Krog Roba

Joskus Helsingissä oli aika, jolloin hotellien ravintolat edustivat ylimmän keittotaidon tyyssijaa. Sittemmin ajat muuttuivat ja parhaimmat ravintolat löytyivät varmasti kaikkialta muualta kuin hotellien yhteydestä. Nyt on vastaiskun paikka! Nimittäin Pikku Roballe loppukesästä 2015 auenneen Lilla Roberts -hotellin ravintola Krog Roba yrittää jälleen muutosta omalla kontribuutiollaan. Paikkahan saattaa olla joillekin yllättävänkin tuttu entuudestaan, sillä se toimi aiemmin poliisilaitoksena. Pikku Roban ympäristö on muutoinkin kokenut miellyttävän, ja ehdottoman tarpeellisen, face liftin viime aikoina. Uusia ravintoloita on syntynyt jopa ruuhkaksi asti.

Kävin Krog Robassa pariin otteeseen lounaalla. Valittavana lounasaikaan on normaalit viikoittain vaihtuvat lounasannokset, kolmen ruokalajin menu tai ns. all day -annokset. Valinnanvaraa siis on. Otin molemmilla kerroilla yksittäisen lounasannoksen: ensimmäisellä kerralla karitsaa ja toisella kerralla siikaa ja parsaa. Täytyy sanoa, että annokset edustivat tämän vuoden kahden ensimmäisen kvartaalin ehdotonta kärkikastia Pennyn ja Oxin kanssa. Annokset olivat muhkean elegantteja, tyylipuhtaita täysosumia. Karitsa suli suuhun ja lisukkeet täydensivät sitä oivallisesti (14,90 €). Hiillostettu siika beurre blanc -kastikkeella oli hetkessä kiinni oleva annos ja jätti raikkaudessaan miellyttävän muistijäljen loppupäivään (14,90 €). Alkuun tuotu leipäkori herätteli kivasti ruokahalua. Jälkkäriäkin olisi ollut tarjolla, mutta kympin hinta herätti epäilyksiä. Tosin hinnan ymmärtää, jos sama linja jatkuu myös jälkiruoissa.

Krog Roban ruoka todettiin ensiluokkaiseksi, mutta sisustus ei kalpene sille yhtään. Se on onnistunut yhdistelmä skandinaavisuutta ja jonkinlaista vanhanajan siirtomaameininkiä(!). Tyylikkäitä yksityiskohtia on paljon. Erilaiset valaisimet, voimakkaat värit ja mosaiikkikuvioinen lattia mainittakoon tässä yhteydessä. Visuaalista ilotulitusta parhaimmillaan! Miljööstä tulee vähän mieleen Bronda, eli nyt ollaan tekemisissä yhden Helsingin tyylikkäimmän ravintolasisustuksen kanssa.

Porukkaa riitti lounasaikana, joten suuremmalla iskuryhmällä varaus on ehdottoman suositeltava lähestymistapa. Palvelu oli huoliteltua lounaan kiireessäkin, mutta ensimmäisellä kerralla pienen laskutusepäselvyyden päätteeksi tajusin maksaneeni lounaastani euron ylimääräistä. Harmitti. Loppupäivän.

Kun ruoka ansaitsi täydet pisteet ja ravintolan miljöö on yksi Helsingin upeimmista, ei voi kuin suositella käyntiä Krog Robaan. Itse ajattelin testata seuraavaksi all day brekkiksen (klo 12.30–16, 29 €) tai ihan vain kehutun drinkkitarjonnan baarin puolella.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Krog Roba
Pieni Roobertinkatu 1-3
00130 Helsinki
https://www.lillaroberts.com/ravintola 

Papa Albert

Papa Albert, vanhojen tuttujen kesken Palbert, on Sokos Hotel Albertin ravintola. Vuosien varrella se ei olisi tullut tutuksi, ellei se olisi tarjonnut Cityn Syö Helsinki -viikkojen aikana kympin tarjousannoksiaan. Niiden perässä päädyimme Albertinkadulle edellistenkin Syö-viikkojen aikana.

Kympin tasarahalla otin Diavola-pizzan, johon tuli salamia, mozzarellaa ja paahdettua paprikaa. Pizza oli tasarahan esityskin. Kuten tästä blogista on käynyt ilmi, on vaikea tehdä huonoa pizzaa – ja siksi se onkin lempiruokaani. Silti tasoerot voivat pizzojenkin välillä olla merkittäviä. Papa Albertin pizza hukkuu valitettavasti pizzojen kasvottomaan mereen jättämättä muistijälkeä jälkipolville. Seuralaiseni puolestaan otti kympillä Papa’s Burgerin bataattiranuilla. Jäin käsitykseen, ettei sekään herättänyt sen suurempia intohimoja, mutta ajoi asiallisesti asiansa.

