Limos

Limos, tuo kreikkalaisen mytologian nälän (ja nälänhädän) jumalatar, lopetti vantaankoskelaisten nälän (ja nälänhädän?) avaamalla paikallisten iloksi napolilaisiin pizzoihin vihkiytyneen ravintolan. Napolilainen pizza jatkaa siis vääjäämätöntä voittokulkuaan. En tuomitse, sillä meidänkin perheemme karautti 20 minuutin ajomatkan vain pizzojen perässä. 

Otin Evil Goatin (17,80 €), vaimoni Margheritan (avajaistarjouksessa vieläkin 10 €) ja lapsille puoliksi klassikko kinkku-tonnikala (15,80 €). Broilerilla, mozzarellalla, vuohenjuustolla, paholaisen hillolla, kirsikkatomaateilla ja rucolalla aateloitu pizzani oli muhkean maukas. Monenkirjavasta makumaailmasta en tosin onnistunut erottamaan broileria. Paholaisen hillo ja valtava rucolaröykkiö hallitsivat makukirjoa. Rucolaa olisi voinut olla vähemmän. Parmesaanilla kruunatut reunat olivat äärimmäisen herkullisia. Vaimoni Margherita oli luonnollisesti pelkistetympi kokonaisuus, mutta näytti sekin maistuvan. Hän myös kehui parmesaanireunoja. Lapsille pizza maistuu aina, kehen lienevät tulleet. 

Limos on varsin aistikas ravintola, sisältäpäin. Voimakkaan sininen väri dominoi miljöötä. Seinillä on Kreikan mytologiasta ponnistavaa näyttävää "taidetta". Tilaukset tehdään tiskiltä, mistä joudun verottamaan miinuksen. Palvelu pelasi moitteettomasti, mutta oli varovaista ja hiljaista. Kovin ääni kuuluikin pizzauunin luota, kun pizzamestari kajautti pois lähtiessämme mukavat päivänjatkot pesueellemme.

Ruoka 4/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 3/5

Limos

Kauppalaivurintie 12, 01670 Vantaa

Sture 16

Keskeisellä paikalla Vallilassa sijaitseva Sture 16 oli minulle suuri tuntemattomuus, kun kuulin siitä alueen ravintolatarjontaa tuntevalta ystävältäni. Rekisteröin siltä seisomalta tarkalla korvalla laatupaikaksi kehutun ravintolan. Sittemmin olen käynyt ravintolassa kahdesti lounaalla. Lounasta Sture 16 itse asiassa vain tarjoaakin, catering- ja tilanvuokrausbisneksen lisäksi. 

Olen molemmilla kerroilla päätynyt lautasannoksiin, jotka annetaan salaattipöytälinjaston päässä ja jotka melkeinpä valmistunut, kun sinne asti on itsensä taistellut. Lautasannokset ylipäätään nostavat minkä tahansa lounaan arkisuuden yläpuolella, siksi pidän niitä. Ensimmäisellä lounaskerralla otin savustettua merilohta kermaviilikastikkeella ja tilliperunaa (15,5 €). Annos oli toimiva ja varsin maistuva, mutta ei herättänyt suurempia riemunkiljahduksia. Odotin enemmän. Toisella kerralla valitsin tomaatti-basilikarisottoa parmesaanilla ja lohella (15,5 €). Lopputulos oli tismalleen sama kuin edelliskerrallakin: ihan jees, annoksen söi mielellään, mutta siinä se. Vahvasti kädenlämpöinen suoritus. Olisin toivonut makua enemmän. Kehuttu lohikin jäi annoksissa valjuksi. 

Alkusalaattipöytä on lounasarvioinneissani aina suuressa roolissa. Rakastan, jopa vaadin sitä, että lounasravintolassa on tarjolla alkusalaattia. Mitä monipuolisempi, erilaisempi ja arvokkaampi kyseinen pöytä on, sen parempi. Pelkän vihreän salaatin tai raasteiden takia ei tarvitse minun vuoksi edes vaivautua. Sture 16:n alkusalaatit ovat keskitasoa. Yritystä on, mutta mitään kovin ihmeellistä ei tarjolla lopulta ole. Pisteet sienistä. Nachot olivat hauska muistutus 90-luvulta. 

Ensimmäisellä kerralla oli jälkiruokana pannukakkua, jonka ohi en vain voi yksinkertaisesti kävellä, koska sitä pitää aina maistaa. Jälkimmäisellä kerralla kuitenkin onnistuin kävelemään toscakakkupalojen ohi. 

Sture 16:n palvelusta tai miljööstä ei tarvitse erityismainintoja antaa. Palvelu toimii vahvasti itsepalveluperiaatteella, sillä lounaan päätteeksi asiakas vie ja lajittelee itse kaiken. Saimme tästä operaatiosta vaivanpalkaksi kiitoksen. Miljöö ei jäänyt erityisesti mieleen. 

Ruoka 3

Kokemus 2

Hinta-laatu 3

Sture 16

Sturenkatu 16, 00510 Helsinki