-eat-pläjäys, vaan listalta poimitaan omien mielihalujen mukainen annos tai useampia. Itse päädyin ranskalaiseen klassikkoon Croque Monsieuriin (8 €) eli lämpimään kinkku-juustovoileipään. Juomaksi luonnollisesti ainoaa oikeaa kahvia eli suodatinkahvia (3 €). Aikaisena arkiaamuna olin ensimmäinen ja itse asiassa ainoa asiakas koko käyntini ajan. Hämmentävää. Ilmeisesti myös keittiövälineet olivat vielä unten mailla, sillä pian minulle kerrottiin, että annoksessani kestää hieman. Hyvityksenä minulle tuotiin kahvia lisää niin paljon kuin olisin pystynyt juomaan. En tiedä, olisivatko täytöt muutoin kuuluneet hintaan. Luulisi kyllä kuuluvan. Kun leipä lopulta saapui eteeni pahoittelujen kera, oli ensitapaamisemme riemukas. Annos näytti ja myös maistui herkulliselta. Maut olivat balanssissa ja suhteellisen tuhtia leipää tasapainotti oivallisesti raikas ja hyvänmakuinen salaatti. Leivästä lähti helposti nälkä. Tällä hinnalla saa varmasti laajemman ja monipuolisemman aamiaisen muualta, mutta toisaalta välillä on kiva tilata yksi laatuannos listalta kuin mennä jonon perälle jonottamaan yhteen takertuneita karjalanpiirakoita ja mähmäistä munavoita, eikö vain?

Lounaalla Cockissa on tarjolla joko keitto ja salaatti (10 €) tai näiden lisäksi myös pääruoka, joka sisältää kahta eri vaihtoehtoa (12 €). Olen yleensä päätynyt jälkimmäiseen, sillä on kiva maistella eri ruokia. Täytyy tosin sanoa, että ravintolan vahvuus ei välttämättä löydy pääruoista. Ne ovat usein olleet vähän kuivia, mauttomia tai yksinkertaisesti vain outoja. Nämä kaikki adjektiivit tiivistyivät kuivaan ja mauttomaan simpukkapastaan, jossa simpukat tarjoiltiin kuorineen niin, että syömiskokemus oli perin ankea. Ei kenelläkään (eihän?) ole intressiä – varsinkaan lounaalla – alkaa irrottelemaan simpukoista sisusta ja asettelemaan tyhjiä kuoria lautasen reunalle. Cockissa se juttu tuntuukin olevan monipuoliset ja rohkeat kasvis- ja juuressalaatit, joita kannattaa ryydittää laadukkaalla leivällä ja levitteillä.

The Cock on löytänyt ystävänsä, sillä paikka on aina tupaten täynnä lounasaikaan. Useasti on pitänyt kääntyä ovella ympäri, kun on nähnyt ruokajonossa vellovan ihmismeren. Ravintola on kyllä kaikessa tiiviydessäänkin ihan tyylikäs ja sijaitsee ns. hyvillä mestoilla Kasarmitorin kulmassa. Cockin drinkit on arvosteltu kaupungin korkeimpaan kymmenykseen, joten iltatoiminta ja -tarjonta tulee vielä itsekin tutkia. Aamiaisen ja lounaan perusteella näkemykseni on se, että ruoka on kohtuullista, mutta parempaankin olisi varmasti rahkeita. Lisäksi hinnat on viritetty skidisti yli hinta-laatusuhteen kultaisen leikkauksen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

The Cock
Fabianinkatu 17
00170 Helsinki
http://thecock.fi/

Graniittilinna

Turussa Aurajoki jakaa kaupungin kahtia: ”täl puol jokke” ja ”tois puol jokke”. Helsingissä samanlaista rajapyykkiä edustanee Pitkäsilta, joka jakaa kantakaupungin ns. porvari- ja työläiskaupunginosiin. Olin pitkästä aikaa syömässä Pitkänsillan väärällä puolella, kun pidimme (jälleen) yhden kaveriporukan pikkujoulut Helsingin työväentalon eli Paasitornin ravintola Graniittilinnassa. Graniitista louhittu jylhä julkisivu kutsuu sisäänsä sateeseen kyllästyneet ja sen kyllästämät pikkujoulutontut.

