Töölönranta (blinibuffet ja brunssi)

Blinit ovat breikanneet suomalaisten herkkusuiden parissa – sen verran paljon niiden tarjonta ravintoloissa on lisääntynyt vuosien varrella, kuten myös niiden hypetys eri medioissa. Hyvä niin, koska parhaimmillaan blinit ovat mitä osuvinta kaamoskauden ruokaa. Töölönranta tarjoaa blinejä tammi- ja helmikuun. Blinipöytä (38 €) koostuu alkuruokapöydästä, blineistä klassisine lisukkeineen sekä jälkiruokapöydästä. Mikään ei kuitenkaan estä miksaamasta alkuruokia ja blinejä keskenänsä. Se on nähdäkseni jopa suotavaa. Poikkeuksellisen paraatikelpoisesta ja laadukkaasta valikoimasta nostan esiin jumalaisen peruna-kylmäsavuporosalaatin, Töölönrannassa aina herkullisen naudan rosepaistin – tällä kertaa tattikreemillä – sekä klassikon, katkarapu-skagenin. Väheksyä ei toki voi mätiä, jota oli tarjolla kahta laatua. Ne sopivat blinien kanssa kuin valkoinen marmori Finlandia-talon seinään. Eli oikeasti täydellisesti. Itse blinit ovat sen sijaan tämän illan ainoa nillityksen kohde. Ne olivat mielestäni liian isoja. Tässä mielessä oppia pitäisi hakea toisesta Royal Ravintoloiden paikasta Kulosaaren Casinosta. Siellä blinit ovat juuri parahultaisen kokoisia. Lisukkeiden osalta täytyy sanoa, että Töölönranta meni näillä kattauksilla kuitenkin edellä mainitun blinien benchmarking-kohteen ohi.

Jälkiruokapöytä ei edes yrittänyt kilpailla illan pääosan esittäjän kanssa, vaan tyytyi soittamaan roolinsa mukaisesti pienemmällä viululla. Mutta pienempikin rooli hoidettiin tyylipuhtaasti vaniljapannacotan ja tyrnin sekä suklaakakun voimin. Erityisesti pannacotan ja tyrnin liitto oli elegantti. Rajoitetumpi jälkkärivalikoima vähentää myös eksponentiaalisesti ns. buffetöverien todennäköisyyttä.

Töölönrannan sunnuntaibrunssi (33,50 €) on ollut olemassa jo silloin, kun suuri yleisö ei osannut koko sanaa edes tavuttaa. Jo kotoa käsin vilkuiltu menu näytti syötävän herkulliselta. Ja sitä se tosissaan olikin. Alkumaljan kohottamisen jälkeen menimme kiltisti jonon perälle. Ruuhkaa nimittäin oli. Oikeastaan koko ravintola taisi olla viimeistä pöytää myöten täynnä. Väkeä olikin huomattavasti enemmän kuin blinibuffetkäynnillä.

Hyväksi havaitulla kahden lautasen strategisella etenemisellä sai alkuruokapöydästä kattavan kuvan. Parhaimmistoon nousivat tabbouleh-salaatti katkaravuilla, naudan paahtopaisti basilikapestolla(!) sekä graavilohi. Kreikkalainen salaatti olisi varmasti ollut myös maistuvaa, mutta sitä oli vaikea ottaa lautaselle, kun ottimet olivat niin mähmäiset. Yleinen ongelma buffeteissa, tiedätte kyllä. Miniblinit toimivat myös, vaikka mäti olikin vain mätimoussea. Foccaccia ja tapenade toimivat aina.

Toisin kuin yleensä tämän kaltaisissa pidoissa, pääruoka ylsi tällä kertaa aivan alkuruokien tasolle – ellei peräti ylikin. Sen verran mainiota nimittäin oli kirjolohi hollandaise-kastikkeella ja Töölönrannan versiolla perunasalaatista. Lohi oli paistettu täydellisesti ja kastike komppasi sitä miellyttävästi. Perunasalaatti oli myös erinomaista. Neljän hengen seurueestamme kolme päätyikin loheen, yhden ottaessa karitsan entrecoteeta, valkosipuliperunaa sekä tummaa valkoviinikastiketta. Sitäkin annosta kehuttiin.

