Splizzeria

Taaz pizzalla? You bet! Mutta tällä kertaa olisi ollut mahdollista ottaa puolikas pizza ja puolikas salaatti, mutta sellaiseen hömpötykseen en tietenkään lähtenyt. Otin sen sijaan kaksi puolikasta eri pizzaa, mutta ei mennä asioiden edelle.

Splizzeria on alun perin Salosta ponnistava fast casual -ravintolaketju, joka pyrkii oikaisemaan ikiaikaisen epävarmuuden ja päättämättömyyden ongelman: minkä pizzan listalta valitsisi ja oliko se jälkeenpäin ajateltuna sittenkään se paras vaihtoehto? Hajautus on järkevää riskienhallintaa! Splizza on siis pizza, jossa on kaksi toisiaan täydentävää puoliskoa eli kaksi maailmaa samalla lautasella, jotka sulavat uunissa yhteen, kuten ravintolan nettisivuilla mahtipontisesti todetaan.

Vaikka ravintola on seisonut Kaivokadulla yli puolitoista vuotta, päädyin sinne vasta nyt ensimmäistä kertaa. Ehkä olen vain luottanut pizzanvalintakykyihini. No, nyt paikka pääsi testiin.

Valintani olivat lopulta yllättävän helpot: Spicy ham ja Chevre pastrami. Edellisessä oli rakastamaani palvikinkkua, minkä lisäksi intialaisittain maustettua maa-artisokkaa ja kevätkaalia, vuohenjuustoa, tomaattivaniljahilloketta sekä tandoori-jogurttia. Jälkimmäisessä oli vasikan pastramia, chevreä, pinjansiemeniä ja rucolaa. Edellinen oli oikein maistuva ja täynnä yllättävän onnistuneita makuja, mutta jälkimmäinen oli vain tylsä ja kuivuneen mauton. Seuralaiseni Cheese & jelly -salaatti yhdistettynä puolikkaaseen Red & green -pizzaan jäi kuulemma myöskin vähän epävarmaksi esitykseksi.

Splizzerian konsepti on mielenkiintoinen ja sinänsä tervetullut. Nyt vain valitettavasti kävi niin, että lopputuote ei mennyt ns. päätyyn saakka. Jälleen kerran on todettava – toistonkin uhalla – että parempaa on tarjolla: menkää esim. Pizzariumiin tai sitten Uudenmaankadun Piece ’n’ Loveen, jossa kävin hiljattain ja josta pääsette pian lukemaan arvostelun.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Splizzeria
Kaivokatu 10
00100 Helsinki
www.splizzeria.fi

Kulmakonditoria

En ole koskaan ollut mikään kahvilakävijä. Käteeni on ennemmin sopinut tuoppi tai viinilasi kuin kahvilan kahvikuppi. Silti aina välillä voi tehdä lyhyen tripin ”epämukavuusalueelleen”. Näin tein, kun kävin katsomassa nuoruusajan kulmia Myyrmäessä Vantaalla. Myyrmannin yhdestä lukuisista kulmista löytyi Kulmakonditoria, kavereiden kesken Kulmis, joka nettisivuratsauksen jälkeen paljastui isommaksikin perheyritysketjuksi.

Kahvi ja suklaabrownie (yhteensä 5,75 €) kävivät hyvin iltapalasta. Valikoima niin suolaisen kuin makean suhteen oli vähintäänkin riittävä. Suodatinkahvia oli tarjolla kahta laatua. Ei ihme, että paikka oli suhteellisen täynnä tavallisena torstai-iltana. Brownie oli melko onnistunut viritys. Makeutta ja tuhtiuttakin siitä löytyi, sillä jälkikäteen iski pienimuotoinen morkkis makean iltapalan suhteen. Kaveri teki viisaammin ottamalla kanaleivän, jota kehui.

