Lonnan vohvelibaari

Lonnan saari Suomenlinnan kupeessa avautui kaikelle kansalle kesällä 2014. Kymmenen minuutin matkan päässä Kauppatorilta tällä entisellä miinanraivaussaarella luvataan raivata kaupunkilaisilta kiireet ja huolet pois. Raivaustilaa saarella ei varsinaisesti ole paljoa, sillä saaren halkaisija on luokkaa parisataa metriä. Vaikka saaresta ja sen ravintolasta on kuulunut stooria jo parin kesän aikana, pääsin itse tiluksille vasta nyt kolmantena kesänä.

Saarelle ländäyksen jälkeen oli helppo löytää väylä ravintolalle, vohvelibaarille sekä niitä yhdistävälle terassille. Koska nälkä ei ollut valtaisa ja ravintolan hinnat suhteellisen korkeat, päädyimme turvautumaan ravintolan alakerrassa sijaitsevan vohvelibaarin antimiin. Tarjolla oli suolaisia vohveleita kasvis- tai kalatäytteellä (molemmat 12 €) sekä makea vohveli, jossa tällä kertaa oli mm. raparperihilloa (10 €). Meininki kotikutoisessa vohvelibaarissa liikkui surkuhupaisan ja tragikoomisen tuulisessa välimaastossa. Nuori tarjoilija oli selvästi hätää kärsimässä baarin pyörittämisessä ja tilausten kanssa. Aurinkoisena päivänä pienen jonon toki ymmärtää. Vesikannut olivat tyhjiä. Haarukoita oli muutamia, puhtaita veitsiä ei. Niitä luvattiin pestä ja kannuja täytettiin. Vuoron saatuamme tilasimme sekä kasvis- että kalavohvelin ja menimme terassille odottelemaan.

Omassa kalatäytteisessä vohvelissani oli lohta, kurkkurelissiä, tattaria ja herneenversoja. Seuralaiseni kasvisversiossa oli puolestaan lohen sijasta parsaa ja vuohenjuustoa. Molemmat vohvelit olivat ihan mukiinmeneviä ja kävivät kokonsa puolesta välipalasta. Omaan suuhuni kovat tattarin palaset eivät sopineet ja tuntui, että ne veivät vain huomiota muilta raaka-aineilta. Hinta-laatusuhde ei kuitenkaan kohonnut ulapan yläpuolelle näissä mainingeissa. Tosin saaressa hitusen korkeamman hinnan voi ymmärtää.

Vohvelibaari oli sympaattinen kokemus ja sopii sinänsä rennon nuorekkaaseen saariympäristöön. Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, että baarin ruokatuote jäi vähän epämääräiseksi ja palvelu oli sekavaa. Miljöö on toki upea eivätkä lokitkaan tuntuneet vielä löytäneen Lonnaa – ainakaan vierailupäivänä niitä ei terassilla näkynyt.

Varsinainen ravintola sen sijaan on saanut ylistäviä arvioita ja ehkä vielä tulee sekin päivä, kun käymme senkin testaamassa. Mutta siihen voi mennä toiset kolme vuotta.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Vohvelibaari
Lonnan saari, Helsinki
http://www.lonna.fi/saaren-palvelut/vohvelibaari/

Ravintola Vispilä

Mitä tulee mieleen Forssasta? Ei paljon mitään, vai? Vaikka teollisuuskaupunki on ottanut osumaa talouden rakennemuutosten myötä, on Forssassa ravintola-asiat kuitenkin olleet hyvällä tolalla jo useamman vuoden. Tästä voidaan kiittää edesmennyttä Köökkiä ja nyttemmin sen paikan kaupungin ykkösraflana ottanutta Vispilää. Olemme muutama vuosi sitten testanneet Köökin ja todenneet sen erittäin laadukkaaksi paikaksi. Nyt oli testivuorossa loppukeväästä ovensa avannut Vispilä. Se täytynee kuitenkin totuuden nimissä todeta, että emme me nyt aivan pelkästään gastroturisteina pelmahtaneet paikalle, vaan todellinen syy Forssan visiittiin oli siellä asuva ystävämme.

Vispilän ruokalista on ällistyttävän herkullisen kuuloinen ja hyvin rakennettu. Valinnanvaraa ei ole ylettömästi, mutta aivan riittävästi. Kaiken lisäksi tekisi mieli maistaa melkeinpä kaikkea! Alkuun otimme kuitenkin iloisella päällä olleelle seurueellemme pullollisen talon samppanjaa (Taittinger Réserve, 60 €). Asiaan vihkiytyneet kuiskuttelevat, että kyse olisi pohjoisen pallonpuoliskon halvimmasta pullo- ja lasihinnasta (lasi 8 €), mutta ehkä ei lähdetä keulimaan, vaan todetaan vain, että kyse on joka tapauksessa äärimmäisen asiakasystävällisestä hinnoittelusta.

Samppanja sai aivosoluni rentoon moodiin ja pystyin lopulta tekemään ruokiin liittyvät valintani: alkuun tartarpihvi ja paahdettua leipää (9 €) sekä patatas bravas (5 €), pääruoaksi tuliset lehtipihvit vartaassa, kauden kasviksia ja savustettu chilivoi (24 €). Tartar-annos oli yksinkertaisesti kaikessa herkullisuudessaan taivaallinen. Parhaimpia alkupaloja pitkään aikaan! Myös perunat olivat erinomaisia ja voittaisivat helposti n. 90 % espanjalaisista ”aidoista” virkaveljistään. Pääruokana tarjoiltu lehtipihvi-annos oli sekin maukas ja raikas kokonaisuus. Sen kanssa tarjoiltu punaviini sopi annokseen erinomaisesti. Vaikka vatsa alkoi täyttymään ruoista, en voinut vastustaa jälkiruokaa. Otin rohkeasti listan vaikeimmin lausuttavan annoksen eli raparperi clafoutiksen (8 €). Kyse oli kuitenkin ranskalaisesta pannarista jäätelön kera. Tämäkin annos oli makuhermoja hyväilevä kokonaisuus ja kruunasi loistavasti sujuneen illallisen.

Riehakkaan illanvieton (paikallinen yökerho & karaoke & paljon kuitteja) ja sitä vaisumman aamun jälkeen löysimme itsemme seuraavana päivänä jälleen Vispilästä, tällä kertaa sen terassilta ja edestämme sangriakannun (18 €). Nälkää kerättyämme olikin luontevaa ”siirtyä” lounaan kimppuun. Olin seurueemme ainoa, joka valitsi buffetista tarjoillun kotiruokalounaan (10 €) muiden kohdistaessa valintansa normilistan tarjontaan. Kotiruokalounaana oli possunniskaa ja haudutettua kaalia. Vaikka annos oli perin oivallinen, ei se päässyt lähellekään edellisillan edesottamuksia. Vaimoni tekikin viisaammin: tartarpihviannos pääruokakokoisena (15 €) oli seuraavanakin päivänä voittajan valinta. Onneksi pääsin osingoille!

Vispilän miljöö on miellyttävän kodikas. Terassilta oli lounasaikaan hauska tiirailla kylänraitin menoa ja meininkiä. Palvelu oli illallisen aikana rentoa ja nauravaista. Lounaalla palvelu oli sen sijaan kokemattomamman oloista ja hiukan hapuilevaa. 

Vispilä on taivaan lahja forssalaisille hyvän ruoan ystäville. Harvassa tämän kokoluokan pitäjässä on näin hyvä laaturavintola. Vispilässä kannattaa ehdottomasti poiketa pidemmänkin matkan takaa!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Vispilä
Hämeentie 11
30100 Forssa
http://www.vispila.fi/

BLINIt

Venäläinen pikaruoka on tullut tutuksi parilta Pietarin reissulta. Teremok (venäjäksi tietysti Теремок) on näillä matkoilla todettu maistuvaksi, nopeaksi, helpoksi ja edulliseksi pikaruokapaikaksi. Venäläistä pikaruokaa saa Helsingistä hakemalla hakea, mikä on toisaalta ihme, kun huomioidaan venäjänkielisten osuus pääkaupunkiseudulla. Alppilassa Sturenkadulla sijaitseva BLINIt on tämän segmentin sanansaattaja ja ikääkin ravintolalla on jo viitisen vuotta. Tänä aikana on ehditty laajentua myös Vantaan Koivukylään.

On tunnettu tosiasia, että venäläiset blinit ovat erilaisia kuin Suomessa tarjottavat. Itärajan takana ne ovat ikään kuin suomalaisia lettuja, ohuita ja isoja. Suomessa blinit ovat paksumpia, tuhdimpia ja pinta-alaltaan pienempiä.



Jaoimme alkupalaksi 20 kpl paistettuja pelmeneitä peruna-sienitäytteellä (8,90 €). Halusimme nimenomaan maistaa pelmeneitä paistettuna eikä keitettynä, sillä jälkimmäiset ovat tulleet tutuiksi mm. Blinilä Bystron käynniltä. Paistettuna ne olivatkin selvästi erilaisia. Täytyy kuitenkin rehellisyyden nimissä sanoa, että jatkossa otamme pelmenimme keitettyinä – sillä tavalla ne ovat herkullisempia. Pääruoaksi vaimoni kallistui klassikon kannalle eli bliniin mädillä, smetanalla ja punasipulilla (8,90 €), kun taas itse päädyin hieman rohkeampaan kokeiluun: blini perunamuusilla, paistetuilla herkkusienillä ja smetanalla (6,90 €). Blinit toivat mieleen Teremokin vastaavat. Maussakaan ei ollut moitteen sijaa. Sen kuitenkin panimme merkille, että hinnat on vuosien saatossa nousseet inflaatiota nopeammin, minkä kyllä ymmärtää – eiväthän ne vieläkään liian korkeat ole. ”Illallinen” kahdelle alle 25 euron on hyvä diili, vaikka tällä kertaa pitäydyimmekin vesilinjalla. Blinejä saa muuten makeammillakin täytteillä, joten ne sopivat mainiosti myös jälkiruoiksi.

BLINIt on saanut vahvan aseman pääkaupunkiseudun venäläisessä pikaruokakentässä. Palvelu on etäistä, mutta sujuvaa. Ravintolan miljöö on pikaruokamainen ja kolkko. Pöytiä ei montaa ole. Ideana onkin tilata, syödä ja jatkaa matkaa – tai tilata Foodoralla! Kaupungissa on sitten muita ravintoloita pidemmän illanvieton harrastamiseen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

BLINIt
Sturenkatu 9
00510 Helsinki
http://www.blinit.fi/

Izakaya

Afterwork – tuo jokaisen työläiskuhnurin duunipäivän jälkeinen odotuksen kohde. Sen voimalla jaksaa vääntää iltapäivän viimeisen sopimusluonnoksen, konsultoida kollegaa seuraavan viikon strategiapalaverista tai vain tuijottaa aneemisesti tietokoneen ruutua. Seuraava käytännön tason ongelma odottaa kuitenkin aivan kulman takana: missä nähdä kavereita töiden jälkeen? Nyt sekin ongelma on ratkaistu. Ja ratkaisu tulee nousevan auringon maasta, tarkemmin sanoen sen ruokakulttuurista.

Izakaya avattiin Runeberginkadulle viime vuoden syksyllä. Sen sisarravintola seinän takana on legendaarinen Tokyo 55, jonka sushibuffet on edelleen kaupungin Se Ainoa Oikea. Mutta Izakayan kohdalla kyse ei suinkaan ole iänikuisesta sushista, vaan aivan muusta. Japanilainen keittiö tarjoaa nimittäin paljon muutakin kuin sushia, kuten käynti Mashirossakin osoitti. Ravintolatyyppinä Izakaya edustaa japanilaista seurusteluravintolaa. Tarjolla on pieniä ja edullisia jaettavaksi tarkoitettuja annoksia. Ravintolasta tuleekin nopeasti mieleen espanjalaiset tapas-ravintolat.

Izakaya aukeaa neljältä (paitsi sunnuntaisin ja maanantaisin, jolloin ovet eivät aukea ollenkaan) ja ensimmäisen vajaan parin tunnin ajan tarjolla on kaupungin viilein (tai kuumin) afterwork -diili! Parinkympin sileällä setelillä pystyy lahjomaan tarjoilijan tuomaan kolme ”tapasta” pöytään ja niitä säestämään esim. lasillisen helmeilevää proseccoa. Annan ruoille ja afterwork-tarjoukselle yksinkertaisesti täydet pisteet. Siitä todisteena käyköön se fakta, että olen nyt pelkästään alkukesän aikana käynyt Izakayassa nauttimassa afterwork -fiiliksistä peräti kolmesti. Kyllä. Kolmesti.

Homma toimii kutakuinkin niin, että ruokailija valitsee yhden annoksen kustakin afterwork -menun osiosta. Kolmella käyntikerralla on tullut maisteltua muutamaakin eri annosta, vaikka samaan hengenvetoon täytyy todeta, että suosikit tuli heti ensimmäisellä kerralla bongattua, eikä niitä helpolla muuksi enää vaihtanut. Joka tapauksessa on tullut maistettua häränmarmorifilettä teriyakikastikkeella, karitsankyljyksiä chili-misokastikkeella, sake-voilla terästettyjä grillattuja edamame-papuja, tonnikala-avocadotartaria, lohi-chevicheä sekä härkä- ja possunniskabuneja. Heikkoa lenkkiä tuosta konklaavista ei löydä, mutta toki aina parhaimmat erottuvat joukosta. Kaikilla kolmella kerralla oli pakko ottaa edamame-papuja kulhollinen. Grilattu pinta ja sake-voi tekee niistä taivaallisia herkkuja, joita haluaa imeä sisuksiinsa suupielet valuen kerta toisensa jälkeen. Pakko on mainita myös lohi-cheviche, josta löytyi myös mm. grillattua maissia(!) ja sipulia. Järjettömän herkullista! Häränmarmorifileet teriyakikastikkeella eivät myöskään mene koskaan vikaan. Bunit olivat viehättävä uusi street food -tuttavuus. Annokset muuten tuodaan sitten pöytään niiden valmistumisjärjestyksessä, joten kaikkea ei kanneta pöytään yhdellä kertaa eikä välttämättä edes samaan tahtiin seuralaisen annosten kanssa.

Tässä vaiheessa lukijalla luonnollisesti herää kysymys, riittävätkö kolme pienehköä annosta raskaan työn raatajille. Oma kokemukseni on, että mäkkärin kautta ei tarvitse käydä koukkaamassa kotimatkalla, mutta ei määrästä nyt toisaalta mitään ähkyäkään saa aikaiseksi.

Jälkkäriäkin on tullut pariin otteeseen maisteltua. Nehän eivät diiliin kuulu, mutta kyllä niitä rahalla (5 €) saa. Vaihtuva jälkkärimenu löytyy ajan hengen mukaisesti liitutaululta seinältä. Maistamani jälkiruoat ovat nekin edustaneet tasokasta kokkiosaamista.

Izakaya tarjoilee mahtavan ruoan lisäksi myös mielenkiintoisia drinkkejä (11–12 €), joissa on käytetty esim. shisoa, matchaa, sakea, yuzua, umeshua ja shochua. Aikamoista. Drinkeistä olen maistanut vain Haruhi Shiso Souria, johon tulee shisoa, limeä, giniä ja munanvalkuaista. Kelvollinen suoritus, mutta ei millään vetänyt vertoja ruoille.

Ravintola on kompaktin tyylikäs, jossa suuri baaritiski hallitsee tilaa. Sisustuksessa on käytetty tummaa ja vaaleaa puuta sekä harmaata. Pelkistettyä, mutta toimivaa. Palvelu on sujunut kaikilla kerroilla jämptisti ja kohtuullisen ripeästi.

Izakaya edustaa korkeinta olemisen muotoa afterworkin epämääräisen vaikeassa viitekehyksessä. Ravintola luo sisäänsä turvapaikan, joka nostaa työläisen edes hetkeksi arjen yläpuolelle – kunnes koittaa jälleen seuraava työpäivä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Izakaya
Runeberginkatu 55
00260 Helsinki
http://www.izakaya.fi/

SIS. Deli + Café

Aiemmin maanantaiaamuisin työpaikoilla vertailtiin kollegoiden kesken viikonlopun brunssikokemuksia, sittemmin kaupungin kaduilla on kuiskuteltu myös aamiaisista. Arkisiin työaamuihin saakin ripauksen luksusta, kun aamun aloittaa rauhallisella aamiaishetkellä ystävien seurassa. Kaikelle on paikkansa ja aikansa: brunssit sopivat täydellisesti kiireettömiin viikonloppuhetkiin, kun taas aamiaiset herättelevät kivasti työpäivään.