Pääruokana tuodun lautasannoksen jälkeen palattiin taas buffetmaailmaan eli käytännössä jälkiruokapöydän äärelle. Tässä vaiheessa olo alkoi jo olla melko tukala, mutta niinhän se on, että jälkiruokaa vatsaan mahtuu aina. On se kummallista. Suklaakakku oli poikkeuksellisen herkullista. Se johtui varmastikin siinä käytetystä kinuskista. Kinuskinen tyrnijuustokakkukin oli yksinkertaisesti hyvää. Vaniljapannacotta passionhedelmän kera jäi tässä mittelössä pronssille, mutta se ei ole näin laadukkaassa kilpailussa häpeä. Oli kiva, että kahvia olisi kaadettu toinenkin kuppi, jos olisi tehnyt mieli.

Jos haluaa etsimällä etsiä jotakin negatiivista brunssikäynnistä, niin sanoisin, että ruoanhakulogistiikkaa tulisi vielä konsulttivoimin miettiä. Nyt kävi niin, että kun kaksi jonoa kohtasivat blinien ja niihin kuuluvien härpäkkeiden kohdalla, syntyi suomalainen ruuhka ja kohkaaminen.

Iso osa ravintola Töölönrannan viehätysvoimaa on luonnollisesti sen sijainti Töölönlahdella. Isoista ikkunoista näkee hieman vuodenajasta riippuen joko enemmän tai vähemmän Töölönlahtea. Vierailuni ovat syystä tai toisesta painottuneet talviaikaan, kuten nytkin. Palveluun on Töölönrannassa aina panostettu. Se oli näilläkin kerroilla ystävällisen sujuvaa. Sisustus on arvokkaan tummanpuhuva, mitä alleviivaa entisestään ulkona oleva pimeys ja kylmyys. Ravintolan sijainnin vuoksi voi ruokailun jälkeistä kylläistä oloansa lievittää vaikka lenkillä lahden ympäri.

Minulle Töölönranta edustaa perinteistä ja luotettavaa, muttei missään määrin tylsää ravintolaa. Se osaa vaalia perinteitä, mutta myös huomioida ajankuvan. Yksinkertaistettuna Töölönrantaan voi mennä milloin tahansa ja minkä syyn varjolla tahansa – se on varma valinta! Brunssit toivottavasti jatkuvat tästä ikuisuuteen, mutta blinibuffet on voimassa enää helmikuun. Vielä siis ehtii!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Töölönranta
Helsinginkatu 56
00260 Helsinki
http://www.toolonranta.fi/

Pizzarium

Elämän mittainen viehtymykseni ja suuri rakkauteni pizzaan on varmasti käynyt ilmi blogiani ahkerasti lukeneille. Sen verran paljon on tullut nautittua pizzoista ja kirjoiteltua pizzerioista. Tässä taas – luoja paratkoon – yksi, mutta ei mikä tahansa pizzeria! Suomen Turuust lähtöisin oleva Pizzarium on viime syksynä laajentunut ketjuksi ja avannut toisen ravintolansa Kluuvin kauppakeskukseen pääkaupunkimme sykkeeseen. Ravintolan ketjuuntuminen ja laajentuminen on käsittääkseni ollutkin vain ajankysymys – sen verran kovaa hypetystä on länsirannikolta kuulunut.

Pizzarium on erikoistunut aitoon roomalaiseen levypizzaan, joka on kehitetty viime vuosisadalla kiireisille ikuisen kaupungin käyskentelijöille, jotka eivät ehtineet istua pöytään tilaamaan ja odottamaan. Nykypäivän meininki ei juuri kalpene 1950-luvun Roomalle tässä mielessä, sillä kiirettä pitää edelleen.

Näistä pizzoista saa muuten sitten turhaan etsiä esim. ananaksen kaltaisia pyhäinhäväistyksiä ja lopputuote syödään autenttisesti käsin. Ravintolan pizzojen jujuna on taikina, jota kohotetaan kolme vuorokautta. "Se siitä fast foodista!", huudatte. Mutta älkääpäs nyt vielä pelästykö. Homma toimii nimittäin sillä tavalla, että valitaan valmiit pizzaslaissit vitriinistä, minkä jälkeen ne lämmitetään nopeasti uunissa. Parin minuutin kuluttua ne tuodaan pöytään ja ei muuta kuin (käsin) ääntä kohti.

Nopea vilkaisu tiskin laajaan valikoimaan aiheuttaa useimmille meistä päänraavintaa. Kaikki vaihtoehdot näyttävät enemmän tai vieläkin enemmän herkullisilta. Jos silmä ei erota kaikkia raaka-aineita, voi niistä kysyä. Näin teimmekin. Kahdella eri käyntikerralla päädyin eri vaihtoehtoihin. Pizzojen nimet eivät sinänsä jääneet muistiin, eikä sillä ole niin väliäkään. Sen sijaan väliä on sillä, että jokainen maistamastani neljästä slaissista oli taivaallisen makuista: laadukkaat raaka-aineet ja mainio pohja yhdistyvät upeisiin makukokonaisuuksiin. Aika usein vähemmän (raaka-aineita) on enemmän (laatua)! Kaiken lisäksi mielestäni pizzat ovat kohtuullisen miellyttävästi hinnoiteltu (3,90 €/kpl). En oikein osaa toivoa pizzaltani enempää.

On hienoa, että kynnystä hyvään pizzaan on madallettu tuomalla ne asiakkaiden kävelyreittien luo ostoskeskuksiin. Onhan shoppailijoillakin oikeus artesaanipizzaansa, eikö vain?
”Pizzarium ei ole mikä tahansa pizzapaikka, vaan kahden pizzanrakastajan toteutunut unelma”, sanotaan ravintolan nettisivuilla. Minä lisään, että se on myös meidän tavallisten pizzanrakastajien todeksi muuttunut unelma!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Pizzarium Kluuvi
Aleksanterinkatu 9
00170 Helsinki
http://www.pizzarium.fi/

Fafa's

Loppuvuodesta Nyt-lehti metsästi kaupungin parasta falafeliä. Voittajaksi siivilöityi ehkä yllättäenkin Hakaniemessä majaansa pitävä Metro Fast Food. En ole kyseistä putkaa testannut, mutta voiton jälkeen on kuulemma jonoa syntynyt. Kuuden ravintolan kilpailussa täpärästi mitalisijojen ulkopuolelle jäi Fafa’s, tarkemmin sanottuna Fafa's Kamppi. Olen itse testannut tämän ketjuravintolan toimipisteistä Kampin ja Iso Roban useampaan otteeseen. Muut toimipisteet löytyvät Kalliosta ja Oopperan kulmilta.

Fafasin lista on tullut käyntieni perusteella jokseenkin tutuksi. Olen nimittäin kokeillut varsinaisia falafel-pitoja, mutta myös kana- ja kabab-pitoja sekä salaatteja. Voitaneen siis todeta, että näkemystä löytyy. Tästä huolimatta en ole kovinkaan vakuuttunut. Fafa’s tuntuu olevan ristiriitojensa vanki. Yhtäältä ruoat ovat ihan maistuvia, toisaalta ne maistuvat enemmän tai vähemmän samalta aina. Yksittäiset maut eivät nimittäin oikein erotu kokonaisuudesta. Falafelit ovat olleet parhaimpia annoksia eli niitä kannattaa suosia. Ravintoloiden sijainti on hyvä, minkä vuoksi ne ovat lähes aina täynnä. Fafa’s yrittää tarjota pikaruokaa, mutta suosionsa vuoksi se ei pysty kovin pikaista ruokaa tarjoamaan. Ehkä suurin ristiriita kohdistuu kuitenkin itseeni: vaikka en erityisemmin pidä Fafasista tai sen tarjoamista ruoista, käyn siellä säännöllisesti. Joku siinä siis on. 

Sitten käytännön vinkki: jos ottaa annoksensa – kuten se käsittääkseni kuuluu ottaa – leivän sisällä, on syöminen helposti sotkuinen kokemus. Olenkin usein pyytänyt annokseni lautaselle aseteltuna. Tylsää kenties, mutta sujuvampaa. Toisaalta ymmärrän myös tsatsikit poskella syöviä falafel-puristeja. Lautasannoksesta on myös helpompi haarukoida suuhunsa tasapainoisempia suupaloja, sillä leivän sisältä voi yhdellä haukulla tulla kaikki chilit ja toisella kaikki kanat. Näin kärjistetysti siis.

Fafa’s on löytänyt faninsa. Sen näkee jonosta, erityisesti Kampin pisteessä. Ei ole kerta eikä ensimmäinen, kun olen kääntynyt kannoillani nähdessäni ravintolan lävistävän jonon. Silloin on täytynyt hakea ”pikaruokansa” muualta. Ravintoloiden sisustukseen panostamista ei ilmeisesti ole nähty järkeväksi. Sen verran karuja ne ovat. Falafel nassuun vaan ja menoksi. Iso osa syöjistä ottaa annoksensa mukaan tai tilaa sen ruokalähetin kuljettamana kotiovelle. Palvelu sujuu useimmiten englanniksi. Tosin olen huomannut, että suomikin alkaa porukalta pikkuhiljaa sujumaan.