Tällaiset kauppakeskuskahvilat ovat mielestäni vähän luonteettomia, oikeastaan jo lähtökohdiltaan. Toki niillekin on paikkansa, jos haluaa harkitun tauon shoppailulle. Itse pyrin jatkossakin hakemaan harvoilta kahvilakäynneiltäni elämyksiä tyyliin Cafe Regatta.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kulmakonditoria Myyrmanni
Iskoskuja 3
11600 Vantaa
http://www.kulmakonditoria.fi/

Ahorita

Hesarin Nyt-liite testasi hiljan kaupungin parhaita tacoja. Skaban voittajaksi selviytyi pisteen erolla El Rey, mutta tiukan kisan kakkosena oli – voidaanko sanoa jopa yllättäen – Kluuvin kauppakeskuksessa tacoja myyvä Ahorita. Testimenestys ja kehutut possutacot mielessäni otin suuntiman kohti kauppakeskusta.

Ahorita ratsastaa aitomeksikolaisen ruoan trendikkyydellä, kuten esim. taannoin testaamani Eatos. Ravintola on street food -guru Richard McCormickin ja Royal Ravintoloiden yhteistyön jälkeläinen. Paikka eroaa muista tacoja tarjoavista mestoista siinä, että käytössä on Meksikosta asti raijattu tortillakone, jolla maissilätyt pyöräytetään: tuoretta ja freessiä! Kyse on pikaruokapaikasta ja meininki muistuttaakin pitkälti Subwayta, sillä annokset valmistetaan asiakkaiden silmien edessä tämän tekemien valintojen mukaan jonossa pikkuhiljaa edeten.

Olin liikenteessä isolla nälällä, joten itsestään selvä vaihtoehto oli neljän tacon setti (16 €). Enemmän pohditutti raaka-aineiden valinta. Jonossa kesti yllättävän kauan – ehkä 10 minuuttia – joten siinä oli aikaa hioa valintoja. Esimerkiksi uutuutena tarjottava uppopaistettu kala ei houkutellut. Otin yhden kanan, yhden juuston ja kaksi testimenestyjäpossua. Täytteistä ei erikseen minulta kysytty eli ilmeisesti siinä kohtaa sovellettiin lähtökohtaoletuksia. Ei siinä mitään, helpompaa minulle. Neljän tacon annokseen sisältyi vielä nachot ja dipit. Juomaksi minulle riitti vesi, vaikka tarjolla olisi ollut esim. itsetehtyä limonadaa.

Meksikolaistyyppiset taco-annokset täytyy oikeaoppisesti syödä käsin. Tein työtä käskettyä. Koin sen kuitenkin suhteellisen sottaiseksi puuhaksi, vaikka Nyt-liitteessä väitettiinkin, että tacon syöminen sormin onnistuu hyvin. No, katsokaa kuvaa ja arvioikaa itse.

Makujen puolesta lopputulos oli pienehkö pettymys. Kaikki oli ihan maistuvaa, mutta ei enempää. Ehkä makuja oli liikaa. Possutacot eivät nekään oikein jääneet erityisemmin mieleen. Dipit olivat mainioita, erityisesti kun niitä tuli kolme kippoa. Uppopaistetuista tortilloista tehdyt nachot olivat veikeitä ja mukavaa vaihtelua ruokakauppojen versioihin, mutta eivät nekään ns. breikanneet.

Ahorita on helposti lähestyttävä ja kohtuuhyvä ravintola, mutta täytyy totuuden nimissä sanoa, että Kluuvin kauppakeskuksessa naapurissa stondaava Pizzarium on kyllä voittajan valinta meksikolaiseen verrattuna.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ahorita
Aleksanterinkatu 9
00100 Helsinki
http://ahorita.fi/

Hard Rock Cafe

Valkopäämerikotka, tähtilippu, Vapaudenpatsas, Mount Rushmoren kiveen veistetyt presidenttikasvot, kiitospäivän kalkkuna, Ronald McDonald, Homer Simpson. Kaikki Yhdysvaltojen symboleita. Miksei kovaan kerhoon voisi laskea myös legendaarista rokkiravintolaketju Hard Rock Cafea. Se avasi ovensa Stockmannia vastapäätä vuonna 2012 tarjoten suomalaisille ripauksen ison maailman meininkiä. Muistan ensimmäisen vierailuni HRC:ssä vuosituhannen alussa Niagaran putouksilla. Se oli nuorelle miehenalulle hieno kokemus, vaikkei aivan vetänytkään vertoja vieressä pauhuaville putouksille.