Viime kerralla, noin vuosi sitten, otin alkuun klassikkorapukeiton, nyt porsaankylkibruschetan (10,50 €). Valinta osoittautui loistavaksi. Annos oli konstailematon, mutta laadukas. Kantarellit, porsaankylki ja chèvre-juusto löivät yläfemmat onnistuneesti. Jos alkuruokavalinta olikin verrattain helppo tehdä, jouduin funtsimaan pääruokaa tovin tavanomaista pidempään. Lopulta paikan perinnettä kunnioittaen jätin entrecotet ja sisit kapitalistiporvareille ja valitsin härän ulkkaripihvin (15,50 €). Tukea valinnalle hain kermaisesta jallu-pippurikastikkeesta (5 €) sekä ankanrasvassa paistetuista perunoista (4 €). Molemmat lisukkeet kuulostivat syntisen hyviltä, joten niitä piti päästä maistamaan. Joulun aikahan on mässäilyn aikaa. Erinomainen pihvi ja kastike muodostivat taivaallisen yhdistelmän, jota perunat komppasivat miellyttävästi. Annos oli yksi vuoden parhaista ja se on aika paljon sanottu. Jälkkäriksi ottamani minttusuklaajäätelö kaikessa kursailemattomuudessaan kruunasi upean kolmen ruokalajin kokonaisuuden.

Pikkupäissään olevan seitsemän hengen kaitseminen vaatii tarjoilijalta kokemusta, kärsivällisyyttä sekä kolpakollisen huumoria. Näitä ominaisuuksia oli riittävästi tyylikkään ronskilla vanhalla leidillä, joka palveli meitä lähes koko ajan. Sen sijaan edellä mainittuja ominaisuuksia ei ollut sillä nuorella tarjoilijalla, joka kävi kaatamassa viinilasin yhden meistä syliin. No, sattuuhan sitä ja asiaa sekä pahoiteltiin että hyviteltiin. Graniittilinnan miljöö on tyylikäs kaikessa mahtipontisuudessaan ja linnamaisuudessaan.

Joskus elämässä pitää vain heittäytyä. Tällöin käynti Pitkänsillan yli voi kannattaa!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Graniittilinna
Säästöpankinranta 6
00530 Helsinki
www.graniittilinna.com/

Fat Ramen

Fat Ramen on tuonut ramenit ryminällä helsinkiläisten ravintolakävijöiden lautasille. Pioneerin jälkeen myös mm. Yliopistonkadun Momotoko on liittynyt ramenien sanansaattajaksi. No, mikä se ramen sitten on? Se on kutakuinkin nuudelikeitto, joka voidaan tehdä lihasta, kalasta tai pelkistä kasviksista, mutta jonka juttu on liemi, jota tehdään antaumuksella, aikaa ja vaivaa säästämättä.

Olimme liikkeellä neljän hengen porukalla ja pikkujoulutunnelmissa. Näinä globalisaation aikoina mikä olisikaan parempaa pikkujouluruokaa kuin toiselta puolelta palloa Suomeen tuotu kuuma ruokatrendi? Taskussani oli vieläpä kaikkien aikojen viimeinen (toistaiseksi?) Groupon-lahjakortti (rest in peace), jolla lohkesi neljän ruokalajin illallinen neljälle erittäin sopuisaan 68 euron hintaan. Sanottakoon tässä yhteydessä myös se, että Citydealin/Grouponin ravintolalahjakortteja tuli vuosien varrella osteltua useita kymmeniä, kun entisenä opiskelijana piti päästä ulos syömään muuallekin kuin lähipizzeriaan. Eli ainakaan minun takiani Grouponin toiminta ei loppunut – vai loppuiko se juurikin minunlaisteni takia? Kuka tietää.

