Beijing8

Helsingin loppuvuoden ravintolakentän ehdottomasti kiinnostavin uutuus on Kampin kauppakeskuksen vitoskerroksen Kortteli, jonka 10 ravintolaa tarjoavat monenmoista makumaailmaa. Storyssa ehdin jo avajaisviikonloppuna käydä ja toteamaan sen ulkomuodoltaan tyylikkääksi ja keittiötaidoiltaan mainioksi. Nyt oli ensimmäisen Korttelin lounaan vuoro.

Olin heti yhdentoista jälkeen ihmettelemässä, minkä ravintolan valitsisi. Aikaa ei silti ollut hukattavaksi. Jostakin täsmällisempää tarkastelua kestämättömästä syystä valitsin Beijing8-nimisen dumplingeja tarjoavan kiinalaisen ravintolan. Kyseinen ketju on muuten alkujaan länsinaapurista ja nettisivujensa mukaan tarjoilee hidasta pikaruokaa.

Jonossa ehdin miettiä lounasvalintaani, joka kuitenkin oli jo lähtökohdiltaan melko helppo. Tarjolla nimittäin on vain dumplingeja, joko 9 tai 12 kappaleen settinä. Kastikkeen voi valita kolmesta vaihtoehdosta, kylkeen nuudeleita tai riisiä. Niin, toki myös dumpling-makuja on useita erilaisia. Päädyin yhdeksään kappaleeseen (9,70 €), nuudeleihin ja ”Chef’s Choiceen” eli ns. ylläriin.

Annoksen valmistuksessa kesti suurin pirtein kaksi minuuttia eli pikaista toimintaa. Hain annokseni sivutiskiltä. Olin kyllä nähnyt vastaavia pahvilaatikoita muilla lounastajilla, mutta boksin sisään kurkattuani pettymyksen tunteet hyökkäsivät kokonaisvaltaisesti ylitseni: noin vaatimattoman surkea annos! Makukaan ei juuri kohottanut mieltäni. Tokihan dumplingit olivat ihan ok, mutta eivät enempää. Niitä taisi olla kahta kolmea erilaista. Nuudelikasa ja raastesalaatti olivat hyödyttömiä. Kokonaisuus oli lähes ala-arvoinen ja jonkinasteinen ryöstö – vähintäänkin näpistys.

Lisää pettymyksiä. Suunnittelin huuhtovani huonot vibat pois mukavalla artesaanikahvilla, mutta tarjolla oli vain teetä. Tietysti, ”kiinalaisessa” ravintolassahan tässä ollaan! Jätin väliin ja lähdin pettyneenä pois. Vajaan kympin hinnalla luulisi saavan enemmän. Itse asiassa tämä oli miesmuistiin sellainen lounas, josta jäi nälkä. Vuoden huonoin lounas tuli koetuksi juuri ennen vuodenvaihtumista.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Beijing8
Kampin kauppakeskus, 5. krs
Urho Kekkosen katu 1
00100 Helsinki

Lie Mi Vietnamese Kitchen

Muutama vuosi sitten ihmeteltiin, missä ovat kaikki Helsingin vietnamilaiset ravintolat. Joku muisti ehkä mainita Helsingin vanhimman vietnamilaisen, Itiksessä sijaitsevan Tre Vietin, mutta siihen se saattoi jäädäkin. Sittemmin uusia vietnamilaisia rafloja on syntynyt enemmän ja niiden mukana on kaikkien herkkusuiden saataville tuotu mm. suuren suosion saanut pho-nuudelikeitto. Vietnamilaisen keittiön härmäläistä läpimurtoa on ollut ilo seurata, sillä itseeni tuon paljon yrttejä ja mausteita käyttävän maan keittiö jätti parhaimman makujäljen vaihto-opiskelijana reissailtuani ympäri Kaakkois-Aasiaa – luoja paratkoon – seitsemän vuotta sitten.

Lie Mi sijaitsee legendaarisen Siltasen tiloissa Kalliossa. Se on tarjoillut vietnamilaisen keittiön luomuksia reilun kahden vuoden ajan. Kesällä Lie Men (vai Lie Min?) terassi on lähialueen ykköspaikka. Aurinko hellii raskaan työn raatajia, eikä ylempänä ohi kiitävä Hämeentiekään häiritse ketään – korkeintaan vain varpuset, jotka pyrkivät pääsemään osingoille ruoantähteistä. Terassi on muuten ensi kesänä entistä isompi, sillä sitä laajennettiin loppukesästä. Näin talviaikaan on toisin: syödä pitää sisätiloissa.

