Restaurant Penny

Uudenmaankatu on saanut viime aikoina pari erinomaisen laadukasta vahvistusta täydentämään ravintolatarjontaansa. Piece ’n’ Loven ankkapizzaa täällä onkin kehuttu jo melkoisesti ja nyt on toisen uutukaisen eli helmikuussa ovensa avanneen Pennyn suunvuoro. Ravintolan taustalla ovat töölöläisen Trattoria Sognon omistajat ja paikan tilat ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi edesmenneen Bar Tapastan ajoilta.

Penny kumartaa Yhdysvaltojen itärannikon suuntaan. Niinpä Uudenmaankadulla syödään kuin Nykissä konsanaan. Penny on kompakti ravintola, joka on käytännössä vain yksi huone 25 asiakaspaikalla. Ruokalista on myöskin melko suppea, mutta toisaalta timanttisen tarkkaan harkittu. Lounaskävijä huomaa ainakin heti yhden eron käytännössä kaikkiin muihin Helsingin ravintoloihin verrattuna: tarjolla on vain yksi lounasvaihtoehto. Kaikkiruokaisena kulinaristina typistetty valikoima ei haittaa pätkääkään ja hei muutenkin – ei valinnanvaikeuksia ja ainaista päänraavintaa! Päivän lounasannos on helppo tsekata etukäteen nettisivuilta. Annoksen hinta on 10 euroa, mukaan otettuna euron vähemmän ja siitäkin voi vielä höylätä puolikkaan euron pois, kun tuot mukanasi oman lounasboksin (New York baby!).

Olen käynyt Pennyssä nyt kahdesti – molemmat kerrat lounasaikaan. Täytyy sanoa, että kokemukset olivat täysin ensiluokkaisesti viritettyjä esityksiä. Kaikki täydellisen lounashetken elementit olivat kasassa: luonnollisesti huikea kulinaarinen osaaminen lounasannoksen muodossa, miellyttävänä ja arjen yläpuolelle nostattajana toimivat lounasviini (3 €), tuore leipä (1 €) sekä erinomainen kahvi (1 €) ja pieni makea (free of charge, dude). En osaa sanoa, oliko ravintolan tunnelma erityisen nykimäinen, mutta miellyttävä se ainakin oli. Eikä minua haitannut jutella seuralaiseni kanssa omia juttujamme, vaikka viereinen pöytä pönöttääkin vaivaisen viiden sentin päässä.

Ai niin, mitäkö söin? Ensimmäisellä kerralla grillattua teriyakilohta ja toisella manchegopolentaa ja naudankuvetta. Molemmilla kerroilla otin euron lisäinvestoinnilla höyryävän sämpylän pääannosta ryydittämään ja ensimmäisellä kerralla uskaltauduin ottamaan jopa lounasviinilasillisen lohen kera. Jonkinlainen epämääräisesti keskieurooppalaiselta sivistyskulttuurilta haiskahtava henkäys kävi ylitseni valkoviinilasillista rauhallisesti siemaillessani. Jälkimmäisellä kerralla otin kahvin, jonka voin todeta laadukkaaksi – ja valtavan kokoiseksi!

Kaiken kaikkiaan Penny oli loistokokemus. Vahva ostosuositus. Ehkä seuraavaksi after workille rush hour -aikaan. Keskiviikosta perjantaihin after work -aikaan Pennyssä järjestetään nimittäin rush hour, jolloin tarjolla on vaihtuvia ruoka- ja juomatarjouksia. See ya!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Restaurant Penny
Uudenmaankatu 13
00120 Helsinki
http://restaurantpenny.fi/

Soil Wine Room

Kukapa ei tykkäisi tapaksista, noista espanjalaistyylisistä pikkupurtavista? Niinpä, ei minullekaan tule ketään mieleen. Vaikka kesäistä Kataloniaa kohtaan on krooninen ikävä, tapaksia syödäkseen ei tarvitse lähteä Barri Goticin kapeille kujille Barcelonaan, vaan suunnata kengänkärjet kohti Helsingin Fredaa. Siellä sijaitsee syksyllä kaksi vuotta täyttävä tapas- ja viinibaari Soil Wine Room.

Kalkyylieni mukaan ravintolan tekee mielenkiintoiseksi ainakin kolme seikkaa: 1) keittiötiimi, josta löytyy osaamista ja kokemusta aina pohjoismaista fine diningia Barcelonassa tarjonneesta Routa-ravintolasta saakka, 2) paikan viinit ovat Suomen leveysasteilla harvinaisia eikä niitä löydy monopolin hyllyiltä ja 3) tietysti ne tapakset. Helsingistä saa muuten yllättävän vähän näitä herkkuja. Copas y Tapas ja Bar Teos ovat tulleet toki tutuiksi ja ne on kohtuuhyviksi todettu, mutta uutuuttaan hohtavaa Palmaa en vielä ole päässyt testaamaan.