Fafa’s tarjoaa tämän päivän makuja helposti lähestyttävässä paketissa. Suosio tullee jatkumaan tulevaisuudessakin. 

Ruoka

Kokemus

 

Hinta-laatu

Cafe Regatta

Ympäri vuoden auki oleva Cafe Regatta Töölössä Soutustadionin läheisyydessä on Helsingin kahvilakentässä muodostunut aikojen saatossa käsitteeksi. Onpa se myös esim. Tripadvisorin kahvilalistauksen ykkönen pääkaupungissamme. Pieni punainen kahvilarakennus on viehättävä väriläiskä rantaviivan tuntumassa. Rakennus on muuten Pauligin kahvisuvun 1800-luvun lopulla rakennuttama ja se oli alun perin tarkoitettu kalastajille verkkovajaksi.

Kävelimme aurinkoisena loppiaisena jäätävää ulkoilmaa uhmaten Cafe Regattaan iltapäiväkahville ja -pullalle. Emme olleet ainoat vieraat, sen voitte uskoa. Jonoa ei sentään juuri ollut. On sinänsä hyödytöntä sen kummemmin arvostella kahvia ja nisuja, koska ne eivät kuitenkaan esitä pääosaa Regatassa. Pääosassa on kahvila kokonaisuudessaan, erityisesti sen ulkokuori ja sisus. Kahvilan sisätilat on vuorattu vanhoilla tavaroilla ja huonekaluilla, mummolamaisuus jonkinlaisena lähtökohtana. Tällaisessa paikassa jokainen ymmärtää jättää kännykän taskuunsa (paitsi parin blogikuvan ottamista varten!) ja katsella vain ympärilleen. Toki voidaan todeta, että kahvi oli perushyvää ja pulla vielä pikkuisen parempaa. Legendaarinen santsikuppipolitiikka jäi muuten tällä kerralla testaamatta! 

Ruoka

Kokemus

 

Hinta-laatu

Cafe Regatta

Merikannontie 8

00260 Helsinki

https://www.facebook.com/Cafe-Regatta-official-125305227553336/ 

Sandro Eira

Kallion Sandro on niittänyt mainetta ja palkintoja viimeisten vuosien ajan Helsingin ravintolapiireissä. Eikä toki syyttä. Itsekin lumouduin ravintolasta siellä taannoin lounastaessani. Nyt reilun vuoden ajan auki on ollut myös alkuperäisen boheemin Sandron pikkuveli Sandro Eira. Äkkiseltään saattaa ihmetellä, miten työläiskaupunginosasta ponnistava ravintola avaa uuden raflan Rööperin ja Eiran suunnille, mutta odottakaapas hetki. Menestyvä konsepti toimii varmasti lähes missä tahansa ja kyllähän eteläisessä Helsingissä asuu hyvästä ruoasta intoilevaa porukkaa yhtä lailla.

Molemmissa Sandroissa on sama hyväksi havaittu lounaskonsepti: salaatti (9,90 €), salaatti + keitto (10,90 €) ja salaatti + keitto + lämmin ruoka (12,90 €). Vuoden 2015 viimeisen päivän hyörinässä oli jäänyt lounaslista etukäteen tsekkaamatta, enkä sitä tehnyt paikan päälläkään. Jonoon vain! Ensimmäinen lautanen koostui kasvispitoisen alkupalapöydän ruukkujen antimista: pastasalaattia ak-tomaatilla, munakoisoa ja paprikaa, porkkanaa, parsakaalia, lehtikaalia, kesäkurpitsaa ja tietysti herkullista leipää ja erilaisia tahnoja kaupan päälle. Oikein hyvä aloitus, vaikkei välttämättä erityisen muistettava. Kylkeen vielä pieni annos vihreää keittoa, joka taisi koostua pavuista ja vihanneksista. Se ei päässyt jatkoon, vaan jäi jäähtymään nolona lautaselleen.

Pääruoaksi oli tarjolla lohta ja lihapullia sekä lisukkeina couscousia, munakoisoa ja jonkinlaista papu-kesäkurpitsahöystöä. Jätin tällä kertaa lohen kokonaan väliin ja keskityin herkullisilta näyttäviin lihapulliin ja höystöihin. Valintaa voidaan pitää onnistuneena, sillä pullat olivat maistuvia, kuten koko annoskin.

Rauhallisen lounashetken päätti suklaakakkupala, joka paljastui viimeiseksi tarjolla olevaksi. Lounasvuosi päättyi siis onnellisten tähtien alla, vaikkakin jaoimme kakkupalan ystäväni kanssa. Kakku oli sitä itseään: suklainen ja oiva pari kahvikupposelle.

Lounas oli hinta-laatusuhteensa puolesta timanttinen, sillä harvoin saa täysipainoista lounaskokemusta näin edullisesti. Ero vaikkapa edelliseen testauskohteeseeni kreikkalaiseen El Grecoon mitataan valovuosissa. Tosin se täytyy sanoa, että Sandro Eiran ruoka ei kyllä vetänyt vertoja isoveljellensä Kalliossa.

Huomaan edelleen ajoittain ikävöiväni Sandro Eiran tiloissa aiemmin toiminutta Mange Sudia. Siellä tuli käytyä useasti vuosien varrella ja sieltä lähti aina tyytyväisenä ja kylläisenä pois. Sandro jatkaa näitä perinteitä varmasti, mutta erityisemmin säväyttämättä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Sandro Eira
Tehtaankatu 34 D
00150 Helsinki
http://sandro.fi/ 

El Greco

Oliiviöljy, feta ja Retsina tulevat minulle ensimmäisenä mieleen, kun suuntaan ajatukseni kohti talouskurin runtelemaa Kreikan tasavaltaa sekä sen keittiötä ja ruokatarjontaa. Kreikkalaista ruokaa ei yllättävää kyllä ole liiaksi tarjolla pääkaupunkiseudulla: Thalassa, Zorbas sekä Minos ovat tuttuja nimiä, mutta en ole niissä käynyt. En muuten ole kyllä käynyt Kreikassakaan. Sen sijaan El Grecossa – joka käsittääkseni edustaa ryhmän laadukkainta kärkeä – olen käynyt kahdesti: pari vuotta sitten illallisella ja nyt vuoden viimeisinä päivinä lounaalla.

Lounaslista on aina viikon kerrallaan voimassa. Ihan järkeenkäypä ajatus, varsinkin kun listalta löytyy variaatiota riittämiin. Vaikka kävisi viikon jokaisena päivänä syömässä, voisi aina kokeilla uutta annosta. El Grecossa eivät buffetmässäilijät pärjää. Tarjolla on vain lautasannoksia, jotka tuodaan pöytään. Valitsin listalta Biftekin eli tuoreilla yrteillä maistettuja jauhelihapihvejä sienikastikkeella sekä perunamuusia ja salaattia (12 €). Annoksia odotellessamme pöytään tuotiin myös kuivaa vaaleaa leipää ja… niin, ei mitään muuta. Ei oliiviöljyä, ei viinietikkaa, ei levitettä. Ei kovin houkuttelevaa, varsinkin kun leipä oli hyvin tavanomaista.

Jauhelihapihvit olivat kelvollisia, sienikastike ja muusi kohtuullisia, mutta salaatti naurettava: kaksi tomaattilohkoa, kaksi kurkkuviipaletta sekä pieni salaattikeko. Annoksesta tuli valitettavasti mieleen jokin moottoritien pysähdyspaikka. Nyt emme kuitenkaan olleet Vitostien ABC:llä, vaan keskellä Helsingin ravintolaskenen arvokkaimpia kulmia. Tuntuu erikoiselta, että tänä päivänä, kun kilpailu lounastajista käy kiivaana ja lounaiden taso on ylipäänsä noussut huimasti, joku vielä tarjoaa keskinkertaisen, tylsän, pienehkön ja ylihintaisen lautasannoksen. Monipuolisempi salaatti olisi pelastanut paljon. Tai ne lisukkeet leipien kanssa. Tai kahvi. Mutta ei.

El Greco oli edellä antamaani verbaaliseen slap-in-the-faceen nähden yllättävän täynnä. Ravintolan tilat ovat tyylikkäät ja muodostuvat muutamasta erilaisesta huoneesta. Palvelu oli rauhallisen formaalia. Illallisesta jäi aikoinaan ihan hyvä fiilis, mutta lounaalle en toistamiseen mene. Ei vain tarvitse, koska parempaa on tarjolla niin monessa muussa paikassa. 