Olen käynyt Lie Messä viime aikoina hyvinkin säännöllisesti, viikoittain. Aina kuitenkin lounaalla, joten iltaelämästä ei ole tuoreita kokemuksia jaettavaksi. Lounasaikaan tarjolla on kolmea vaihtoehtoa (lähes kaikki 9,70 €), joten nirsoimmat meistä eivät välttämättä löydä suosikkiaan listalta. Ikuista lihatonta lokakuuta viettäviä on kuitenkin muistettu lounaslistan laatijan toimesta lämmöllä. Lista tulee muuten kaluttua läpi melko nopeasti, sillä se ei juurikaan muutu. Toinen asia, joka on kerrasta toiseen sama, on alkusalaattipöytä. Okei, pientä variaatiota saattaa olla, mutta ei paljoa. Se on alkanut vähän tökkimään ja maistumaan puulta, vaikkei siinä sinänsä mitään vikaa olekaan. Sehän on itse asiassa aikamoinen sekasikiö: tarjolla on esim. perunasalaattia, mitä ei voitane yleisen elämänkokemuksen perusteella pitää vietnamilaisen, tai edes aasialaisen, keittiön kulmakivenä.

Lie Men lounaspääruoat ovat se syy, miksi siellä tykkään käydä. Oma suosikkini on paistettua nuudelia kanalla, päällä keko yrttejä, ituja ja paahdettua sipulia. Paistettu riisikin toimii possun kanssa. Kuten myös possu-pho. Riisipaperista tehdyt rullat eivät sen sijaan nousseet makuelämyksiksi.

Lie Mi on todennäköisesti hipsterein paikka, jossa käyn säännöllisesti, mikä toisaalta saattaa kertoa minusta vähintään yhtä paljon kuin paikasta. Nimittäin: lautaset ovat muovisia ja kolhon oloisia, pöydät kuluneita, tuolit keskenään erilaisia eikä yksikään kovin mukava istua, seinälle on nostettu pyörä, kassan yllä on hammaslääkärikäynneiltä tuttuja valoja ja sen sellaista. Palvelu on tasalaadutonta: välillä on pitänyt hakea pääruoka keittiöstä asti, kun kello on tikittänyt alkavan palaverin kunniaksi turhan kiivaasti ja välillä pääruoka on tuotu pöytään lähes samalla hetkellä, kun on itse aloittamassa salaattipöydän antimien nauttimista. Ei muuten ole kiva lapata salaattia kiireellä suuhun, kun ruoka jäähtyy kovaa vauhtia vieressä.

Mutta hei, kaikesta huolimatta Lie Mi on oiva lounaspaikka!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Lie Mi
Hämeentie 13
00530 Helsinki

Viisi Penniä

Viidellä Pennillä on pitkä historia: perinteinen krouvi aloitti toimintansa samana vuonna kuin Kekkosesta tuli Suomen kahdeksas presidentti eli vuonna 1956. Ravintolan nimi muuten juontaa juurensa rahasummasta, joka perittiin vuonna 1865 tullimaksuna Helsinkiin tulevilta kauppiailta.

Pari vuotta sitten ravintola koki täydellisen uudistuksen. Kävin ennen remonttia kertaalleen siellä syömässä, mutta sen reissun muistikuvat ovat hatarat. Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen kävin Viidessä Pennissä lounaalla. Yritinhän minä kerran tässä välissäkin mahtua sisään, mutta mesta oli tupaten täynnä, koska paikallisen lätkäjengin peli oli alkamassa. Silloin mentiin muuten Linkoon pizzalle.

Olin ravintolassa puoli kahden aikaan. Edessäni tiskillä oli vain yksi vanhempi naisasiakas… Mutta hänpä ei ollutkaan mikä tahansa lounastaja, vaan jonkinasteinen kanta-asiakas, joka kertoi kyllä vaivoistaan ja vastoinkäymisistään tarjoilijalle, mutta tilausta oli perin vaikea tehdä. Lopulta hän otti yhden oluen. Niin, ilman kenkiä ja sukkia. Lounaslistalla oli valinnanvaraa, mutta päädyin itselleni harvinaisempaan vaihtoehtoon eli metsästäjänleipään ranskalaisilla (9,90 €). Lounaaseen kuului myös keitto ja salaattipöytä. Borssikeitto oli epämääräistä eivätkä maut erottuneet toisistaan. Lihaakaan siinä ei tainnut olla. Salaattipöytä oli melko vaatimaton, mutta pastasalaatti salamilla ja kapriksilla oli todella mainio!

Metsästäjänleipä oli tehty paahtoleivälle. Sen päältä löytyi kastikkeessa sieniä ja pieni pihvi. Vähän valjua ja mitäänsanomatonta. Ranskalaiset olivat peruskamaa. Onko muuten niin, että niitä voi nykyään käyttää annoksessa kuin annoksessa? Minusta ne eivät oikein tämän annoksen kylkeen sopineet, mutta toisaalta syöhän niitä aina kohtuullisen hyvillä mielin.

Kahvia särpiessä oli aikaa katsella ympärilleen. Klassinen pubiympäristö, jonka laajan juomavalikoiman testaaminen jäi ensikertaan. Voi kuitenkin olla, että lounaalla ei enää tule käytyä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Viisi Penniä
Mannerheimintie 55
00250 Helsinki

Pörssin joulupöytä

Ihmisellä pitää olla perinteitä, koska ne ovat kivoja ja luovat elämään mukavasti turvallisuuden illuusiota säännöllisyydellään. Meillä on vaimon kanssa perinteenä käydä ravintola Pörssin joulupöydässä hakemassa fiilistä joulunodotukseen. Perinteistä puheen ollen – niitä taitaa olla muutamalla muullakin. Tai ainakin aina Pörssissä käydessä tilat ovat pursunneet nälkäistä väkeä. Jouduimme tällä kertaa jonottamaan vartin verran, kunnes meidät ohjattiin pöytään.

Kuten niin kovin usein tällaisissa pidoissa, alkupalapöytä on Pörssissäkin se juttu. Parin lautasen taktiikalla saa hyvän kokonaisnäkemyksen alkupaloista. Tällä kertaa toimin niin, että muodostin ensimmäisestä alkupalalautasesta kala- ja jälkimmäisestä lihapainotteisen. Kalapuolen kruununjalokiviä olivat luonnollisesti siianmäti smetanalla ja sipulilla, kuminalla maustettu lohitartar sekä kurkku-katkarapuskagen. Lihapuolen parasta antia olivat aladobi, jota ei muutoin tulekaan syötyä sekä oivallinen glaseerattu maissikananrinta savupaprikakastikkeella. Molempia lautasia täydensin vielä herkullisilla hunaja-rosmariinipaahdetuilla puna- ja keltajuurikkailla sekä parilla pikkusuupalalla joululimppua.

Pääruoka on usein se pakollinen välikierros ennen jälkiruokia – niin nytkin. Häränsisäfilee madeirakastikkeessa kuulosti paremmalta kuin itse asiassa olikaan. Pahoittelut muuten hämyisistä valokuvista. Kuten vaimoni sanoi: ne kertovat enemmän minusta kuin ravintolan ruoista.

Aiempina vuosina suosikkijälkiruoaksi on noussut jokerikortti: marinoidut luumut kermalla. Tällä kertaa luumuja höysti viskikerma, yhtenä vuotena tarjolla oli liköörillä marinoituja luumuja ja kanelivaahtoa. Hyviä olivat tänäkin vuonna, mutta jotain jäi puuttumaan, ehkäpä marinoinnin suhteen… Jouluhalko oli yllättävän raikasta, kun taas piparivanukas marjakastikkeella jäi lussuksi. Ai niin, marmeladit toimivat aina! Juustoja ei hullukaan jaksa syödä enää tässä vaiheessa iltaa.

Pörssisali on miljöönä näyttävän ylväs kivilinna ja tänäkin vuonna siitä oli erilaisilla valohässäköillä ja muilla koristeilla tehty vaikuttava. Aiempina vuosina olen nuoruuden intoa puhkuen haukkunut sitä ”suht tyylikkääksi ruotsinlaivaksi”, mutta näin kolmenkympin rajapyykin ylitettyä voi jättää turhat elämöinnit nuorukaisille. Ihan tyylikäs paikka siis, vaikkakin aina täynnä. Pöydät ovat lähekkäin toisiaan ja täyden lautasen kanssa joutuu varomaan, ettei heitä sinappisia joulumakkaroita vierustoverin syliin. Tarjoilijat ovat vuosien varrella olleet melko lailla örmyjä ilmestyksiä, vaikkakin tehokkaita työssään. Tällä kertaa meitä kuitenkin onnisti: saimme sydämellisen vanhemman naisen, joka ei edes pahoittanut mieltään siitä, että jätimme tällä kertaa viinit väliin.