Olimme liikkeellä lauantaina alkuillasta – varaus oli toki tehtynä, kuten asiaan kuuluu. Soil Wine Roomissa on paikkoja vain 27:lle ensimmäiseksi ehtineelle, joten pettyneitä kannoillaankääntyjiä varmasti riittää vilkkaimpina iltoina.

Ravintolakäyntieni yksi parhaista hetkistä voi suuren yleisön korvissa kuulostaa hieman oudolta. Ei, se ei välttämättä ole pihviveitsen iskeminen medium miinus chateaubriandiin tai hyvän punaviinin tyyppaaminen, vaan se on ruokalistan silmäily ja valintojen pohtiminen aperitiivi kädessä. Kaikki hyvä on vasta edessä, kuten lapsena jouluaaton aamuna.

Cava-lasilliset edessämme valitsimme kattavalta, mutta tiiviiltä listalta Oliivit & Manchego (5 €), Pimientos de Padron (6 €), Patatas Bravas (6 €), Bikini (8 €), Tartar (15 €) sekä Tomaattileipää (5,4 €). Friteeratut perunat ovat aina olleet ehdoton tapassuosikkimme – eikä se pettänyt nytkään. Itse asiassa SWR:n perunat saattoivat olla yksiä parhaista koskaan! Täytyy myös mainita Bikini-sandwich eli paahdettua leipää, ankanmaksavoita, ilmakuivattua Iberico-kinkkua ja Manchegoa. Syntisen rasvaista ja saatanallisen herkullista. Härkätartar vei myös kielen mennessään. Tavalliset tomaattileivät nousivat myös arvoon arvaamattomaan maukkaan oliiviöljyn ryydittämänä. Fiilis jälkeenpäin oli varmaan sama kuin ala-asteen hiihtokilpailujen tuomarilla: kaikki kilpailuun osallistuneet voittivat. Toisin sanoen kaikki tapakset olivat poikkeuksellisen ensiluokkaisia, eikä tässä ole syytä väen väkisin keksiä niistä heikkouksia. No, olkoon menneeksi. Oliivit olivat vain oliiveja.

Tarjoilija suositteli tilaamaan kahdelle 5-6 annosta jaettavaksi ja näin siis myös suunnilleen toimimme. Määrä oli oikein riittävä, mutta ei toisaalta kuitenkaan yliampuva. Pari lasia viiniä molemmille ja nuo mainitut tapakset tekivät loppulaskuksi noin 75 euroa, mitä voidaan pitää verrattain edullisena hinta-laatusuhteen noustessa kivasti maksimiin.

Soil Wine Roomista ei tietenkään voi kirjoittaa mainitsematta viinejä. Maahantuodut viinit olivat mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Maistamamme cava (8 €) ja spätburgunder (7 €) todettiin oivaksi seuraksi tapasten kera. Laseittain viinejä sai kuitenkin yllättävän vähän, mistä miinusta.

Soil Wine Room on särmikkään tunnelmallinen ravintola. Laaja viinivalikoima seinällä on kiva ”yksityiskohta”. Palvelu sujui asiantuntevasti ja sopivalla vauhdilla.

Ravintola oli briljantti uutuus meille, vaikkei se mikään untuvikko olekaan. Nyt löytyi paikka, jota suositella ravintolavinkkejä kysyville – paikka, jossa upea ruoka ja juoma lyövät leikkisästi kättä loistavan hinta-laatusuhteen kanssa. Mutta muista varata pöytä ajoissa!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Soil Wine Room
Fredrikinkatu 37
00120 Helsinki
http://soilwineroom.fi/

Burger King

Suomen arvostetuimmatkin ravintola-asiantuntijat käyvät pikaruokapaikoissa syömässä. Osa tosin salaa. Myös me tavalliset raflaintoilijat käymme niissä. Eikä siinä mitään, onhan pikaruokapaikoilla tiettyjä selkeitä etuja puolellaan: niitä on runsaasti, ne ovat oikeissa paikoissa, tasalaatuisia, hyvin auki ja tietysti palvelultaan nopeita. Klassiset pikaruokaravintolat, etunenässä esim. McDonald’s ja Burger King, edustavat ravintoloiden ns. entry level -tasoa. Niihin on helppo mennä nuorempana ja pienemmän omaisuusmassan rasittamana.