Olen nyt käynyt kahdesti Helsingin Hard Rock Cafessa, molemmat kerrat sniidusti Cityn Syö Helsinki -viikkojen aikana. Kuulopuheiden ja ruokalistavilkuilun perusteella paikka on tuntunut kalliimmanpuoleiselta, eivätkä ylihintaiset drinkitkään ole houkutelleet. Siksi onkin hyvä testata paikan hamppariosaamisen taso juuri Syö-viikoilla, koska silloin alennusprosentti huitelee jossakin 50:n hujakoilla. Kohteena oli siis vaatimattomasti nimetty Original Legendary® Burger sopuisaan kympin hintaan (normaalisti 19,95 €).

Viinilasitilausten jälkeen jäimme veljieni kanssa odottamaan illan pääesiintyjiä. Ne suvaitsivatkin saapua kohtuullisen ripeästi, vaikka isot tilat olivat viimeistä paikkaa myöten täynnä ja mölinä sen mukainen. Burgeri oli ihan tasokas, mutta hukkui valitettavasti hampurilaisten kasvottomaan mereen. Kilpailu on vain niin kovaa, ettei tämä yksilö millään ylittänyt mediaania. Sen sijaan ranskanperunoita ”jenkit” osaavat tehdä, niin nytkin. Ne maistuivat verrattomilta majoneesin ja ketsupin kera. Itse valitsemani punaviini oli floppi, josta voi tosin syyttää vain itseään (muista: ABM = anything but merlot).

HRC:ssähän kyse on luonnollisesti rokkiteeman ympärille rakennetusta ravintolasta, joten tietty kieli poskella -meininki on sallittua – jopa suotavaa. Ja mikäs siinä on seinille katsellessa, kun tarjolla on kaikkea mielenkiintoista roinaa ja rompetta. Palvelu ei jäänyt mitenkään erityisesti mieleen, mutta se hoidettiin säädyllisesti täydessä ravintolassa nuorten ja lupsakoiden tarjoilijoiden voimin. Hinta-laatusuhde nousi diilin vuoksi neloseen, muutoin se olisi jäänyt kakkoseen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Hard Rock Cafe
Aleksanterinkatu 21
00100 Helsinki
http://www.hardrockcafe.fi/

Eatos

Tilintarkastajien, välillisen verotuksen asiantuntijoiden ja muiden valkokaulushiippareiden iloksi parisen vuotta sitten avautunut Eatos on osa viimevuosien aitomeksikolaisen ravintolatarjonnan vyöryä. Ravintola sijaitsee KPMG:n alakerrassa, osana uudehkoa toimistopalatsiketjua junaratojen ja Musiikkitalon välissä.

Eatos on saanut innoituksensa klassisesta Mexico cityn katuruoasta, jota on kehitetty edelleen korkealaatuisemmaksi taaten asiakkaille paras makuelämys ruoan alkuperää kunnioittaen. Näin todetaan ravintolan nettisivuilla, mikä kuulostaa kyllä oikein hyvältä. Kirjoitin hiljattain Cantina Westistä, joka tunnetusti edustaa tyystin eri koulukuntaa (old school) kuin nämä meksikolaiset nuorekkaat kilpakosijansa. Erot tulevat esiin monessa, erityisesti raaka-aineissa ja mauissa.

