Kirjoitin viime vuoden joulukuussa meilahtelaisesta ravintola
N:o 11:stä, ja dramaattisesti juuri samana päivänä, kun julkaisin kirjoituksen, ravintola ilmoitti lopettaneensa toiminnan. Sinänsä ymmärrän raadollisen bisneslogiikan. Parilla käynnilläni ravintola ei nimittäin varsinaisesti pullistellut asiakkaista. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut ihmetellä historiallisen ravintolatilan tulevaisuutta, kun uudet yrittäjät jo haistoivat kortteliravintolan mentävän markkinaraon ja pistivät pystyyn kaupunginosan nimeä kunnioittavan Meiccu-ravintolan. Uutuus oli luonnollisesti testattava hetimmiten ja siihen parhaiten soveltuisi lounaan sekä brunssin kokeileminen.
Sekä lauantaisin että sunnuntaisin tarjoiltava brunssi (22 €) oli varsin kiintoisa kokemus tarjolla olleiden kovin erilaisten ruokalajien vuoksi. Brunssin pitääkin olla sillä tavoin sekalainen seurakunta, että niin aamupalakärjellä kuin lounaskärjellä olevat asiakkaat löytävät syötävää, mutta mitä sanotte cocktailpiirakoiden, georgialaisen adjika-maustekastikkeen, jogurtin, janssoninkiusauksen ja graavilohen yhdistelmästä?
Vaikka valikoima oli sekavahko, oli se samalla myös rohkean erilainen ja sitä kautta kiehtova. Runsaat salaatit loivat hyvän pohjan herkuttelulle. Niissä oli käytetty myös reilusti laadukkaita raaka-aineita, kuten mozzarellaa ja katkarapuja. Myös perunasalaatti toimi, kuten myös leipä-, leikkele- ja kalavalikoima. Salaatteja ja leipiä tykötarpeineen oli sen verran mukavasti, että varsinaiset pääruoat jäivät kokeilematta. Toisaalta ikiaikaisen inhokkiruokani, suoranaisen veriviholliseni janssoninkiusauksen väliin jättäminen ei ollut vain vahinko. ”Väliruoaksi” sen sijaan löysin sini- ja valkohomejuustoja hedelmien kera. Jälkiruoaksi ehdoton valinta oli suussa sulavan herkullinen ja täyteläinen suklaakakku, joka oli juuri oikeaoppisesti riittävän kosteaa. Mehut ja kahvi kuuluvat brunssin hintaan.
Vain sieluistaan vapaimmat voivat valita lounaspaikan päivän, mielitekojensa ja lounastarjonnan perusteella. Muille meistä varsin banaalit asiat, kuten esim. työpäivän aikataulut, luovat rajoitteita. Tämä tuli mieleen, kun selailin juuri tiettynä päivänä Meicun lounaslistaa: curry-kookoskanaa ja riisiä. Ei välttämättä se oma ykkösvalinta. Lohduttauduin ajatuksella, että hyvä ravintola saa vaikka peruna ja manteli -nimisen annoksen räjäyttämään makumaailmallaan suun ja mielen. Meicun kotiruokalounaaseen (10,50 €) kuuluu myös tuhti alkusalaattipöytä, millä se eroaa positiivisesti edeltäjänsä köykäisestä sortimentista. Tavanomaisen tomaattisen vihersalaatin rinnalla oli nimittäin tarjolla varsin miellyttäviä ruokaisampia salaatteja, joista löytyi mm. oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia, kikherneitä, katkarapuja ja punajuurta. Eihän lopputuloksesta lautasella kovin kaunis tullut, mutta ihan maistuva kuitenkin. Curry-kookoskana riisin ja haudutettujen vihannesten kanssa oli tasavahva esitys. Erityisesti pääroolia esittänyt kana oivallisen kastikkeen kera oli maukasta.
Ravintola Meiccu ei ole sisustustaan edeltäjänsä jäljiltä juurikaan uusinut, ja miksi olisikaan. Historian havinaa ja patinaa kunnioitetaan edelleen mm. visakoivusta tehdyillä seinäpaneeleilla sekä ikkunamaalauksilla. Tilan värimaailmaa on kuitenkin hieman freesattu, mikä piristää silmää.
Uusilla omistajilla on ruokarintamalla näkemystä ja rohkeutta. Toivon pitkää ikää ja menestystä Meiculle!
 |
| Ruoka |
|
| Kokemus |
 |
| Hinta-laatu |
Meiccu
Pihlajatie 34
00270 Helsinki