Nuorempana tuli väiteltyä elämän suurimmista kysymyksistä: Darude vai Bomfunk MC’s, Selänne vai Koivu, Big Mac vai Iso Carolina? Sittemmin ainakin Carolinat ovat siirtyneet manan majoille, mutta vastapainoksi Whopperit ovat nousseet framille Burger Kingin väkevästi startanneen Suomen valloituksen myötä. Valloituksesta voidaan todellakin puhua – sen verran suurella mediahypellä ja ryminällä ketju on Suomeen saapunut. Baker’sin entisiin tiloihin Manskulle avattuun ensimmäiseen ravintolaan porukka jonotti kuin ilmaisia ämpäreitä konsanaan.

Yhteisen matkamme varrella on tullut maisteltua BK:n listaa aika hyvin läpi: hamppareista ainakin Whopper, Tupla Whopper, Big King, Steakhouse ja Long Chicken. Vaikka Whopper edustaakin laadukasta jokamiesluokan karvalakkituotetta omassa vertailuryhmässään, on high end -puolella voittajan valinta Steakhouse – aina tuplapihvillä. Siinä yhdistyvät hienolla tavalla grillattu naudanlihapihvi ja maanmainio sämpylä muihin makuihin, kuten pekoniin, paahdettuun sipuliin ja BBQ-kastikkeeseen. Erityisesti sämpylä on ei-höttömäisyydessään viehättävästi erilainen sekä oman pesän että kilpailijoiden vastaaviin verrattuna. Burger Kingin ranskalaiset ovat samaa mitä muuallakin, mozzarellatikut ihan jees, mutta Chili Cheese Bitesit floppi.

Burger Kingejä on Suomessa jo parisenkymmentä eikä voittokululle näy stoppia. Eksoottisimmat kohteet löytyvät Tallinkin laivalta ja yllättäen aivan Helsingin ytimestä – Rautatieasemalta. Jokunen saattaa vielä muistaa, kun vuoden 2014 alussa Burger King -junan puksuttaessa kohti Rautatieasemaa herätti sen tuleva lokaatio suurta porua kanssakulkijoidemme keskuudessa: miten on mahdollista, että kansainvälinen pikaruokaketju tulee ravintola Elielin entisiin tiloihin ja Eero Järnefeltin Koli-freskon alle vääntämään niinkin banaalia ruokaa kuin burgeria? No, lopputuloksena meillä on vähintäänkin Suomen mittakaavassa kaikkien aikojen tyylikkäin pikaruokaravintola ihastuttamassa upean historiallisella miljööllään meitä liikenteen solmukohdassa kiitäjiä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

http://www.burgerking.fi/

Zucchini

Where’s the beef? Tällaisen vulgaarin kysymyksen joku voisi Zucchinissa esittää, mutta se olisi vain noloa. Homman pihvi on nimittäin siinä, että jo vuosien ajan ravintolaa on pidetty kaupungin yhtenä parhaimmista kasvisravintoloista. Omanlaista mystisyyttä paikkaan toki liittyy: se on auki vain lounasaikaan, aina täynnä ja ruokalistaa ei löydä muualta kuin vasta mestan ovelta.

Olen henkeen ja vereen karnivori, mutta en pane pahakseni välillä syödä muutakin. Varsinkin jos lihaton ruoka on tehty ajatuksella eikä niin, että alun perin lihaa sisältävästä ruoasta on vain poistettu liha (chili sin carne) tai ehkä parhaimmassa tapauksessa korvattu se jollakin muulla kuten kasviksilla.

Kävin Zucchinissa samalla viikolla kahdesti lounaalla: vähän tavallista myöhemmin, noin yhden aikaan. Silti joutui taiteilemaan, että sai paikan. Osa asiakkaista kävi vain hakemassa noutolounaan mukaansa. Fiksua. Tarjolla on keittolounas n. 8 euron hintaan ja päivän annos kalleimmalla lounarilla (10,20 €). Kaikki annostellaan tiskin takaa asiakkaalle.