Sehän näissä Syö-viikoissa on mainiota kerta toisensa jälkeen, että välillä alennusprosentit huitelevat hyvissä lukemissa. Papa Albertin tapauksessa Diavolan oikea hinta on 16,50 € ja burgerin 18 € eli molempia saa muutoinkin kuin vain Syö-viikkojen aikana. Osa ravintoloista nimittäin räätälöi viikkoja varten omat annoksensa, joten niiden hinnoittelusta ja alennusprosenteista on mahdoton sanoa mitään. Osa ravintoloista vastaavasti tiputtaa peruslista-annoksen hintaa vaikkapa kolmella eurolla, mikä tuntuu tietysti naurettavalta. No, saahan silläkin mainosta ja uusia kävijöitä.

Sisustus ja palvelu tuntuvat asettuvan samalle janalle ruokien kanssa. Miljöö on melko geneerinen eikä halua ärsyttää tai herättää muitakaan tunteita kävijöissä. Palvelu sujui tavanomaisesti, mutta oli melko hidasta.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Papa Albert
Albertinkatu 30
00120 Helsinki
https://www.raflaamo.fi/fi/helsinki/papa-albert

Frans & Amélie Bistro

Kaikki kunnia edesmennyttä Fransmannia kohtaan, mutta en ikinä löytänyt aikaa käydä sellaisessa syömässä. No, ei pidä paikkaansa. En ikinä edes yrittänyt. Tämän vuoden keväästä lähtien Fransmanneja onkin ryhdytty muuttamaan yksilöllisiksi Frans & les Femmes -bistroiksi. Työ jatkuu koko ensi vuoden. Kullakin ravintolalla tulee olemaan oma nimi ja persoonallisuus, joka antaa ravintoloille vapauden luoda omannäköinen ranskalainen ravintola.

Kävimme testaamassa Syö-viikkojen aikana Kluuvikadun Frans & Amélie -bistron. Tuntuu, että Syö-viikot ovat viime vuosina polkeneet paikallaan, kun aina ne samat vanhat ja väsyneet ravintolat ovat mukana. Sitä tapahtuu edelleen, mutta iloksemme mukaan on saatu tällaisia uutuuksiakin, mistä tietysti iso kiitos oikeille tahoille. Diiliviikkojen kunniaksi tarjolla oli kympin sopuhinnalla joko pariloitua lohta, yrttihollandaisekastiketta, varhaiskaalia ja varhaisperunoita tai paistettua porsaan sisäfilettä, chili-sesamkastiketta, varhaiskaalia ja varhaisperunapaistosta. Ruoista ei jäänyt valitettavasti juurikaan kerrottavaa jälkipolville tai lukijoille. Annokset olivat mauttomia, haaleita ja tylsiä esityksiä molemmat. Kaiken lisäksi annokset olivat melko pieniä. Osaamista varmasti keittiössä on, mutta liekö nyt käynyt niin, että Syö-viikkojen spessuannoksiin ei jaksettu panostaa. Alkuun tuotu leipävati tapenaden ja kirnuvoin kanssa oli kuitenkin joka tapauksessa oikein maistuva aloitus.

Sisustus sai pisteet meiltä. Se oli kaikessa kodikkuudessaan ja lukuisine yksityiskohtineen ihastuttava (jos tuollainen sana nyt sopii miehen suuhun). Nykyajan toimistotrendejä mukaillen ravintolakin voi olla ns. monitoimitila. Eli sopivia paikkoja löytyy niin pariskunnille kuin isommillekin seurueille.

On harmillista, että yhden käynnin perusteella ruokapuoli jäi pahasti piippuun, sillä uutuusravintola tarjoaa kiehtovia juttuja, kuten nizzalaista torilounasta, ”ranskalaista burgeria” ja simpukkaperjantain iloja! Niitä täytyy testata tulevaisuudessa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Frans & Amélie Bistro
Kluuvikatu 8
00100 Helsinki
https://www.raflaamo.fi/fi/fransmanni 

Estonian Burger Factory

Oman ihmiselämän vääjäämättömän etenemisen voi tarkistaa jokakesäisellä poikain Tallinnan reissulla. Ollaan nimittäin käyty etelänaapurissa enemmän tai vähemmän samalla porukalla jo varmaan kymmenen kesän ajan. Matkat ovat rauhoittuneet noin kolme neljännestä pahimmista poikavuosista, mutta parhaiten kokemuksen karttumisen huomaa matkan ravintolavalinnoista. Aikoinaan ruokailu oli ainoastaan pakollinen osa päivän epistolaa – inhimillinen asia, joka piti vain hoitaa alta pois, jotta pystyi keskittymään hauskanpitoon aina pitkälle aamuyöhön saakka. Silloin tutuiksi tulivat sellaiset eestiläisen keittiön kulmakivet kuin Peetri Pizza ja Hesburger. Tänä vuonna olin kuitenkin jälleen tsekannut etukäteen Tallinnan mielenkiintoista ravintolatarjontaa, koska halusimme yllättää itsemme jollakin meille entuudestaan tuntemattomalla raflalla. Senpä vuoksi esim. aina oivallinen F-Hoone jäi tällä kertaa pois laskuista.