Palataan asiaan. Päätimme ruokien kyytipojaksi ottaa juomapaketin (25 €), mikä osoittautui oivalliseksi päätökseksi. Menun alkajaisiksi pöytään tuotiin annos, joka koostui kurkkukimchistä, riisikeksistä ja tofumajoneesista. Erikoiselta kuulostava annos avasi illan komeasti. Annos oli raikkaudessaan ensiluokkainen ja makumaailma harkiten koottu. Alkujuoma oli myös mainio ja raikas. Hienon avauksen jälkeen pöytään tuotiin väliruokana yksi lautanen, josta löytyi kaksi ”suupalaa” jokaiselle (valitettavasti pikkujoulutunnelmissa kuva tästä annoksesta unohtui ottaa). Kaalilehden päälle oli aseteltu possunniskaa, kimchiä ja kevätsipulia. Sormilla syöden homma livahti hieman sotkuisen puolelle. Mauissa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, vaikkei annos aivan yltänytkään edeltäjänsä tasolle.

Pääruokana tarjoiltiin perinteisen possuramenin sijaan lohiramenia. Annoksessa oli myös mm. mätiä, fenkolia ja ruohosipulia sekä luonnollisesti nuudelia. Liemi oli muhkea, kuten odottaa sopii. Pääruoka oli hyvä, mutta ehkä oma juttuni on kuitenkin se possuramen, jota olen päässyt maistamaan Fat Ramenissa aiemmin. Pääruoan ja sitä edeltäneen possunniska-kimchin kanssa tarjoiltiin yhtä ja samaa rieslingiä, joka oli yhtäältä viininä erinomainen ja toisaalta sopi myös molempiin annoksiin. Pöytäseurueessamme kuitenkin keskustelua herätti se, että samaa viiniä tarjoiltiin molemmissa annoksissa. On kuitenkin huomattava, että ravintolan viinilista on suppea – vaikkakin laadukas – ja maltillisesti hinnoiteltu.

Jälkiruoat eivät ole aasialaisen keittiön vahvuus. Se on paljon sanottu, mutta väittäisin, että en ole ainoa, joka on tätä mieltä. Yritystä oli tällä kertaa tavanomaista enemmän, mutta lopputulos jäi pikkuisen vajavaiseksi. Jälkiruoka koostui sitruunaisesta Madeleine-leivoksesta, jonkinlaisesta macha crema catalana -virityksestä sekä siitepölypalleroista. Mielenkiintoinen idea, mutta maaliin saakka vauhti ei tosiaan riittänyt. Juomapaketin ”jälkiruokaviininä” tarjoiltu sake veikin voiton ruoasta.

Fat Ramen sijaitsee viime aikoina paljon palstatilaa saaneessa Hietalahden kauppahallissa. Miljöö on ruuhka-aikoina eloisa, hälyinen ja jopa savuinen. Ikkunoita piti nimittäin välillä availla. Voisipa jopa sanoa, että meininki on autenttinen ehdottomasti hyvällä tavalla! Tarjoilu sujui rennolla, mutta hieman hapuilevalla otteella. Fat Ramen on ramen-skenen vahva puolestapuhuja, joka tarjoaa kivasti hinnoiteltua ruokaa ja viiniä ripauksella rentoa, mutta osaavaa asennetta.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Fat Ramen
Lönnrotinkatu 34
Helsinki
http://fatramen.fi/

Dong Bei Hu

Helsingin parhaasta kiinalaisesta ravintolasta on käyty henkistä kung fu -matsia kauan. Joidenkin mielestä parasta kiinalaista osaamista edustaa Lönnrotinkadulla sijaitseva Mei Lin, kun taas esim. Nyt-lehti kirjoitti syksyllä, että paras olisikin Kulosaaressa suurta yleisöä piileskelevä Chengdu. Edellisessä olen taannoin käynyt, jälkimmäisessä en, sillä jos Kulosaareen asti vaivautuu, täytyy jatkaa matkaansa Casinolle asti. Mitä tulee Stadin (Suomen?) parhaimman kiinalaisen ravintolan etsintään, niin ensinnäkin täytyy sanoa, että erilaisia kiinalaisia keittiöitä on iso määrä. Lienee siis käsitteellisesti jossain määrin oikeutettua verrata kiinalaista keittiötä vaikkapa eurooppalaiseen keittiöön. Toisekseen vaikka makuasioista on kiva kiistellä, jäävät ne silti vain makuasioiksi.