Tapana on ollut käydä näissä Royal Ravintoloiden joulupöydissä kaksi yhden hinnalla -diilillä, mikä tekee käynnistä aina hinta-laatusuhteeltaan mainion. Hinta kahdelta on tällöin 59 €, mutta sen päälle tulee vielä narikkamaksu, joka muistaakseni oli melko suolainen 3,5 € henkilöltä. Täydellä buffethinnalla joutuisi hinta-laatusuhdetta miettimään tarkemmin, mutta puolella hinnalla diili on ohittamaton.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Pörssi
Fabianinkatu 14
00100 Helsinki

Story Kortteli

Olimme kärppänä paikalla heti avajaisviikonloppuna, kun kiihkolla odotettu Kampin kauppakeskuksen viidennen kerroksen uusi uljas ravintolamaailma – Kortteli – avautui katajaiselle kansalle tuhannella asiakaspaikallaan. Suomen vilkkaimman kauppakeskuksen 10-vuotisjuhlien kunniaksi Korttelin ravintolakeskittymään panostettiinkin isosti. Ja toden totta: jälki on hienoa! Entisen yökerhon tilat ovat nyt 10 miljoonaa kertaa paremmassa käytössä tällä tavalla.

Viimeiset remonttimiehet tulivat käytännössä samalla oven avauksella ulos, kun me menimme sisään. Story Korttelin isovelihän majailee Vanhassa kauppahallissa ja itsekin on tullut siellä pariin otteeseen käytyä. Merellinen miljöö on isoveljen ehdoton valttikortti, mutta ruokatuote ei ole täysin minua vakuuttanut. Katsotaan miten pikkuveljen käy!

Story Korttelin ruokalista on erikoinen: se ei sisällä varsinaisesti alkupaloja, vaan koostuu klassikkoannoksista, burgeri & sandwich -osastosta, lisukkeista, viikon spesiaaliannoksista sekä tietysti jälkiruoista. Vaikka lista on hieman hämmentävästi rakennettu, löytää sieltä helposti mielihalujensa kohteita. Otin alkupalaksi sinisimpukoita Ruotsista (14,90 €). Sen kyljessä tuli perunasalaattia ja aiolia. Annos oli kohtuullisen onnistunut. Simpukat maistuivat, kuten myös muu tilpehööri, mutta liemi oli laiskan makuinen vetisyydessään. Perunasalaatti oli vielä listassa lämmintä, mutta pöydässä ei enää. Haaleanakin se silti oli aiolin kera ihan hyvää.

Pääruoaksi otin Reuben-nimisen sandwichin (13,90 €). New York -henkinen annos koostui grillatusta leivästä häränrintapastramilla ja hapankaalilla. Sitä säestämään otin vielä Asian Slaw -salaattia (4 €), jossa oli japanilaisittain marinoitua kaalia, retikkaa ja porkkanaa. Sänkkäri oli mukavan kokoinen ja maut hyvin yhteen sointuvia. Pastrami ja kaali olivat mainioita. Harmillisesti tämäkin annos oli jo pöytään saapuessaan hieman ehtinyt jäähtyä. Tämä ongelma uskoakseni johtuu vain keittiön keskeneräisestä virittymisestä täyteen iskuunsa. Asian Slaw näytti vaatimattomalta, mutta olikin ulkonäköään väkevämpi annos. Vihannekset oli saatu todella särmikkään makuisiksi. Myös seuralaisen flank steak (24,50 €) oli oivallisesti paistettu ja maustettu. Pääruokien yhteydessä on pakko vielä mainita viinilistan italialainen edustaja, joka oli dokabiliteetiltään erittäin suunmukainen. Toisin sanoen sitä oli erittäin miellyttävä kulautella.

Kun nyt kerran olin liikenteessä pioneerihengessä uuden ja jännän äärellä, oli pakko päättää ilta jälkiruokaan. Lista oli jälkkärivalintojen suhteen armollinen: joko pannareita (12 €) tai jätskiä (6,90 €). Päädyin edelliseen. Jo itse annoskin oli kaunis. Muutaman pannarin lisäksi lautasella oli mascarponevaahtoa, hillottuja kirsikoita ja vaahterasiirappia. Syntisen herkullista!

Story Korttelin miljöö on viihtyisän moderni ja avara. Vaalean puun tuoma kodikkuus ja industrialismi lyövät onnistuneesti kättä. Tilan jakaa etu- ja takaosaan iso avohylly, josta tarjoilijat hakevat mm. viinilaseja. Illan mittaan ne hyvään tahtiin siitä hupenivatkin… Suuret ikkunat aukeavat Narinkkatorin maisemaan ja tuovat kaivattua luonnonvaloa (tähän aikaan vuodesta toki vähän huonommin).

Tarjoilu haki terävintä otettaan, sillä nyt ei vielä ruoka- ja viinilistan herkut tulleet ulkomuistista, vaan niiden suhteen oli havaittavissa selvää epätietoisuutta. Ei silti ole syytä epäillä etteikö sekin puoli saataisi kuntoon nopeasti. Tarjoilu oli joka tapauksessa nuorekkaan iloista, rentoa ja jutustelevaa eli juuri sellaista kuin tällaisessa paikassa toivookin.

Kortteli on taivaanlahja Kampin seudulla hyvää ruokaa etsivälle nomadille. Se on auki viikon jokaisena päivänä aamusta iltaan. Ennen Korttelia tilanne oli jokseenkin absurdi: olet Suomen keskeisimmällä paikalla, mutta hyvät ravintolat ovat harvassa. Nyt tilanteeseen saatiin kaivattu muutos. Kaiken lisäksi Kampin afterwork-tarjontaan tuli moniulotteinen lisäys. Enää ei tarvitse pohtia töiden jälkeisiä kuulumistenvaihtotuoppeja pelkästään Teerenpelin ja Steam Hellsingin välillä. Myös Story Kortteli pesi merellisen isoveljensä mennen tullen! Tästä meidän kaikkien on hyvä jatkaa, koska maailma on taas yhden palan valmiimpi.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Story Kortteli
Kampin kauppakeskus, 5. krs
Urho Kekkosen katu 1
00100 Helsinki

Kitchen & Table (Clarion, Jätkäsaari)

Norjalaisen hotellialan rokkikukkomiljönääri Arthur Buchardtin laskeutuminen Suomeen tapahtui verkkaisella aikataululla, mutta sitäkin näyttävämmin. Sitä todistaa 16-kerroksinen tyylikäs Clarion-hotelli Jätkäsaaren merellisissä maisemissa. Hotellin maantasossa operoi ruotsalaisen Marcus Samuelssonin houstaama Kitchen & Table -ravintola. Kävimme paikan päällä testaamassa Norjassa ja Ruotsissa menestyneen ravintolakonseptin suomalaisen serkun perjantaisena iltana.

Nettisivuilla todetaan, että Kitchen & Tablen illallismenu on saanut vaikutteita Manhattanin makumaailmasta, jota täydennetään paikallisilla raaka-aineilla. Kuulostaa toki hyvältä. Jaoimme alkuun The Deli -nimisen alkupalan (15 €). Se piti sisällään kolmea eri leikkelettä (mm. kylmäsavuporoa), briejuustoa, kirsikkahilloketta, kotitekoista näkkäriä, suolakurkkua ja hillosipuleita. Lihat olivat laadukkaita ja näkkäri maistuvaa. Ihan onnistunut alku.

Pääruoaksi otimme molemmat pihviannokset (Butcher’s & Gardner’s, 27 €). Eteemme tuotiin isot annokset siivutettua naudan kuvetta, jonka päälle oli epäortodoksisesti ripoteltu jonkinlaista tomaatti-jalapeñosalsaa ja rapsakkaa sipulia. Liha oli tässäkin tapauksessa erinomaista ja vaikka annoksen makumaailma oli rohkea, oli se myös toimiva. Pihvin kylkeen sai valita joko maustetut ranskalaiset tai salaatin. Ehkä jo arvaattekin kumpaan päädyin. Kyllä. Maustetut ranut erottuivat positiivisesti tavanomaisista ja niitä komppasivat kaiken lisäksi kivasti kotitekoinen ketsuppi.

Kitchen & Tablen miljöö on skandinaavisen raikas. Laajaa tilaa on lohkottu erilaisilla ratkaisuilla. Ulkona ikkunoiden takana oli merimaisema, mutta sen täysipainoista nauttimista estivät pimeä ulkoilma sekä erityisesti ikkunoiden eteen ”parkkeerattu” laiva. Tarjoilu oli hellyttävän hutiloivaa. Tarjoilijamme oli pihalla kuin lumiukko, mutta sai ison osan anteeksi pelkällä nauravaisuudellaan ja sympaattisuudellaan. Ainakin minulta. Ehkä kuitenkin jossain vaiheessa tulevaisuudessa on skarpattava.

Kitchen & Table on kiehtova uutuus, joka tarjoaa maistuvaa ja laadukasta ruokaa New York baby! -särmällä. Jää silti nähtäväksi, että onko se riittävä syy lähteä varta vasten Jätkäsaareen makumatkalle.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kitchen & Table
Tyynenmerenkatu 2
00220 Helsinki

Bistro Cumulus

Kaukana takana ovat ne ajat, kun oli järkevää mennä mihin tahansa muualle syömään kuin hotellin omaan ravintolaan. Ainakin Meilahdessa sijaitsevan Bistro Cumuluksen kohdalla hotellien ravintoloihin kohdistuvat vanhahtavat epäluulot on syytä kiikuttaa pihakompostiin maatumaan, sillä toukokuussa avautunut bistroravintola tarjoaa kiehtovan ja modernin ruokalistan herkut valoisassa ympäristössä.

Mainion sijaintinsa vuoksi (ravintola on ihan kotikulmillani) olen käynyt Bistro Cumuluksessa syömässä useasti sekä lounaalla että ilta-aikaan. Voidaankin sanoa, että etäpäiväni kohokohta on lounasvisiitti Bistroon. Lounaalla (10,20 €) tarjolla on laadukas ja monipuolinen buffetkokonaisuus, joka hakee vertaistaan koko kaupunginkin mittakaavassa. Useimmille meille tavan tallaajille jo pelkkä alkusalaatti-, tai paremminkin alkupalapöytä, riittäisi aivan hyvin. Salaatteja löytyy useampaa sorttia, minkä päälle erilaisista purnukoista voi haalia lautaselleen mitä erinäisempiä pikkuherkkuja. Kuitenkin alkupalapöydän lisäksi valittavana on paria eri pääruokaa sekä keittoa ja leipää. Jälkimmäiset olen joutunut inhimillisen kantokyvyn vuoksi jättämään väliin, mutta pääruokaa on aina pitänyt testata. Ja hyvä niin, sillä kokeilemani pääruoatkin ovat olleet ensiluokkaisia. Kyseessä on todennäköisesti yksi kaupungin monipuolisimmista lounaskohteista ja erityisesti juuri lounaan hinta-laatusuhde nousee täyteen viiteen tähteen.

Lounaalla puolenpäivän aikaan ravintolassa on aikamoinen hulina, ja kävipä kerran niinkin, että jouduin oikein metsästämällä metsästämään itselleni pöytäpaikkaa. Uskaltaisin väittää, että Bistro Cumulukseen tullaan lounaalle myös reilusti hotellin omien seinien ulkopuoleltakin, sillä kuten sanottu: lounasdiili on yksi kaupungin parhaimpia. Ravintola olisi päässyt heittämällä lokakuussa julkaisemaani vuoden parhaat lounaat -listalle. Sanottakoon vielä, että lounaan hintaan kuuluu luonnollisesti kahvi ja pienellä lisäinvestoinnilla saa makumatkan päättää jälkiruokaan, mutta se on itseltä jäänyt toistaiseksi testaamatta.

Iltaisin meno on rauhallisempaa, vaikkei ravintola silloinkaan tyhjillään ole ollut. Saattaa jopa käydä niin, että pääsee ikkunapaikoille seuraamaan vilkkaan vaarallista Tukholmankadun liikennettä. Bistron iltamenu on särmikkään monipuolinen, siitä löytyy kivaa twistiä ja se on selvästi ajassa kiinni. Makuja on haettu laajalla pensselillä ympäri maailmaa. Annoksia voi helposti jakaa pöytäseurueen kesken. Vaikkei tiivis lista sisällä kymmeniä ruokalajeja, niin on sanomattakin selvä, että nyt on syöjässä vika, jos ei löydy mitään sopivaa suuhunpantavaa.

Iltalistaa on tullut kahlattua läpi jo jonkin verran: tutuiksi ovat käyneet alkuruoista härkäannos sekä lohisashimit, kuten myös ranut erilaisilla lisämausteilla ja majoneeseilla. Pääruoista olen maistanut ainakin parin vuoden takaista hittiä kana-avokadopastaa (13 €) sekä aivan viimeisimmällä keikalla härän ulkofileetä valkosipulisen maustevoin, vihannesten ja ranujen komppaamana (26 €). Varsinkin pihviannos oli kaikessa muhkeudessaan todella tasokas annos. Jälkiruokalistan limepiiras (6,20 €) tarjoillaan veikeästi purkista. Makujen puolesta kaikki on kuten pitääkin ja lopputuloksena saan raikkaan ja suunmukaisen päätöksen illalle.

Ravintolan miljöö on skandinaavisen vaalea ja raikas. Suuret ikkunat tuovat kaivattua valoa suureen tilaan, mutta antavat samalla myös näkymiä ulos. Ainakin omasta mielestäni elävä elämä on melkeinpä aina mielenkiintoisempaa katseltavaa kuin hienoinkaan taulu. Tarjoilu on ollut ystävällistä, mutta ei haittaisi, jos sitä saisi säädettyä 15 % ripeämmäksi.

Bistro Cumuluksen paras puoli on herkullinen ja moderni ruokalista sekä ilta- että lounasaikaan yhdistettynä laadukkaaseen keittiöosaamiseen. Jos Bistro Cumulus edustaa hotelliravintoloiden tulevaisuutta, niin olen onnellinen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Bistro Cumulus
Tukholmankatu 2
00250 Helsinki

Mei Lin Chinese Restaurant

Muutama vuosi sitten auennut Mei Lin mainitaan aina niissä karkeloissa, kun käydään herrasmiesmäistä debattia kaupungin parhaasta kiinalaisesta ravintolasta. Sehän toki täytyy tehdä selväksi, että kiinalainen ruokakulttuuri koostuu useammasta alueellisesti eroteltavasta keittiöstä, joten siinä mielessä kiinalaisesta ravintolasta puhuminen vastaa eurooppalaisesta keittiöstä puhumista. Mei Lin edustaa sichuanilaista keittiötä, joka on tunnettu runsaasta mausteiden käytöstä.

Testasin Mei Linin sen alkuaikoina kertaalleen, mutta se kerta jäi mieleen tasapaksuna. Ehkä siksi näiden käyntikertojen väliin jäi lähes neljä vuotta.

Lounaalla Mei Lin tarjoaa kymmenen annosta listalta, jossa kaikki annokset maksavat 10 euroa. Rakastan nuudeleita, joten lähes aina valitsen sellaisen annoksen, jossa on nuudeleita ja jotakin lihaa. Niin nytkin. Paistettua naudanlihaa ja nuudeleita oli näin ollen selvä valinta. Annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta toisaalta siinä ei ollut mitään ihmeellistäkään. Se hävisi jokseenkin selvästi vastaavanlaiselle annokselle omassa suosikkikiinalaisessani Dong Bei Hussa.

Lounaalla on tarjolla myös jonkinlainen alkusalaattipöytä. Sen kuitenkin löysimme vasta siinä vaiheessa, kun menimme syötyämme maksamaan lounaita tiskille. Joku väittäisi, että tarjoilija olisi voinut sellaisesta meille vaikkapa vinkata. Eihän alkusalaattipöytä miltään maailmoja syleilevältä näyttänyt, mutta olisi sitä voinut kokeilla. Muuten tarjoilu oli vähäeleistä, mutta ystävällistä.

Ravintolan miljöö on skandinaavisen vaalea ja suoraan sanoen karu. En sano, että kiinalaista ruokaa tarjoavien ravintoloiden tulisi olla täynnä mauttomuuksia, kuten kättään heiluttavia kissoja, tulta syökseviä lohikäärmeitä ja punaisia lyhtyjä, mutta kenties jonkinlainen välimalli olisi löydettävissä.

Ravintolalla on selvästi intohimoa ja edellytyksiäkin asemoitua tusinakiinalaisten yläpuolelle. Aivan ylimpään kärkeen se ei minusta kuitenkaan yllä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Mei Lin

Lönnrotinkatu 33-35

00180 Helsinki