Väkevät ja perustellut huhut internetin ihmeellisessä maailmassa vinkkasivat askeltamaan kohti Estonian Burger Factorya. Ja niin me teimme – pöytävarauksen kera toki. Juorut kertoivat myös, että EBF:n tarina alkoi pienestä, mutta suositusta kioskista Kadriorgin kaupunginosasta. Kun burgerit tekivät kauppansa, sikariporras päätti perustaa bisneksilleen oikean ravintolan. Enkä usko, että päätöstä on tarvinnut katua.

Mesta sijaitsee vain noin vartin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta, mutta kuitenkin semmoisilla hoodeilla, että kukaan meistä ei aiemmin ollut siellä päin tallustellut. Ulkoapäin rafla ei herättänyt suuria tunteita, vaan toi mieleen ennemminkin klassisen neuvostoajan rappioromantiikan. Mutta kunhan sisälle asti pääsi, pystyi kuvittelemaan saapuneensa kuin mihin tahansa tämän päivän trendien mukaisesti stailattuun ravintolaan. Liitutaulupiirroksia, tiiliseinää, puupintaa ja lunkia meininkiä.

Listalta löytyy peräti kaksitoista erilaista burgeria (7,5–10 €). Valitsin Factoryn klassikon (7,5 €) ja kylkeen normiranut (2,5 €). Burgeri oli juuri sellainen kuin kunnon burgerin pitääkin olla: laadukas ja sopivasti simppeli olematta askeettinen. Avotulella väännetty pihvi oli ensiluokkainen. Ranskalaiset kuulemma tehdään oman salaisen reseptin mukaisesti ja ne olivatkin yksinkertaisesti herkullisia – kenties vähän valjusta ulkonäöstä huolimatta. 

Juomalista oli kutakuinkin riittävä, vaikka en viinejä sieltä löytänytkään. Ei se mitään, koska kuiva normandialainen kolmevarttinen laatumaalaissiideri ajoi asian varsin hyvin (10 €).

Kuten kirjoituksesta on saattanut huomata, on laatu-lisämäärettä luonteva käyttää Estonian Burger Factorysta ja sen ruoista. Käykäähän kokeilemassa F-Hoonen, Kolm Sibulatin ja Rataskaevu 16:n  sijasta. Ravintolaan ehtii, vaikka olisi käymässä etelässä vain päiväristeilyllä. Tallinna on täynnä uskomattoman mielenkiintoisia ja hyviä ravintoloita. Mikä parasta, niiden hintatasokin on miellyttävästi edullisemmalla tasolla kuin koto-Suomessa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Estonian Burger Factory
Pärnu Maantee 41 A
10119 Tallinn
http://ebf.ee/en/

Naughty BRGR

Viime vuoden lopulla Helsinkiin saapui kuningas: itseoppinut hampurilaismestari ja Suomen ensimmäisen Top Chef-kauden voittaja Akseli Herlevi oli luvannut tuoda pääkaupunkiin hinta-laatusuhteeltaan parhaimman hampurilaisravintolan. Kovat olivat puheet, ja hype mediassa ja kaduilla sen mukainen. Missä mennään nyt reipas puoli vuotta avauksen jälkeen?

Kritiikin kirves on ainakin erinäisillä turuilla ja toreilla heilunut, se on tässä vaiheessa selvää. Milloin pihvi on ollut raakaa, milloin paistopinta puuttunut ja milloin karu interiööri ei ole napannut tai palvelumuotoilu on ontunut. Palautetta on kuitenkin kuunneltu herkällä korvalla, sillä ensimmäisellä käynnilläni tilaukset haettiin vielä tilausnumeron huudon perusteella (mikä haittasi seurustelua, kun piti samalla kuunnella korva tarkkana omaa numeroa) – toisella kertaa käytössä olivat jo ”klassiset” piipparit. Kaikesta huolimatta kansaa on ravintolassa riittänyt. Ensimmäisellä reissulla jono ulottui tuulikaappiin saakka ilta-aikana, toisella kertaa ei jonoa ollut, mutta ravintola oli kyllä muutoin lähes täynnä.