En ole kiinalaisen ruoan asiantuntija, vaikka niillä hoodeilla on tullut asuttuakin pieni tovi elämästä, mutta olen aina tykännyt Donkkarista tai Tigerista tai mitä lempinimiä Dong Bei Husta nyt on käytettykin. Mielestäni se edustaa vähintäänkin korkealaatuista kiinalaista keittiöosaamista. Lounaalla alkuun tuotua ”sattumasoppaa” ei pidä säikähtää, sillä parempaa on varmasti luvassa. Pääruoat ovat simppeleitä annoksia, mutta maut ovat niissä aina kohdillaan. Erityisesti omaa sydäntä lähellä ovat nuudelipohjaiset liha-annokset, mutta riisiannokset toimivat yhtä lailla. Dong Bei Hussa ei tarjoilla buffetia, kuten monissa muissa kiinalaisissa, mutta nälkä lähtee joitakin suursyömäreitä lukuun ottamatta pelkästä pääruoastakin.

Kun on etsinyt keskustan alueelta varmaa etnistä lounaspaikkaa, ovat askeleet usein johdattaneet tänne. Tyylikäs ja avara sisustus avaa ovia myös ns. virallisempiin lounas- ja iltatilaisuuksiin. Tätä arvostelua kirjoitettaessa on kuitenkin käynyt niin, että Donkkari on muuttamassa vuodenvaihteen tienoilla Korkeavuorenkadulta Vuorikadulle Kaisaniemen puiston kupeeseen. Toiminta Korkeavuorenkadulla on siis päättynyt lähes 10 operointivuoden jälkeen. Toivotaan, että sama hyvä meininki jatkuu myös uudessa osoitteessa!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Dong Bei Hu
Vuorikatu 20
00100 Helsinki
http://www.dongbeihu.fi/fi/etusivu/

Sipuli

Ravintola Sipuli ja joulubuffet. Tämän vuoden käynti taisi olla jo kolmas vuosi putkeen. Tästähän alkaa muodostua pikkuinen perinne. Onneksi porukka ympärillä on vaihtunut joka vuosi, hehe!
Sateisena ja synkkänä joulukuun alun iltana oli miellyttävä paeta arkea vanhan tiilimakasiinin suojiin. Sipulin sisätilat ovat muutamasta käyntikerrasta huolimatta jääneet hieman mystisiksi. Ensin pari kerrosta yläkertaan, siellä vielä pikkukävely parin eri tilan läpi, kunnes aukeaa näkymä Talvipuutarhaan, jossa tarjoillaan joulubuffet. Tila on avara ja erilaisin valoin täytetty. Vähän ruotsinlaivamainen, mutta ihan tyylikäs.

Kuten lähes aina tämän kaltaisissa kinkereissä, on alkupalapöytä se juttu täälläkin. Parin lautasen strategialla siitä saa hyvän kokonaiskuvan. Alkuruoista nostaisin korokkeelle mainion sokerisuolatun härän, pähkinäisen hanhiterriinin sekä hunajapaahdettun punajuuren kera sinihomejuuston. Eikä toki sovi väheksyä siianmätiä ruohosipuli-smetanamoussella, koska sitä reilusti lautaselle laittamalla lohkaisee kivasti loppulaskusta euroja pois, ainakin siis noin kuvaannollisesti. Tämän vuoden käyntikerralta jäi kuitenkin fiilis, että olisiko alkupalapöytä ollut vieläkin runsaampi aiempina vuosina.