Eatoksessa (vai Eatosissa?) on tullut käytyä parin vuoden aikana nelisen kertaa. Tämä kirjoitus kuitenkin pohjautuu pariin viime kertaan, joista toinen ajoittui Cityn legendaaristen Syö Helsinki -viikkojen aikaan ja toinen tavalliseen arki-iltaan. Molemmilla käyntikerroilla valitsin hyvin rakennetulta listalta quesadillan: ensimmäisellä kerralla possu- ja toisella härkäquesadillan (14,90–15,90 €, Syö-viikoilla 10 €). Näiden kaikkien tacojen, tortillojen, burritojen ja quesadillojen kanssa menee helposti sekaisin, vaikka olisi kuluttanut yliopiston penkkiä keskimääräistä enemmän. Olenkin ratkaissut tämän ongelman seuraavalla kaavalla: ota aina quesadilla. Eli vielä selvennyksenä: ota aina quesadilla. Ai, miksi? Koska se on hyvää. Koska siinä on sulatettua juustoa. Quesadilla on juustolla ja muilla suolaisilla täytteillä täytetty puolikuun muotoon taitettu maissitortilla. Täytettyä tortillalettua paahdetaan tai paistetaan kunnes juusto on sulanut. Valmis quesadilla leikataan siivuiksi ennen tarjoilua.

Eatoksen (vai Eatosin?) quesadillat pelittivät, mutta niissä ei ollut tekijää, joka olisi nostanut ne selvästi tavanomaisuuden keskiarvon yläpuolelle. Kympin hinnalla diili on hyvä, mutta n. 15 euron hinta alkaa jo kieppua turhan korkealla. Palvelu sujui molemmilla kerroilla eri henkilön toimesta ns. toisella kotimaisella. Yritin tilata laskua turistiespanjallani (la cuenta por favor), mutta kömpelö hauskuuteni osui omaan nilkkaan, kun jouduin vaihtamaan kielen takaisin englanniksi. Tilat ovat suurten ikkunoiden vuoksi valoisat. Jos Cantina West on vetänyt kaiken yli kitschimäisellä sisustuksellaan, niin Eatos edustaa toista ääripäätä kylmän kolkoilla sisätiloilla.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Eatos
Töölönlahdenkatu 3
00100 Helsinki
http://eatos.fi/

Friends & Brgrs

Pietarsaaren oma poika, paikallinen hampurilaissuuruus Friends & Brgrs, ponnisti Suomen valloitukseen viime vuoden keväällä, kun se avasi ravintolansa entisen Raxin kulmaan Mikonkadulle. Sittemmin valloitusta on jatkettu myös Tampereelle, missä se valtasi pienimuotoisen kohun saattelemana Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen McDonald’sin tilat Hämeenkadulta.

Friends & Brgrs hyödyntää burgerien uutta nousua. Enää burgerit eivät ole vain pikaruokaravintoloiden tarjoamia väsyneitä pullia, joita syödään nälkään, vaan myös herkuttelun välineitä. Skene on siis laajentunut huomattavasti, kun nykyisin on tarjolla pikaruokaa, luksushamppareita, mutta myös näiden ääripäiden väliin tunkevia hampurilaisia. Tähän välimaastoon myös F&B iskee. Kyse on fast casualista, joka sijoittuu fast foodin ja casual diningin väliin. Suomeksi kyse lienee vähän laadukkaammasta pikaruoasta. Kuulostaa hyvältä: nopeasti, suht edullisesti, mutta laadukasta. Entä käytännön kokemukset? Katsotaanpa.

Olin liikkeellä ystäväpariskunnan kanssa, ja tarkoituksenamme oli huuhtoa leffakäynnin aiheuttama pettymys helposti ja nopeasti, mutta tietysti maukkaasti. Kohdistimme askeleemme F&B:tä kohti. Se vaikutti sopivan täydellisesti tarkoituksiimme, eikö vain?

Tämä käyntikertani oli kaikkiaan kolmas Friends & Brgrsissa. Aina on joutunut jonottamaan, mutta niinhän se tuppaa olemaan kaikissa pikaruokapaikoissa. Jonossa onkin hyvin aikaa miettiä, mitä sitä ottaisi. Päädyin Cheese & Onion -ateriaan (11 €), mutta mitä sitten tapahtuikaan? Tiskillä kerrottiin, että ranskalaiset ovat tältä erää loppu. Anteeksi? Ranskalaiset loppu perjantai-illan pahimpaan ruuhka-aikaan? Ensin huono elokuva ja nyt ranskalaispettymys, voi kurjaa elämääni. Mietin jo soittoa puljun hankintajohtajalle, mutta nielin pettymykseni tuplaamalla lihan burgerissani, eli otin Cheese & Onion Brgrin tuplapihvillä (7,5 € + 3 €). Kaupan päälle tarjottiin sentään limu hyvitykseksi.