Keskityin molemmilla kerroilla tuhdimpaan tavaraan. Ensimmäisellä kerralla otin parsakaali-porkkanagratiinia, inkivääribulguria ja munakoisohöystöä. Touhu meni lautasella vähän mössöiseksi, kuten kuvasta näkyy, ja maut eivät parhaalla mahdollisella tavalla erottuneet toisistaan, mutta kyllä annos oli oikein maistuva. Erityisesti gratiini oli erinomaista. Toisella kerralla otin nuudeleita kasvisten kera ja vihreää currykastiketta. Annoksen maut eivät yltäneet edelliskerran annoksen täyteläisempiin makuihin, vaikka kokonaisuus olikin ihan mukiinmenevä. Tuntuu, että ravintola täyttää lautaset mitä erilaisemmilla mauilla, vaikka totuus voisi löytyä simppelimmillä resepteillä. Zucchini on saavuttanut kulttisuosion helsinkiläisten kasvisruokailijoiden keskuudessa. En aivan sitä käsitä, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan. Ruoka oli kohtuuhyvää, mutta maut puuroutuivat.

Palvelu oli ripeän reipasta täydessä ravintolassa. Asiakaspaikkoja on niukalti, mutta nopea vaihtuvuus ja rento tunnelma auttavat. Annoksen hintaan ei harmikseni kuulu kahvi. No, takaisin toimistolle automaattikahvin äärelle.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Zucchini
Fabianinkatu 4
00130 Helsinki
 

Blinilä Bystro

Zdrástvuite!

Maaliskuun alussa Etelärannasta pamahti. Ja huhtikuun alussa uudestaan. Ensiksi Henri Alén ja Tommi Tuominen avasivat entisen Sundmans Krogin tiluksille slaavilais-kaukaasialaisesta keittiöstä ponnistavan ja venäläiseen mielenmaisemaan nojaavan Bystron ja melkein heti perään suomalaisen uuden aallon fine dining -ravintolan Finnjävelin edesmenneen Haviksen tilalle.

Venäläinen ruoka ja etenkin juomat ovat jääneet parilta Pietarin matkalta mieleen, joten uutuuteen oli pakko tutustua hetimmiten. Tuntuu, että venäläiset ravintolat ovat jääneet hieman paitsioon Helsingissä. Saslik on varmaankin legendaarisin, mutta siellä ei ole tullut käytyä karhua nauttimassa. Bellevue on testattu useita vuosia sitten, sittemmin myös selvästi edukkaammat Pelmenit ja Blinit.

Bystro Blinilässä kiinnostivat erityisesti ikuisen rakkautemme kohde: blinit. Toki mahdollisuuksia ja tilaisuuksia annetaan tarvittaessa myös muille herkuille, tutuille ja tuntemattomille. Olin myös jostakin lukenut paikan tarjoamasta ukrainalaisesta kuohuviinistä, joka suussani vääntyi muotoon: venäläinen samppanja. Siitä tulikin mieleeni ne helteiset hetket Pietarin Mihailovin puistossa, jossa poksauteltiin silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa edellä mainittua herkkua – lämpimänä tietysti!

Ensimmäinen käyntikertamme Bystroon osui lounasaikaan. Ravintola oli melko tyhjillään. Tila tuntui tutulta Sundmans Krogin ajoilta, mutta interiööri muutoin oli luonnollisesti laitettu uusiksi. Otin melko tiiviiltä lounaslistalta pelmenit, karamellisoitua sipulia ja smetanaa (15 €). Vaimo valitsi hartso-keiton (11,50 €). Jaoimme ruokahalun herättäjäisiksi pienen annoksen suolakurkkuja, hunajaa ja smetanaa (4,50 €). Annokseni asetti nopeasti referenssikohteen kaupungin muille pelmeneille. Maut loivat harmonisen ja maukkaan kokonaisuuden. Georgialainen hartso-keitto oli kaikessa konstailemattomuudessaan tasokas annos. Vaikka odotukset olivat valmiiksi jo korkealla, niihin yllettiin.

Parin viikon päästä löysimme yllätykseksemme itsemme jälleen Blinilästä, tällä kertaa perjantai-iltana. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä kotona ruokaa, mutta se muuttui nopeasti lennosta ravintolakäynnin suunnitteluun, kun ei vain jaksanut käydä kaupassa, tehdä ruokaa, odotella… Kyllä te tiedätte. Tämän takia ravintolat ovat olemassa!