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

El Greco

Ludviginkatu 3

Helsinki

www.elgreco.fi/

Bronda

Björck ja Wikberg ovat kukkoilleet viimeisten vuosien aikana tiensä läpi Helsingin ravintolatunkion huipulle. Farang loi aikoinaan kokonaan uuden menestyksekkään sosiaalisen syömisen ravintolakonseptin Suomeen ja sen sisarravintolat ovat seuranneet tyylikkäästi perässä. Siinä missä Farang on kallellaan Kaakkois-Aasian, Gaijin Koillis-Aasian ja Boulevard Social Välimeren etelärannan ruokakulttuuriin, kumartaa Bronda Espanjaan, Ranskaan ja Italiaan. Edellä mainituista rafloista Farang ja Boulevard Social on tullut testattua, joten Brondankin makumatkalle oli päästävä, vaikkakin puolitoista vuotta lähtökuulutuksen jälkeen. Ja mikäs olisikaan parempi ajankohta reissulle kuin välipäivien laiskanpulskea ja kiireetön lounas.

Lounaalla on tarjolla joko yksittäisiä annoksia (18,50–25 €) tai sitten kahden tai kolmen ruokalajin menut (25 tai 29 €). Vain todellinen sokerin vihaaja tai vaihtoehtoisesti kiireinen bisnesihminen jättää kolmannen ruokalajin väliin. Alkuruokavalinta oli harvinaisen helppo: chimichurrilla marinoitua häränkylkeä vartaassa kera rapean sipulin, tomaatin, persiljan ja chipotle-kastikkeen. Annos oli jaettava eli molemmille yksi varras. Sen minkä annos hävisi kenties pienuudellaan, se voitti makumaailman leveydellään. Härkä oli erinomaista, lisukkeet loistavia ja annos yksinkertaisesti silkkaa juhlaa.

Pääruoaksi valitsin poikkeuksellisesti lohta. Annoksessa oli myös simpukoita ja perunaa tomaattiliemessä. Täydellisesti paistetun lohen päälle oli struutattu pieni mälli sahramimajoneesia. Erillisellä lautasella tuotua sahramirisottoa ei toki sovi unohtaa. Itse asiassa risotto oli niin herkullista, että sitä olisi toivonut olevan enemmänkin. Kaiken kaikkiaan annos oli laadukkaan varmaa jälkeä ja sen tärkeimmät osaset (lohi, risotto) olivat ensiluokkaisia. Seuralaiseni tuorepasta-annos (kastanjapyreetä, kurpitsaa, parmesaania, sitruuna-voikastiketta) oli hyvä, mutta siitä oli ehkä kurpitsa unohtunut. Ainakaan sitä ei silmämääräisesti tai maun puolesta juuri löytynyt annoksesta. Mene ja tiedä. Jälkiruokavalinta oli alkuruoan tapaan päivänselvä: ei ole jogurttipannacottan, uuniomenajäden, paahdetun omenan, suolakaramellin ja omenacrumblen voittanutta! Eikä ole edelleenkään. Maut olivat harmoniassa keskenään ja erityisesti pääosan esittäjä jogurttipannacotta oli suussa sulavaa.

Vaikka vapaalla oltiinkin, emme kajonneet herkulliselta kuulostavan viinilistan kimppuun. Sitä pidettiin ilmeisesti houreiluna, sillä asia piti varmistaa meiltä neljään kertaan. Tarjoilu oli yllättävän verkkaista, mutta aina kun oli katsomassa huokaisten kelloa, seuraavaa annosta jo tuotiin eteen.

Brondan sisustus on kerännyt arvostusta aina Brittein saarten laatulehtiä myöten. Ravintola nimittäin pääsi keväällä Futudesignin suunnitteleman sisustuksensa puolesta maailman 10 koleimman ravintolan joukkoon. Voin allekirjoittaa väitteen. Suuret ikkunat ja peilit tuovat valoa kapeaan, mutta avaraan saliin. Ikkunat antavat Korkeavuorenkadulle, jossa ohikulkevat ihmiset voivat katsella ruokailijoita alaviistoon jolkotellessaan ohi. Katosta roikkuvat tyylikkäät Zero Fisherman -valaisimet ovat iso osa sisustusta. Värimaailma painottuu rusehtavan eri sävyihin. Kenties kuitenkin kaikista upein asia on valtava ”viinikaappi”, joka samalla toimii myös tilanjakajana baaripuolen ja ravintolan välillä.

Bronda näytti meille parasta osaamistaan. Lounaskäynnin perusteella sijoittaisin sen samalle arvoasteikolle Boulevard Socialin rinnalle Farangin jäädessä edelleen kärkeen ylhäiseen yksinäisyyteensä. Brondan drinkit ovat muuten myös laadukkaiksi testattu!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Bronda
Eteläesplanadi 20
00130 Helsinki
www.ravintolabronda.fi