Sitten vain hälytin mukaan ja limutiskin kautta odottamaan hälyttimen pirinää. Ja sitä muuten odotettiin. 35 pitkää minuuttia. Okei, ravintola oli melkein täynnä, mutta silti. Lopulta hälytin teki työnsä ja kävimme hakemassa burgerit tiskiltä. Kun vihdoin pääsimme iskemään kulmahampaamme hampurilaisiin, oli kärki kovan onnen illalta saatu onneksi katkaistua. Kyllähän lopputuote nimittäin on perin laadukas. Tuplapihvi, karamellisoitu sipuli, juusto ja majoneesi olivat oikein laadukas ja maistuva kokonaisuus. Aivan kuten muistelinkin aiemmilta käynneiltäni.

Hyvää: päätuote eli ruoka on hyvää. Huonoa: odotusaika ja ranskalaisten käsittämätön loppuminen kesken viikonloppuruuhkan. F&B on paikka, josta olisi kiva tykätä. Sillä on selvä paikkansa hampurilaiskentän kahden ääripään välissä, mutta otetta pitää vielä terävöittää tiukassa kilpailussa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Friends & Brgrs
Mikonkatu 8
00100 Helsinki
http://friendsandbrgrs.fi/

Cantina West

Näinä päivinä, kun autenttisen meksikolaisen ruoan hype tavoittelee Helsingissä kovasti jo saturaatiopistettään, on helppo naureskella Cantina Westin tuomalle tuulahdukselle rehellistä 90-luvun texmexiä. Sehän on jo tiedostettu, että aitomeksikolainen ja perinteinen yhdysvaltalais-meksikolaisen ruokafuusion ristisiitoksena syntynyt texmex eroavat toisistaan kuin tropiikin yö ja suomalainen talvipäivänseisaus. Sille tosiasialle ei kuitenkaan mahda kukaan mitään, että Suomen ensimmäinen ja suurin texmex-saluuna Cantina West porskuttaa kuin parhaimpina aikoina konsanaan, eikä ravintolalle kunnioitettava 26 vuoden ikäkään tunnu vähentävän kierroslukumittarin arvoja.

Ravintolassa on tullut käytyä vuosien mittaan säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta aina jotenkin vähän häpeillen. Kehtaanko mainita, että illalla mennäänkin Cantina Westiin? Mitä ravintolapuristit minusta oikein ajattelevat? Tällainen huoli on turhaa. Cantina Westille on oma paikkansa Helsingin ravintolaskenessä.

Kävin lyhyen ajan sisällä pari kertaa testaamassa lounaan. Jonotin kiltisti yhdessä työmiesten kanssa klo 11 avausruuhkassa tiskille maksamaan. Sen jälkeen seurasin suuntaviivoja yläkertaan varsinaisen lounastilan luo. Kun eteeni avautuivat suuret ruokavadit, ymmärsin, miksi rafla on niin suosittu haalariosaston keskuudessa. Valinnanvaraa on ja hintaan kuuluu keitto, alkusalaattipöytä, pari eri pääruokaa, jälkkäri ja kahvi (10,20 €). Siinä riittää sulateltavaa toimistosankarille. Lautasannoksiakin toki saa ja ne vaihtuvat päivittäin (15,90 €).

Ruokavaihtoehdot ovat mukavan rehellistä kotiruokaa eikä viimeisimpien muotihömpötysten matkaan ole lähdetty. Otin ensimmäisellä kerralla häränlihamureketta pippurikastikkeella ja jälkimmäisellä kerralla lindströminpihvejä. Eivät sinänsä mitään makuelämyksiä, mutta puolustivat paikkaansa. Alkusalaattipöytä on ollut jotenkin riitasointuinen. Tuntuu, että eri raaka-aineita on vain laitettu esille miettimättä kokonaisuutta. Oikeastaan kaikkea maistamaani lounasruokaa vaivaa sama tasapaksuisuus. Mikään ei oikein maistu miltään, mutta mikään ei toisaalta ole täysin epäonnistunuttakaan. Turvallista lounasruokaa siis. Luulen, että Cantina West panostaa tarkoituksella laadun sijasta määrään – varsinkin lounaalla, sillä illalla käydessäni mauista on saanut enemmän irti. Ruoan suhteen tähdet jäävät lounaan perusteella kahteen, mutta hyvät iltakokemukset nostaisivat ne kolmeen.