Tällä kertaa kohteenamme olivat blinit, nuo venäläisen keittiön kulmaraudat. Ruokalistalta erottuivat selkeästi muita annoksia kirkkaammin ns. all you can eat -vaihtoehdot. Niinpä valitsin annoksen, johon kuului blinejä niin paljon kuin mies jaksaa syödä, höysteenä 40 g kirjolohenmätiä, lohi- ja siikatartaria, sienisalaattia, suolakurkkua, punasipulia ja smetanaa (30 €). Vaimoni otti muuten saman setin, mutta niin, että blinien kanssa tuli 40 g annokset siian- ja muikunmätiä, punasipulia ja smetanaa (33 €). Ruokajuomaksi valitsimme edellä mainittua ukrainalaista Odessa-kuoharia, jota maistoimme jo baaritiskillä pöydän vapautumista odotellessamme. Makeudessaan se sopikin hyvin rasvaisten blinien petikaveriksi. Hinta oli neljänkympin luokkaa, mutta eksakti summa hävisi illan aikana käyttömuististani, vaikka vodkiin ei tällä reissulla koskettukaan.

Blinit olivat esimerkillisiä, kuinkas muuten. Ne olivat juuri sopivan rapsakoita eivätkä lainkaan taikinaisia. Rasvaisuuden astekin hipoi täydellisyyden likiarvoa. Parasta niissä kuitenkin oli se, että niitä sai syödä niin monta kuin jaksoi. Täytteet kruunasivat upean kokonaisuuden. Spasíba!

Molemmista ravintolakäynneistä jäi mahtava fiilis, eritoten illalliskokemus nosti kivasti arjen yläpuolelle. Modernille ja tyylikkäälle venäläistyyliselle ravintolalle luulisi löytyvän tilausta Helsingissä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Blinilä Bystro
Eteläranta 16
00130 Helsinki
www.bystro.fi 

Putte's Bar & Pizza

Kirjoitin jokin aika sitten käynnistäni Uudenmaankadun Piece ’n’ Lovessa käyttäen paikan ankkapizzasta sellaisia ylisanoja ja adjektiiveja, että siinä olisi jäänyt Jethro Rostedtkin pahasti kakkoseksi myyntipuheissaan. Kirjoituksessa arvelin, että ankkapizzan voisi haastaa vain Putte's Pizza ja eritoten sen ykkösnyrkki Funghi. Arpa oli siis heitetty ja asetelma selvä: käynti Kalevankadulle ja äkkiä. Siihen tarvittiin vain darrainen sunnuntai-iltapäivä, kun löysin itseni mutustelemasta pizzan reunaa Puttesissa.

Funghi (15 €) on minulle vanha tuttu edelliseltä käyntikerralta. Se oli silloin aivan ensiluokkainen, yksi parhaista pizzoista koskaan. Enkä ole ollut arvioni kanssa yksin, sillä mm. Nyt-lehti on rankannut kyseisen pizzan Stadin parhaaksi. Kuten useimmat maapallon tarjoamat herkut, on tämäkin yksilö perin yksinkertainen eikä sisällä mitään ylimääräistä: vain laadukkaita herkkusieniä, mozzarellaa ja rucolaa.

Vanhoja yhteisiä muistoja helliessäni pizza tuotiin eteeni. Ulkonäkö oli heti skidi pettymys. Reunan paiseet saivat huomioni. Maistetaan. Sen minkä häviää kenties ulkonäössä, voi yrittää saada kiinni maussa. Mausta olikin edelleen jäljellä loistavia piirteitä, mutta se viimeinen vaihde jäi kytkemättä. Täytteet olivat turhan keskellä ja reunat vastaavasti ylikorostuneet. Tuntui, että pizza oli tehty vähän sinnepäin, sutaisten ja hutaisten. Se oli sunnuntaiversio! Kamppailu oli joka tapauksessa ratkennut – ei pistevoitolla, vaan tyrmäyksellä. Funghi ei enää kamppaillut kaupungin pizzakuninkuudesta, vaikka neljän tähden tekele edelleen olikin.

Putte's on syntymästään saakka ollut pala Berliiniä Helsingissä. Sitä ovat kansoittaneet parrakkaat flanellipaidat, eikä siinä mitään. Aina on mahtunut mukaan. Sisustus on trendikkään karu, mutta särmääkin löytyy. Tarjoilu on sutjakkaa, ei erityisen ystävällistä tai henkilökohtaista. Tilaukset tehdään tiskillä.

Putte's on yksi niistä pizzerioista, jotka ovat mullistaneet Helsingin pizzaskeneä raikkaan laadukkailla ja omaperäisillä tuotteillaan. Se on edelleenkin loistava pizzapaikka, mutta vanha mestari on saanut kovia haastajia viime vuosina, eikä välttämättä ole pystynyt vastaamaan huutoon täysin palkein. Tämä on kuitenkin vain voitto meille kaikille pizzanrakastajille. Olkaamme koventuneesta kilpailusta onnellisia ja nauttikaamme laajasta valikoimasta jatkossakin!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu