Korjaamon kesäpiha

Korjaamon kesäpiha tarjoaa urbaanille käyskentelijälle idyllisen pakopaikan kaupungin vilskeestä. Grilli käryää, aurinko porottaa täydeltä taivaalta, elämä hymyilee. Eikä kesän vääjäämätön kaikkoaminen ole vielä mielessä.

Kesämenu on tiivis, mutta houkuttelevasti koottu. Afterwork-henkinen valinta oli kuitenkin kohtalaisen selvä: burgeri (14 €). Ja minkälainen burgeri se olikaan! Ei mikä tahansa viritelmä, vaan lajinsa valioyksilö! Briossisämpylä oli esimerkillinen, yksi parhaista, pihvi hyvä ja lisukkeet erinomaisia. Pekoni, cheddar ja mummonkurkut löivät upeasti kättä srirachamajoneesin ja viski-bbq-kastikkeen kanssa. Kuulostaa jopa liian monimutkaiselta viritykseltä, mutta kokonaisuus kantoi osasensa täydellisesti. Burgeriannoksen täydensi vielä todella hurmaavat kesäperunat tryffelimajoneesilla. Ai että, kyllä kelpasi!

Pyrähdys Korjaamon kesäpihan terassikeitaaseen kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan kaupunkilaisen kesäsuunnitelmiin. Sen kesälistan isosti maistuva burgeri erottuu edukseen burgerien usein niin kasvottomassa meressä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Korjaamo
Töölönkatu 51
00250 Helsinki

Cafe Bastvik

Cafe Bastvik on jonkinlainen julkinen salaisuus. Siitä tietävät vain harvat ja valitut pääkaupunkiseudun ravintolaskenen kovimmat aficionadot. Voidaankin todeta, että Bastvikin aamiaisbrunssin saamille kehuille vetää vertoja vain sen mystinen tavoittamattomuus. Se ei sijaitse lähellä, eikä se ole kovin usein auki. Bastvikista olen kirjoittanut aiemminkin liki pari vuotta sitten, mutta nyt oli aika päivittää kokemukset taas ajan tasalle.

Kuten ehkä on jo käynyt ilmi, Cafe Bastvik ei ole tyypillinen ravintola. Ensinnäkin se sijaitsee Espoon Saunalahdessa lähes meren rannalla viehättävän idyllisessä maalaismiljöössä. Huhutaan, että pihapiirissä käyskentelee jopa lampaita. Toisaalta lähikerrostalotkaan eivät ole kovin kaukana. Toisekseen tilan päärakennus on kutakuinkin itsenäisen Suomen ikäinen. Kyllä, se on restauroitu sen jälkeen. Uuden elämän tila sai vajaa kymmenen vuotta sitten uusien omistajien toimesta. Tilukset ja talo ovat tällaiselle urbaanille katutaistelijalle aikamoinen mummola ja siinä mielessä myös aikamatka menneeseen. Kolmanneksi – kuten ravintola itse asian ilmaisee – on se auki ”harvoin, mutta säännöllisesti”. Tämä tarkoittaa, että Cafe Bastvik on auki jokaisen kuukauden ensimmäisen kokonaisen viikonlopun. Kartanoaamiaista tarjoillaan kahden kattauksen voimin, klo 10 ja 12. Porukkaa riittää, joten varaus on enemmän kuin suositeltava toimenpide.

Mitään etukäteen silmäiltävää ruokalistaa ei netissä ole tarjolla. Se ei sovi paikan ideologiaan. Sitä syödään, mitä kasvimaa kulloinkin suo, kuulen keittiössä kuiskuteltavan. On siis vain luotettava siihen, että 28 euron kertainvestoinnilla saa rahoilleen asiallisen vastineen.

Pitopöydässä on tarjolla muun muassa laadukasta kotitekoista leipää, paria melko yksinkertaista salaattia, kalkkunaa, lohta, muikkuja, pinaatti-fetapiirakkaa, erilaisia tahnoja, juustoja, jogurttia ja uunipuuroa tykötarpeineen ja tietysti perunoita, kun kerran maalla ollaan. Juomaksi tarjolla oli mehua, smoothieta, kahvia ja teetä. Jäiköhän jotain mainitsematta? Jälkiruokapöydässä oli aluksi kolmea kakkua, mutta vain marja- ja suklaakakkua siinä vaiheessa, kun seurusteluun sortunut seurueemme ehti jälkiruokien kimppuun. Onneksi ymmärsin käyttää luojan suomaa charmanttia hymyä hyväkseni lumotakseni naistarjoilijan tuomaan minulle henkilökohtaisen palan herkulliselta vaikuttanutta pähkinä-toscakakkua. Kyseinen kakku paljastuikin kolmikon ylivoimaiseksi voittajaksi, joten panostukseni palkittiin täydellisesti.

Brunssin valikoima oli riittävä ja tasapainoinen, mutta ei mahtipontinen tai erityisen mieleenpainuva. Kyse oli enemmän brunssista kuin aamiaisesta. Mutta ei tällaisesta semantiikasta kukaan välitä, kun kartanossa ollaan perimmäisten asioiden äärellä. Mitään yksittäistä ruokalajia on hankala nostaa ylitse muiden, mutta sanottakoon, että savumuikut olivat miellyttävä yllätys. Myös juustovalikoima herättää kilpailijoissa kateutta. Jogurtti herkullisen granolan kanssa toimi. Kuulin myös uunipuuroa kehuttavan.

Bastvikin heikkous on samalla yksi sen suurimmista vahvuuksista: sisätilat. Tulee nimittäin nopeasti selväksi, että sisätiloja ei ole tarkoitettu suurehkon brunssiväen kestitsemiseen. Ahtaus tarjoilupöytien ympärillä on sanan varsinaisessa merkityksessä käsin kosketeltavaa. Lisäksi jonkin verran joutui aika ajoin odottamaan ruokien ja erityisesti kahvin täydennystä. Isompi kahvikone siis joulupukin toivelistalle, täältä huudetaan! Toisaalta juuri tällaiset kotikutoiset pikkupuutteet saavat huomaamaan, että nyt ei olla paikassa, jossa jokainen palvelukonseptin osa-alue on äärimmilleen hiottu tehokkaaksi.

Maistuvan ruoan ja mahtavien maisemien kera kelpasi fiilistellä rauhallista sunnuntain alkuiltapäivää. Kaukana oli paha ulkomaailma, niin henkisesti kuin fyysisesti. Cafe Bastvik ei huutele oman olemassaolonsa perään eikä tee itsestään numeroa. Sen ei sellaisiin ylilyönteihin tarvitsekaan sortua, sillä varauskirjat huutavat hoosiannaa jo nyt. Käykäähän kokeilemassa, sillä ravintola on kiehtovuudessaan erillisen matkan arvoinen. Seuraavan kerran ovet ovat taas auki 2.-3.9. ja 7.-8.10.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Cafe Bastvik
Vanha Saunalahdentie 20
02330 Espoo

Sushirullen

Australiasta Ruotsin kautta Kamppiin. Niin on käynyt sushirullien matka kotoisille lakeuksillemme. Ruotsalainen pariskunta oli Aussi-reissulla nähnyt paikallisten kovettuvan sushirullistaan, joita myös leikkisästi kutsutaan sushien seuraavaksi sukupolveksi (”sushi 2.0”). Ja koska kyse oli ruotsalaisista, eivät he jääneet vatuloimaan, vaan panivat töpinäksi. Nyt vuonna 2013 perustetulla franchising-pikaruokaketjulla on Ruotsinmaalla kuusi toimipistettä ja Pohjolan valloitus aluillaan.

Suomen ensimmäinen Sushirullen avasi ovensa Runeberginkadulla heinäkuussa. Homman nimi on yksinkertaisuudessaan seuraava: sushirulla on viiden-kuuden sushipalan mittainen merilevärulla, jonka sisällä on erilaisia täytteitä. Kappaleittain myytävät sushirullat syödään käsin ilman puikkoja. Kyse on take away -ruosta klassisimmillaan, sillä rullia on helppo syödä.

Sushirullien makukirjo on verrattain laaja: lohta löytyy monessa variaatiossa (lohi, chililohi, lohi philadelphia-juustolla, lohimix), löytyy chilitonnikalaa, yakiniku-nautaa, kanateriyakia sekä vegerullia (tofu, omeletti, porkkana). Yksi rulla kustantaa 3,5 €, kaksi rullaa + juoma 8,5 € ja neljä rullaa vähentää tilin katetta 12 €. Vaikkei nälkäni ollut megalomaanista luokkaa, halusin lukijoitani kunnioittaen ottaa haltuun mahdollisimman laajan läpileikkauksen sushirullien potentiaalista, joten otin testiin neljä rullaa.

Valitsin lohi philadelphian, chilitonnikalan, kanateriyakin ja yakinikun. Aika hyvän kuuloinen setti, etten paremmin sanoisi! Odotuksiin ei silti aivan ylletty. Kylmätiskissä makoilleet rullat olivat suhteellisen viileitä syötäviä, ja tuntuikin, että viileys vei myös terävimmän kärjen makumaailmasta. Ylivoimainen voittaja kuitenkin löytyi: chilitonnikala! Tonnikala oli mukavan kosteaa ja erityisen maukasta. Chili kävi luontevaa vuoropuhelua tunan kanssa. Sushirullista jäi sellainen fiilis, että potentiaalia on, mutta ainakaan tällä kertaa siihen ei ihan ylletty. Sushirullat on kuitenkin kivan erilainen, nopea ja helppo syötävä, vaikka lennossa. Hintatasoa en pidä myöskään pahana. Lievä mauttomuus toimi harmillisena kompastuskivenä.

Runeberginkadun Sushirullen ei tiloilla koreille. Viehättävälle detaljoinnille ei ole jätetty sijaa, vaan on menty enemmän riisutulla koruttomuudella. Ideana onkin hakea rullat pois kuleksimasta ja syödä ne muualla. Sisätiloissa oli pari pientä pöytää, ulkona saman verran. Asiakaspalvelu oli rennon ystävällistä ja sujui idean alkuperää kunnioittaen englanniksi.

Moni tuhahtaa sushirullille ja sijoittaa ne hätäisesti uusien ruokalajien humboogie-osastolle näivettymään ja odottamaan hidasta kuolemaa, mutta näen, että sushirullat laajentavat kiireisen kuluttajan valintojen maailmaa kivasti. Valelääkäri Oetker, tuplawhopper ja falafelit ovat näin ollen saaneet uuden kilpailijan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Sushirullen
Runeberginkatu 6
00100 Helsinki

VENN

Mikonkadulla on käynyt kova puhuri viime aikoina, kun ensiksi perinteikäs König vaihtui toissavuonna Micheliksi, minkä jälkeen sekin lopetti ja nyt huhtikuun lopussa tiloissa aukesi veikeän konseptin omaava VENN. Taustavaikuttajana mestaroi edelleen S-ryhmä, joten vihreää korttia on jatkossakin syytä kuljettaa povitaskussaan, kun noilla kulmilla käyskentelee. Alakerrassa muuten jatkaa meksikolaishenkinen katuruokarafla Shanghai Cowboy.

VENNissä ei ole erillisiä alku- tai pääruokia, vaan on esim. levyjä, lautoja, sänkkäreitä ja burgereita. Jälkkäriksi voi valita kupillisen suosikki-irtokarkkeja, mikä kuulostaa aika mahtavalta. Viinilista on nuorekkaan hauskasti koostettu. Myös viinien hintataso on säädetty huomioiden muutkin kuin ylimpään sosioekonomiseen viidennekseen kuuluva kansanosa. Ravintolassa järjestetään keskiviikkoisin VENNsdaytä, jolloin siellä arvatenkin tapahtuu jotain kivaa.

Kävin VENNissä syömässä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla otin alkuun cocktail bites -annoksen (4,90 €), jossa leivän päällä oli cocktail-tikkuun lävistetty juustosiivu, oliivi ja cocktail-kurkku. Leivän vieressä oli vielä pieni keko oliiveja ja balsamicoa. Sievä nälänherättelijä, mutta ei juuri muuta. Pääruokavalintaa konsultoiduttuani päädyin kana-avocadolevyyn (12,90 €, S-kortilla 10,90 €). Levystä tuli lähinnä mieleen pizza, mutta sitä se ei ainakaan terminologisesti ollut. Levyllä oli useampi mehevä avokadosiivu, broileria, ak-tomaattia ja pestoa. Kokonaisuus oli maistuvan konstailematon. Sitä oli miellyttävä syödä, mutta levystä ei jäänyt sen pysyvämpiä muistijälkiä. Perusvarmaa työtä, mutta ei siis mitään ihmeellistä.

Toisella käyntikerralla päädyin VENN burgeriin (16,90 €), joka koostui jauhelihapihvistä, comte-juustosta ja piparjuurimajoneesista. Annokseen sai valita myös lisukkeet. Niiden kohdalla valinta osui perunalohkoihin ja piparjuurimajoneesiin. Burgeri oli mukavan simppeli, siitä pisteet. Myös jauheliha ja sämpylät toimivat moitteettomasti. Sen sijaan juusto oli harmillisesti turhan vähäeleistä, odotin siltä enemmän. Hampparia olisi mieluusti syönyt muutaman suupalan enemmän! Perunalohkot, joita oli kaiken kaikkiaan viisi kappaletta, olivat mauttomia ja tyhjänpäiväisiä. Niitä ei pelastanut edes piparjuurimajoneesi. Seuralaisen avokado-burger grillatuilla kasviksilla ja salaattilisukkeella (14,90 €) herätti toisella puolella pöytää hyväksyvää mutinaa. Annos kieltämättä näytti herkulliselta.

Ensimmäisellä kerralla palvelu oli lähes tyhjässä ravintolassa ystävällistä ja ripeää. Toisella kerralla porukkaa oli muutama pöydällinen enemmän, ja tarjoilijakin oli vaihtunut. Hymyä ei enää irronnut, palvelu oli poissaolevaa ja laskukin piti lopulta maksaa tiskillä. Interiööri on velmu ja leikkisä. Ruokalistan laadinnasta pilke silmäkulmassa voisi moni ravintola ottaa mallia. VENNin sijainti Mikonkadulla on mitä mainioin, joten se toimii luontevana kohtaamispaikkana. Samalla voi ottaa lasillisen, ja mikäs sen parempaa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

VENN
Mikonkatu 4
00100 Helsinki

El Fant

Ne ajat alkavat olla takana, kun joka ikinen perjantai toimistojen kahvikoneilla sekä maamme kalleimpien yksityispäiväkotien hiekkalaatikoilla puhuttiin tulevan viikonlopun brunssipaikoista. Mutta ei hätää: brunssit ovat vain arkipäiväistyneet! Nyt ne ovat osa jokapäiväistä elämäämme (kuvainnollisesti toki). Brunssi vertautuukin maailmanhistorian keksintökilpailuissa vähintään samalle asteikolle kirjapainotaidon ja lomaltapaluurahan kanssa, sillä ei ole toista asiaa, joka yhdistää täydellisesti joutilaisuuden herkutteluun.

El Fant sijaitsee Torikortteleissa, Helsingin kaupunginmuseon naapurissa. Vaikka El Fant tarjoaa niin aamiaista, brunssia, lounasta kuin illallistakin, niin erityisesti El Fantin brunssi on kutkutellut mielessä pitkään. Pöytävaraus on muuten hyvä tehdä, ja sekin hyvissä ajoin. Porukkaa riittää.

El Fant ei ole perinteinen brunssipaikka siinä mielessä, että siellä ei törmää notkuviin buffapöytiin tai ihmiskunnan alennustilaa kuvaaviin lähmäisiin astioihin ja ottimiin. Homma toimii tyylikkäästi pöytiintarjoilu-periaatteella, mikä miellyttää meikäläistä. Maksu (28 €) hoidetaan alkajaisiksi kassalle. Samalla kysytään allergiat sun muut epämääräiset hedonistisen elämän rajoitteet. Good Life Coffeen kahvia saa hakea tiskiltä niin paljon kuin kahvihampaan kolotuksen poistamiseen tarvitaan.

Päivän smörrebröd oli tehty marinoidusta munakoisosta, tomaatista ja vihreästä. Erilainen, mutta houkutteleva avaus. Joku kölvi voisi kysyä, että missä liha, mutta antaa kysyä. Nyt mennään tämä kerta vain kasvisten ja kalan voimalla. Leivän kanssa alkupalaksi tuotiin myös mustikkatuorepuuroa, jossa oli marjoja, mantelia ja chia-siemeniä. Nyt jouduin hieman pettymään. Lopputulos oli ihan mallikas, mutta jotenkin sitä odotti vielä täyteläisempiä ja voimakkaampia makuja. Vaimo tekee parempaa.

Seuraavaksi ystävällinen tarjoilija vuorasi pienen pöytämme pääruoilla. Niitä nimittäin tuotiin kerralla useampi kippo jaettavaksi. Savustettu lohi kera fenkolin ja marinoitujen kantarellien oli todella herkullista, kuten myös uudet perunat kapristen kanssa. Brunssin tähdeksi nousi kuitenkin yllättäjä kärkiryhmän takaa: paistetut maa-artisokat! Niissä oli hurmaava makumaailma. Pääruoan muut partikkelit – pestomarinoidut tomaatit, munakokkeli kevätsipulilla sekä vihreä salaatti – pelasivat roolinsa niihin kohdistuvien odotusten mukaisesti.

Brita-kakku musti- ja mansikoilla päätti hienostuneen brunssin jättäen mieleenpainuvimmat hetket pääruoan kontolle. Jälkiruoka oli hyvä, mutta ei erityinen. Kakun marenki oli jätetty paikka paikoin hieman turhan raa’aksi omaan makuuni.

Palvelu oli poikkeuksellisen huolehtivaista, ystävällistä ja iloista. El Fantin sisustus on pelkistetyn vaalea. Se tuntuu luovan tilaan seesteistä harmoniaa.

Jos kaipaat erilaisen tyylikästä brunssia etkä jaksa ainaista ähkyn tuomaa morkkista, valitse El Fant! Ja muista se varaus. 

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

El Fant 

Katariinankatu 3

00170 Helsinki

Ribe

Paljon on puhuttu Tallinnan ravintolaparadoksista: parhaimmat – tai ainakin kiinnostavimmat – ravintolat sijaitsevat kaupungin kivimuurien ulkopuolella. Näinhän se pitkälti onkin, mutta todellisuus ei täysin vastaa hipsterien ja ruokaturistien yksioikoista käsitystä. Laadukasta ravintolaruokaa on edelleen tarjolla myös vanhassakaupungissa, jopa aivan lähellä turistien kansoittamaa Raatihuoneentoria. Siitä loistavana esimerkkinä Ribe.

Ribe on saavuttanut kunnioitettavan kymmenen vuoden iän, mikä on pitkä aika, kun huomioi Tallinnan alati elävän ja kehittyvän ravintolakentän. Kovasta kilpailusta huolimatta yleinen totuus taitaa olla se, että Ribe on ollut yksi Tallinnan parhaista ravintoloista syntyhetkestään lähtien – ja on sitä edelleen. Ihme kyllä, itselleni tämä käyntikerta oli ensimmäinen koskaan kyseiseen ravintolaan.

Otin alkajaisiksi gin tonicin (11 €). Napue taitaa olla tuttu jo sille kuuluisalle Pihtiputaan mummollekin, mutta entä Saksan Schwarzwaldin vuoristoalueelta maailman ginientusiastien huulille ponnistava Monkey 47 -gini? Tämä feminiinisen herkullinen gini veti vertoja jopa itsellensä Napuelle. Hui, täydellinen avaus! Keittiön tervehdyksenä tuotiin paria sorttia leipää, mutta myös avokado-gazpacho-shotit. Erityisesti juuri tuo pieni gazpacho ilahdutti raikkaudellaan meitä etelän matkailijoita.

Kuten niin monia kertoja aiemmin, oli tälläkin kertaa varsinaiseksi alkupalaksi saatava tartaria (10 €). Ja aivan kuten Moonissa, ei Ribenkään versio Saarenmaan härästä ollut tartar-janan perinteisimmästä päästä. Aina pitää elvistellä, mikähän siinäkin on? Mutta siinä missä Moonin versio oli valitettavasti ehkä huonoin syömäni tartar ikinä, oli Riben tartar parempi. Annoksen päällä oli punajuurta ja rapeaa leipää, liha oli piilotettu pohjalle. Annosta vaivasi kuitenkin harmillisesti mauttomuus. Toisena alkupalana jaoimme annoksen, jossa oli tomaattia, Burrata-juustoa ja balsamicoa (10 €). Burratahan on yhdistelmä mozzarellaa ja kermaa, minkä vuoksi sillä on pehmeän kermainen ydin. Tämä kulinaarinen mestariteos oli samalla myös esteettinen täysosuma.

Pääruoaksi otin metsäsieniravioleita ja parmesania (13 €). Tässäkin tapauksessa annoksen ulkonäköön oli ilahduttavasti panostettu. Parmesan, rucola ja muut sivuosan esittäjät jättivät pääesiintyjänä toimineille herkille metsäsieniravioleille kivasti tilaa. Annos oli elegantin hurmaava ja täyteläinen. Jälkiruoille ei tässä kattauksessa poikkeuksellisesti jätetty sijaa.

Vaikka söimme ulkona terassilla kesäisen päivän kunniaksi, pisti silmääni Riben tyylikäs miljöö ravintolan sisäpuolella. Tilaa löytyy niin maantasosta kuin alakerrastakin. Palvelu oli asiallista.

Ribe tarjoaa laadukasta, sanoisinko semi fine dining -henkistä, modernia ruokaa. Jos mielestäsi Telliskiven ja Kalamajan trendialueet ovat jo so last season – tai vaihtoehtoisesti et ole niistä kuullutkaan – ota suunnaksi Raatihuoneentori ja Ribe!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ribe
Vene 7
10132 Tallinna

Kohvik Moon

Moon on useamman vuoden ajan ollut vakiojäsen niissä keskusteluissa, joissa rankataan Tallinnan kiinnostavimpia ja parhaita ravintoloita ja mietitään, missä käydä syömässä, kun tehdään visiittiä etelään. Itsellä tämä kerta taisi olla kaiken kaikkiaan jo kolmas, kun Moonissa olen käynyt. Ilmeisimmän syyn (=hyvä ruoka) lisäksi myös Kalamajan trendikkäässä kaupunginosassa on sitä jotain. Se on lyhyen kävelymatkan päässä satamasta, sieltä löytyy toinen toistaan kiehtovampia ravintoloita, viini- ja olutkauppoja sekä muita pikkuputiikkeja. Viimeisimmällä reissulla muuten kävelimme satamasta Mooniin, minkä jälkeen talsimme Lentosataman merimuseoon. Vinkkinä mainittakoon, että siellä on todella mielenkiintoinen tammikuuhun 2018 saakka auki oleva meripelastustyöstä kertova Mayday-näyttely. 

Palataanpa asiaan. Moon (suomeksi unikko) on moderni venäläistyylinen ravintola. Sen sisarravintola Kolm Sibulat on yksi ehdottomista suosikeistani Tallinnan ravintolatarjonnassa. Otimme alkuun molemmille pirozhkit eli täytetyt pikkupiirakat (2 € kpl). Piirakassani täytteenä oli kanaa ja perunaa. Muutaman suupalan piirakka oli miellyttävä aloitus. Seuraavaksi pöytään tuotiinkin käsintehtyjä siperialaistyylisiä dumplingsejä, joiden täytteenä oli lihaa ja sieniä (10 €). Annos oli kesän parhaimpia! Laadukkaat dumplingsit yhdistettynä huumaavaan keitinliemeen ja isoon kulhoon smetanaa loivat lähes orgastisen makukokemuksen. Onneksi annos oli verrattain iso, jotta siitä ehti nauttia oikein ajan kanssa. Napakymppi!

Mutta kuten aika ajoin käy, on pudotus ylhäältä karu, kun ote lipeää. Olin ottanut alkupalalistan puolelta pääruoaksi vasikkatartarin (12 €). Tartar on nykyajan lellikki, jollainen jokaisella itseään kunnioittavalla ravintolalla pitää listallaan olla. Tämän vuoksi on lähdetty vaarallisille vesille, kun ravintolat yrittävät epätoivoisilla irtiotoillaan tehdä pesäeroa toisiinsa. Samalla kuitenkin irtaudutaan tartarin alkuperäisestä herkän tasapainoisesta kokonaisuudesta ja koostumuksesta harmillisen kauas. Moonin tartar kuulosti listalla hekumalliselta sisältäen mm. ankanmaksaa ja tryffelimajoneesia. Lopputulos oli kuitenkin yhtäältä liian tulinen ja toisaalta pääraaka-aineen osalta liian hajuton ja mauton. Annos oli rohkea kokeilu, mutta lento jäi pahasti vajavaiseksi. Liika oli liikaa, mutta toisaalta annos itsessään varsin pieni.

Kovasti pettyneitä makunystyröitä piti ehdottomasti hyvitellä jälkiruoalla. Niinpä otin vielä pavlovan, passionvaahdolla, mansikkajäätelöllä ja mansikoilla (6 €). Ihastuttava ja raikas annos palautti jälleen hyvän fiiliksen.

Moonin sisustus on miellyttävän rauhoittava, tyylikkään hillitty. Sisäpihan terassia en valitettavasti vieläkään ole testannut, mutta sitä uskaltanee suositella kesäaikaan. Ravintolaa vastapäätä sijaitseva hylätty ja ränsistynyt talo herättää samaan aikaan ihmettelyä ja hymähtelyä. Palvelu Moonissa on ollut aina asiallisen formaalia, muttei erityisen rentoa.

Moonissa on tullut nautittua sen verran hyvälaatuisesta ruoasta vuosien varrella, joten en anna yhden ohilaukausannoksen häiritä muutoin särmän laadukasta kokonaisuutta. Moon on Tallinnan modernin ravintola-aallon ensimmäisiä ravintoloita ja samalla edelleen yksi laadukkaimmista ravintoloista. 

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kohvik Moon
Vorgu 3
10415 Tallinna