Käsittääkseni ravintolan sisustus on pysynyt samanlaisena koko sen eliniän ajan. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Ajan hammas on purrut pahasti, mutta onko asetelma jo kääntynyt ympäri? Onko kierretty alun perin trendikkäästä interiööristä ensin lattean ja jopa irvokkaan kautta kohti nykyistä retroa? 

Cantina West on jo instituutio, joka jokaisen ravintolakävijän tulee testata, eikä sitä näillä kilometreillä tarvitse hävetä. Erityisesti niiden, jotka ovat ihastuneet uuden aallon meksikolaisiin ravintoloihin, tulee kyseinen saluuna testata. Kummisedälle pitää antaa mahdollisuus.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Cantina West
Kasarmikatu 23
00130 Helsinki
http://www.cantinawest.fi/

Teatterin Grilli

Teatteri on käsite, ainakin Stadin yöelämän pintakiitäjille ja -liitäjille. Itsekin olen siellä jokusen kerran käynyt isompien poikien seurassa, välillä jopa vipissä saakka. Mutta ei mennä niihin tarinoihin, vaan keskitytään juomapuolen sijasta ruokaan. Kävimme nimittäin testaamassa parin vuoden tauon jälkeen Teatterin Grillin.

Ravintolassa oli käynnissä Southern Hospitality -kausi (11.2.–30.4.2016). Yhdysvaltojen etelävaltiot ovat tunnettuja rikkaasta ruokakulttuuristaan ja musiikistaan sekä True Detective -sarjan ensimmäisen tuotantokauden maisemista. Teatterille kyseisen ruokalistan on luonut Jeff ”Bad Jeff” Cohen – jenkki, joka pyörittää omaa raflaansa Prahassa ja on kuulemma tunnettu mm. suussa sulavista ribseistään. Emme varsinaisesti olleet tämän SH-menun perässä, mutta toki se houkutti ainakin minua melkoisesti sitä salaa kotona vilkuillessani.

Olin jo etukäteen päättänyt, että valitsen ruokani Southern Hospitality -listalta. Pitihän Pahalle Pojalle antaa tsäänssi ja katsoa, mistä kukkopoika on tehty! Otin alkuun annoksen nimeltä blackened shrimps: scampin pyrstöjä, jalopeno-cheddargrits (what?), lehtikaalipestoa ja chorizoa. Oudon kuuloinen annos oli vähän hassu myös lautasella, mutta ei pahanmakuinen ensinkään. Aika pieni se tosin oli hintaansa (16 €) nähden. Seuralaiseni härkätartar grillatulla maalaisleivällä (13 €) oli selkeämpi ja kokonaisuutena parempi.

Pääruokaa mietin ennätyskauan: häränrintaa, bbq ribsejä, burgeri vai joku pihvi peruslistalta? Päädyin ribseihin (29 €, full rack tietysti) ja se saattoi elämäni paras päätös. Kun annos tuotiin pöytään, pääsi suustani tahaton hihkaisu ja bokserini kastuivat silkasta ilosta. Sen verran isoa jöötiä nimittäin tuotiin pöytään. Otin kuitenkin haasteen vastaan kuin mies. Annoksen makumaailma oli täyteläisyydessään silkkaa juhlaa makunystyröilleni. Loistava glaseeraus. Kokonaisuutta raikasti lisukkeeksi ottamani ensiluokkainen perunasalaatti. Ilman sitä syöntimatkani olisi itse asiassa loppunut aiemmin, sillä se toi makuihin kaivattua vaihtelua. Pääsin lähes maaliin, kun jäljelle jäi vain muutama kylkirivi. Seuralaiseni otti marmoriulkofileen (31 €) pippurikastikkeella ja maalaisranskalaisilla. Sekin oli oikein maistuva, mutta jäi toki annokseni varjoon pahasti. Kävi myös erittäin harvinaislaatuinen tilanne, kun en jaksanut maistaa muutamaa ranua enempää hänen annostaan.