Pääruoan kanssa ei pidä lähteä keulimaan, koska silloin ilta saattaa päättyä ennen maaliviivaa. Tarjolla on niin lihaa (karitsan paahtopaistia) kuin kalaa (paahdettua lohta) sekä niiden kaveriksi paahdettuja juureksia ja perunaa. Karitsa oli takuuvarmaa, mutta se ehti nopeasti jäähtyä lautasella. Juurekset, rosmariiniperuna ja savupekonikastike komppasivat oivasti karitsaa.

Väliruokana nautimme ranskalaisia juustoja, joita oli esillä sen seitsemää sorttia. Tässä kohtaa kuitenkin mieli oli ehtinyt livahtaa jo jälkkäripöydän puoleen, joten meiningissä oli hieman pelailun makua. Juustojen rinnalle tarjottiin mm. karamellisoituja pähkinöitä tryffelihunajassa, mikä osoittautuikin mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi – siis hyvässä tarkoitan.

Jälkiruokapöytä on oleellinen osa tasapainoista illallista, joten sitä kohti. Tällä kertaa keskityin kuitenkin vain muutamaan tuotteeseen, sillä jätin kokonaan väliin suklaa-kirsikkakakun sekä maustekakun. Kuka jälkimmäistä edes ottaa, käsi pystyyn? Valintani osoittautui enimmäkseen oikeaksi, sillä tähtianiksella maustettua jogurttimoussea ja marinoituja mangonpalasia olisi voinut syödä ravintolan sulkemisaikaan saakka. Sen verran hyvää nimittäin oli. Marmeladit ovat myös varma hitti, ainakin minusta. Niiden makuun onkin hyvä lopettaa illan syömiset. Ai niin, kuivuneet macaronit maistuvat sitten pahvilta, joten ne voi jättää turvallisesti hienoon asetelmaansa, jossa ne noutopöydässä ovat. Meiltä ne jäivät yhden puraisun jälkeen syömättä.

Sipulin joulubuffet ei tuota ikinä pettymystä, varsinkaan kun siitä nauttii puolella hinnalla normaalista. Silti jäi fiilis, että taidan jättää ensi vuonna nämä pidot väliin.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Sipuli
Kanavaranta 7
00160 Helsinki
http://www.ravintolasipuli.fi/

Magnolia

On elämän tosiasioita, että jännitys on käsin kosketeltavaa, kun menee tapaamaan ensi kertaa appivanhempiaan. Samaa luokkaa on jännitys silloin, kun muuton jälkeen käy ensi kertaa testaamassa lähipizzerian. Mitä sieltä saa? Onko ruoka kohtuullista vai peräti hyvää? Nimittäin ei ole yhdentekevää, minkä tasoinen on pizzeria, joka sijaitsee noin minuutin kävelymatkan päässä. Ihminen tarvitsee pizzansa, kun on kiire, dagen efter tai yksinkertaisesti vain nälkä!

Magnolian lista on vähintäänkin kattava. Pizzaa ja kebabeja löytyy riittävästi. Ulkona tönöttävässä kyltissä mainostetaan pizzaa kahdella täytteellä (6,90 €). Otan sen. Ja täytteiksi kebab-lihaa ja fetaa (onneksi italialaisia ei näy mailla eikä halmeilla). Istun odottamaan iltapäivälehden kanssa, matkalla vilkaisen ”salaattipöydän”. Ei kiitos, ainakaan tällä kertaa. Pelkkä pizza riittää.

Noin vartin odottelun jälkeen pöytään saapuu erittäinkin syötävän näköinen pizzayksilö. Juustoa on kivasti, eikä valitsemissani täytteissäkään ole kitsasteltu. Maku on sekin erinomainen. Kokonaisuus on mehukkaan herkullinen. Erityisesti hinta-laatusuhde kohoaa magnetosfääriin saakka. Palvelu oli muutoin ystävällistä, mutta jossain vaiheessa minulta vietiin puolityhjä vesikannu pois pöydästä, eikä uutta tuotu tilalle. Outoa. Ehkä se vain unohtui. Hain sitten uuden jääkaapista. Ainakin se oli kylmää. Tuntuu turhalta puhua lähikebab-pizzerian miljööstä, mutta sanottakoon nyt kuitenkin se, että paljon ankeampia paikkoja on tullut koluttua elämän aikana. Tässäkin mielessä Magnolia edustaa sitä parempaa puoliskoa.