Kalevankadun SIS. Deli sijaitsee hyvillä positioilla keskellä kaupunkia. Sinne on helppo tulla ja sieltä on kätevä jatkaa matkaa toimistolle. Aamiaista (10,50 €) tarjoillaan seitsemästä puoli yhteentoista. Neljän hengen porukkamme treffit oli sovittu varttia vajaa kahdeksaksi, mutta pieni paikka oli silloin jo puolillaan. Tilat ovat niukat. Sen vuoksi pöydät ja tuolitkin ovat mallia siro. Tuntuu, että helpointa olisikin vain poimia kahvi kainaloon ja jatkaa matkaa. Mutta se ei ollut tarkoituksemme. Tarkoituksemme oli nauttia paikan päällä aamiaisbuffetin antimista.

Aamiaistarjonta oli monipuolisen mielenkiintoinen. SIS. Delin aamiaista ei kannata vertailla hotelliaamiaisiin, koska ne ovat kuin eri planeetalta. Perinteiset pekonit, makkarat ja munavoit loistivat poissaolollaan ja tilalla oli tervehenkisempiä tuotteita. Erilaisia tahnoja ynnä muita vastaavia ihmeellisyyksiä oli niin paljon, että eihän niistä kaikista ottanut edes selvää. Niinpä pitäydyinkin melko konservatiivisissa valinnoissa. Sehän on muuten niin, että kun kavereita näkee pitkästä aikaa, ei tule niin keskityttyä yksittäisiin ruokiin. Puuroa tuli kuitenkin syötyä pitkästä aikaa, ja mansikoiden kera se olikin oivallista. Lisäksi voisi mainita jälkiruokana tarjoillut banaanipannarit, jotka olivat herkullisia!

Kalevankadun SIS. Deli tarjosi hieman erilaisen, mutta maistuvan aamiaisen. Tilat ovat kuitenkin minimaaliset eikä esim. pöytävarauksia voi tehdä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

SIS. Deli + Cafe
Kalevankatu 4
00100 Helsinki
http://www.sisdeli.fi/

Ristorante Gastone

Kun pääkaupungin italialaisia ravintoloita alkaa pähkimään, tulee ensimmäisten joukossa mieleen Korkeavuoren Gastone. Ei ole tiedossa, kuinka pitkään Gastone on italialaisia herkkujaan tarjonnut, mutta joka tapauksessa niin kauan kuin minä vain muistan. Sen verran tyyriiltä se on kuitenkin aina tuntunut, että illallisen olen välttänyt kaikki nämä vuodet, vaikka lounas on vuosien varrella tullut useampaan otteeseen testattua. Toden totta: italialaisessa ravintolakentässähän ristorante kuuluu hienoimpaan kastiin eli pizzaa Gastonesta on turha tilailla.

Tällä kertaa olin lounaalla työkaverin kanssa ja molempien valinta kohdistui karitsapataan perunamuusilla (12,90 €). Tehtäköön se nyt vielä selväksi, että Gastone ei ole mikään buffapaikka. Eli homma toimii niin kuin se klassisessa italialaisessa ristorantessa kuuluukin. Valinnanvaraa lautasannoksissa kuitenkin riittää lounarihintaisesta (pasta) vajaan parinkympin annokseen (ankanrintaa).

Alkuun tuotiin pari viipaletta artesaanileipää, jota pystyi kastamaan oliiviöljyyn. Toimii aina oivallisesti ruokahalun herättäjänä! Karitsapata oli suunmukainen kokonaisuus kaikessa pröystäilemättömyydessään, mutta ei harmikseni yhtään enempää. Maut olivat vähän haaleita ja tuntui, että enempäänkin olisi ollut rahkeita. Annos oli myös melko maltillisen kokoinen. No, sen ei pitäisi haitata kaltaistani toimistorottaa.

Palvelu sujui ystävällisesti ja ripeästi puolityhjässä ravintolassa. Miljöö on arvokkaan tuntuinen, kuten ristorantelle sopii. Lounaan perusteella Gastone tarjoaa perushyvää autenttista italialaista ruokaa hieman turhan arvokkaalla hinnalla.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ristorante Gastone
Korkeavuorenkatu 45
00130 Helsinki
www.gastone.fi/