Tiiviiltä listalta voi valita neljästä vakioburgerista ja yhdestä kuukausittain vaihtuvasta burgerista. Pihvin voi ison nälän iskiessä tuplata tai triplata. Ranuja saa niin normaalina kuin bataatista tehtynä, sekä tuunattuna että ilman. Kaverilta kuultujen kehujen johdattelemana valitsin Cuban Frita -hampparin (13 €). Kuubalaisen lopputuotteesta ilmeisesti tekevät chorizo ja kananmuna. Burgerista ei ole pahaa sanottavaa. Pihvi oli tehty asiallisesti, sämpylä keskimääräistä parempi ja lisukkeet maistuvia. Sanoisin, että mennään samalla laatujanalla kuin Friends & BRGRS. Eli ollaan ylempänä kuin pikaisemmat ja edullisemmat pikaruokahampparit, mutta toisaalta matkaa on vielä kaupungin parhaimpien luksuspurilaisten luo. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, että Stadin paras bursa löytyy edelleen metromatkan päästä Herttoniemen Treffi Pub & Bistrosta!

Ravintolan nimi taitaa tulla siitä, että paikan hampurilaisten syöminen on todella sottaista puuhaa. Autenttista kenties, mutta tuhmaa. Erikoispisteet annan ehdottomasti bataattiranuille (4,20 €), jotka veivät kielen mennessään eurolla tilatun soosin kera.

Paikan miljöö on täynnä hauskoja ja vähemmän hauskoja yksityiskohtia kokonaisuuden jäädessä kuitenkin plussan puolelle. Naughty BRGR:n päätuote eli burger toimii, kuten myös maistamani lisukkeet, mutta ennen avausta kovasti mainostettu hinta-laatusuhde ei nouse taivaisiin. Juomavalikoima on ainakin viinien ja siiderien osalta turhan kevyt eikä anna aseita pidempään illanviettoon.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Naughty BRGR
Lönnrotinkatu 13
00120 Helsinki
http://www.naughtybrgr.com/

Espresso House

Ruotsista Norjan kautta Suomeen. Noilla karttamerkinnöillä Espresso House on edennyt Pohjolan valloituspyrkimyksissään. Suomeen ketju tuli viime syksynä avaten valtavan kokoisen kahvilan Kampin kauppakeskukseen. Sittemmin liikkeitä on avattu ainakin Selloon, Forumiin ja Stockmannin alakertaan, johon itse eksyin lähistöllä nauttimani lounaan jälkeen, kun kahvi- ja herkkuhammasta alkoi kolottamaan liiaksi. Täytyy tosin todeta, että en liiemmin kuluta aikaani puolen litran lattemukin takaa maailmaa katsellen. Käyn kahviloissa oikeastaan verrattain harvoin.

Espresso House panostaa kahveihinsa. Nettisivuilla julistetaan, että ”uuden sukupolven suodatinkahvi vivahteikkaine makuyhdistelmineen on täällä jäädäkseen”. Kahvila tarjoileekin joka päivä kahta eri suodatinkahvilaatua eli vaihtoehtoja löytyy.

Valitsimme siis kaksi suodatinkahvia (à 3,20 €) sekä krokanttiminibrownien (1,90 €) ja karamellijuustokakkupalan (3,90 €). Sitten vain tiskin päähän odottelemaan tilausten valmistumista. Täällä ei tosiaan itse noukita vitriinistä kakkupaloja tai kaadeta kahvia, vaan kaikki tuodaan valmiina tarjottimella noutopaikalle. Joku tykkää, toinen ehkä ei.

En ole profiloitunut kahvikonossööriksi, mutta kyllähän kahvituote Espresso Housessa ihan hyvältä maistui. Sen sijaan molemmista herkkupaloista voi kyllä sanoa niiden olleen erittäin herkullisia. Seuralaiseni piti enemmän juustokakusta, minä taas minibrowniesta.

Toisen kerran kävin nopealla arkiaamiaisella Kampin kauppakeskuksen Espresso Housessa. Hetken tiskin edessä silmät ristissä hortoiltuani löysin aamiaisdiilit, joista valitsin tuorejuusto-bagelin ja normikaffen (6,90 €). Bagel oli tasoa ok ja kahvi hyvää, kuten aiemmallakin kerralla.

Stockmannin Espresso Housen tilat eivät ole turhan viihtyisät. Kampin kahvila on huomattavasti viihtyisämpi ja persoonallisempi. Sieltä on helppo löytää omaa rauhaa, ainakin aamiaisaikaan oli. Nettisivuista voi muuten sanoa sen, että ne ovat kyllä ensiluokkaisen esimerkilliset informatiivisuudellaan. Pohjolan (maailman?) valloitukselle en sinänsä näe esteitä millään osa-alueella.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

http://fi.espressohouse.com/