Minulla on käynyt tuuri sekä appivanhempieni että lähipizzeriani suhteen!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Magnolia
Mannerheimintie 152
00270 Helsinki

Bryggeri

Bryggeri tuntuu olevan ruoka- ja olutmaailman moniottelija: tarjolla on helppoa ruokaa oluen seuraksi, mutta syötävää löytyy myös vaativampaan makuun ja kokonaisen illan kestoon soveltuvaan tarpeeseen. Olutvalikoima on luonnollisesti vähintäänkin kattava ja lounaallakin tarjottiin lounasolutta parin euron muodolliseen hintaan. 

Olen käynyt kerran Bryggerissä päivällisellä ja käynti jäi mieleen onnistuneena. Nyt oli aika testata lounas. Ajoituksemme oli siinä mielessä täydellinen, että pääsimme sisään samalla ovenavauksella, kun lounaskylttiä tuotiin Sofiankadulle. Tämän vuoksi olimme ensimmäiset paikalla – ja itse asiassa ainoat asiakkaat noin puolen tunnin ajan. Täytyy todeta, että pelottavan hiljaista oli kyllä koko sen kolmen vartin ajan, jonka lounastimme. Ehkä toisellekin kyltille olisi tarvetta. Mietimme, että johtuneeko lounasajan hiljaisuus siitä, että aivan lähitienoolla ei toimistoja juuri ole, eikä toisaalta Senaatintorin turistilaumojakaan keskellä marraskuun ankeutta. 

On aina nautinto päästä korkkaamaan ensimmäisenä kaunis salaattipöytä. Tarjolla oli pirteä kattaus erilaisia makuja kasvispitoisesta päästä. Sen verran herkullista oli, että pahin nälkä – ja vähän enemmänkin – saatiin taltutettua hyvissä ajoin ennen pääruoan saapumista pöytään. Pääruokavalintani kohdistui lounaslistan vakiojäseneen eli hampurilaiseen (12,70 €), joka tällä kertaa oli lajia pulled pork, seuralaisenaan viehkeä kasa maalaisranskalaisia. Hamppari oli muhkean kokoinen, mutta koko annos jo lähes valtava. Taistelin, mutta jouduin lopulta luovuttamaan hirviöburgerin edessä. Majoneesi piristi kivasti burgeria, muuten meno oli tasaisen varmaa suorittamista. Jäätävää kokoluokkaa edusti myös seuralaiseni suppilovahverorisotto (12,70 €). Pääsin sitäkin maistamaan. Maku oli kyllä mainio, mutta risottojen kohdalla usein käy niin, että sitä syö kuola valuen vajaa kymmenkunta haarukallista, sitten vielä useamman haarukallisen mielellään, mutta lopulta tulee seinä vastaan, koska varioimaton makumaailma alkaa tökkiä. Niin kävi nytkin. Se ei varsinaisesti ollut Bryggerin vika, vaan risottojen ylipäätään. Aivan, eli syytämme siis risottoja.

Kaiken kaikkiaan lounas nousi kuitenkin vähintään keskikastiin, erityisesti salaattipöydän vuoksi. Tarjolla olisi ollut myös keittoa (en valitettavasti katsonut mitä), mutta sen syötyään olisi kyllä voinut perua burgertilauksen. Miljöö kellarikerroksessa on avaran tyylikäs ja kiehtova. Trendikäskin varmasti. Palvelu sujui moitteettomasti lähes tyhjässä lounassalissa. Helsingin lounaskentässä on ehdottomasti Bryggerin mentävä aukko.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Bryggeri
Sofiankatu 2

00170 Helsinki

http://bryggeri.fi/