Jälkkäriksi otimme… No ei vaiskaan. Ei mitään toivoa jälkiruokien jaksamisesta. Vedimme viinit loppuun ja lähdimme tyytyväisinä ulos.

Teatterin kompleksista tulee toki ensimmäisenä mieleen yökerho ja glamour sen ympärillä, mutta yhtään ei sovi väheksyä Grillipuolta. Ei yhtään. Hävyttömän roisia, mutta erityisen laadukasta lihallista meininkiä vietettiin nimittäin myös sillä puolella. Saattaa olla, että joudun käymään vielä ennen huhtikuun loppua moikkaamassa Jeffin tuotoksia uudemman kerran. Käykää tekin, rakkaat lukijat. Ja tehdäänkö niin, että jos suosittelemani annos ei toimi, niin maksan siitä puolet ja Bad Jeff toisen puolen? Deal?

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Teatterin Grilli
Pohjoisesplanadi 2
00130 Helsinki
http://www.teatteri.fi/teatterin-grilli

Latva

Latva ja sen miltei naapurissa sijaitseva isoveli Juuri ovat tuoneet sapakset eli suomalaiset tapakset suomalaisten herkkusuiden tietoisuuteen. Sapakset ovat kotimaisesta ruokaperinteestä ponnistavia suupaloja. Niiden lisäksi Latva on tunnettu mielenkiintoisesta, pientuottajia suosivasta juomavalikoimastaan, joka käsittää niin viinit, oluet kuin cocktailit.

Taannoisilla käynneilläni en kuitenkaan ollut Latvassa sapasten tai juomien perässä, vaan etsimässä vähän parempaa lounasta. Tarjolla on aina kaksi päivittäin vaihtuvaa lautasannosta. Lounaaseen kuuluvat myös leivät, pöytiin tarjoiltu pieni alkusalaatti sekä kahvi. Ensimmäisellä kerralla otin lihapullia, paahdettuja perunoita ja jallukastiketta (10 €). Liha oli ensiluokkaista ja pullat maistuvan meheviä. Jälkimmäisellä kerralla otin kirjolohta sitruuna-korianterikastikkeella, perunaa sekä mysteeriksi jäänyttä, mutta veikeän raikasta tuorejuustoa, joka täydensi kokonaisuutta täydellisesti (10 €). Lohen kohdalla huomasi jälleen Latvan taustalla olevan keittotaidon, niin erinomainen sen paistoaste oli. Molemmat nauttimani annokset olivat kaiken lisäksi vielä esteettisiä mallikappaleita, mikä jo itsessään toi hymyn huulille. Latva kertoo lounasruokansa olevan simppeliä, mutta herkullista. Se nojaa raaka-aineissaan neljän T:n sääntöön: tasokkaita tuotteita tutuilta tuottajilta. Voin käyntikertojeni perusteella yhtyä näihin lausumiin enemmän kuin mielihyvin.

Fyysisiltä ominaisuuksiltaan Latva ei tähyä taivaisiin, sillä sen sisätilat ovat katutasoa alempana, mikä toisaalta sopii sille hyvin. Tilat ovat muutoinkin melko piskuiset. Moni joutuu kiireisenä lounasaikana kääntymään pettyneenä kannoillaan nähdessään täpötäydet pöydät. Interiööri on konstailemattoman pelkistetty. Seinillä on mustavalkoisia valokuvia entisaikojen Helsingistä.

Latva tarjoaa laadukasta lounasruokaa ja on mukavaa vaihtelua niille, ketkä muutoin yltäkylläistävät itsensä buffetlaarien äärellä. Joskus sopusuhtaisempikin annostelu riittää ja laatu voittaa lähes aina määrän.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Latva
Korkeavuorenkatu 25
00130 Helsinki
http://latva.fi/